Jäisitkö vai lähtisitkö (parisuhteesta)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jäisin. En suoranaisesti ees ymmärtänyt sitä ongelmaa tässä. :ashamed:

Jostain syystä olen samaa mieltä sun kanssa. Ei se että pitäisi tuota miehesi käytöstä ihan hyvänä, mutta ei musta tuossa nyt syytä ole eroon! Ongelmia tulee välillä ja aikuisten pitäisi ne pystyä ratkomaan keskenään ilman eroa.
 
Naa on vahan kinkkisia juttua. Jos rakastat miestasi, tulisi mielestani puhumalla selvittaa asiat. Ellei rakkautta ole, en nae miksi pitaisi "kaytannon syista" jaada. Kun jokaiseen tilanteeseen kuitenkin on lopulta ratkaisu loydettavissa.
Itse jos listaisin kaikki mieheni huonot puolet, ja mielipidetta niiden perusteella kysyisin, saisin varmastikin monelta kommenttia etta "jata se". Mutta vaikka vikoja miehessa (ja minussa myos) varmasti on, en ikina jattaisi miestani eraasta painavasta syysta: rakastan hanta NIIN NIIN paljon. Meilla puhutaan ja pyydetaan anteeksi, ehka sekin helpottaa eloamme.
 
[QUOTE="mii";26639818]Olet aika pitkälle asiaa jo miettinyt, joten kannattaa siis lähteä. Viestien perusteella ei minkäänlaista tunteenpaloa enää ole ja lapset kyllä aistivat sen. Ja ehkä ero pakottais miehenkin oikeasti olemaan lasten kanssa.[/QUOTE]

Samaa mieltä olen minä.

Miehellä on selvästi alkoholiriippuvuus, ei mikään megapaha ehkä vielä, mutta se pahenee ajan myuötä. Lisäksi käsitän että olette tuosta, ja muista jutuista jutelleet, eikä mies ole halukas tekemään muutoksia. Silloin tuntuisi ehkä viisaimmalta erota.

Kyllä parisuhteessa täytyy olla kaksi aikuista jotka ottavat saman verran vastuuta kodista ja perheestä, ja viettävät myös perheen kanssa aikaa, muutenkin kuin sohvalla maaten.
 
Nuo asiat vaan on sellaisia mihin ei muutosta tule. Tiedän sen.
Kommunikointikin meillä ollut aina vähän huonoa.
Tuntuu vaan että elämä menee hukkaan kun joka vuosi on samanlainen.
Kai se rakkauskin on hiipunut matkan varrella.
En tiedä, hankalaa on.
 
Mun mielestä on iso ongelma se, että toinen puoliso eristäytyy perhe-elämästä eikä tee mitään lapsen/lasten kanssa tai perheen kanssa yhdessä. Samoin se, että joka viikonloppu juodaan kaljaa, jos ilman ei osata olla. Toki asioista pitää ensin puhua ja sitten lähteä jos muutosta ei tule.

Samaa mieltä olen minä.

Miehellä on selvästi alkoholiriippuvuus, ei mikään megapaha ehkä vielä, mutta se pahenee ajan myuötä. Lisäksi käsitän että olette tuosta, ja muista jutuista jutelleet, eikä mies ole halukas tekemään muutoksia. Silloin tuntuisi ehkä viisaimmalta erota.

Kyllä parisuhteessa täytyy olla kaksi aikuista jotka ottavat saman verran vastuuta kodista ja perheestä, ja viettävät myös perheen kanssa aikaa, muutenkin kuin sohvalla maaten.


Samaa mieltä olen näiden kanssa.
 
Samaa mieltä olen minä.

Miehellä on selvästi alkoholiriippuvuus, ei mikään megapaha ehkä vielä, mutta se pahenee ajan myuötä. Lisäksi käsitän että olette tuosta, ja muista jutuista jutelleet, eikä mies ole halukas tekemään muutoksia. Silloin tuntuisi ehkä viisaimmalta erota.

Kyllä parisuhteessa täytyy olla kaksi aikuista jotka ottavat saman verran vastuuta kodista ja perheestä, ja viettävät myös perheen kanssa aikaa, muutenkin kuin sohvalla maaten.

Eikä erojen tarvitse olla aina lopullisia. Tiedän kaksikin pariskuntaa jota palasivat takaisin yhteen puolen vuoden ja vuoden erossa olemisen jälkeen. Toki tiedän niitäkin jotka eivät ole palanneet yhteen.
Erossahan sen sitten näkee kaipaako toista tai muuttuuko toinen.
 
Lähtisin. Jos parisuhde on huonossa jamassa eikä toista voi muuttaa eli ei se parane.. niin mitä järkeä kuluttaa ainokaista elämäänsä kituuttaen sinä.
Eronneistä huonoista isistä voi tulla hyviä isiä kun saa lapsensa vain tietyksi ajaksi. Silloin jaksaa niiden kanssa puuhata joten siitä ei kannata huolehtia.
 
Ihan kun mun elämästä...Tosin meillä rahapulaa ja mies tuhlaa rahaa ihan sikana itseensä. Ostaa 24 olutta ainakin vapaalla , polttaa tupakkaa pelaa rahapelejä ja vuokraa 3-4 leffaa yövuoroon per yö jne. Me ( minä + 6 ja 9v ) venytämme penniä. Itsekäs paskiainen!
 
Kuitenkin pelottaa ja mietityttää jos ero tulisi kun itse olen töissä muutaman kerran viikossa niin että olen kotona joskus ennen kahdeksaa. Lähes joka lauantai olen töissä. Enhän voi oikein lapsiakaan keskenään jättää ainakaan lauantaisin enkä ehkä iltaisinkaan. Voi olla että lapset olisi joka toinen vkl miehellä enkä tiedä olisiko lasten kanssa iltaisin tai sellaisena lauantaina kun töissä olen. Hoitajakin tulisi melko kalliiksi parina lauantaina kuussa.

Omilta vanhemmiltanikaan en apua saa kun ovat kuolleet. Mutta enhän voi lasten takia huonossa parisuhteessa olla.
 
[QUOTE="vieras";26642648]Ihan kun mun elämästä...Tosin meillä rahapulaa ja mies tuhlaa rahaa ihan sikana itseensä. Ostaa 24 olutta ainakin vapaalla , polttaa tupakkaa pelaa rahapelejä ja vuokraa 3-4 leffaa yövuoroon per yö jne. Me ( minä + 6 ja 9v ) venytämme penniä. Itsekäs paskiainen![/QUOTE]

Oli eilen työkaverin juhlissa ja tänään on ollut ehkä noin 30 min hereillä! Huomenna kyllä sanon mitä ajattelen ja katotaan mihin johtaa....
 
Ei siihen valttamatta mitaan konkreettista syyta tarvitse. Itse tiedat haluatko jatkaa vai oletko valmis eroon.
Kylla sen vain tietaa. Ensin selailee asuntoilmoituksia ja miettii mita ottaa mukaan, ja pikkuhiljaa eroajats selkenee. Itse mietin eroa 2 vuotta. Nyt muutin lasten kanssa ja olen tyytyväinen.

Ei sitä kukaan muu tiedä.
 
Ei se tilanne mielestäni katastrofaaliselta kuulosta. Olutta menee kyllä aika paljon, muttei kuitenkaan mitenkään mielettömästi. Itse olen iltavirkku, joten nukun mielelläni klo 10 - 11 asti, jos vain se on mahdollista. Mies meillä nousee aiemmin.

Mutta jos lomalla juo noin usein, niin huolestuisin kyllä alkoholin käytöstä. Lapset ovat jo sen verran isoja, että kaverit alkavat olla tärkeämpiä kuin vanhemmat, joten en pitäisi pahana sitäkään, ettei lasten kanssa touhua. Meillä minä kuskailen harrastuksiin, koska mies ei aja autoa, ja harvemmin mulla on mukana useampi kuin yksi lapsi. Käydään me koko perheenä sitten lomilla esim. uimahallissa tai luistelemassa, mutta tavallisena arkena ei.

Minusta annat niin vähän tietoja, etten noilla perusteilla mitään päätöstä tekisi.

Parisuhteessa pitää molempien pitää huolta suhteesta, tehdä töitä sen eteen. Ja pitää myös nähdä omat vikansa, ei pelkästään toisen. Usein siinä omassa itsessäkin on parannettavaa.
 
Jos ainut syy yhdessä oloon on se että pelottaa lastenhoitojärjestelyt niin eroaminen on varmaan ihan hyvä vaihtoehto. Et kertonut enempää teidän väleistä, onko seksiä, yhdessäoloa. Jne?
 
Kai mä ensin pistäisin miehelle faktat pöytään että näiden asioiden haluat muuttuvan ja jos niin ei käy tai edes löydetä kultaista keskitietä joudutte tekemään synkempiä ratkaisuja. Puhumalla puhumalla ja puhumalla. Jos ei onnistu niin sitten lähtisin. En mä jaksais aina olla masentunut siitä että haluan eriasioita mieheltä joita hän pystyy antamaan. Ei se ole kellekään kivaa :/
 
[QUOTE="poikia3";26643250] Itse olen iltavirkku, joten nukun mielelläni klo 10 - 11 asti, jos vain se on mahdollista. Mies meillä nousee aiemmin.

Lapset ovat jo sen verran isoja, että kaverit alkavat olla tärkeämpiä kuin vanhemmat, joten en pitäisi pahana sitäkään, ettei lasten kanssa touhua. Käydään me koko perheenä sitten lomilla esim. uimahallissa tai luistelemassa, mutta tavallisena arkena ei.

Parisuhteessa pitää molempien pitää huolta suhteesta, tehdä töitä sen eteen. Ja pitää myös nähdä omat vikansa, ei pelkästään toisen. Usein siinä omassa itsessäkin on parannettavaa.[/QUOTE]

Vaikka sinä nukkuisit myöhempään, teet varmaan myös kotona jotain? Mies kun ei tee. On vaan. Esim hyvin harvoin ottaa imuria käteen (tuota ei välttämättä toki moni muukaan mies tee).

Eihän sitä nyt kauheasti tarvisi lasten kanssa touhuilla mutta edes joskus jotain niiden kanssa tehdä. Mutta ei koskaan. Ei edes lomilla.

Lapset alkavat olla isoja juu mutta en haluaisi heidän näkevän tuota alkoholin ottamistakaan joka vkl. En tiedä onko sillä vaikutusta mitenkään lapsiin vai ei.
 
Ne jotka sanoo ettei ymmärrä syitäsi ap, niin heillä ei ole kokemusta tuollaisesta miehestä joka ei ole koskaan läsnä. Se ON raskasta! Olla paerhe, mutta ei kuitenkaan.

Minä lähtisin.
 
Mä en näe mitään muuta todellista ongelmaa kuin sen että ap on vaan kyllästynyt elämäänsä.
Mitä pahaa siinä on jos vapaapäivinä nukkuu pidempään?
Tai jos viikonloppuna kumoaa muutaman kaljan, mitä pahaa siinä on?Et maininnut että mies siellä kännissä örveltäisi tai olisi mitenkään haitaksi.
 
[QUOTE="akka";26663147]Mä en näe mitään muuta todellista ongelmaa kuin sen että ap on vaan kyllästynyt elämäänsä.
Mitä pahaa siinä on jos vapaapäivinä nukkuu pidempään?
Tai jos viikonloppuna kumoaa muutaman kaljan, mitä pahaa siinä on?Et maininnut että mies siellä kännissä örveltäisi tai olisi mitenkään haitaksi.[/QUOTE]

Mitä pahaa??:o ihmeellistä porukkaa täällä. Mies vaan on ja hengaa kotona, osallistumatta mihinkään, olematta lapsien kanssa. Aivan kuin olisi yksi lapsista.
Niinkö sen kuuluu olla? No ei kuulu!
Alkoholi ei ollut se koko ongelma.

nimim. kokemusta on.
 
öö siis vaikea sanoa, kun kukaan muu ei tiedä totuutta. Mikä on syynä miehesi "juomiselle" ja lasten kanssa tekemättömyydelle? Onko sinulla vain oma käsitys mitä muka miehen kuuluu tehdä? Mitä miehesi oikeesti haluaisi tehdä? Mahtaako miehesi olla kanssa kyllästynyt arjen pyöritykseen ilman teidän kahden keskeistä tekemistä? Oletko ottanut martyyrimaisesti roolin kaikkivoipaisesta äidistä alun perinkin ja miehesi on "tottunut" ettei tarvi tehdä mitään? Oletko ajatellut, että kaikkien mielestä ei tarvitse koko ajan olla lasten kanssa menossa, voi vaan elää rauhallista arkea kotona? Niin ja josko miehesikin on jo luovuttanut aikaa sitten, ettekä nyt kumpikaan viitsi tehdä mitään parisuhteenne eteen?
Kysymykseen jäisitkö vai lähtisitkö ei siis voi vastata kukaan muu kuin sinä! by the way, kyllä tuon ikäiset lapset jo pärjää sinun töissä ollessa keskenään...
 
Jostain syystä olen samaa mieltä sun kanssa. Ei se että pitäisi tuota miehesi käytöstä ihan hyvänä, mutta ei musta tuossa nyt syytä ole eroon! Ongelmia tulee välillä ja aikuisten pitäisi ne pystyä ratkomaan keskenään ilman eroa.

kokemuksesta voin kertoa että tommonen elämäntapa (ja itsekkyys) vaikuttaa siihen mitä ajattelee toisesta, miten kunnioittaa, rakastaa, näkee toista. sitten kun tunteet alkaa viilenee eikä enää välitä siitä mitä toinen tekee niin voi olla aika hankalaa.

sitten tottakai jos tommonen ei haittaa niin eikai sitten oo ongelmaakaan. ap:ta selvästi haittaa.
 
[QUOTE="akka";26663147]Mä en näe mitään muuta todellista ongelmaa kuin sen että ap on vaan kyllästynyt elämäänsä.
Mitä pahaa siinä on jos vapaapäivinä nukkuu pidempään?
Tai jos viikonloppuna kumoaa muutaman kaljan, mitä pahaa siinä on?Et maininnut että mies siellä kännissä örveltäisi tai olisi mitenkään haitaksi.[/QUOTE]

[QUOTE="mä";26663226]öö siis vaikea sanoa, kun kukaan muu ei tiedä totuutta. Mikä on syynä miehesi "juomiselle" ja lasten kanssa tekemättömyydelle? Onko sinulla vain oma käsitys mitä muka miehen kuuluu tehdä? Mitä miehesi oikeesti haluaisi tehdä? Mahtaako miehesi olla kanssa kyllästynyt arjen pyöritykseen ilman teidän kahden keskeistä tekemistä? Oletko ottanut martyyrimaisesti roolin kaikkivoipaisesta äidistä alun perinkin ja miehesi on "tottunut" ettei tarvi tehdä mitään? Oletko ajatellut, että kaikkien mielestä ei tarvitse koko ajan olla lasten kanssa menossa, voi vaan elää rauhallista arkea kotona? Niin ja josko miehesikin on jo luovuttanut aikaa sitten, ettekä nyt kumpikaan viitsi tehdä mitään parisuhteenne eteen?
Kysymykseen jäisitkö vai lähtisitkö ei siis voi vastata kukaan muu kuin sinä! by the way, kyllä tuon ikäiset lapset jo pärjää sinun töissä ollessa keskenään...[/QUOTE]


Alkuperäinen kirjoittaja Tönt;26663283:
kokemuksesta voin kertoa että tommonen elämäntapa (ja itsekkyys) vaikuttaa siihen mitä ajattelee toisesta, miten kunnioittaa, rakastaa, näkee toista. sitten kun tunteet alkaa viilenee eikä enää välitä siitä mitä toinen tekee niin voi olla aika hankalaa.

sitten tottakai jos tommonen ei haittaa niin eikai sitten oo ongelmaakaan. ap:ta selvästi haittaa.

Luultavasti olenkin kyllästynyt tähän elämään joka on ollut samanlaista koko ajan. Joo, oma moka, mitäs tuollaisen miehen otin.
Luultavasti olen kyllästynyt siihenkin että minä saan aina nousta lasten kanssa ylös enkä nukkua vähän pidempään vapaapäivänäni. Mies saa nukkua sekä la että su, minä vaan su. Tai saisin mutta minähän se olen joka nousee lasten kanssa. Onhan mulla viikolla vapaapäivä mutta kouluaikana saa herätä laittaan lapsia kouluun. Eikä 8-10 kaljaa molempina päivinä ole muutama. Ja jos sen ottamisen alkoittaa jo 4-5 aikaan aina. Eri asia jos ottaisi vaan 3 tai 4 ja aloittaisi myöhemmin. Aina pitää hakea se pieni humala. Eikä tuo ottaminen johdu mitenkään lapsista tai perhe-elämästä. Sen tiedän. Aina on alkoholi noin maistunut.
Ehkä mies vain on sen luonteinen ettei tykkää/halua lasten kanssa mitään tehdä.
Ehkä olen luullut että isät haluaa touhuta lasten kanssa ja tehdä kotonakin jotain muuta kuin vain olla.

Enkä kyllä haluaisi enkä ehkä uskaltaisi pitää kolmea noin "pientä" lasta kotona koko päivää.

Mutta täytyy keskustella miehen kanssa, eihän sitä muuten tiedä mitä ajattelee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tönt;26663283:
kokemuksesta voin kertoa että tommonen elämäntapa (ja itsekkyys) vaikuttaa siihen mitä ajattelee toisesta, miten kunnioittaa, rakastaa, näkee toista. sitten kun tunteet alkaa viilenee eikä enää välitä siitä mitä toinen tekee niin voi olla aika hankalaa.

sitten tottakai jos tommonen ei haittaa niin eikai sitten oo ongelmaakaan. ap:ta selvästi haittaa.

Tämä on niin totta kohdallani.
Kuitenkin olen tuosta joka viikonloppuisesta kaljan juomisesta miehelle sanonut ja sanonut myös että en tykkää siitä että lapset sitä joka viikonloppu näkevät. Voihan olla ettei lapset siitä ole moksiskaan tai ajattele siitä mitään. En ole lasten kanssa asiaa puheeksi ottanut joten en tiedä.

Myös tuosta olen sanonut että olisi kiva jos joskus tehtäis perheenä jotain yhdessä esim käytäis pyöräilemässä, luistelemassa tms mutta ei. Isoin lapsista nyt alkaa menemään jo enemmän kavereidensa kanssa mutta kyllähän nuo pienemmät tykkäsisivät varmaan mennä pihan ulkopuolellakin. Voihan sekin olla että äidin seura kelpaa hyvinkin jossain menemiseen eikä siihen isää kaipaa kun ovat sellaiseen tottuneet.

Voihan olla että tuokin johtuu siitä että mies ei ole koskaan ollut mitenkään liikunnallinen tai pitänyt itsestään "huolta". Eihän kaikki nyt liikukaan.

Äitinikin monta kertaa sanoi että kun minä saan aina tehdä kaikki ja olla lasten kanssa eikä lasten isä tee mitään.
Sanoin sitten ettei kaikki isät ole sellaisia jotka arkeen ja lasten kanssa olemiseen osallistuvat.

Ehkä haen vain syitä jos olen kyllästynyt elämääni. Mutta kun tiedän että tällainen elämä tuskin tulee miksikään muuttumaan.
Kyllähän mieskin minusta osaisi varmaan huonoja puoliani sanoa. Enhän minäkään täydellinen tietenkään ole.
 

Yhteistyössä