Meillä mies opettaa lapsille sinnittelyn jaloa taitoa (mä toki myös ) ja se jos mikä on kasvattavaa! Ne ihmiset, joilla on varaa käydä kaupassa ostoksilla tuskin ovat välittömän nälkäkuoleman partaalla joten siihen on turha vedota. Miksei pikemminkin vetoaisi siihen, että itsellä on paha auktoriteettiongelma eikä pidä yhteisiä sääntöjä juuri minkään arvoisina...tai siihen, että on moukka eikä muuta voi.:heart:
Juuri tuota sinnittelyn opettamista tulisi muidenkin mielestäni harrastaa. Kuten sanoit, niin sehän se juuri kasvattaa - ei se, että lapsi saa aina/useimmiten tahtonsa läpi tasan sillä sekunnilla kuin vaatimuksensa esittää. Eikä se, että vanhempi aina/useimmiten lapsen huutamisen pelossa suostuu tällaisiin asioihin, oltiinpa sitten ihmisten ilmoilla tai ei.
Korostan nyt sanoja aina ja useimmiten; en usko, että yksi kerta tekee ihmisestä tulevaa myymälävarasta tai että tuon yhden kerran perusteella huonot käytöstavat välittömästi pesiytyvät lapseen, eikä hän sitten enää koskaan opi hyville tavoille... Mutta tosiaan jos tätä tiettyä asiaa toistetaan useimmiten kauppareissujen aikana, oppii lapsi pitämään tuollaista toimintatapaa ihan yleisesti hyväksyttävänä.
Inhimillisyys toki pitää olla, eli onhan poikkeustapauksia. Toki esim. diabetesta sairastavilla usein onkin evästä/juotavaa mukana ikään kuin kaiken varalta, tai ainakin näin diabetesta sairastava ystävättäreni on minua informoinut. Ihmisiä on toki erilaisia, diabeetikoissakin.
Tulee kyllä tuosta yhdestä viestistä mieleen, että kyse ei ehkä niinkään ole lapsen hirvittävästä nälänhädästä (ok, nälkä voi toki olla, mutta tuskinpa nyt tosiaan nälkään on kuolemassa sillä punaisella minuutilla) kuin siitä, että vanhemmalla on nämä yleiset käytöstavat hieman hakoteillä näiltä osin. Ikävää vain, että tuota samaa ajattelutapaa pitää sitten opettaa lapsellekin.
Tuntuisi myös, että kun lapsi pienestä asti oppii sinnittelemään, niin ei sitten tule tällaisia ongelmia isompana - mutta jos pienestä asti oppii siihen, että kaikki tulee eteen kuin nappia painamalla, niin isompana on sitten hankalampi opetella pois tästä tavasta.
Itse tunnen useamman lapsen äidin, jonka tekee viisi päivää viikossa pitkää päivää. Kauppareissulla on useimmiten mukana jokainen lapsi, ja useimmiten kauppaan mentäessä kaikilla myös nälkä. Jostain syystä tässä perheessä ei kuitenkaan ole nähty vaikeaksi sitä sinnittelyä sinne kassan ulkopuolelle. Tähän on auttanut juurikin ennakoiminen, eli ei siitä puhuminen todellakaan mitenkään turhaa tai typerää ole.
Ps. Useissa suuremmissa marketeissa on kahvila/jokin syömäpaikka joko ihan siellä kaupan itsensä sisällä, tai sen kaupparakennuksen sisällä ainakin. Jos lapset ovat pyörtymisen partaalla, niin voisi kai sitä käydä haukkaamassa jotain, ennen kuin niille varsinaisille ostoksille lähtee. Tulevalla kauppareissulla sitten ostaa ruokaa niin, että siitä liikenee evääksi asti tuollaisille matkoille, helpottaa huomattavasti.
