Jaksatteko kotiäitejä joilla ei ole mitään muuta elämää kuin lapset.....?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä vaan

Vieras
Tuli tällainen juttu vaan mieleen...kun näin työssäkäyvänä ei voi muuta kuin ihmetellä miten kotiäidit jaksaa jauhaa lapsistaan koko ajan.Mulla on usein arkivapaita ja käydään läheisessä asukaspuistossa pojan kanssa.
Jos niiltä kysyy mitä kuuluu niin vastaus koskee yleensä pelkkiä lapsia,juu sairasteltu on,heräilty on jne.Olen niiiiin tyytyväinen kun mun ei tartte kuunnella niiden tylsiä jorinoita!! Kyllä huomaa miten suppeaksi piirit voi käydä kotiäitinä;elämä eletään pelkästään lasten kautta.säälittävää.

Toki lapsistakin voi jutella,mutta rajansa kaikella....
 
minä en jaksa ketään ihmistä joka jauhaa vain samoista asioista. En myöskään työssäkäyvää, joka puhuu vain työasioistaan. Itse olen työelämässä, mutta kyllä nuo lapset aika iso puheenaihe on töissäkin =) Pitää vaan aina muistaa kenen kanssa heistä puhuu,. =)

minulla on eräs työkaveri, joka puhuu vain hevosista ja koirista...ei mistään muusta, vaikka lapsia hänelläkin. Siinä tulee mieleen, että onko hevoset ja koirat ne tärkeimmät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Mä en jaksa mitään ihmisiä, joiden kanssa voi puhua vain yhdestä aiheesta, oli se aihe sitten mikä tahansa.

Tätä mä just tarkoitin! ;) Huomasin vaan,miten helpottunut olin kun ei tarvitse enää olla kotona :)

Ps.tarkoitus ei ollut yleistää,poikkeuksiakin löytynee
 
Meitä kotiäitejäkin on monenlaisia. Mä en jaksa puhua lapsista kenenkään kanssa kun olen niiden kanssa lähes aina. Puhun ihan mistä muusta vaan ja mielelläni. :)
Vieraiden kanssa on yleensä helppo puhua lapsista onhan se yhteinen "aihe" kun puistossa ollaan . Tässä varmaankin se syy miksi juttelut alkaa lapsista.
 
Tutustu niihin paremmin ni voisivat alkaa jutteleen muutaki. En mäkään jollekin satunnaiselle puistotutulle rupeis kertoileen sellasia juttuja mitä kavereille, varsinki jos toi sun asenne paistaa päälle päin. Eiks se oo ihan luonnollista et jos puistos ollaan lasten kanssa niin se on se yhdistävä tekijä, mistä on helppo alkaa ekaks puhuun.
 
Sen ajan, kun lapset ovat pieniä, on tervettä ja oikein ja kaikille asianomaisille hyväksi, että äiti ja isä, tai edes toinen heistä, kääntyy tavallaan sisään- ja kotiinpäin, ja lapsista tulee joiksikin vuosiksi elämän ja puheenkin keskipiste.

Se miltä se näyttää ulospäin on yksi ja hailee. Lapselle ja perheelle se on yleensä parhaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
minä en jaksa ketään ihmistä joka jauhaa vain samoista asioista. En myöskään työssäkäyvää, joka puhuu vain työasioistaan. Itse olen työelämässä, mutta kyllä nuo lapset aika iso puheenaihe on töissäkin =) Pitää vaan aina muistaa kenen kanssa heistä puhuu,. =)

minulla on eräs työkaveri, joka puhuu vain hevosista ja koirista...ei mistään muusta, vaikka lapsia hänelläkin. Siinä tulee mieleen, että onko hevoset ja koirat ne tärkeimmät.

Mulla on sikäli hyvä tilanne että suurinosa työkavereista on lapsettomia;tulee juteltua aiheesta kuin aiheesta.
 
Ja siis mä olen kotiäiti, mut mua kiinnostaa kyllä aika hiton moni muukin asia kun lapseni, vaikka heitä aivan rajattoman paljon rakastankin.
Silti mä tykkään jutella ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä.
 

Yhteistyössä