Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
järkyttävä raskauspahoinvointi - apua?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Alexa67, post: 33331475"]</p><p>Tein positiivisen testin sinä päivänä, jolloin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Päivä sattui olemaan torstai, pahoinvointi alkoi sunnuntaina. Ja jatkui viikolle 23.</p><p></p><p>Lohduttauduin aluksi sillä, että kyllähän pahoinvointi pian menee ohi. Viikolla 12, niin sanottiin monessa paikkaa. Ei mennyt. No, viikolla 14, niin sanottiin jossain kirjoissa. Ei mennyt! No, viimeistään viikolla 16? Niin luki eräässä lehdessä. Ei, eipä loppunut silloinkaan. Viikolla 18-19 taisin luopua toivosta ja valmistautua tosi raskaaseen raskauteen. Ja sitten, luojan kiitos, eräänä kauniina päivänä minua ei enää etonut, yököttänyt eikä oksettanut - voi sitä autuutta! </p><p></p><p>Noina kuukausina ja viikkoina kokeilin kaikki netistä ja kirjallisuudesta bongaamani keinot - mikään ei auttanut. Aamupahoinvointi-termi ei kohdallani todellakaan pitänyt paikkansa, koska aamun 15 ensimmäistä minuuttia olivat päivän ainoat hetket, jolloin en voinut pahoin, sitten taas mentiin. Pahoinvointi paheni aina iltaa kohden, mikä oli jotenkin karmaa - koko päivän tiesi, että pahin vielä edessä. Pahimmillani oksentelin n. 10 kertaa päivässä, yleensä 4-5. Ja muutaman ajan kuluttua olin todella väsynyt. Niin väsynyt, että olin yhteensä kuutisen viikkoa sairaslomalla. Olen aina tehnyt paljon töitä, joten tuo oli vaikea paikka - jäädä "vain" pahoinvoinnin takia saikkarille, mutta... En yksinkertaisesti jaksanut.</p><p></p><p>Sietämäni ruoat vaihtelivat. Jouluna söin viikon verran sipsejä ja join kokista. [Joo, jos joku paheksuu, niin siitä vaan.] Pakastemarjat olivat yleensä aika ookoo. Peruna pysyi sisällä aika hyvin, ja se olikin jonkinlaista perusruokaa koko ajan. Muutoin söin sen mukaan, mitä teki mieli. Niin, yleensä ei tehnyt mieli oikein mitään. Mutta oli "nälkä". Ja syöminen helpotti pahoinvointia hetkeksi. Ja sitten taas oli kauhea olo/nälkä. Lääkkeisiin en missään vaiheessa halunnut turvautua (mutta ymmärrän oikein hyvin, jos joku turvautuu!), mutta kokeilin "luomukeinoja" eli akupunktiota ja sellaisia ranteisiin laitettavia matkapahoinvointirannekkeita. Akupunktio ei oikein tuntunut auttavan - tai mistä minä tiedän, ehkä olo olisi ollut vielä pahempi ilman sitä? - ja rannekkeista tuli vielä huonompi olo. Oksennuskuntoon tuli myös mieheni, joka kokeili niitä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Mutta näistä kahdesta keinosta on moni käsittääkseni saanut avun.</p><p></p><p>En soisi pahaa raskauspahoinvointia kenellekään, mutta välillä oli "tylsää" ihan se, että kukaan ei oikein ymmärtänyt. Paras ystävätär on oksentanut kahden raskauden aikana yhteensä yhden (1!) kerran. Lähipiiristä ei löytynyt kohtalontoveria - vertaistuki löytyi netistä, jossa oli sellaisia, jotka voivat vielä minua huonommin. Ja se lohdutti hieman - en sentään joutunut sairaalaan tipukseen tms.