Jättäisitkö 8-vuotiaan hoitamaan kotiin 1-vuotiasta?

en jätä ees omaa tytärtä joka täyttää pian 12-v . ja tiedän että pärjäisi taatusti MUTTA liian suuri vastuu olisi.... itte hoidin jo 10-vuotiaana pikkuveljeäni jolla oli paha tyrä ja olin aivan heprakassa jos se pullistu vaik kun venhemmat oli kaupassa.... se piti itte työntää mahaan takas ja voin sanoo et nyt pidän vanhempiani vastuuttomina kun antoivat meille isommille tuon vastuun...

 

Älä jätä isompaa vahdiksi, on kovin pieni vielä itsekin.

 

jos haluat sosiaaliviranomaiset kimppusi niin sen kuin jätät. Jo ajatuksenakin täysin vastuutonta.

 

En jättäisi. 9v:n voisin jättää vajaaksi puoleksi tunniksi. 8v:n n vartiksi. Jos ihan pakko ois.

 

en jättäisi.8v kuiteskii vielä ihan lapsi itsekin.

 

Minä annan meidän 8-vuotiaan hoitaa 3kuista vauvaa, sen aikaa, kun käyn vessassa Tai vaikka, jos kannan petivaatteita pihalle tai vastaavaa. Silloinkin ovi on selällään ja ite olen muutaman metrin päässä ovesta.

Ap:n kysymykseen siis vastaisin, että en todellakaan jättäisi yksin kotiin hoitamaan pienempää sisarusta!

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

 

Ja lisäys vielä: mua pelottaa jättää tuota 8-vuotiasta edes yksin pariksi tunniksi, saati että jättäisin pienemmän myös :/

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

mites sä itse koit sillon pienenä sen että hoidit pienenpää sisarustasi ?

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

Ethän vaan ala vanhempiasi syyttämään tällaisesta asiasta näin pitkän ajan kuluttua tai kantamaan kaunaa? Ajat olivat toiset ja silloin tehtiin paljon asioita, joita nykypäivänä ei enää kuviteltaisi tehtävän. Tällaisesta pohdiskelusta ei ole kenellekään mitään iloa. Menneet on menneitä.

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

mites sä itse koit sillon pienenä sen että hoidit pienenpää sisarustasi ?

Se harmitti valtavasti. Piti sietää ärsyttävää ja rääkyvää kakaraa, joka roikkui lahkeessa koko ajan. Eikä saanut lähteä ulos leikkimään, tai sai, mutta pikkuveli piti ottaa mukaan. Mä vihasin sitä että muutenkin jouduin aina kulkemaan kaksin veljen kanssa kaikkialle. Sitten isompanakin. Äiti oli kotona ja mä vahdin pikkuveljeä ulkona enkä saanut lähes koskaan leikkiä rauhassa omien kavereideni kanssa.

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

Ethän vaan ala vanhempiasi syyttämään tällaisesta asiasta näin pitkän ajan kuluttua tai kantamaan kaunaa? Ajat olivat toiset ja silloin tehtiin paljon asioita, joita nykypäivänä ei enää kuviteltaisi tehtävän. Tällaisesta pohdiskelusta ei ole kenellekään mitään iloa. Menneet on menneitä.

Ei ne ajat silloin NIIN erilaisia olleet kuitenkaan, en mä sentään ole vanhus. Mutta siis en mä erikseen tuosta ala kantamaan kaunaa. Mutta sanotaanko näin, että mut ja sisarukseni olis pitänyt lastensuojelun pelastaa monista, monista muistakin syistä. Eli en voi mitään että kaunaa kannan väkisin. Varsinkin nyt kun tosiaan peilaan omaa lapsuuttani esikoisen lapsuuteen.

 

En.

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

Ethän vaan ala vanhempiasi syyttämään tällaisesta asiasta näin pitkän ajan kuluttua tai kantamaan kaunaa? Ajat olivat toiset ja silloin tehtiin paljon asioita, joita nykypäivänä ei enää kuviteltaisi tehtävän. Tällaisesta pohdiskelusta ei ole kenellekään mitään iloa. Menneet on menneitä.

