Jakaisitteko POSITIIVISET synnytykokemuksenne?

Aina sanotaan että niitä on, mutta niistä ei vaan puhuta.
Ja tosiaan, enimmäkseen löytyy kauhutarinoita sekä pelkäävien ikäviä tuntemuksia..tuntuu levittävän pelkoa entisestään!

Joten kertoisitteko hyviä synnytyskokemuksia, jos ei muuta niin niitä hauskoja kommelluksia =)

Neuvolan akka pelottelee muutenkin ihan tarpeeksi vaikealla synnytyksellä joten näin ensisynnyttäjänä kuulisin mielelläni äitien juttuja!

 

Synnytin kaksi kuukautta sitten kolmannen lapseni ja hyvin meni. Ensimmäisen synnytys oli vaikein ja kesti pisimpään silloin sain vain petidiiniä kipuihin koska hollannissa ei anneta epiduraalia kuin poikkeustapauksissa. Kertaakaan en ole revennyt enkä tarvinnut tikkejä ja synnytyksestä toipuminen on ollut nopeaa. Toinen lapseni synti kolme tuntia supistusten alkamisen jälkeen ilman mitään kivunlievityksiä paitsi lämmin suihku, joka kummasti hepottaa kipuja. Kolmaskin syntyi nopeasti ja helposti. Kolmannessa synnytyksessä huomasin että jumppapallolla istuminen oli minulle paras asento siinä mies ja kätilö pystyivät hieromaan alaselkää ja pitämään lämpötyynyä alaselän päällä, nimittäin sielä ne supistukset tuntuivat ja jalkojen välissä.

En tiedä oliko tästä sepustuksesta apua mutta suosittelen lämmintä suihkua tai ammetta ja jumppapalloa kipuihin.Äläkä jää vain sänkyyn makaamaan vaan ole aktiivinen ja yritä pysyä pysty asennossa niin synnytys sujuu yleensä vähän nopeammin.

 

Mulla oli mukana kasa levyjä, joita kuuntelin ja lauloin. Mahdoin olla näky: sairaalan yökkäri päällä, naama tuskaisena. Musiikki kuitenkin auttoi jaksamaan.

 

Mulla ei ainakaan traumoja jäänyt erityisemmin. Mulla oli tosi nopee juttu. Kovat poltot alkoi 22 ja tyttö syntyi 1,29. Sain kipupiikin ja siinä se oikeastaan oli. Olisin toivonut pikkasen enemmän huomiota kätilöltä, oli melko kiire yö hänellä ja mulla aukesi 1 cm auki tunnissa ja kätilö oli pihalla ku lumiukko, mutta syntyi se ilman hössötyksiäkin. Täytyy sanoa että kylkiluu joka murtu loppuraskauden aikana oli paljon kivulloisempi kun tää itse päätapahtuma. Ehti onneksi jotenkuten parantua synnytykseen.

Oli ensimmäinen lapsi, ettei tarvi uskoaa niitä kauhutarinoita, ei kaikilla kivut ole niin hirveät. Ja synnytys voipi sujua ihan normaalisti, ei tarvita hätäsektioita yms, rauhallisin mielin vain synnyttämään, ja kokeile sitä allasta. On kehuttu mutta mä en päässy kokeilemaan yhtikäsmitään.

 

Ensimmäinen synnytys kesti seitsemisen tuntia, sain kipuihin petidiiniä joka auttoi "selviytymään", ei siis turruttanut kaikkea kipua pois mutta ei kai se tarvitsekaan niin olla, ihan kivutonta! Ei leikattu mitään eikä tullut repeämiä, joten tosi helpolla pääsin. Itse kävelin salista osastollekin, kun olin kuulemma niin hyvässä kunnossa. Vähän huippasi mutta se on pientä. Synnytyskipuun ei osannut oikein valmistautua, sitä on vaikea kuvailla vaikka on kokenut. Minä huomasin vaan keskittyväni itseeni ja vähät välitin ympärillä olevista. Kontallaan jotain tukea vasten nojaten oli parasta olla ensi alkuun, mies hieroi alaselkää.
Hyvillä mielin suuntaan siis synnytykseen huhti-toukokuussa, ei jäänyt kammoja!
Parasta kai on vaan, että älä pelkää kipua, keskity hengittämiseen ja kuulostele itseäsi missä asennossa olisi hyvä. Jos kätilö antaa vinkkejä, että kokeilisitko vaikka tätä jne. niin kannattaa ehkä kokeilla, eka kerralla en ainakaan olisi osannut ite pyydellä mitään. Ja ainakin minä ajattelen, että olen hyvissä käsissä siellä, voin luottaa hoitohenkilökuntaan ja luonto tekee kyllä tehtävänsä jos vain mahdollisuus siihen on! Toivon, että saat uuden hienon kokemuksen elämääsi, rohkeasti vain mukaan "seikkailuun"!

