Jättäisitkö miehen, jos hän olisi...

Musta sellainen liika kiltteys on ainakin osin vastuun pakoilua. Kun peeesailee vaan, niin eipä joudu mistään vastuuseen ja toinen joutuu tekemään ainakin henkisellä puolella paljon enemmän duunia parisuhteessa. Kunnioitus toiseen menee, ainakin minulla.

Koen ylipäätään tällaiset ihmiset vähän rasittavina, ne imee voimia ainakin minusta. Otan sitten kaikki murheet kantaakseni ja teen koko ajan ihan liikaa, kun toinen on vässyköi "päätä sä, tehdään niin ku sä haluut" jne. jne.

Sellaista kiltteyttä arvotan, jos puhutaan perusempaattisuudesta ja muiden huomioonottamisesta.

Pidemmän päälle arvostan enemmän sitä, että miehessä on särmää sanoa omat mielipiteensä ja olla oma itsensä, vaikka saatan jollakin tietyllä hetkellä vetää hirveät pultit, kun mielipide ei olekaan sama kuin omani tai käytös on jotakin ihan muuta, mitä toivoin.

Rauhallisuutta ja tunnollisuutta kyllä arvostan, koska itse olen välillä vähän hermoheikko ja ahdistun herkästi. Mun elämääni järjestyy ihan itsestään sitä jännitystä, en tarvitse siihen muita. Aktiivisuutta pitää olla sen verran, että silloin tällöin päästään kotiovesta ulos muuallekin kuin ruokakauppaan. Osaan viihdyttää itse itseäni, joten miehen ei tarvitse olla ohjelmatoimisto, mutta jotain yhteistä tekemistä kodin ulkopuolella kuitenkin kaipaan.

 

Mun mies on ihan liian kiltti ja kyllä se tuottaa suuria ongelmia meidän suhteessa. Mä kaipaan sitä, että joskus edes tuo räjähtäis ja huutais mulle tai sanoin joskus oman mielipiteensä johonkin, mutta kun se on aina vaan joo, joo, joo, ihan sama, joo, päätä sä. Ärsyttävää.. Sitten siihen liittyy vielä se kauhea jahkailu, mitään ei saa aikaseksi, jumittaa vaan.

Silloin, kun alettiin seurustella, meillä oli toisinaan oikeen riitaa joistakin asioista, hyvässä hengessä kuitenkin. Miehellä oli omat kaverit ja omat menot. Ekaa lasta odottaessani me kinattiin asioista, meillä oli suhteessa intohimoa ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Lapsen syntymän jälkeen tuo mies muuttui, silloin meni vielä ihan hyvin ja mies kävi kavereidensa luona. Kaikki kuitenkin loppui, kun seinään toisen pojan syntymän jälkeen. Siitä asti mies on ollut tollanen vässykkä, ei käy missään, ei halua mennä mihinkään, eikä halua tehdä mitään. Kerran otettiin aikalisä, 6kk oltiin erossa, sit palattiin yhteen, eikä tästä taas tunnu tulevan yhtään mitään. Pian on varmaan taas aikalisän paikka, se aikalisä saattaakin sitten olla jo lopullinen. Miehen kaverit kysyvät multa, josko me voitais mennä käymään, kun miestä ei ikinä näy missään, eikä saa aikaseks mennä kavereilleen... *huokaus*

Pitkä vuodatus, sori, mut sainpahan purettua.

 

no, kuten todettua niin miehen pitää panna hanttiin ja jakkaa pikku pirruuta aika ajoin

muuten nainen alkaa luulemaan miestä vässykäksi

Juu ja kun muistaa säännöllisesti vedellä avokkaalla naamalle, niin nainen pysyy tyytyväisenä ja kurissa.

 

[QUOTE="vieras";27470268]Juu ja kun muistaa säännöllisesti vedellä avokkaalla naamalle, niin nainen pysyy tyytyväisenä ja kurissa.[/QUOTE]

amatöörit lyö naamaan, siitä jää jälkiä

remmiapelilla ne asettuu