järkyttävä raskauspahoinvointi - apua?

Nyt on menossa rv 10+ ja aivan järkyttävä pahoinvointi ollut seuranani viimeiset 5-6 vkoa. Koko ajan oksettaa, huimaa ja mahassa kiertää ja on ikäänkuin krooninen nälkä (vaikkei oikeasti ole) ja on pakko syödä tunnin välein jotta pystyssä jotenkin pysyy. Tästä seuraa taas närästys ja turvonnut jättilaispallomaha, joka on kivulias sekin. Varsinaista oksentelua ei ole ollut paljoa mutta sepä ei autakaan: kun olo on ollut aivan oksennustautinen, olen muutaman kerran laittanut sormet kurkkuun ja tehnyt sen oksennuksen siinä toivossa että sitten helpottaa. Mutta ehei, eipä todellakaan auta - paha olo ei oksennuksen jälkeen lopu niinkuin normaalissa oksennusvaiheessa loppuisi, vaan jatkuu edelleen tasaisen kauheana oksetuksen tunteena.

Aikaisemman raskauden pahoinvointi oli itikan kikkare tähän verrattuna. Olen aivan poikki, väsynyt, nääntynyt, ja samalla pitäisi hoitaa esikoista, huushollia ja opintoja. En enää tiedä miten jaksan!!!

Kokeiltu on inkivääritee, kamomillatee, b6-vitamiini jne. Ei auta, oksettaa niin hitokseen vuorokaudet ympäri. Yölläkin pitää herätä kolme neljä kertaa syömään jotain pientä. Eikö tämä lopu koskaan? Eikö tosiaankaan ole mitään lääketieteellisiä keinoja tai lääkkeitä tämän vaivan hillitsemiseksi?

 

Eikö tämä lopu koskaan? Eikö tosiaankaan ole mitään lääketieteellisiä keinoja tai lääkkeitä tämän vaivan hillitsemiseksi?

Loppuu se viimeistään synnytykseen. Tuttu oksensi koko raskausajan. Normaali raskauspahoinvointi loppuu noin viikoilla 12-13, mutta itselläni kesti päivittäistä oksentelua varmaan jonnekin viikolle 15, ja satunnaisesti oksensin vielä raskauden puolivälin jälkeenkin. Viikot 10-15 olivat kyllä sikäli juhlaa aikaisempaan (rv 4-9) verrattuna, että ylipäänsä jotain pysyi sisällä eikä tarvinnut oksentaa enää 10 kertaa päivässä.

Lääketieteelliset keinot raskauspehoinvointiin ovat aika vähissä. Itselleni ei lääkkeitä edes tarjottu ennenkuin olin joutunut osastolle tiputukseen kuivumisen takia. Senkin jälkeen olin nihkeänä lääkkeiden suhteen, sillä niiden turvallisuutta sikiölle ei voi varmistaa. En siis lähtisi lääkelinjalle niin kauan kuin pysyy "hengissä" ilman niitä. Käsittääkseni lääkkeet ovat lisäksi oksentamista, ei huonoa oloa estäviä lääkkeitä.

Ei kai siinä auta kuin syödä mitä suinkin pystyy, ja lohduttautua sillä, että sikiötä pahoinvointi ei haittaa.

 

On niitä lääkkeitä. Stemetyl on ainakin.

 

Berocca plus -poretabletit. Minulla oli alkuraskaudessa pahoinvointia 24h/vrk, jouduin keskellä yötäkin nousemaan oksentamaan. Mutta oksentelu loppui siihen, kun aloitin Beroccan syömisen/juomisen. Pahoinvointia se ei poistanut kokonaan, mutta helpotti kuitenkin. Kokeile tuota, jos et ole jo kokeillut!

 

Tein positiivisen testin sinä päivänä, jolloin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Päivä sattui olemaan torstai, pahoinvointi alkoi sunnuntaina. Ja jatkui viikolle 23.

