Jaksatteko kotiäitejä joilla ei ole mitään muuta elämää kuin lapset.....?

[Gluteus maximus]

Sen ajan, kun lapset ovat pieniä, on tervettä ja oikein ja kaikille asianomaisille hyväksi, että äiti ja isä, tai edes toinen heistä, kääntyy tavallaan sisään- ja kotiinpäin, ja lapsista tulee joiksikin vuosiksi elämän ja puheenkin keskipiste.

Se miltä se näyttää ulospäin on yksi ja hailee. Lapselle ja perheelle se on yleensä parhaaksi.

ja avioero on taattu jos elämä pyörii puheissakin vain lasten ympärillä, kuten kaikki muukin.....ja miksi aina silloin kun lapset on pieniä? eikö isommilla lapsilla enää niin ole väliä? Minua ärsyttää tuo sanonta "kun lapset ovat pieniä" on ne isompinakin ihan yhtä lailla hoitoa tarvitsevia ja enemmän heistä sitten on hoidettavaa, huolta jne...

 

[siiri]

Joo en jaksa kotiäitejä ylipäätään. Siksi en seurustelekaan heidän kanssaaan, vain fiksujen työssäkäyvien äitien kanssa.

 

[Pamppelsson]

Sen ajan, kun lapset ovat pieniä, on tervettä ja oikein ja kaikille asianomaisille hyväksi, että äiti ja isä, tai edes toinen heistä, kääntyy tavallaan sisään- ja kotiinpäin, ja lapsista tulee joiksikin vuosiksi elämän ja puheenkin keskipiste.

Se miltä se näyttää ulospäin on yksi ja hailee. Lapselle ja perheelle se on yleensä parhaaksi.

Mut eiköhän suurimmassa osassa perheistä ainkin lapset todella on se tärkein juttu, vaikkei niistä jauhakaan joka käänteessä.

 

[minä vaan]

Tutustu niihin paremmin ni voisivat alkaa jutteleen muutaki. En mäkään jollekin satunnaiselle puistotutulle rupeis kertoileen sellasia juttuja mitä kavereille, varsinki jos toi sun asenne paistaa päälle päin. Eiks se oo ihan luonnollista et jos puistos ollaan lasten kanssa niin se on se yhdistävä tekijä, mistä on helppo alkaa ekaks puhuun.

On yhdistävä tekijä,mutta useimmat tunnen jo mielestäni melko hyvin.Silti jauhavat vain lapsistaan,eivät käy missään,harrasta mitään....

 

[vieras]

Kyllä mä omien kavereiden kanssa juttelen monistakin asioista, mutta vieraampien ihmisten kanssa lapsista on helppo puhua. Varsinkin jos ei tiedä muita yhdistäviä asioita minun ja sen toisen juttukaverin välillä.

 

[Keittiönoita]

Jaksan. Mutta useimmat ystäväni ei jaksa, jos puhun paljon työasioistani. Vain ne jaksaa, jotka ovat samalla alalla.

 

[Levoton Strutsi]

mulla ei ole muuta elämää.. ja mä jopa haluaisin lisää lapsia jotta voisin jatkaa tätä samaa kotiäitiyttä.. :ashamed:

 

[vieras]

Tutustu niihin paremmin ni voisivat alkaa jutteleen muutaki. En mäkään jollekin satunnaiselle puistotutulle rupeis kertoileen sellasia juttuja mitä kavereille, varsinki jos toi sun asenne paistaa päälle päin. Eiks se oo ihan luonnollista et jos puistos ollaan lasten kanssa niin se on se yhdistävä tekijä, mistä on helppo alkaa ekaks puhuun.

On yhdistävä tekijä,mutta useimmat tunnen jo mielestäni melko hyvin.Silti jauhavat vain lapsistaan,eivät käy missään,harrasta mitään....

Jospa se on heidän elämänsä, joka riittää heille.

 

[vieras]

Mä saan puhua mistä mua huvittaa niinku kaikki muutkin.Pakkohan ei ole kuunnella jos ei kiinnosta.

 

[Keittiönoita]

Kyllä mä omien kavereiden kanssa juttelen monistakin asioista, mutta vieraampien ihmisten kanssa lapsista on helppo puhua. Varsinkin jos ei tiedä muita yhdistäviä asioita minun ja sen toisen juttukaverin välillä.

Näinhän se menee. Eikä koske pelkästään lapsia ja leikkipuistoja vaan paljon muutakin. Esim koirapuistossa tulee puhuttua muiden kanssa lähinnä vaan koirista.

 

[Kotiäiti lasten takia <3]

Joo en jaksa kotiäitejä ylipäätään. Siksi en seurustelekaan heidän kanssaaan, vain fiksujen työssäkäyvien äitien kanssa.

No jopas ;D rouva/neiti kaikkitietävä ja viisas. Toivottavasti tulet vielä kompastumaan nokkeliin sanoihisi

 

[Motha]

Mä en jaksa mitään ihmisiä, joiden kanssa voi puhua vain yhdestä aiheesta, oli se aihe sitten mikä tahansa.

Samoilla linjoilla mennään

 

[vieras]

Tutustu niihin paremmin ni voisivat alkaa jutteleen muutaki. En mäkään jollekin satunnaiselle puistotutulle rupeis kertoileen sellasia juttuja mitä kavereille, varsinki jos toi sun asenne paistaa päälle päin. Eiks se oo ihan luonnollista et jos puistos ollaan lasten kanssa niin se on se yhdistävä tekijä, mistä on helppo alkaa ekaks puhuun.

On yhdistävä tekijä,mutta useimmat tunnen jo mielestäni melko hyvin.Silti jauhavat vain lapsistaan,eivät käy missään,harrasta mitään....

Toiset lämpenee hitaammin, et tutustuu paremmin ja alkaa jutella muutakin.

 

[hau hau]

Kyllä mä omien kavereiden kanssa juttelen monistakin asioista, mutta vieraampien ihmisten kanssa lapsista on helppo puhua. Varsinkin jos ei tiedä muita yhdistäviä asioita minun ja sen toisen juttukaverin välillä.

Näinhän se menee. Eikä koske pelkästään lapsia ja leikkipuistoja vaan paljon muutakin. Esim koirapuistossa tulee puhuttua muiden kanssa lähinnä vaan koirista.

Mää en kestä, kun menen koirapuistoon niin kaikki siellä puhuu vaan koirista.
Eikö niillä ole mitään muuta elämää?

 

[Innis]

Sen ajan, kun lapset ovat pieniä, on tervettä ja oikein ja kaikille asianomaisille hyväksi, että äiti ja isä, tai edes toinen heistä, kääntyy tavallaan sisään- ja kotiinpäin, ja lapsista tulee joiksikin vuosiksi elämän ja puheenkin keskipiste.

Se miltä se näyttää ulospäin on yksi ja hailee. Lapselle ja perheelle se on yleensä parhaaksi.

Mut eiköhän suurimmassa osassa perheistä ainkin lapset todella on se tärkein juttu, vaikkei niistä jauhakaan joka käänteessä.

Juuri näin

 

[minä vaan]

Musta kotiäitien seura on (oli) masentavaa.Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin kun lähdin takaisin töihin.Kaksi vuotta ja risat kitkuttelin hoitovapaalla,kivaa oli olla lasten kanssa mutta kaikki se muu....huoh.

 

[miä]

Musta taas usein tuntuu, et ku multa kysytään et mitä kuuluu ni todellisuudessa se kysymys on juuri et mitä lapsille kuuluu... ja toisaalta lasten kuulumiset yleensä vaikuttavat myös äidin kuulumisiin. Ehkä niitä vois kertoa eri järjestykses eli mulla on/ei ole ollut sitä tai tätä, koska lapset on sitä ja tätä, ymmärrättekö mitä tarkoitan?

 

[Kimppa]

Yleensä sellaiset äidit jäävät kotiäideiksi, joille lapset ovat kaikki kaikessa.

Tai sellaiset joilla ei ole töitä tai koulutusta jolla saisi töitä. Tai on työpaikka johon ei kiinnosta ollenkaan palata. Tai että saa palkkaa, joka ei ole paljoa parempi kuin mitä kotona ollessa saa. Tai ettei oikein tule ihmisten kanssa toimeen ja haluaa mieluummin pysyä itsekseen kotiympyröissä. Syitä voi olla muitakin kuin vain äidinrakkaus..

No mutta alkuperäiseen kysymykseen. Mun kokemuksen mukaan kotiäidit nimenomaan haluvat puhua muistakin aiheista kuin lapsistaan Kieltämättä kyllä ajatusmaailma väkisinkin kapenee ja "hidastuu" pitkään kotona ollessa. Ja sama kokemus itsellä kun on äitiyslomalla, että välillä jotain ihan muuta kiitos kuin näitä lapsi/kotijuttuja

 

[ursa]

niin kauan kotiäitien juttuja jaksaa, kun he eivät ala puolustelemaan omaa kotona oloaan ja haukkumaan työssäkäyviä. tosin, minun tuttavapiirissäni ei olekaan näin mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä vaan kaikki ymmärtävät, että jokainen perhe tekee niin kuin heille kaikille on parasta.

 

[Tsemppi]

Olen samaa mieltä Pamppelsonin kanssa. En tosin tuppaudukkaan sellaisten ihmisten seuraan, joita en jaksa kuunnella. Välillä voin kuunnella hetkittäin, jotta voin taas miettiä, kuinka kapeakatseisia ihmisiä täältä löytyy. Onneksi ollaan kaikki erilaisia, kauheetahan se olisi, jos kaikki 5,3 miljoonaa suomalaista olisi mun kavereita. Ei riittäisi aika millään.

 

[Keittiönoita]

Mää en kestä, kun menen koirapuistoon niin kaikki siellä puhuu vaan koirista.
Eikö niillä ole mitään muuta elämää?

Mulla ei ainakaan ole koirapuistossa muuta elämää kuin se koira

 

[Kimppa]

Ja lisään vielä kuten joku edellä sanoikin, että kyllä lapset voivat olla kaikki kaikessa, vaikkei koko maailmansa käännäkään "sisään/kotiinpäin" lasten ympärille tai vaikkei jauhakaan niistä koko ajan.

Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisista muistakin asioista ja maailmanmenosta. Se rikastuttaa sekin ja uskon, että se rikastuttaa lastenkin elämää, kun vanhemmat katsovat vähän elämää kodin ulkopuolellekin.

 

[Innis]

Yleensä sellaiset äidit jäävät kotiäideiksi, joille lapset ovat kaikki kaikessa.

Aion lähteä takaisin opiskelemaan ja töihin tässä jossain vaiheessa. Ja kyllä silti voin sanoa, että lapseni on silti kaikki kaikessa, maailman tärkein ja rakkain asia<3 Mulla on se käsitys, ettei se kotiäitiys läheskään aina tarkoita sitä, että lapset olisivat se ainoa syy jäädä kotiin...

 

[äiti minäkin]

Tutustu niihin paremmin ni voisivat alkaa jutteleen muutaki. En mäkään jollekin satunnaiselle puistotutulle rupeis kertoileen sellasia juttuja mitä kavereille, varsinki jos toi sun asenne paistaa päälle päin. Eiks se oo ihan luonnollista et jos puistos ollaan lasten kanssa niin se on se yhdistävä tekijä, mistä on helppo alkaa ekaks puhuun.

On yhdistävä tekijä,mutta useimmat tunnen jo mielestäni melko hyvin.Silti jauhavat vain lapsistaan,eivät käy missään,harrasta mitään....

Ootko kysyny? Pyytäny lähteen sun kanssa ulos tai johonki harrastukseen, tapahtumaan tms?

 

[maria]

Minä olen tuollanen rasittava kotiäiti. Puistossa jutellaan lapsista, ei ne jaksai kuunnella mun opiskelu juttuja tai maraton harjoittelua. Meitä yhdistää lapset ja tietysti jututkin on sen mukaisia.