 

Kolme helppoo synnytystä kokeneena voinen sanoo ettei synnytys aina ja kaikilla oo kauheeta. Mut muista ettei tartte jumittaa sängys supistusten kanssa vaikka kätilö niin käskiskii! Se oli miu virhe ekas synnytykses et pötköttelin käyrässä nii kauan enneks annettiin lupa nousta! Kaikki syntyneet ilman kivunlievitystä ja suht nopsaan, ei traumoja.

 

Mulla kans olleet kaksi synnytystä ja kaikki tosi positiivisia kokemuksia! Voisin synnyttää työkseni mut pointtiin just tosta et kaikki julkaistut synnärit oikeasti tuntuu olevan negatiivisia kokemuksia ja ihmisten intohimo tuntuu olevan se että herkutellaan kuka on kestänyt kauheimmat synnytystuskat ja kokenut pahimmat traumat! Vois munkin eka synnytys olla ihan kamala kokemus jos olisin ottanut sen sellasena ja jollekin se olis voinutkin olla traumaattinen kokemus, mut ei mulle, positiivinen mieli auttaa näissäkin asioissa!
Synnytys kannattaa kokea ihan omana juttunansa eikä kuunnella muiden kauhutarinoita!

 

eka: alkoi lapsivedenmenolla kotona, siitä 7 tuntia ja iso poika rinnalla.Selvisin hyvin kohdunkaulanpuudutteella ja ilokaasulla.Liikuin paljon , heijailin itseäni, suihkussa tuli paha olo- ehkä olin liian lämpimässä suihkussa
Kätilö lämmitteli alapäätä geelipussilla ja en revennyt edes tästä ekasta!Toivuin nopeasti.

toka: emme ehtineet edes kohdunkaulapuudutetta laittaan, vesialtaaseenkin piti mennä , mutta kätilön kiireiden takia olinkin jo 9cm auki ja altaan vedet valui lattialle kun ehti hätiin.Eli ilokaasua vaan loppusentille.Mies taustalla veteli lastalla vettä pois lattialata
taas lämmin geelipussi alapäähän ennen ponnistusta ja en yhtään revennyt vaikka oli paljon nopeampi ponnistus kuin eka.

kolmas:
käynnistettiin kalvojen puhlkaisulla ja eka tippa kun meni suoneen lisäämään avautumista alkoi pahat supparit . en niitä kuitenkaan kokenut kuin ehkä 3 kun sain taas iahanan kohdunkaulapuudutteen ja 3 vartissa lapisi rinnalla.Ei repeämiä- toivuin nopsaan ja kotiin 2 päivässä.

neljäs? tulossa kesäkuulla ja huolettaa lähinnä vaan liian nopea synnytys - ei kivut, niistä kyllä selviää.
Sanon saman kuin moni muukin. Liiku ja etsi sopivaa asentoa aina supistuksen yllättäessä , ja todellakin ainakin supistusten välissä yritä
hengittää syvään ja rentoutua- edistyy nopeammin!