Lohduttauduin aluksi sillä, että kyllähän pahoinvointi pian menee ohi. Viikolla 12, niin sanottiin monessa paikkaa. Ei mennyt. No, viikolla 14, niin sanottiin jossain kirjoissa. Ei mennyt! No, viimeistään viikolla 16? Niin luki eräässä lehdessä. Ei, eipä loppunut silloinkaan. Viikolla 18-19 taisin luopua toivosta ja valmistautua tosi raskaaseen raskauteen. Ja sitten, luojan kiitos, eräänä kauniina päivänä minua ei enää etonut, yököttänyt eikä oksettanut - voi sitä autuutta!

Noina kuukausina ja viikkoina kokeilin kaikki netistä ja kirjallisuudesta bongaamani keinot - mikään ei auttanut. Aamupahoinvointi-termi ei kohdallani todellakaan pitänyt paikkansa, koska aamun 15 ensimmäistä minuuttia olivat päivän ainoat hetket, jolloin en voinut pahoin, sitten taas mentiin. Pahoinvointi paheni aina iltaa kohden, mikä oli jotenkin karmaa - koko päivän tiesi, että pahin vielä edessä. Pahimmillani oksentelin n. 10 kertaa päivässä, yleensä 4-5. Ja muutaman ajan kuluttua olin todella väsynyt. Niin väsynyt, että olin yhteensä kuutisen viikkoa sairaslomalla. Olen aina tehnyt paljon töitä, joten tuo oli vaikea paikka - jäädä "vain" pahoinvoinnin takia saikkarille, mutta... En yksinkertaisesti jaksanut.

Sietämäni ruoat vaihtelivat. Jouluna söin viikon verran sipsejä ja join kokista. [Joo, jos joku paheksuu, niin siitä vaan.] Pakastemarjat olivat yleensä aika ookoo. Peruna pysyi sisällä aika hyvin, ja se olikin jonkinlaista perusruokaa koko ajan. Muutoin söin sen mukaan, mitä teki mieli. Niin, yleensä ei tehnyt mieli oikein mitään. Mutta oli "nälkä". Ja syöminen helpotti pahoinvointia hetkeksi. Ja sitten taas oli kauhea olo/nälkä. Lääkkeisiin en missään vaiheessa halunnut turvautua (mutta ymmärrän oikein hyvin, jos joku turvautuu!), mutta kokeilin "luomukeinoja" eli akupunktiota ja sellaisia ranteisiin laitettavia matkapahoinvointirannekkeita. Akupunktio ei oikein tuntunut auttavan - tai mistä minä tiedän, ehkä olo olisi ollut vielä pahempi ilman sitä? - ja rannekkeista tuli vielä huonompi olo. Oksennuskuntoon tuli myös mieheni, joka kokeili niitä Mutta näistä kahdesta keinosta on moni käsittääkseni saanut avun.

En soisi pahaa raskauspahoinvointia kenellekään, mutta välillä oli "tylsää" ihan se, että kukaan ei oikein ymmärtänyt. Paras ystävätär on oksentanut kahden raskauden aikana yhteensä yhden (1!) kerran. Lähipiiristä ei löytynyt kohtalontoveria - vertaistuki löytyi netistä, jossa oli sellaisia, jotka voivat vielä minua huonommin. Ja se lohdutti hieman - en sentään joutunut sairaalaan tipukseen tms.

Miten jaksoin? Minimoimalla tekemisen. Sairasloma auttoi hieman, kun mitään en kuitenkaan jaksanut. Huushollia en siivonnut kun minimit, kun en jaksanut. Jossain vaiheessa tilasin kotisiivouksen ja erityistoiveena pyysin siivoamaan jääkaapin - sen siivoaminen ei olisi itseltäni onnistunut, ei sitten millään - yäk... Pahoinvoinnin kuukausina söin, mitä milloinkin mieli teki ja mikä tuntui pysyvän sisällä (ja huom.! suklaata ei tehnyt mieli . Huumori auttoi. Usein hirteishuumori. Mieheni tottui siihen, että jossain kohtaa ulkona ollessamme ryntäsin johon yökkäilemään/oksentamaan ja että mukaan piti ottaa "oksennuspussi". Matkustelimme keväällä jonkin verran, lennot esim. Nizzaan oli varattu jo aiemmin, kun en ollut kuvitellut yökkäileväni jatkuvasti vielä viikolla 20; nyt voin jälkikasvulle joskus kertoa, että olepa kunnolla, äiti on takiasi oksentanut esim. Radisson-hotellin eteen Promenade des Anglais'lla Ja erittäin monen viheristutuksen juurelle muuallakin...

Eli mitä sanoisin kysyjälle? Hanki apua ja jätä väliin ei-pakolliset = pidä huoli itsestäsi. Ehkä joku ystävä voisi joskus tulla pariksi tunniksi vahtimaan esikoista? Tai puunaamaan huusholliasi? Ja pieni lika kasvattaa esikoisen vastustuskykyä? Opinnot, niin... Sinulla on varmaan sellainen olo, että pakkohan ne on jaksaa. Mutta et välttämättä jaksa. Minun oli pakko tunnustaa, että en jaksa - ja se siitä. [Saattoi pitkän päälle olla henkisesti ihan terveellinen kokemus?] Ja sen tiedostaminen joskus siinä tosiaan viikkojen 18-19 paikkeilla, että pahoinvointi voi jatkua synnytykseen asti, se auttoi jotenkin. Toivosta luopuminen auttoi? Ajatus, että pahoinvointi nyt voi jatkua, enkä voi sille mitään, mutta että se loppuu joskus eli ei ole parantumaton sairaus. Ja itse asiassa sekin ajatus auttoi, että keskenmenoriski kai pienempi ja että vauva tod.näk. voi loistavasti. Ja jos pahoinvointisi äityy vielä pahemmaksi/todella pahaksi, mene tarvittaessa vaikka tiputukseen ja/tai hanki lääkitys - siksihän niitä pillereitä on olemassa. Minulla oli mahdollisuus saikkariin ja tulokas on ensimmäinen, joten helppohan tässä on neuvoja jaella? Mutta pidä huoli itsestäsi ja koeta jaksaa - sinulla on ainakin minun sympatiani, täysin! Jaksamista!

 

Alexa76, luulen, että kukaan joka on pahaa pahoinvointia kokenut raskausaikana, ei tuomitse sipsi+cokis -linjaa. Itsellä oli sama parin viikon ajan, tosin banaanilla höystettynä. Itsellä tosin pahin ei kestänyt noin pitkään vaan sen ns. normiajan eli viikolta 6 viikolle 14, mutta siinäkin oli kyllä jokainen viikko liikaa. Itsellä oli pahimpaan aikaan viikossa 3-4 päivää jolloin oksensin aamusta iltaan. Sitten saattoi olla pari päivää etten oksentanut kuin illalla. Minullakaan ei voinut puhua aamupahoinvoinnista vaan olo yleensä paheni iltaa kohti.

Pahimpia viikkoja oli onneksi vain kaksi. Loput oksuviikoista oli sellaisia että aamusta iltaan oksennuspäiviä oli viikossa ehkä kaksi, lisäksi pari sellaista että oksensin illalla ja loput oli pahoinvointipäiviä kylläkin mutta ilman oksua. Nekin sain järkättyä jos söin justiinsa oikeaan aikaan, oikeaa ruokaa, eikä missään nimessä liikaa. Se mikä minäkin päivänä oli oikeaa ruokaa riippui sitten ihan päivästä.

Itsellä oli myös se linja, että syön vaikka laastia seiniltä jos se sinä päivänä uppoaa. Pahimmassa pahoinvointivaiheessa ei todellakaan ehdi miettimään ruuan terveellisyyksiä. Pääasia että jotain saa pysymään sisällä. Ja minulle ihan neuvolan tätikin sanoi, että syö mitä syöt, pääasia, että saat syöytyä.

