nevernever
En. Eihän sitä nainenkaan voi taata että itsekään on 100%sti hedelmällinen. Keksittäisiin sitten ratkaisu yhdessä.
Eli siinä tapauksessa se ko mies olis ollut merkityksetön?Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Tulevaa lastaan ?? Mistäs sen tietää tuleeko sitä edes koskaan.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Ehkä se ajatus ja lapsen mahdollisuus kuitenkin painaa enemmän? Eli jos lapsi on niin tärkeä että pelkää ajan myötä katkeroituvansa miehelle joka on vienyt tämän mahdollisuuden...Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Tulevaa lastaan ?? Mistäs sen tietää tuleeko sitä edes koskaan.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Mitä jos miehesi jättäis sinut jos et voisi saada lasta? Mitä jos sinulle esitettäis tuo kysymys siinä vaiheessa?Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Olisin jättänyt ja yhden jätinkin, tosin muusta syystä.Alkuperäinen kirjoittaja julia:ja sinulla ei olisi niitä yhtäkään?
No eikö sitä silti vois kokeilla tai ainakin miettiä muita vaihtoehtoja saada lapsi kuin erota ja kokeilla uutta miestä?Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Ehkä se ajatus ja lapsen mahdollisuus kuitenkin painaa enemmän? Eli jos lapsi on niin tärkeä että pelkää ajan myötä katkeroituvansa miehelle joka on vienyt tämän mahdollisuuden...Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Tulevaa lastaan ?? Mistäs sen tietää tuleeko sitä edes koskaan.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Mä taas luulen, että ne miehet on harvassa, jotka eivät lähde hoitoihin ja edes yrittämään sitä lasta. Joten minusta jotenkin utopistinen koko ajatus toisen jättämisestä, jos ei luonnollisesti tärppääAlkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Ehkä se ajatus ja lapsen mahdollisuus kuitenkin painaa enemmän? Eli jos lapsi on niin tärkeä että pelkää ajan myötä katkeroituvansa miehelle joka on vienyt tämän mahdollisuuden...Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Tulevaa lastaan ?? Mistäs sen tietää tuleeko sitä edes koskaan.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Onhan sulla nyt kuitenkin se yksi ja toinen menetetty. Olet sinäkin paljon kokenut, itseltäni kuollut vain 3-kuinen.Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:En. Ei sekkään jättäny minua vaikka oli aika varmaa etten lapsia voi saaha.
Edelleenkin nykyinen mieheni ei ole esikoiseni isä niin siksi tää kysymys on mulle erittäin hankala Mutta siis se mun lapsenkaipuu ja tarve olla äiti oli niin suuri silloin aikanaan mulle, että mä en olisi voinut kuvitella olevani miehen kanssa joka ei sitä olisi pystynyt mulle antamaan. Ehkä kuulostaa kylmältä, mutta en mä ole koskaan rakastanut ketään miestä niin paljon, että se mies olisi merkinnyt minulle enemmän kuin äitiys merkitsee.Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:Mitä jos miehesi jättäis sinut jos et voisi saada lasta? Mitä jos sinulle esitettäis tuo kysymys siinä vaiheessa?Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Ja minusta myös.Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Mä taas luulen, että ne miehet on harvassa, jotka eivät lähde hoitoihin ja edes yrittämään sitä lasta. Joten minusta jotenkin utopistinen koko ajatus toisen jättämisestä, jos ei luonnollisesti tärppääAlkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Ehkä se ajatus ja lapsen mahdollisuus kuitenkin painaa enemmän? Eli jos lapsi on niin tärkeä että pelkää ajan myötä katkeroituvansa miehelle joka on vienyt tämän mahdollisuuden...Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Tulevaa lastaan ?? Mistäs sen tietää tuleeko sitä edes koskaan.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Tiedä häntä. Mietin vaan että ehkä kaikki ei usko siihen yhteen ainoaan oikeaan ja jos osoittautuu ettei se lapsi olekaan miehelle yhtä tärkeä asia - varsinkaan kun se ei olisi hänen biologinen jälkeläinen. Voi olla että asian kanssa kärsitty tuska on jotain mikä myös alkaa käydä suhteen päälle, jos siis lapsi on toiselle lähes pakkomielle ja kaikki siihen liittyvä ahdistus kaatuu päälle. Voi olla että vaan tullaan siihen lopputulokseen ettei se yhteiselämä tällaisenaan ole kummallekaan sitä mitä he ovat odottaneet.Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Mä taas luulen, että ne miehet on harvassa, jotka eivät lähde hoitoihin ja edes yrittämään sitä lasta. Joten minusta jotenkin utopistinen koko ajatus toisen jättämisestä, jos ei luonnollisesti tärppääAlkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Ehkä se ajatus ja lapsen mahdollisuus kuitenkin painaa enemmän? Eli jos lapsi on niin tärkeä että pelkää ajan myötä katkeroituvansa miehelle joka on vienyt tämän mahdollisuuden...Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Tulevaa lastaan ?? Mistäs sen tietää tuleeko sitä edes koskaan.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
Ehkä niitä on mietitty ja kokeiltukin tuloksetta. En tiedä kun en ole tilanteessa ollut, mutta jos en itse pystyisi lapsia saamaan eikä hoidot tai adoptio onnistuisi ja miehelle se lapsen saaminen on tärkeämpää kuin mikään muu niin... Tällä hetkellä tuntuu paremmalta ajatus siitä että suhde lopetettaisiin kuin että mies jatkaisi kanssani katkeroituen tilanteestaan jne. Uskon että sen suhteen kariutumisen jälkeen minulle jäisi mahdollisuus vielä löytää puoliso jolle lapsettomuuteni ei olisi tuollainen ongelma, vaan pystyisimme elämään hyvässä parisuhteessa.Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:No eikö sitä silti vois kokeilla tai ainakin miettiä muita vaihtoehtoja saada lapsi kuin erota ja kokeilla uutta miestä?Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Ehkä se ajatus ja lapsen mahdollisuus kuitenkin painaa enemmän? Eli jos lapsi on niin tärkeä että pelkää ajan myötä katkeroituvansa miehelle joka on vienyt tämän mahdollisuuden...Alkuperäinen kirjoittaja HuliHumppanpuli:Tulevaa lastaan ?? Mistäs sen tietää tuleeko sitä edes koskaan.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:No mut jos rakastaa sitä tulevaa lastaan enemmän?Alkuperäinen kirjoittaja vieras22:EN. Mä en voi ymmärtää et ihmisen jota rakastaa ja jota on luvannut (jos on naimissa) rakastaa niin jättää sen takia,et ei pysty siittään lasta tai sairastuu. En vaan ymmärrä.Alkuperäinen kirjoittaja vierass:Kyllä olisin jättänyt aikanaan. Tai tää on vähän vaikeaa, kun mulla oli jo esikoinen silloin kun nykyisen mieheni tapasin. Häntä en siis olisi jättänyt, mutta en osaa sanoa, miten asia olisi ollut, josko tosiaan ei olisi ollut yhtäkään... Ymmärsiköhän kukaan mitä selitän?
No, te saitte lapsenne, ihailen teitä. Olet niin positiivinen. <<moni katkeroituisi.Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:No, me haluttiin molemmat lapsia ja seurustelun alussa jo puhuttiin ettei biologia ole tässä niin merkityksellinen tekijä eli tarvittaessa luovutetut sukusolut ja adoptio olisivat myös olleet kokeiltavien keinojen listalla.
Muoks. jos noilla ei saisi tulosta niin ainakin olisi yritetty parhaamme. En usko että olisin silloin ollut jättämässä vaan hyväksyisin sitten kohtalomme. Kenties olisi kokeiltu sijaisvanhemmuutta.
Jos taa smies ei olisi noita muita keinoja valmis yrittämään niin ehkä suhde olisi siihen kaatunutkin.