 

Jouduin makaamaan viikon osastolla raskausmyrkytykset takia.
Maanantaina menin sinne ja loppuviikosta alkoivat pikkuhiljaa lupailemaan käynnistystä. Seuraavana maanantaina sitten aloitettiin käynnistys.
Ensin puhkaistiin kalvot, koitettiin jos se sillä lähtis käynnistymään, mutta se ei auttanut.
Sitten laitettiin tippa. Paikat aukesivat melko nopeasti. Otin ensin ilokaasua ja sain lihaksia rentouttavan piikin.
Epiduraalin laittaminen onnistui todella hyvin. Sen jälkeen ei supistuksia tuntunut.
Synnytys kesti yhteensä 8.32 h.
Kaikenkaikkiaan mukava kokemus.
Ei kyllä jäänyt mitään negatiivista koko tapahtumasta.
Ommellakkaan ei tarvinnut.
Vauva yntyi illalla niin seuraavana aamuna ei tuntunu enää missään, niinku ei ois synnyttänykkään. :heart:

 

2 viikkoa sitten synnytin kolmannen lapseni.

Kaikki 3 synnytystä ovat olleet helppoja ja kivuttomia!!! Epiduraalin kun sain niin siitä sitten nukuinkin ponnistusvaiheen alkuun asti. Esikoista ja kakkosta ponnistin liki 20min, mutta kolmonen tuli ekalla ponnistuksella.
Esikosta leikattiin väliliha, kakkosesta repesi hieman (2-3 tikkiä) ja kolmosesta en revennyt lainkaan.

Jos se olisi vaan synnytyksestä kiinni niin voisin tehdä 100 lasta Mulla on synnytyksistä vain ja ainoastaan positiivisia kokemuksia!!!

 

Paljon kiitoksia teille ihanille ihmisille :heart:

Mulla on synnytys mielessä kauniina, iloisena asiana mutta välillä alkaa pelottaa ja masentaa tuntemattoman edessä.
On todella ihanaa kuulla mukavista kokemuksista ainaisten kauhujen rinnalla..

Avoimin mielen mennään joka tapauksessa, toivottavasti jo parin viikon sisällä =)

 

Jotain/joitakin kirjoittajia tuntui häiritsevän se, että ihmiset kirjoittelevat kauhutarinoita tai muuten vain mässäilevät negatiivisilla synnytyskokemuksillaan -kenellä on kovimmat kivut tms. Itselläni on takana vasta yksi synnytys, joka oli minulle hyvin traumaattinen, joten tuntuu vähän julmalta etten sitten saisi omasta kokemuksestani mitään kirjoittaa. Ehkä se, miksi niitä negatiivisia kokemuksia on kirjoitettu niin paljon, johtuu yksinkertaisesti siitä, että sellaisen kokemuksen jälkeen niitä asioita on pakko käsitellä jossain -vaikka sitten netin keskustelupalstalla. On tietenkin hyvä, että niitä positiivisiakin tarinoita muistetaan kirjoittaa. Enkä minäkään tähän ketjuun omia kokemuksiani kirjoita =)

Pikkuankalle onnea tulevaan koitokseen, suurin osa synnytyksistähän menee hyvin -se on hyvä pitää mielessä. :hug:

 

Ensimmäinen synnytys oli minulla pitkä ja kivunlivityksenä oli amme, lämmin vesi. Kipeä kokemus ja repesin todella pahasti.
Toisessa synnytyksessä oli pitkä avautumisvaihe, tuli vaisuja suppareita pitkään ja kivuttomasti. Siinä vain odoteltiin että millonkas ne kipeät supistukset alkaa ja olisin saanut epiduraalin jos olisin tarvinnut. Kiikkutuolissa istuskelin loppuun asti ilokaasua ottaen.Supistukset eivät olleet mitään verrattuna ensimmäiseen synnytykseen, (joilloin en pystynyt olemaan mitenkään päin).
Sitten siirryin sänkyyn kätilön kehoituksesta...kohta tulikin valtava ponnistamisen tarve ja lapsi syntyi sillä samaisella ponnistamisella maailmaan. Siis niin ihanan lempeä ja "helppo" synnytys.
Tässä huomasin ettei supistukset välttämättä tarvitse olla edes kipeitä(säännöllisinä kuitenkin tulivat) että synnytys etenee ja lapsi syntyy ensimmäisellä ponnistamisella. Repesin muutaman tikin verran toisessa. =) =)

