Että kun täällä on ketjuja joissa puhutaan kivusta. Puhutaan kroonisesta kivusta ja oikeesti kovasta kivusta. Niin aina jossain vaiheessa tulee joku lässyttään että älkääs nyt hyvät ihmiset kroppaanne tollasia myrkkyjä tunkeko ja kuinka niillä on vaikutuksia ja blaablaa lässynlässyn.
Mä en oikeen voi sille mitään mutta tossa vaiheessa mä nään niiiiiiiin kirkkaanpunaista ettei oo tosikaan. Ihan kuin se ois oma valinta onko kipee vai ei. Ja kun ei oikeesti puhuta mistään pikkukivusta jonka unohtaa ku telkkarista tulee tarpeeks mielenkiintoista ohjelmaa. Vaan sellaisesta kivusta mikä invalidisoi, minkä vuoksi ei pysty toimimaan ja minkä vuoksi pahimmassa tapauksessa lähtee taju.
Hemmetti, siinä vaiheessa kun se kipu tulee päälle niin syö vaikka säkillisen pikkukiviä jos joku lupaa ja vannoo että kipu loppuu sillä. Sitä ei oikeesti voi sanoin kuvaillakaan millainen se tunne on sillon kun se pahin kipu jysähtää päälle. Se on ihan silkkaa paniikkia. Ja kieltämättä monesti oon toivonu että lähtis ees taju niin helpottais.
Joten kun puhutaan kunnon kivusta ja kovan kivun hoidosta niin silloin on punnittava ne hyödyt ja haitat. Lääkkeillä on kaikilla sivuvaikutuksensa ja osalla koviakin mutta ne helposti kestää jos ne lääkkeet mahdollistaa sen että pystyy aamulla nousemaan sängystä ylös. Mulla ittelläni on tällä hetkellä sen verran kova kipulääke että mä en sen sivuvaikutuksen takia pysty yhtään mihinkään mutta mä silti otan sen ennemmin kuin kestän sitä sanoinkuvaamatonta kipua.
Mä en mitään toivo niin paljo ku että nää kivut loppuis. Mä antaisin vaikka oikeen käteni jos joku mulle lupais että sen jälkeen mun ei tarvii enää koskaan kokea tollasta kipua ja käyttää näitä lääkkeitä. Ihan heti olisin valmis. Mä oon menossa leikkaukseen jonka jälkeen mä en voi enää ikinä saada lapsia vaikka haluaisin ja on jopa 30%:n mahdollisuus ettei kivut edes siihen lopu mutta mä oon valmis siihen koska mä en pysty sen kivun kanssa elämään.
Huoh, kylläpäs helpotti
Ja kiitos jos joku jaksoi tän koko jutun lukea 
Mä en oikeen voi sille mitään mutta tossa vaiheessa mä nään niiiiiiiin kirkkaanpunaista ettei oo tosikaan. Ihan kuin se ois oma valinta onko kipee vai ei. Ja kun ei oikeesti puhuta mistään pikkukivusta jonka unohtaa ku telkkarista tulee tarpeeks mielenkiintoista ohjelmaa. Vaan sellaisesta kivusta mikä invalidisoi, minkä vuoksi ei pysty toimimaan ja minkä vuoksi pahimmassa tapauksessa lähtee taju.
Hemmetti, siinä vaiheessa kun se kipu tulee päälle niin syö vaikka säkillisen pikkukiviä jos joku lupaa ja vannoo että kipu loppuu sillä. Sitä ei oikeesti voi sanoin kuvaillakaan millainen se tunne on sillon kun se pahin kipu jysähtää päälle. Se on ihan silkkaa paniikkia. Ja kieltämättä monesti oon toivonu että lähtis ees taju niin helpottais.
Joten kun puhutaan kunnon kivusta ja kovan kivun hoidosta niin silloin on punnittava ne hyödyt ja haitat. Lääkkeillä on kaikilla sivuvaikutuksensa ja osalla koviakin mutta ne helposti kestää jos ne lääkkeet mahdollistaa sen että pystyy aamulla nousemaan sängystä ylös. Mulla ittelläni on tällä hetkellä sen verran kova kipulääke että mä en sen sivuvaikutuksen takia pysty yhtään mihinkään mutta mä silti otan sen ennemmin kuin kestän sitä sanoinkuvaamatonta kipua.
Mä en mitään toivo niin paljo ku että nää kivut loppuis. Mä antaisin vaikka oikeen käteni jos joku mulle lupais että sen jälkeen mun ei tarvii enää koskaan kokea tollasta kipua ja käyttää näitä lääkkeitä. Ihan heti olisin valmis. Mä oon menossa leikkaukseen jonka jälkeen mä en voi enää ikinä saada lapsia vaikka haluaisin ja on jopa 30%:n mahdollisuus ettei kivut edes siihen lopu mutta mä oon valmis siihen koska mä en pysty sen kivun kanssa elämään.
Huoh, kylläpäs helpotti