Mä olen kyllä harmaan kanssa täysin erimieltä, kyllähän omaa lapsuuttaan on hyvä käydä läpi. Äitinä oleminen ja äidiksi tulo usein tuovat oman lapsuuden kokemukset pintaan, enkä näe että asioiden maton alle lakaiseminen hyödyttää ketään, vaan on eheyttävääkin tiedostaa oma kasvutarinansa.

Vaikka ajat ovatkin siitä muuttuneet, niin ei kuitenkaan niin paljon. Itse olen samaan aikaan ollut lapsi kuin ap ja saanut elää lapsuuttani, ilman liian suurta vastuuta ikätasooni nähden. Ymmärrän kyllä, että jälkeen päin nuo tapahtumat ovat mielessä, itse kun aikuisena käsittää, että mitä tahansa tosiaan olisi voinut tapahtua.

 

Kyllä mä pariksi tunniksi jättäisin - no riippuen tietysti lapsista.

Ite vahdin tuon ikäisenä kolmea nuorempaa. B)

 

No herranjestas!

Et jättäisi kahdeksanvuotiastakaan yksin esim kaupassakäynnin ajaksi?


Aioitko lojua sen lapsen vieressä ammattikouluikään asti...Etkö meinaa mennä töihin ollenkaan? Koska ne lapset sitten sitä vastuuta oppivat ja olemaan pelkäämättä yksin kotona muutamaa tuntia, elei vielä tokaluokkalaistakaan jätetä yksin hetkeksikään.

Ei, en nyt todella tarkoita, että 9 vuotias olisi jätettävä vahtimaan 2 vuotiasta (vaikkei sekään ennenvanhaan ollut juttu eikä mikään ), vaan että pikkuhiljaa sitä napanuoraa löystettäisiin. Ei 8 vuotias ole enää vauva!

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

Ethän vaan ala vanhempiasi syyttämään tällaisesta asiasta näin pitkän ajan kuluttua tai kantamaan kaunaa? Ajat olivat toiset ja silloin tehtiin paljon asioita, joita nykypäivänä ei enää kuviteltaisi tehtävän. Tällaisesta pohdiskelusta ei ole kenellekään mitään iloa. Menneet on menneitä.

Mä olen kyllä harmaan kanssa täysin erimieltä, kyllähän omaa lapsuuttaan on hyvä käydä läpi. Äitinä oleminen ja äidiksi tulo usein tuovat oman lapsuuden kokemukset pintaan, enkä näe että asioiden maton alle lakaiseminen hyödyttää ketään, vaan on eheyttävääkin tiedostaa oma kasvutarinansa.

Vaikka ajat ovatkin siitä muuttuneet, niin ei kuitenkaan niin paljon. Itse olen samaan aikaan ollut lapsi kuin ap ja saanut elää lapsuuttani, ilman liian suurta vastuuta ikätasooni nähden. Ymmärrän kyllä, että jälkeen päin nuo tapahtumat ovat mielessä, itse kun aikuisena käsittää, että mitä tahansa tosiaan olisi voinut tapahtua.

Totta tämäkin. Mutta tiedän monta tapausta, joissa vanhempien ja lasten välit ovat aikuisena kiristyneet siksi, että lapset ovat syyttäneet vanhempiansa jostain asiasta, jota ei pysty jälkikäteen korjaamaan ja josta ei sinänsä aiheutunut mitään pysyviä haittoja. Aivan eri asia siis hyväksikäytöt, pahoinpitelyt sun muut.

En minäkään esimerkiksi äitiäni syytä siitä, että hän nautti lääkärin määräyksestä ennen syntymääni konjakkia päivittäin tai että minulla ei pienenä 70-80-luvulla ollut autossa turvavöitä tai turvaistuinta tai että tipuin pienenä uimataidottomana laiturilta. Näissäkin tapauksissa mitä tahansa olisi voinut sattua eikä kukaan vanhempi enää toimisi näin, vaikka se silloin omassa lapsuudessani olikin tapana. Ja pienempien sisarusten hoitaminen on ennen ollut ihan normi ja on sitä monessa maassa tänäkin päivänä.

Mutta jos tosiaan kokee tarpeelliseksi käydä läpi omaa lapsuuttaan ja kantaa kaunaa, niin ei kai siinä mitään. Ap:n tapauksessa taisi olla kyse kyllä pahemmastakin kuin tuosta pakosta hoitaa pikkuveljeä.

 

No herranjestas!

Et jättäisi kahdeksanvuotiastakaan yksin esim kaupassakäynnin ajaksi?


Aioitko lojua sen lapsen vieressä ammattikouluikään asti...Etkö meinaa mennä töihin ollenkaan? Koska ne lapset sitten sitä vastuuta oppivat ja olemaan pelkäämättä yksin kotona muutamaa tuntia, elei vielä tokaluokkalaistakaan jätetä yksin hetkeksikään.

Ei, en nyt todella tarkoita, että 9 vuotias olisi jätettävä vahtimaan 2 vuotiasta (vaikkei sekään ennenvanhaan ollut juttu eikä mikään ), vaan että pikkuhiljaa sitä napanuoraa löystettäisiin. Ei 8 vuotias ole enää vauva!

Kyllä meillä tuo 8-vuotias saa olla yksin välillä jos tarvetta on. Mutta kyllä mua itseä pelottaa joka kerta. En siis jätä mielelläni, mutta pakkohan se on.

 

No herranjestas!

Et jättäisi kahdeksanvuotiastakaan yksin esim kaupassakäynnin ajaksi?


Aioitko lojua sen lapsen vieressä ammattikouluikään asti...Etkö meinaa mennä töihin ollenkaan? Koska ne lapset sitten sitä vastuuta oppivat ja olemaan pelkäämättä yksin kotona muutamaa tuntia, elei vielä tokaluokkalaistakaan jätetä yksin hetkeksikään.

Ei, en nyt todella tarkoita, että 9 vuotias olisi jätettävä vahtimaan 2 vuotiasta (vaikkei sekään ennenvanhaan ollut juttu eikä mikään ), vaan että pikkuhiljaa sitä napanuoraa löystettäisiin. Ei 8 vuotias ole enää vauva!

Ymmärsitköhän sä nyt vähän väärin? Ei ollut kyse 8-vuotiaan yksin jättämisestä kotiin vaan siitä, että hän jäisi kotiin hoitamaan 1-2 vuotiasta pienempää sisarusta.

 

Kyllä se riippuu paljon lapsesta kenen voi jättä ja kenen ei(siis hetkeksi). Meidän naapurissa asui perhe, jonka alle koulu ikäinen joutui aina ottamaan pikkuveljen pihalle mukaan. Tyttö oli niin kiltti, että piti huolen veljestään, oli kai ainoa joka sitä teki. Hyvin ne pärjasi, säälin vain tyttöä, kun ei saanut koskaan olla ikäistensä kanssa pelkästään. Joskus minä sitten menin oman tyttöni kanssa ulos niin, että tytöt sai olla rauhassa ja minä istuin hiekkalaatikon reunalla sen pojan kanssa.

Mitä tulee näihin "omiin" lapsiin, en luottaisi tuohon 9- ja 10- vuotiaaseen palaakaan hoitajana, niitä ei tekis mieli jättää koskaan vahtimatta, kun kaikki jää levällee. Viimeksi tänä aamuna sanoin pojalle, että enen kouluun lähtöä on huone laitettava kuntoon, siis likaiset vaatteet taliasta pois, mutta ei tuo muistanut laittaa. Koulun jälkeen ei sitten kavereilla mene, ennen kuin on huone siivottu. Heillä on esim. tapana heittää tyhjät muovipussit huoneensa lattialle, aaargh!!!

 

Kyllä meillä tuo 8-vuotias saa olla yksin välillä jos tarvetta on. Mutta kyllä mua itseä pelottaa joka kerta. En siis jätä mielelläni, mutta pakkohan se on.

Mikä sinua siinä pelottaa? Onko lapsi joskus tehnyt jotain kiellettyä yksin ollessaan?

Lapselle pitää pikkuhiljaa antaa sitä vastuuta. Lapsi on ylpeä siitä, että häneen luotetaan ja iloinen, kun saa olla yksin kotona, se on jännää =).

Lapsen luonne huomioiden tietysti. Jos on arka ja pelkääväinen lapsi, ei kai kukaan häntä yksin kotiin jätä väkisin.

 

No herranjestas!

Et jättäisi kahdeksanvuotiastakaan yksin esim kaupassakäynnin ajaksi?


Aioitko lojua sen lapsen vieressä ammattikouluikään asti...Etkö meinaa mennä töihin ollenkaan? Koska ne lapset sitten sitä vastuuta oppivat ja olemaan pelkäämättä yksin kotona muutamaa tuntia, elei vielä tokaluokkalaistakaan jätetä yksin hetkeksikään.

Ei, en nyt todella tarkoita, että 9 vuotias olisi jätettävä vahtimaan 2 vuotiasta (vaikkei sekään ennenvanhaan ollut juttu eikä mikään ), vaan että pikkuhiljaa sitä napanuoraa löystettäisiin. Ei 8 vuotias ole enää vauva!

Ymmärsitköhän sä nyt vähän väärin? Ei ollut kyse 8-vuotiaan yksin jättämisestä kotiin vaan siitä, että hän jäisi kotiin hoitamaan 1-2 vuotiasta pienempää sisarusta.

Niin siis mä kirjoitin tuonne jonnekin aiemmin etten jätä mielelläni edes tuota 8-vuotiasta yksin pariksi tunniksi. Pointtina se, että kyllä mua pelottaa antaa hänen olla yksin kotona, mutta annan silti. En usein, mutta tarpeen mukaan kuitenkin

 

No herranjestas!

Et jättäisi kahdeksanvuotiastakaan yksin esim kaupassakäynnin ajaksi?


Aioitko lojua sen lapsen vieressä ammattikouluikään asti...Etkö meinaa mennä töihin ollenkaan? Koska ne lapset sitten sitä vastuuta oppivat ja olemaan pelkäämättä yksin kotona muutamaa tuntia, elei vielä tokaluokkalaistakaan jätetä yksin hetkeksikään.

Ei, en nyt todella tarkoita, että 9 vuotias olisi jätettävä vahtimaan 2 vuotiasta (vaikkei sekään ennenvanhaan ollut juttu eikä mikään ), vaan että pikkuhiljaa sitä napanuoraa löystettäisiin. Ei 8 vuotias ole enää vauva!

Ymmärsitköhän sä nyt vähän väärin? Ei ollut kyse 8-vuotiaan yksin jättämisestä kotiin vaan siitä, että hän jäisi kotiin hoitamaan 1-2 vuotiasta pienempää sisarusta.

En ymmärtänyt, vaan kommentoin Turkilmaksen tätä viestiä:

"Ja lisäys vielä: mua pelottaa jättää tuota 8-vuotiasta edes yksin pariksi tunniksi, saati että jättäisin pienemmän myös :/ "

 

Aika selvä linja asiaan siis ja hyvä niin =) :flower: . Mulla itsellä on 7-vuotta nuorempi pikkuveli ja tässä nyt tavallaan peilaan omaa lapsuuttani ja suhdetta pikkuveljeen kun katselen noita omia poikiani. Heillä kun on sama ikäero.

Väkisin tulee mieleen kaikkia lapsuusmuistoja, joista yksi on just tuo miten usein mun vanhemmat jätti mut hoitamaan pikkuveljeäni. Enkä voi olla ihmettelemättä miten koskaan ei sattunut mitään. Kun tosiaan itselle ei tulis mieleenkään jättää isompaa lapsenvahdiksi. Tai no joo, silleen että pienempi on tuommoisessa turvallisessa pomppuvehkeessä, isoveli leikittää ja mä juoksen postilaatikolle tai pikasuihkuun tms. Mutta sitäkin tapahtuu harvoin.

Miten mä olen oikeesti edes selvinnyt pikkulapsen hoitamisesta kun olen itsekin ollut pikkulapsi? Ja miten ihmeessä mun vanhemmat on voinut tehdä sen meille molemmille, mulle ja pikkuveljelleni?

Ethän vaan ala vanhempiasi syyttämään tällaisesta asiasta näin pitkän ajan kuluttua tai kantamaan kaunaa? Ajat olivat toiset ja silloin tehtiin paljon asioita, joita nykypäivänä ei enää kuviteltaisi tehtävän. Tällaisesta pohdiskelusta ei ole kenellekään mitään iloa. Menneet on menneitä.

Mä olen kyllä harmaan kanssa täysin erimieltä, kyllähän omaa lapsuuttaan on hyvä käydä läpi. Äitinä oleminen ja äidiksi tulo usein tuovat oman lapsuuden kokemukset pintaan, enkä näe että asioiden maton alle lakaiseminen hyödyttää ketään, vaan on eheyttävääkin tiedostaa oma kasvutarinansa.

Vaikka ajat ovatkin siitä muuttuneet, niin ei kuitenkaan niin paljon. Itse olen samaan aikaan ollut lapsi kuin ap ja saanut elää lapsuuttani, ilman liian suurta vastuuta ikätasooni nähden. Ymmärrän kyllä, että jälkeen päin nuo tapahtumat ovat mielessä, itse kun aikuisena käsittää, että mitä tahansa tosiaan olisi voinut tapahtua.

Totta tämäkin. Mutta tiedän monta tapausta, joissa vanhempien ja lasten välit ovat aikuisena kiristyneet siksi, että lapset ovat syyttäneet vanhempiansa jostain asiasta, jota ei pysty jälkikäteen korjaamaan ja josta ei sinänsä aiheutunut mitään pysyviä haittoja. Aivan eri asia siis hyväksikäytöt, pahoinpitelyt sun muut.

En minäkään esimerkiksi äitiäni syytä siitä, että hän nautti lääkärin määräyksestä ennen syntymääni konjakkia päivittäin tai että minulla ei pienenä 70-80-luvulla ollut autossa turvavöitä tai turvaistuinta tai että tipuin pienenä uimataidottomana laiturilta. Näissäkin tapauksissa mitä tahansa olisi voinut sattua eikä kukaan vanhempi enää toimisi näin, vaikka se silloin omassa lapsuudessani olikin tapana. Ja pienempien sisarusten hoitaminen on ennen ollut ihan normi ja on sitä monessa maassa tänäkin päivänä.

Mutta jos tosiaan kokee tarpeelliseksi käydä läpi omaa lapsuuttaan ja kantaa kaunaa, niin ei kai siinä mitään. Ap:n tapauksessa taisi olla kyse kyllä pahemmastakin kuin tuosta pakosta hoitaa pikkuveljeä.

Hmm... Kyllähän silloin jotai pysyviä haittoja on jäänyt, jos aikuisena välit omiin vanhempiin kiristyy lapsuuden kokemuksista johtuen.

Konjakin juominen tai se ettei autossa ollut siihen aikaan turvavöitä, ei mielestäni ole rinnastettavissa näihin asioihin joissa lapsi on joutunut ottamaan liian ison rooliin, kantamaan vastuuta johon ei ole ollut valmis. Jos lapsi on jäänyt itse ilman vanhemman tukea silloin kun sitä olisi kaivannut niin kyllähän se varmasti jäljet jättää.

 

Kyllä meillä tuo 8-vuotias saa olla yksin välillä jos tarvetta on. Mutta kyllä mua itseä pelottaa joka kerta. En siis jätä mielelläni, mutta pakkohan se on.

Mikä sinua siinä pelottaa? Onko lapsi joskus tehnyt jotain kiellettyä yksin ollessaan?

Lapselle pitää pikkuhiljaa antaa sitä vastuuta. Lapsi on ylpeä siitä, että häneen luotetaan ja iloinen, kun saa olla yksin kotona, se on jännää =).

Lapsen luonne huomioiden tietysti. Jos on arka ja pelkääväinen lapsi, ei kai kukaan häntä yksin kotiin jätä väkisin.

No että jos jotain sattuu. Ja toisaalta poden huonoa omaatuntoa siitä etten ota poikaa mukaan. Vaikka hän itse haluaa olla kotona sen aikaa. Itselle tulee olo että on huono äiti...

Mä siis olen aivan liian kriittinen itseäni kohtaan vanhempana ihan siksi että pelkään poikien saavan jotain traumoja joiden kanssa kamppailla samalla tavalla kuin itse on kamppailut ja tekee sitä pienemmässä määrin edelleen...