*vauvakuumehan tässä tulee*

 

Itse en voisikaan kauhutarinoita synnytyksestä kertoa, sillä ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa synnytys oli todella ihanan positiivinen kokemus.
Synnytys käynnistyi kotona klo 21.50 lapsivesien menolla.
Siitä sitten ajeltiin pikkuhiljaa sairaalaan; matkaa 70 km.
Supistukset alkoivat klo 24 paikkeilla mutta en kokenut niitä kovin pahoiksi ennenkuin aamulla klo 7. Silloin sain epiduraalin ja supistukset lakkasivat tuntumasta. (tätä ennen olin kokeillut lämmintä suihkua ja viljatyynyä) Poika syntyi klo 8.57 noin 9 minuutin ponnistuksen jälkeen.
Yhtään en tuntenut kipua koko synnytyksen aikana!
Ihmeellistä mutta totta- pelkäsin kyllä etukäteen kipua ja sitä kun ei tiennyt mitä odottaa synnytykseltä!

 

Itselläni kaikki ei mennyt aivan nappiin ja sain pahat repeämät, mutta silti voin sanoa, että koko synnytys oli paljon helpompi ja kivuttomampi kuin olin etukäteen pelännyt. Sanoinkin kätilöille heti synnytyksen jälkeen, että ensi vuonna sitten uudestaan.
Lämmin suihku ja jumppapallo auttoivat kipuihin hyvin ja epiduraali on maailman paras keksintö.
Positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan.

Tsemppiä tulevaan, kaikki menee varmasti hyvin!

 

Kyllä voinen kanssa kertoa koko synnytyksen olleen ihan positiivinen kokemus. No kyllä kesti ja kyllä sattu, mutta hyvin meni.

Kätilö ja kätilöopiskelija varsinkin oli ihania ihmisiä. Ilokaasu ja kaks epiduraalia autto ja vei kivut mennessään.

Sänkyyn yritin ensin itteeni laittaa, mutta siinä oli paha olla. Huoneessa sattui oleen säkkituoli, joten makasin lattialla melkein koko ajan Toivat mulle onneks toisenkin, niin sain rauhassa vatkata ja veivata siellä sängyn vieressä.

Kannattaa kuunnella itteensä ja niitä, jotka siellä huoneessa pyörii.

Ei pelottais mennä joskus uudestaankin...

 

mä olen 2 kertaa synnyttänyt ja kummastakaan synnytyksestä ei oo mitään negatiivista sanottavaa. ekan kanssa sain supistuksiin ilokaasua joka autto hyvin, ja vaikka väliliha leikattiin ( ja olin etukäteen kammonnut sitä ) niin se ei siinä vaiheessa tuntunut juuri miltään ja kätilökin oli niin fiksu ettei tehny siitä suurta numeroa vaan kertoi rauhallisesti laittavansa välilihaan puudutetta ja seuraavalla supistuksella tekevänsä hieman tilaa vauvalle. enkä mä edes alkuun tajunnu että se tosiaan leikattiin tokan kanssa olin ammeessa (huippuhyvä kivunlievittäjä!) vesien menoon asti ja loppuajan hengittelin ilokaasua. molemmat syntyneet suht nopeesti ja helposti, ja tokan jälkeen tosiaan tuntu ihan siltä niinku ei ois ikinä synnyttänykään, niin hyvä olo oli =) tsemppiä ap:lle :hug:

 

mulla synytys oli täysin kivuton, kivut tuli vasta jälkeenpäin, repesin aikas lailla kun tyttö tuli imukupilla. ihanaa oli kesti noin 12 tuntia mutta aika meni ku siivillä, ensisynnyttäjä olin ni kaikki oli uutta. epiduraalin sain kahteen otteeseen, supistuksia en oikeen tuntenut sen takia ja ponnistelin ihan millon sattuu. kätilökin sattui olemaan aivan ihana ja sanoinkin sille et voisin tulla uudestaakin synnyttelemään! tervemenoa synnyttämään toivottavasti tulee hyvä kokemus! ei kannata odottaa mitään ni ei tule pettymyksiä.
kauhee hehkutus juttu tuli.. B)

 

Esikoinen syntyi rvko 38+1. Oli lokakuun loppu, vuosi -96. Olin osastolla raskausmyrkytyksen vuoksi ollut jo viikon, kun synnytys käynnistyi itsekseen lapsivedenmenolla yöllä klo 24. Minut kärrättiin heti synnytyssaliin lepohuoneeseen, jossa tutkittiin; k-suu vasta sormelle auki, kanavaa jäljellä. Yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut, supistukset alkoivat vedenmenon jälkeen lähes heti säännöllisenä. Sain kipupiikin, josta ei juuri ollut apua. Aamulla laitettiin epiduraalipuudutus, joka auttoi kohtalaisesti, katkaisi supistuksista kipeimmän kärjen. Supistuksia tehostamaan laitettiin oksitosiinitippa. Kun k-suu oli auki 7-8cm, minua alkoi työnnättää kovasti, vielä ei tietenkään saanut ponnistaa. Sittenpä "läähätin" aina supistuksen aikana ja yritin olla ponnistamatta. Ilokaasukin oli käytössä. Tyttö 3490g ja 51cm syntyi klo 18.55, 40 min ponnistamisen jälkeen. En olisi enää millään jaksanut jossain vaiheessa ponnistaa, olin väsynyt yön valvomisen vuoksi. Kätilö ja opiskelija kannustivat todella hienosti =) Olin synnytyksen jälkeen kamalan väsynyt, meni pitkään, että aloin "palautua". Siitä huolimatta synnytyskokemus oli mahtava. Positiiviset muistot on jääneet :heart:

Kuopus syntyi rvko 40+6. On nyt 4-vuotias. Synnytys käynnistyi jälleen vedenmenolla. Aamuyöllä alkoi tihkua lapsivettä. Aamupäivästä menin äitiyspolille, josta sitten osastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Lääkäri tutki osastolla; k-suu auki parille sormelle, kanavaa vähän. Sovittiin, että seuraavana päivänä käynnistetään, jos ei sitä ennen itsekseen käynnisty. Illalla klo 20 maissa alkoivat säännölliset supistukset, synnytyssaliin siirryin yöllä klo 01 k-suun ollessa auki 3cm. Pärjäilin hyvin supistusten kanssa, istuin kiikkutuolissa. Klo 02 aloin kipeytyä, k-suu oli auki 5cm. Kätilö tilasi gynekologin laittamaan kohdunkaulanpuudutuksen. Gynekologi tuli n. 20 min päästä. Olin tosi kipeä, supisti tiuhaan. K-suu oli auki jo 9cm, lääkäri laittoi puudutuksen kuitenkin toiselle puolen kohdunsuuta, jossa oli sen verran reunaa et puudutuksen sai juuri ja juuri laitettua. Heti sen jälkeen alkoi ponnistuttaa. Poika 3545g ja 51cm syntyi parilla työnnöllä. Mahtava kokemus :heart: Toivuin tosi nopeasti.

Tässä minun kokemukset, jotka kyllä "luokittelen" positiivisiksi. =)

 

-91 synnytin ekan kerran ,se kesti n.15 tuntia, toka -95 kesti n.6 tuntia , kolmas -04 n. 9tuntia mut se oli kaikkein helpoin ja ikimuistoisin. Sain epiduraalin oikeaan aikaan joka vei kivut täysin pois ja melko pian sen jälkeen sainkin jo ponnistaa. Vähän sen jälkeen jo tokasin et haluan kokee tän viel uudestaan, meni niin hyvin, ei tartten edes yhtään tikata. :wave:

 

Mulla oli tosi helppo ja nopea ensisynnytys. En voi sanoa tunteneeni edes kipua, aikamoista painetta vain. Uskon, että jokainen kokee tavallaan synnytyksen edistymisen, joko kipuina ja muina tuntemuksina. =)

Turha ottaa kaikkia kauhutarinoita todesta. Monilla on varmasti tapana hieman väritellä kokemuksiaan ja varsinkin silloin, kun niistä kerrotaan ensisynnyttäjille. Tsemppiä vaan kaikille pian synnyttäville!

 

Mulla takan kaks helppoa ja nopeaa luomu synnytystä. Esikko käynnistyi yllättäen rv 35+2. sairaalaan päästessä olin jo 8-9 cm auki, joten heti pääsin saliin ja sairaalassa oltiin vajaa tunti oli esikko sylissä. Suihkussa oloani parantelin enen ja jälkeen synnytyksen.

toinen oli myös nopea tapaus. Vähä oli aamulla olo että illal lähdetään sairaalaan. Tyksiin käveltiin sisälle siino kahden aikaan yöllä. Kätilö tutki ja totesi että olen vajaa 3 cm auki. No siinä sitten aateltiin, että tällä kertaa sentään oltiin ajoissa. No siitä meni heti ja meni vedet. Toinen lapsemme oli sylissäni n kolmen aikaan. Vaikka viimeist 7 cm avautuivat vauhdilla ei se silti olltu mitään kiuhiaa. Kävelin ja rentoutin itseäni. Suihkuun tosin en ehtinyt.

molemmista synnytyksistä olen itse kävellyt osastolle, joten en siis revennyt, ei tikkauksia en edes kovinkaan pahasti olltu väsynyt. Synnytys on niin yksilöllinen tapahtuma. Jokaiselle erilainen ja jokainen kokee kivunkin ihan erilailla.

 

Neljä ihanaa synnytystä täällä takana ja toivottavasti yksi vielä edessä kesällä =)
Kaikki synnytykset ovat menneet hyvin ja en ole ikinä tarvinnut kivunlievitystä. Ponnistusvaiheet ovat olleet nopeita huolimatta osan lapsien suuresta koosta.
Esikoisen kohdalla sanoisin ponnistusvaihetta jopa kivuttomaksi.

 

\

Mulla oli tosi helppo ja nopea ensisynnytys. En voi sanoa tunteneeni edes kipua, aikamoista painetta vain. Uskon, että jokainen kokee tavallaan synnytyksen edistymisen, joko kipuina ja muina tuntemuksina. =)

Turha ottaa kaikkia kauhutarinoita todesta. Monilla on varmasti tapana hieman väritellä kokemuksiaan ja varsinkin silloin, kun niistä kerrotaan ensisynnyttäjille. Tsemppiä vaan kaikille pian synnyttäville!

pisti silmään tuo, että monilla on tapana väritellä kokemuksiaan...aika hurjasti sanottu kuten on monesti todettu, että niin monta erilaista on synnytystä kuin synnyttäjääkin. se on ihanaa, että synnytys menee loistavasti ja pienellä kivulla, mutta aina se ei ole niin. itse olen esikoisen kanssa kokenut jotain sellaista, mitä en tällaisessa ketjussa ala edes kertomaan, mutta toinen synnytys oli upea, ja hieno kokemus, jossa kipu oli siedettävä =) ja monesti ne jotka kertovat näitä kauhutarinoita, eivät halua pelotella toisia, vaan käyvät läpi sitä kokemaansa, jotta se alkaisi helpottamaan mieltä ja mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, jokaisella joka ei tällaisia tarinoita halua kuulla niin on suu sanoa, että ei enempää kiitos. mutta olipa synnytys sitten millainen tahansa niin on se sen arvoista ja se kivuttomuus ja kipu unohtuu kun sen pienen nyytin saa rinnalle :heart: mukavaa odotusta ja ennenkaikkea kokemusrikasta ja upeaa synnytystä :heart:

 

Itse synnytin vuos sitten joulukuussa olin eka synnnyttäjä ja sairastin paniikkihäiriötä pahaa sellaista olin lääkityksel ennen raskautta... kuiteski kaikki meni hyvin pelkäsin ihan sika paljon mut kaikki sujui hyvin kivunlievityksenä ei ollut kuin ilokaasu ja hyvin toimi ja muutenkin mahtava kokemus,,,
Sanon vaan että odottele innolla synnytystä aivan mahtava kokemus :hug: :saint: