Annanpa oikeasti verrannollisen esimerkin. Joku virittää vaijerin kävelytielle jolla tiedetään pyöräilijöiden ajavan, laittaa siitä kyllä varoituskyltin, joka ei kuitenkaan näy pimeässä. Sitten joku pyöräilijä ajaa pimeässä sitä päin ja lentää pää edellä puuhun. Pyöräilijä kuolee ja voidaan todeta, että hän ei olisi kuollut jos olisi käyttänyt kypärää eikä olisi myöskään kuollut, jos ei olisi pyöräillyt kävelytiellä jossa pyöräily on kielletty. Hän on siis rikkonut peräti kahta sääntöä, joka on osaltaan vaikuttanut hänen kuolemaansa. Tarkoittaako tämä sitä, että vaijerin virittäjä toimi oikein?
Yksi väärä ei oikeuta toista. Joten pyöräiljän omista sääntörikkomuksista huolimatta vaijerin virittäjä toimi väärin. Jos hän ei olisi virittänyt ansaa, pyöräilijä ei olisi kuollut, joten hän on osaltaan vastuussa kuolemasta. Mielestäni on myöskin pienempi rike vaarantaa oma henkensä, kuin toisten. Olen todella yllättynyt, että tästä tuntuu jotkut olevan toista mieltä.
Vaijerin virittäjä on saattanut olla ajattelematon, tai sitten hänen nimenomaisena tarkoituksenaan on ollut tappaa tai ainakin vahingoittaa sääntöä rikkovia pyöräilijöitä. Tämä on tietysti tärkeää selvittää ja se ratkaisee sen, onko kyse tahallisesta henkirikoksesta vai kuolemantuottamuksesta. Joka tapauksessa on arkijärjen mukaan ilmiselvää, että pyöräilijöiden käyttämälle ajoväylälle, oli se sitten sallittu ajoväylä tai ei, viritetty vaijeri aiheuttaa hengenvaaran, joten seuraamuksitta ei vaijerin virittäjän tule päästä. Ja sama pätee nuorten liukumäkenä käyttämään mäkihyppymäkeen viritettyyn vaijeriin, johon, kuten todettua, olisi voinut kuolla myös joku tahattomasti mäessä liukastuva henkilö, vaikkapa siellä huoltotöissä ollut työntekijä.