</p><p></p><p>Miten jaksoin? Minimoimalla tekemisen. Sairasloma auttoi hieman, kun mitään en kuitenkaan jaksanut. Huushollia en siivonnut kun minimit, kun en jaksanut. Jossain vaiheessa tilasin kotisiivouksen ja erityistoiveena pyysin siivoamaan jääkaapin - sen siivoaminen ei olisi itseltäni onnistunut, ei sitten millään - yäk... Pahoinvoinnin kuukausina söin, mitä milloinkin mieli teki ja mikä tuntui pysyvän sisällä (ja huom.! suklaata ei tehnyt mieli <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" />. Huumori auttoi. Usein hirteishuumori. Mieheni tottui siihen, että jossain kohtaa ulkona ollessamme ryntäsin johon yökkäilemään/oksentamaan ja että mukaan piti ottaa "oksennuspussi". Matkustelimme keväällä jonkin verran, lennot esim. Nizzaan oli varattu jo aiemmin, kun en ollut kuvitellut yökkäileväni jatkuvasti vielä viikolla 20; nyt voin jälkikasvulle joskus kertoa, että olepa kunnolla, äiti on takiasi oksentanut esim. Radisson-hotellin eteen Promenade des Anglais'lla <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> Ja erittäin monen viheristutuksen juurelle muuallakin...</p><p></p><p>Eli mitä sanoisin kysyjälle? Hanki apua ja jätä väliin ei-pakolliset = pidä huoli itsestäsi. Ehkä joku ystävä voisi joskus tulla pariksi tunniksi vahtimaan esikoista? Tai puunaamaan huusholliasi? Ja pieni lika kasvattaa esikoisen vastustuskykyä? <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Opinnot, niin... Sinulla on varmaan sellainen olo, että pakkohan ne on jaksaa. Mutta et välttämättä jaksa. Minun oli pakko tunnustaa, että en jaksa - ja se siitä. [Saattoi pitkän päälle olla henkisesti ihan terveellinen kokemus?] Ja sen tiedostaminen joskus siinä tosiaan viikkojen 18-19 paikkeilla, että pahoinvointi voi jatkua synnytykseen asti, se auttoi jotenkin. Toivosta luopuminen auttoi? Ajatus, että pahoinvointi nyt voi jatkua, enkä voi sille mitään, mutta että se loppuu joskus eli ei ole parantumaton sairaus. Ja itse asiassa sekin ajatus auttoi, että keskenmenoriski kai pienempi ja että vauva tod.näk. voi loistavasti. Ja jos pahoinvointisi äityy vielä pahemmaksi/todella pahaksi, mene tarvittaessa vaikka tiputukseen ja/tai hanki lääkitys - siksihän niitä pillereitä on olemassa. Minulla oli mahdollisuus saikkariin ja tulokas on ensimmäinen, joten helppohan tässä on neuvoja jaella? Mutta pidä huoli itsestäsi ja koeta jaksaa - sinulla on ainakin minun sympatiani, täysin! Jaksamista!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Alexa67, post: 33331475"] Tein positiivisen testin sinä päivänä, jolloin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Päivä sattui olemaan torstai, pahoinvointi alkoi sunnuntaina. Ja jatkui viikolle 23. Lohduttauduin aluksi sillä, että kyllähän pahoinvointi pian menee ohi. Viikolla 12, niin sanottiin monessa paikkaa. Ei mennyt. No, viikolla 14, niin sanottiin jossain kirjoissa. Ei mennyt! No, viimeistään viikolla 16? Niin luki eräässä lehdessä. Ei, eipä loppunut silloinkaan. Viikolla 18-19 taisin luopua toivosta ja valmistautua tosi raskaaseen raskauteen. Ja sitten, luojan kiitos, eräänä kauniina päivänä minua ei enää etonut, yököttänyt eikä oksettanut - voi sitä autuutta! Noina kuukausina ja viikkoina kokeilin kaikki netistä ja kirjallisuudesta bongaamani keinot - mikään ei auttanut. Aamupahoinvointi-termi ei kohdallani todellakaan pitänyt paikkansa, koska aamun 15 ensimmäistä minuuttia olivat päivän ainoat hetket, jolloin en voinut pahoin, sitten taas mentiin. Pahoinvointi paheni aina iltaa kohden, mikä oli jotenkin karmaa - koko päivän tiesi, että pahin vielä edessä. Pahimmillani oksentelin n. 10 kertaa päivässä, yleensä 4-5. Ja muutaman ajan kuluttua olin todella väsynyt. Niin väsynyt, että olin yhteensä kuutisen viikkoa sairaslomalla. Olen aina tehnyt paljon töitä, joten tuo oli vaikea paikka - jäädä "vain" pahoinvoinnin takia saikkarille, mutta... En yksinkertaisesti jaksanut. Sietämäni ruoat vaihtelivat. Jouluna söin viikon verran sipsejä ja join kokista. [Joo, jos joku paheksuu, niin siitä vaan.] Pakastemarjat olivat yleensä aika ookoo. Peruna pysyi sisällä aika hyvin, ja se olikin jonkinlaista perusruokaa koko ajan. Muutoin söin sen mukaan, mitä teki mieli. Niin, yleensä ei tehnyt mieli oikein mitään. Mutta oli "nälkä". Ja syöminen helpotti pahoinvointia hetkeksi. Ja sitten taas oli kauhea olo/nälkä. Lääkkeisiin en missään vaiheessa halunnut turvautua (mutta ymmärrän oikein hyvin, jos joku turvautuu!), mutta kokeilin "luomukeinoja" eli akupunktiota ja sellaisia ranteisiin laitettavia matkapahoinvointirannekkeita. Akupunktio ei oikein tuntunut auttavan - tai mistä minä tiedän, ehkä olo olisi ollut vielä pahempi ilman sitä? - ja rannekkeista tuli vielä huonompi olo. Oksennuskuntoon tuli myös mieheni, joka kokeili niitä :D Mutta näistä kahdesta keinosta on moni käsittääkseni saanut avun. En soisi pahaa raskauspahoinvointia kenellekään, mutta välillä oli "tylsää" ihan se, että kukaan ei oikein ymmärtänyt. Paras ystävätär on oksentanut kahden raskauden aikana yhteensä yhden (1!) kerran. Lähipiiristä ei löytynyt kohtalontoveria - vertaistuki löytyi netistä, jossa oli sellaisia, jotka voivat vielä minua huonommin. Ja se lohdutti hieman - en sentään joutunut sairaalaan tipukseen tms. Miten jaksoin? Minimoimalla tekemisen. Sairasloma auttoi hieman, kun mitään en kuitenkaan jaksanut. Huushollia en siivonnut kun minimit, kun en jaksanut. Jossain vaiheessa tilasin kotisiivouksen ja erityistoiveena pyysin siivoamaan jääkaapin - sen siivoaminen ei olisi itseltäni onnistunut, ei sitten millään - yäk... Pahoinvoinnin kuukausina söin, mitä milloinkin mieli teki ja mikä tuntui pysyvän sisällä (ja huom.! suklaata ei tehnyt mieli :). Huumori auttoi. Usein hirteishuumori. Mieheni tottui siihen, että jossain kohtaa ulkona ollessamme ryntäsin johon yökkäilemään/oksentamaan ja että mukaan piti ottaa "oksennuspussi". Matkustelimme keväällä jonkin verran, lennot esim. Nizzaan oli varattu jo aiemmin, kun en ollut kuvitellut yökkäileväni jatkuvasti vielä viikolla 20; nyt voin jälkikasvulle joskus kertoa, että olepa kunnolla, äiti on takiasi oksentanut esim. Radisson-hotellin eteen Promenade des Anglais'lla :D Ja erittäin monen viheristutuksen juurelle muuallakin... Eli mitä sanoisin kysyjälle? Hanki apua ja jätä väliin ei-pakolliset = pidä huoli itsestäsi. Ehkä joku ystävä voisi joskus tulla pariksi tunniksi vahtimaan esikoista? Tai puunaamaan huusholliasi? Ja pieni lika kasvattaa esikoisen vastustuskykyä? :) Opinnot, niin... Sinulla on varmaan sellainen olo, että pakkohan ne on jaksaa. Mutta et välttämättä jaksa. Minun oli pakko tunnustaa, että en jaksa - ja se siitä. [Saattoi pitkän päälle olla henkisesti ihan terveellinen kokemus?] Ja sen tiedostaminen joskus siinä tosiaan viikkojen 18-19 paikkeilla, että pahoinvointi voi jatkua synnytykseen asti, se auttoi jotenkin. Toivosta luopuminen auttoi? Ajatus, että pahoinvointi nyt voi jatkua, enkä voi sille mitään, mutta että se loppuu joskus eli ei ole parantumaton sairaus. Ja itse asiassa sekin ajatus auttoi, että keskenmenoriski kai pienempi ja että vauva tod.näk. voi loistavasti. Ja jos pahoinvointisi äityy vielä pahemmaksi/todella pahaksi, mene tarvittaessa vaikka tiputukseen ja/tai hanki lääkitys - siksihän niitä pillereitä on olemassa. Minulla oli mahdollisuus saikkariin ja tulokas on ensimmäinen, joten helppohan tässä on neuvoja jaella? Mutta pidä huoli itsestäsi ja koeta jaksaa - sinulla on ainakin minun sympatiani, täysin! Jaksamista! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
kyllä tuo äkkijyrkkä on lapsellinen ihminen
6 min sitten
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Ihmiset voisi kyllä teurastaa eläimen ruuaksi edes kerran elämässään
Tänään 10:15
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Länsimaalaiset yhtiöt markkinoi kaukoidässä tuotettua "kanaa" koska siellä virikkeettömät häkit on vielä sallittuja
Tänään 08:25
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Demareihin kuuluu maanpetoksellisia henkilöitä, jotka vakoilevat diktatuurien hyväksi
Tänään 06:19
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
SDP perseilee eduskunnassa persujen tyyliin
Tänään 06:09
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Karmaisevat uskovaiset 😱
Tänään 01:27
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Keskustan liikenne puuroutuisi, asiakkaat kaikkoaisivat – Kivijalkayrittäjät huolissaan Helsingin liikennesuunnitelmista"
Eilen 23:08
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Metsä Groupin pääjohtaja: Poliittisten lakkojen vaikutus tulokseen todella merkittävä"
Eilen 22:40
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Kela pakottaa elämäntapatyöttömät muuttamaan halvempiin vuokra-asuntoihin
Started by vierailija
Maanantai klo 14:33
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Rakastun yhä uudelleen ja uudelleen!😍🥰❤️
Started by Lispetti
Tiistai klo 09:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
"Tuo johtuu siitä, että Espanjan sosiaaliturva ei ole asumisperusteinen. Jos et tule omillasi toimeen, se on näkemiin."
Started by vierailija
Maanantai klo 00:04
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Kukapa olisi uskonut? Nössöä toimittajaa Mika Tommolaa epäillään vaimonsa pahoinpitelystä 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:46
Luettu: 645
Aihe vapaa
5.
Karut työttömyysluvut julki: Maaliskuussa oli 60 000 työtöntä enemmän vuoden takaiseen verrattuna
Started by vierailija
Keskiviikko klo 10:47
Luettu: 506
Aihe vapaa
6.
”Suomessa nuoret miehet kiinnostuvat kristinuskosta nyt tutkijan mielestä hämmästyttävällä tavalla.” Miksi heidän mielenterveytensä on romahtanut?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 09:40
Luettu: 480
Aihe vapaa
7.
Suomen presidentin ulkomaalaisella puolisolla on glamouria enemmän kuin kenelläkään puolisolla aiemmin
Started by vierailija
Tiistai klo 22:42
Luettu: 478
Aihe vapaa
8.
Mamiksi kutsuminen sängyssä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:42
Luettu: 470
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Mamut valmistuivat kotoutumisen kokemusasiantuntijoiksi
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
mikäköhän lokero pesukoneessa on se mihin se pesuaine tyrkätään?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Mielenterveyden takia eläkkeelle pääseminen?
Latest: viisikymppinen isoäiti
5 min sitten
Aihe vapaa
5.
kyllä tuo äkkijyrkkä on lapsellinen ihminen
Latest: viisikymppinen isoäiti
6 min sitten
Aihe vapaa
6.
Nyt on kilttimiehellä tilaisuus unohtaa menneet palkkaamalla oma yliopistokiusaaja töihin
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
7.
Mä en tule koskaan löytämään töitä
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
8.
Ihmiset voisi kyllä teurastaa eläimen ruuaksi edes kerran elämässään
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
järkyttävä raskauspahoinvointi - apua?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu