Jättäisitkö 5-vuotiaan pariksi tunniksi yksin kahden 12-vuotiaan kanssa?

Kyllä minä olisin totaalisen epäonnistunut lapsieni kasvatuksessa, jos en voisi jättää 12-vuotiaan vastuulle 5-vuotiasta sisarusta.

Meillä lapset ei "joudu" vahtimaan sisaruksiaan kuin hyvin harvoin, mielestäni lastenhoito kuuluu vanhemmille. Mutta joskus on tilanteita, jolloin sisarukset ihan luonnollisesti vahtivat toisiaan. Esim. 9-vuotias jää kotiin hetkeksi 5-ja 1-vuotiaiden kanssa tai 12-vuotias kaikkien edellämainittujen kanssa jne. Jos jotain sattuu, on kaikki minun vastuullani. Ei meidän lapset ala pöydillä hyppiä tai tulitikuilla leikkiä silloin, kun ovat keskenään kotona. Kyllä he osaavat olla kunnolla.

Medän perhe elää niin tiiviisti yhdessä, että tunnetaan toisiemme metkut ja muut jutut. Esim. emme vie isompia sisaruksia hoitoon, kun vauva syntyy. Näin lapset elävät ihan normielämää toistensa kanssa koko ajan ja osaavat joskus olla keskenäänkin, kun toisensa hyvin tuntevat.

(Eri asia toki ovat erityislapset, mutta meille on siunaantunut terveitä ja rauhallisia lapsia.)

 

Jos se kummallekin sopii ja itse voit luottaa heihin. Vastentahtoisesti ei missään nimessä.
Lisäksi painotat, että heti soitetaan, jos mikään askarruttaa.

 

Tottakait voit jättää noin isot lapset!!

 

Kyllä minä olisin totaalisen epäonnistunut lapsieni kasvatuksessa, jos en voisi jättää 12-vuotiaan vastuulle 5-vuotiasta sisarusta.

Meillä lapset ei "joudu" vahtimaan sisaruksiaan kuin hyvin harvoin, mielestäni lastenhoito kuuluu vanhemmille. Mutta joskus on tilanteita, jolloin sisarukset ihan luonnollisesti vahtivat toisiaan. Esim. 9-vuotias jää kotiin hetkeksi 5-ja 1-vuotiaiden kanssa tai 12-vuotias kaikkien edellämainittujen kanssa jne. Jos jotain sattuu, on kaikki minun vastuullani. Ei meidän lapset ala pöydillä hyppiä tai tulitikuilla leikkiä silloin, kun ovat keskenään kotona. Kyllä he osaavat olla kunnolla.

Medän perhe elää niin tiiviisti yhdessä, että tunnetaan toisiemme metkut ja muut jutut. Esim. emme vie isompia sisaruksia hoitoon, kun vauva syntyy. Näin lapset elävät ihan normielämää toistensa kanssa koko ajan ja osaavat joskus olla keskenäänkin, kun toisensa hyvin tuntevat.

(Eri asia toki ovat erityislapset, mutta meille on siunaantunut terveitä ja rauhallisia lapsia.)

Uskon kantaasi. Meilläkin tiivis perheyhteisö eikä ole koskaan tullut edes mieleen erottaa sisaruksia toisistaan, jos vauva syntyy. Lapsen paikka on kotona, jos äitikin ja sisarukset on!

Meillä siis 13v. on jo pari vuotta katsonut pienempien perään eli 3, 4 ja 7v. perään. Lapsenvahtina en pidä, todella satunnaisesti joutuu katsomaan eli lyhyiden kauppareissujen ajan.

 

En ehkä itse olisi jättänyt, mutta oma nelivuotias oli 12-vuotiaan veljentytön kanssa kesällä pitkään leikkarilla (ei talon omassa pihassa) kun lapseni oli veljelläni hoidossa. Totesin vaan, että aha, ei kai siinä mitään. Tyttö on vastuuntuntoinen kuin mikä ja kännykkä on taskussa.