Nyt olen viikolla 20 ja todella energinen, oksentelu on muisto vain. Mutta silti vieläkin hirvittää kun miettii sitä oloa joka kesti monta viikkoa. Tsemppiä vain kaikille jotka siitä kärsii. Kyllä se joskus loppuu, viimeistään silloin kun lapsi syntyy Jokaisen kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia konsteja mitä on ikinä kuullut. Ikinä ei sitten tiedä mikä voi ketäkin auttaa.

 

Todellakin on lääke oksenteluun ja PAHOINVOINTIIN: Primperan. Itselläni tämä vie pahimman kuvotuksenkin pois.

Minä en ainakaan jaksanut sitä jatkuvaa oksentamista, joten turvauduin lääkkeeseen. Tämä on vähän kuin synnytyksessä, jos haluat kestää kipua ja olla ilman kivunlievitystä, niin ei sitten parane valittaa..Apua on saatavilla!!

 

Mulla oli sellaista pahoinvointia että pelkäsin masentuvani sen takia loppuelämäkseni. En todellakaan ollut urhea taistelija, vaan ihan surkea. En toivoisi sellaista olotilaa edes pahimmalle vihamiehelleni.

Mutta, sen voin taata että pahoinvointi loppuu, ihan oikeasti se on takuuvarma asia. Toivottavasti tämä tieto auttaa. Mulla loppui noin rv15 ja hyvin harvalla oksentelu jatkuu edes puoliväliin tai raskauden loppuun saakka. Sairaalassa sain stemetyliä, mutta eivät ne sitä mielellään antaneet.

Tsemppiä. On se niin kamalaa.

 

huh, itse en onneksi noin voimakkaasta oksentelusta ja pahoinvoinnista kärsi...
Nyt menossa rv36, ja edelleen noin viikon välein oksu lentää... alussa oli joka aamuista, ja todella yleensä vain aamuista, jonnekin +20 viikolle asti... alussa tietysti välillä miten milloinkin mutta harvassa olivat ne päivät jolloin aamusta iltaan laatta lensi.. ja mulla olo onneksi aina helpotti oksuilun jälkeen, mutta voin sanoa että kyllä täälläkin on odotettu sitä maagista 12sta viikkoa ja sen jälkeen just jotain 15sta ja 20iä että ei tarvis enää oksuta...
Välillä sitä luuli rv20nen jälkeen että jes nyt se loppu, kun aamulaattaa ei ollut viikkoon tullut mutta eih, sieltä se tuli monen taukopäivän jälkeenkin eikä näytä siis loppuvan ennen synnytystä..

Mutta uskon että teillä joilla on oksuilu noin pahana, että se todella loppuu puoliväliin mennessä... pakkohan sen on, kun ei sitä muuten oikeasti jaksa!

Jaksamisia kovasti!!

 

Minä myös vannon sipsi+limppari-linjan nimeen, tai siis ihan minkä tahansa ruoka-aineen. Jos jollain on varaa moralisoida toisen syömisiä pahoinvointiaikana, niin sitten ei ole kokemusta pahasta oksentelusta. Kaikkein pahin viikonloppu meni mulla suolatikkujen voimalla, niitä sai nakerreltua muutaman päivässä.

Todellakin on lääke oksenteluun ja PAHOINVOINTIIN: Primperan. Itselläni tämä vie pahimman kuvotuksenkin pois.

Minä sain Primperania pari kertaa sairaalassa, mutta ei se kuvotusta vienyt minulta minnekään. Vähän paremmin pystyi olemaan oksentamatta, mutta ei ole mikään takuuvarma pelastus pahoinvointiin. Siksi olin mieluummin ilman heti, kun vaan jotakin pysyi mahassa.

 

Ekassa raskaudessa mulla loppui pahoinvointi rv 16. Sinne saakka oksentelin rv 5 asti jatkuvasti, mutta sitten se yksi kaunis päivä vaan oli poissa.

Tässä toisessa raskaudessa kärsin vielä rajummasta pahoinvoinnista, mutta pahin vaihe kesti rv 5-10. Nyt mennään rv 13 ja jo kolmatta viikkoa olo on ollut....no siedettävä.

Voi hyvin olla, että pahoinvointisi menee ohi vieä muutaman viikon sisällä, tai ainakin muuttaa muotoaan siedettävämmäksi. Tiedän kyllä täysin tunteen, kun omaan oloonsa on AIVAN loppu ja tekisi (melkein) abortin saadakseen sen olon paranemaan. Voimia sulle!

 

Ekassa raskaudessa mulla loppui pahoinvointi rv 16. Sinne saakka oksentelin rv 5 asti jatkuvasti, mutta sitten se yksi kaunis päivä vaan oli poissa.

....siis rv 5 alkaen

 

voin tokassa raskaudessa todella huonosti viikolle 16 saakka. Yrjö lensi päivittäin ja olo oli karsea. Mulla auttoi syöminen tunnin välein (mahalaukkua ei saanut päästää tyhjäksi->pahoinvointi muuttui todella rajuksi). Aamulla ennen sängystä nousemista mies toi jotain syötävää sänkyyn. Olin todella väsynyt enkä jälkeenpäin tajua miten olen selvinnyt. Esikoinen parka jäi kyllä ihan vaille äidin huomiota, suoritin kaiken mekaanisesti ja joka hetki koitin vaan selviytyä. Töissä imeskelin mynthon pastilleja (joita en voi enää kuvitellakaan syöväni). Nyt rv 30 ja olo on hyvä. Tsemppiä! Aika auttaa!

 

Hei. Minulla on ollut munasarjakystia 4 vuotta. Välillä ovat poistuneet ja nyy vuosi pari sitten ovat palanneet. Aloitin e-pillereiden syönnin 10/2006 olenb syönyt niitä nyt viime kuukauteen asti jolloin lopetin ne. Minulla alkoi kuukautiset 29.6.2008. Minulla on todettu 6.6 senttinen munasarjakysta oikeassa munasarjassa. Laskin että mulla olisi ollut ovulaatio 12.7 tai 13.7. Olin ehkäisemättömässä yhdynnässä kyseisenä viikonloppuna sekä viikonloppua edeltävänä keskiviikkona. Nyt minulla on ollut 2 päivää pahaolo. Menin tänään töihin aamulla 6.30. Vajaan tunnin päästä töiden alun jälkeen tuli todella paha olo oksensin melkein mutta en oksentanut kuitenkaan. Sama eilen koko päivän voin pahoin. Ja nyt on lievää pahopinvointia. Onko mulla mahdollisesti tullut e-pillereiden poisjätön jälkeen ns. "vieroitusongelmia"?? Vai voinko mahdollisesti olla raskaana vaikka viimeisistä menkoista on kulunut 16 päivää. Mulla on kierto normaalisti 26-28 päivää. Onko mulla mahdollisuutta olla raskaana? KIITOS ETUKÄTEEN VASTAUKSESTA!!!!

 

Mutta uskon että teillä joilla on oksuilu noin pahana, että se todella loppuu puoliväliin mennessä... pakkohan sen on, kun ei sitä muuten oikeasti jaksa!

Ei kannata uskoa. Minulla kesti synnytykseen asti.

Tsemppiä alkuperäiselle. Oletko kokeillut akupisteen painamista? Ranteen sisäpuolelle parin sormen leveyden korkeudella. Minulle ei auttanut mikään konsti, vasta synnytys päästi piinasta. On järkyttävää olla puoli vuotta putkeen sairaana. Raskaus voi todellakin olla sairaus, mutta sitä ei moni tajua, jos ei ole itse joutunut kokemaan vastaavaa.

 

Mutta uskon että teillä joilla on oksuilu noin pahana, että se todella loppuu puoliväliin mennessä... pakkohan sen on, kun ei sitä muuten oikeasti jaksa!

Ei kannata uskoa. Minulla kesti synnytykseen asti.

Tsemppiä alkuperäiselle. Oletko kokeillut akupisteen painamista? Ranteen sisäpuolelle parin sormen leveyden korkeudella. Minulle ei auttanut mikään konsti, vasta synnytys päästi piinasta. On järkyttävää olla puoli vuotta putkeen sairaana. Raskaus voi todellakin olla sairaus, mutta sitä ei moni tajua, jos ei ole itse joutunut kokemaan vastaavaa.

Täällä toinen, jolla pahoinvointi lakkasi vasta synnytykseen. Mulle on kanssa turha tulla sanomaan, että raskaus ei ole sairaus. Saattaisi nyrkki vilahtaa. Ne oli äärimmäisen raskaita kuukausia.

 

Aikaisemman raskauden pahoinvointi oli itikan kikkare tähän verrattuna. Olen aivan poikki, väsynyt, nääntynyt, ja samalla pitäisi hoitaa esikoista, huushollia ja opintoja. En enää tiedä miten jaksan!!!

Apua. Haaveilen toisesta raskaudesta ja salaa olen kuvitellut mahdollisen seuraavan raskauden olevan samanlainen kuin ekakin (helppo ja pahoinvoinniton), vaikka tiedän, että raskaudet samalla henkilölläkin voivat olla hyvinkin erilaiset.

 

Mä odotan esikoistani ja olen kyllä tosiaan joutunut myös huomaamaan, että raskaus voi olla (kuin) sairaus. Olen nyt viikolla 30 ja oksentelu jatkuu vieläkin. Ensimmäiset viisi kuukautta olin zombie. En ollut koskaan voinut kuvitella, että sellaista pahoinvointia voisi edes olla olemassa. En voinut tehdä mitään, makasin vaan sohvalla ja välillä nousin vessaan oksentamaan. En jaksanut tehdä mitään, en mitään, en laittaa ruokaa, käydä kaupassa, siivota, pukea päälle. Kaikki oli tuskaa. Oli kuin olisin mädäntynyt sisältä, musta oikeasti tuntui siltä että kaikki sisuskaluni olivat muuttuneet vihreäksi mädäksi. Välillä yritin käydä töissä, mutta siitä pahoinvointi vain äityi pahemmaksi ja oksensin entistä enemmän. Olin sairaslomalla yhteensä kolme kuukautta, sen jälkeen sopimukseni onneksi loppui eikä tarvinnut enää yrittääkään jaksaa. Tosin juuri samoihin aikoihin olo helpotti edes vähän.

Aluksi musta pahinta oli se hirveä olo, ei niinkään oksentaminen. Kun sitten pahoinvointi alkoi hellittää edes vähän, alkoi oksentaminenkin itkettää, varsinkin kun pykäsin rasittuneilla elimilläni vertakin moneen kertaan. Itkin, kun tuntui siltä etten yksinkertaisesti jaksa enää, ei ketään ole tehty oksentamaan monta kertaa päivässä kuukausitolkulla. Lisäksi olin ihan ulkona kaikesta sosiaalisesta elämästä, kun en jaksanut käydä missään enkä oikein ottaa kavereita vastaankaan.

Nyt se pahin kuvotus on alkanut väistyä ja voin liikkua kodin ulkopuolellakin, kunhan mukana on oksennuspussi. Olen oksennellut sinne tänne. Olen kuitenkin iloinen siitä, että jaksan käydä ulkomaailmassa ja voin vain pysähtyä oksentamaan ja jatkaa sitten matkaa. Tähän asti se ei ole onnistunut, niin huonovointinen olen ollut. Nyt olen jo mukautunut ajatukseen, että tätä tämä tulee olemaan loppuun saakka. Enää pari kuukautta ja sitten sen pitäisi olla ohi.

Mainittakoon että mä söin Primperania alusta saakka muutaman kuukauden. Kuvotukseen siitä ei ainakaan ollut mitään apua - pikemminkin päin vastoin - mutta uskon, että ehkä oksensin sen avulla vähän vähemmän. En kyllä ole varma haluanko sitä syödä, jos seuraavassakin raskaudessa voin yhtä pahoin. Lopetettuani lääkkeen pelkkä lääkepaketin näkeminen sai aikaan oksennusreaktion, niin paljon sitä vihasin. Primperanin lisäksi mä kokeilin myös akurannekkeiden käyttöä ja kuten joku aiemmin mainitsi, mullakin olo lähinnä paheni niistä, ainakin oksensi kunnolla joka kerta kun ne oli päällä. Tosin oksensin muutenkin niin ahkerasti että mahdotonta sanoa, pahensivatko ne oikeasti. Kävin myös akupunktiossa noin viikolta 18 eteenpäin, kun aloin olla niin alamaissa että vaan itkin. Se tuntui ensin auttavan vähän, ainakin mielialani kohentui, mutta ei sekään oksentelua vienyt.

Kirjoitukseni ei varmaan ole mitenkään rohkaisevaa luettavaa, mutta mua ainakin helpotti akuutissa vaiheessa edes vähän se, että kuulin etten ole ihan yksin vaivani kanssa. Toivottavasti jotain tulevia äitejäkin helpottaisi kuulla muita kokemuksia, vaikka kurjiakin. Valitettavaa on siis se, että siihen pahoinvointiin, ainakaan jos se on todella pahaa, ei auta yhtään mikään. Sen sijaan se kyllä menee ohi jossain vaiheessa, ja kun niin on, sen unohtaa aika nopeasti onneksi. Mulla vielä jatkuu, mutta nyt olen jo ihan onnellinen, kun pahin vaihe on muisto vaan. Sisulla siitä selviää ja sitten voi olla itsestään ylpeä kun on sellaisen koetoksen käynyt läpi! Voimia kaikille!

 

http://www.pahoinvointi.fi/pages/aamupahoinvointi/pahoinvoinnin-helpottamiseksi.php

 

Siltä varalta että jotakuta muutakin auttaisi:

Minulla pahoinvointi tuntuu pysyvän kurissa matalahiilihydraattisella ruokavaliolla.

Olin raskaaksi tullessani tiukalla karppauslinjalla, plussan jälkeen kevensin linjaa. Pahoinvoinnin alettua viikon 5-6 kieppeillä huomasin, että kuvotus alkoi usein jonkin aikaa syömisen jälkeen, ja paheni iltaa kohti. Ahaa-idea tuli yhtenä iltapäivänä kun söin leivoksen ja olin sen jälkeen ihan pois pelistä ällötyksen takia. Sokeripiikin seurausta, päättelin, ja palasin takaisin matalammalle hiilarilinjalle. Olo parani ja pysyi kohtalaisena. Teoria tuli todennettua, kun yhtenä päivänä söin lounaaksi kasvispihvejä ja pastaa, ja olin sitten iltapäivästä alkaen koko loppupäivän ja illan tosi huonovointinen.

En ole millään totaali-karppausruokavaliolla, mutta pidän sokerin + karkit, perunan, pastan, vaalean leivän ym. minimissä. Leivistä syön lähinnä . Salaatti + kana/muu pihvi on hyvä lounas, aamiaiseksi hapankorppua runsain päällystein - ruisleipää kohtuudella. Vitamiineja lisäksi. Ja hyvä on olo! nyt menossa 8. viikko.

 

Hei, itselläni pahoinvointia oli vain ihan alussa. Aamut oli pahimpia. Eräänä iltana täti toi pakastettuja tyrnimarjoja, joita sitten illan napsin suuhuni. Aamulla pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan. Olisko samaa vaikutusta, kuin hällä joka mainitsi Beroccasta.

 

Olen nyt suunnilleen rv9. Pahoinvointi alkoi pari viikkoa sitten.. Yökin parin tunnin välein vessanpöntöllä, mutta en oksentanut kuin kerran. Sen jälkeen on ollutkin huono olo melkeinpä joka päivä.. Aamulla ei niinkään, mutta erityisesti klo 12 jälkeen... huono olo kestää siihen asti, kunnes saan nukuttua päiväunet. Väsyttää siis ihan kauheasti koko ajan, vaikka yöllä nukkuisi 9-10 tuntia. Rasittavinta on heikko olo.. Kaikkein suurin virhe on se, jos nälissään syö mahan täyteen! Täällä on ollut pahempiakin kohtalotovereita, joten omat huonot olot on näihin verrattuna vielä pientä.. Etovaa oloa on helpottaneet pienet välipalat koko ajan.. Jos erehtyy syömään enemmän kerralla, on paha olo taattu. Kaikki happamat ruuat, esim. luonnonjugurtti marjoilla, mandariini, omena ja uusi suosikki eli verigreippimehu parantavat oloa. Kahvia ei todellakaan voi kuvitellakaan juovansa.. Ja kala! Hyi.. pelkästä ajatuksestakin tulee huono olo... Seitsämän jälkeen illalla olo alkaa yleensä tuntumaan paremmalta ja sen jälkeen pystyy syömäänkin jotain tai vaikka vähän käymään ulkona. Mutta siis mulla tää on tämmöstä ennemminkin päivämasennusta, kuin aamumasennusta. Ja kannattaa tosiaan levätä! Välillä tuntee olonsa ihan hyödyttömäksi kun makaa tuolla sängynpohjalla, mutta se nyt vaan on ainoa keino, mikä auttaa. Tsemppiä kaikille!

 

Kyllä pahoinvointiin auttaa paremminkin ulkoilu kuin makaaminen. Ja moni sanoo että muiden ihmisten parissa olo on parempi, kuin yksin tuntemuksiaan kuulostellessa.

 

Kyllä pahoinvointiin auttaa paremminkin ulkoilu kuin makaaminen. Ja moni sanoo että muiden ihmisten parissa olo on parempi, kuin yksin tuntemuksiaan kuulostellessa.

Oksentanut rv:lle 32 ja jatkuu edelleen. Lääkäri määräsi Primperania, jota olen, huonolla omatunnolla tottakai, ottanut muutamana iltana, että aamulla selviäisin ylös ilman voimallista oksentamista ja niin, että päivä on heti kättelyssä pilalla. Vauva kasvaa mutta itse olen laihtunut aika paljon (lähdöiltään onneksi normaalipainoinen). Päivisin olen puolestaan ottanut Samarinia, jolla saa mahaa ja ruokatorvea rahoitettua. Erilaiset sitruunahedelmät, kamomillatee, akupunktiorannekkeet, 1-1,5desin määrät ruokaa kerrallaan useasti päivässä ja jääkylmät juomat auttavat selviämään päivästä. Rv:n 16 kieppeillä olin jo tosi masentunut, kun vauvan liikkeistä huolimatta olo ei helpottanut. Tämä on varmasti kaiken arvoista! Mutta näin yli puoli vuotta jatkuneen oksentamisen jälkeen ymmärrän, että jotain tilanteen helpottamiseksi on jo otettava. Ei sitä synnyttämäänkään voi ihan rikkinäisenä mennä.

 

toivotella voimia. Koita kestää. Kuulostaa karmealta.
Itse olen ihmetellyt vaatimattomia raskausoireita ja ollut huolissani, mutta parempi näin.
Millä viikolla sulla alkoi tuop painajainen?