Onko se nyt niin kamala asia? Ja minkä ikäisiä lapset olivat? Tietenkin jonkun 10-vuotiaan voi olettaa jaksavan odottaa, mutta on sekin aika kurjaa, että 1-2 -vuotiaan pitäisi huutaa nälkäänsä koko ostosten teon ajan. Ja hankalaa sellainenkin, että menee ensin hakemaan sen banaanin, jonottaa kassalla ties kuinka kauan, sitten avaa sen, syö kaupan eteisessä, ja sitten vasta menee ostoksille.
Itse en ole koskaan syönyt mitään kaupassa (eikä lapsikaan), eikä sille ole ollut tarvetta. Asioimme nopeasti lähikaupassa, ja lapsi on aika kärsivällinen luonne. Mutta JOS taapero olisi joskus ollut ihan kauhean nälissään, olisin saattanut hätätilassa antaa syödä jo kaupassa. Tosin tottakai olisin maksanut ostokseni kassalla. Tai jos olisin vaikka raskausaikana ollut tosi huonovointinen ja pelännyt pyörtyväni, olisin voinut avata vesipullon jo kassajonossa.
Mikä tuossa lähinnä on niin kamalaa? Jos se tehdään vain poikkeustilanteessa, silloin kun ei oikeasti pysty odottamaan?