jatkoa kuka huutanut tuskasta synnytyksessä

Fang-Ann: ihan karmea synnytys sinulla ollut. :/ Veti hiljaseks.
Itsellänikin on ollut vaikea eka synnytys, mut...ei tommosta teurastusta kuitenkaan. Joskin kesti hyyyyyyvin kauan.
Onneksi sinulla tuntuu olevan asenne kohdallaan!! :hug:
Saat nähdä, että toista samanlaista ei tule.
Itse sain tsempattua itseni toiseen synnytykseen ja se menikin erittäin hyvin ja jäi mukavat muistot! Kolmas ja neljäs synnytys meni VIELÄ paremmin ja nyt kun olen menossa viidettä kertaa siihen touhuun (käynnistetään tulevana maanantaina), mieli on suht neutraali...
Toisaalta epäilee, voiko VIELÄ mennä hyvin, ku näin monta on hyvin mennyt, mut toisaalta mieli on ihan luottavainen!
Ainahan voi sattua mitä tahansa, mutta eipä sitä auta etukäteen murehtia. :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.01.2007 klo 15:47 myrskylintu kirjoitti:
Fang-Ann: ihan karmea synnytys sinulla ollut. :/ Veti hiljaseks.
Itsellänikin on ollut vaikea eka synnytys, mut...ei tommosta teurastusta kuitenkaan. Joskin kesti hyyyyyyvin kauan.
Onneksi sinulla tuntuu olevan asenne kohdallaan!! :hug:
Saat nähdä, että toista samanlaista ei tule.
Itse sain tsempattua itseni toiseen synnytykseen ja se menikin erittäin hyvin ja jäi mukavat muistot! Kolmas ja neljäs synnytys meni VIELÄ paremmin ja nyt kun olen menossa viidettä kertaa siihen touhuun (käynnistetään tulevana maanantaina), mieli on suht neutraali...
Toisaalta epäilee, voiko VIELÄ mennä hyvin, ku näin monta on hyvin mennyt, mut toisaalta mieli on ihan luottavainen!
Ainahan voi sattua mitä tahansa, mutta eipä sitä auta etukäteen murehtia. :)
:) mä oon ehkä vähän liiankin innoissani menossa toiseen synnytykseen :D , ihan outoo :eek: . Mutta hyvä ettei tullu kammoo. Jo osastolla tuttavat kysy et jäikö viimeseksi niin vastasin että ei jos musta on kiinni. Lisäsin perään että alakautta en silti enää synnytä. Noo niimpä se mieli muuttui, alakautta todellakin synnytän seuraavan jos musta kii :whistle: ;)
 
Muutama kuukausi sitten oli ekaa lasta synnyttämässä ja kyllä tosiaan huusin ja lujaa. Kipua oli kestänyt jo 10h eikä epiduraali auttanut. Väsymys ja kipu yhdessä laittoivat ensin (kun avautuminen oli vielä kesken) itkemään ja ponnistus vaiheessa huusin. Kätilö komensi olemaan hiljaa, koska ajatteli että kaikki voima menee huutamiseen.Jos helpottaa niin huutaa saa! Onhan se totta, että vaikka 15 tuntia oli kipua joka vain paheni loppu kohden niin palkinto oli uskomaton a nyt voin jo kuvitella pystyvän samaan uudelleen.
 
voi jumankavita. Mä kirjoitintämän tänne että se rohkaisis jotakuta, mutta tulikin taas oikein kisat siitä kellä ollu kauhein...

just.. tais ollakin vimppa kerta kun tänne mitään kirjotan. Eipä kyllä välikskään kun on niin äklö palsta ette tosikaan...
 
piuli
3 LASTA JA ENSIMMÄISELTÄ KARJUIN KUIN MIKÄKIN LEIJONA :kieh: ....MUTTA HUOMASIN ETTÄ SE VAIN VEI PUHTIA POIS ITSE PONNISTUKSESTA! kAKSI SEURAAVAA SYNNYTIN HIIRENHILJAA =)
 
huutaminen tai huutamatta jättäminen ei kerro kivusta yhtään mitään.
joskus tuskineen voi "kääntyä sisäänpäin".

samanlailla kohtu reagoi tippaan tai luonnollisesti etenevään synnytykseen.
luonnollisesti supistukset pikkuhiljaa (joskus nopeasti) kovenevat ja kovenevat ja näin niihin osin "sopeutuu".
jos supistukset ovat kohtuullisina pidettäviä ja tippa laitetaan; jolloin supistusten teho kovenee nopeasti niin äidit aina luulevat että juuri tipasta tuli ne kovat supistukset... jotka siis olisivat tulleet joka tapauksessa ennenpitkää kuitenkin.

sen vuoksi synnytyksen täytyy kestää aikansa, kroppa sopeutuu ja keho ehtii auttaa itse itseään.

viimeiset senti ovat jokatapauksessa melkolailla hallitsettomia, eikä siinä lohduta kuin se, että yleensä ollaan vauhdilla menossa eteenpäin eikä synnytys enää kestä kauan (yleensä)
 
4. synnytystä takana. En muista huutaneeni kertaakaan ainakaan ponnistusvaiheessa sillä kipu oli niin ankaraa etten pysytynyt puhumaan saati huutamaan. Yritin kauan koota itteni et voisin pyytää vettä tai tyynyä paremmin mut pihaustakaan ei kivulta tullut. Se kipu on ollut elämäni pahin. 3. synnytyksessä ponnistusvaiheessa sattui niin että olin varma että kuolen ja todella aloin toivomaan kuolemaa että kipu loppuis! Hullulta kuulostaa näin jälkikäteen....
 
tuskaa
Alkuvaiheessa kirosin ennen epiduraalia, mut en huutanu.
Ja mullahan kesti 3-4h ponnistustarve vauvan väärän tarjonnan vuoks jota ei tajuttu ajoissa ja koko toi aika oli ihan jotain hirveetä.. tosi tuskaista, niin tuskaista ettei voinu huutaa. Inisin vaan..
 
mul oli aika helppo synnytys, kesti vaan kolme tuntii(esikoinen).
supparit kestin hyvin varsinkin epiduraalin jälkeen, kun en tuntenu kipua enään ollenkaan!Mutta sitten se ponnistus vaihe olikin eri asia...sattu niin pe*k*lesti, että itkin ja huusin minkä pystyin...jossain vaiheessa vaivuin "omaan maailmaani" eli siis ihan ku ois kattonu jostain ylhäältä tapahtumaa....no siitä eteenpäin en muistakkaan kunnolla mitään..mutta rehellisesti sanottuna, en kyllä ois voinnu olla huutamatta...tai vinkumatta...siltä se varmaan kuulosti! :LOL:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.01.2007 klo 12:13 möhkis kirjoitti:
heh, joku väitti ettei synnytyskipua voi hallita, voi sitä. Heh, joku väitti että se on kauheinta mitä voi olla...

no niin,synnytin tyttäreni ilman puudutuksia. Esikoinen kyseessä. Synnytys kesti 5 h ja voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä että aikaisemmassa elämässä esim. urheilun saralla tms. vuorikiipeilyssä kokemani sinnittely ja kivun sieto ja sen kanssa sinnittely auttoivat minua paljon. Kyllä siitä on hyötyä ja kyllä kipua voi hallita. Mielenhallinnasta on apua.

traumoja ei jäänyt, voisin tehdä sen toisenkin kerran :). synnytyksessä on vielä se niin parasta että palkinto on maailman paras :)
miten voit sanoa noin, jos ennen noita harrastuksia et ollut synnyttänyt??! :eek: Taitaa vähän logiikka pettää...
 
Täytyy sanoa myös se, että jos sä ap olet yhden lapsen pukertanut maailmaan ilman puudutuksia, se ei kuule kerro ei sitten yhtään mitään. Enkä siis mitenkään vihamielisesti tätä sano. Synnytykset voi olla samallakin ihmisellä niin erilaiset, ettei tosikaan! Mulla esimerkiksi kakkosen luomusynnytys oli lastenleikkiä verrattuna nelosen synnytykseen, jossa sain kyllä spinaalin, epäonnistuneen kohdunkaulanpuudutuksen ja ilokaasua. Synnytyksetkin kesti molemmat pari tuntia vain. Huutanu en ole koskaan, mutta manannu kyllä senkin edestä :D Niin ja tippaa mullekin laitettiin tuutin täydeltä kun spinaali lopetti nelosen synnytykses supistukset, tunti käynnisteltiin ja lopuksi tippavärkki täysille että saatiin vauva ulos ennen hätäsektioon joutumista. <br><br>
 

Yhteistyössä