JÄRKI LÄHTEE lasten kanssa!!

Mun joka ikinen aamu alkaa sillä että herään huutoon ja tappeluun. Tänä aamuna tappelun aihe oli kumpi avaa telkkarin..Repiivät toisiaan edestä ja rynnivät kohti telkaa hirveesti huutaen, pienempi jo hysteerisesti itkien.. Aamu pilalla..

Lounaaseen mennessä oon kuunnellu jo aika monta riitaa kuka rikkoo kenenkin tavarat ja on pönttöpää ja tyhmä ja kananmuna-aivo...

Ruualla tulee riita kumpi syö nopeemmin, hävinnyt itkee katkerasti..

Puistossa tulee riita kiikusta. Kiikkuja on kaksi, mutta kahdesta tismalleen samanlaisesta, toinen on selvästi parempi. Toinen saa kiikusta päähän,josta seuraa itkua ja huutoa. Kumpikaan ei saa kiikkua, äiti on tyhmä ja kananmuna aivo..

Isi tulee kotiin, joka on paras ja mukavin ja tulee riita kuka saa avata isille oven. Äiti päättää, että isi avaa itse, äiti on kananmuna-aivo ja molemmat itkee isille miten ilkeä äiti on..

Äiti lähtee hengittämään kauppaan ja maailman paras isi jää lasten kanssa. Kun tulen takaisin, kämppä on sekaisin ja jokainen huutaa ja/tai itkee. Isi kun ei osaa komentaa sopertaa jotain epämääräistä miten ei saa lyödä, lapset huutaa toisilleen jostain leikistä mikä meni taas pieleen..

Suihkusta tulee riita kuka pesee ensin. Kuka syö iltapalan nopeemmin, kumpi saa iltahalin ensin...Itkua, huutoa..Sitten..Hiljaisuus..Nukahtivat..Nyt tekis mieli viinaa ja röökiä ja huumeita, ihan vaan tasoittaakseen päivän tunteet.. Aamulla sama show alkaa alusta..

Mietin jo vakavissaan jos isompi muuttais isänsä luo ja kävis viikonloppuisin.. En jaksa kuunnella, en vaan jaksa...

 

en tiedä lohduttaako mutta kuulostaa ihan samalta kun kuulosti mun isän uusio perheessä jossa 3 poikaa! tuo ikä ei tietty kauaan kestä mutta kun olin käymässä sai tuota usein kuunnella ja hermothan siinä meni.

 

Me ei olla uusioperhe mutta ihan samanlaista showta vedetään meilläkin. Kyllä iltaisin on välillä takki tyhjä jos on ollut huono päivä. Meillä parhaiten on toiminut selkeät säännöt (miten kaveria kohdellaan) ja jäähyttäminen. Huomautan ensin, sitten varoitan ja jos ei vieläkään mene perille niin jäähylle. Sitten tietty kahden keskeistä aikaa niin ei slloin tarvitse tapella huomiosta.

 

Kuin myös täällä... :/ Lisänä vielä loppumetreillä oleva raskaus, jotenka pinna on jokseenkin kireällä muutenkin. Sormet korvissa lallattelen parvekkeella moneen otteeseen päivän aikana. Lasten isääkään ei ole näkynyt reiluun kuukauteen kun on työmatkoilla jossain päin maailmaa. Huh heijaa... Sympatiat täältä jokatapauksessa!

 

[QUOTE="Äiti4";26595780]Me ei olla uusioperhe mutta ihan samanlaista showta vedetään meilläkin. Kyllä iltaisin on välillä takki tyhjä jos on ollut huono päivä. Meillä parhaiten on toiminut selkeät säännöt (miten kaveria kohdellaan) ja jäähyttäminen. Huomautan ensin, sitten varoitan ja jos ei vieläkään mene perille niin jäähylle. Sitten tietty kahden keskeistä aikaa niin ei slloin tarvitse tapella huomiosta.[/QUOTE]

Puolet päivästä ollaankin arestissa/jäähyllä. En vaan jaksa enää kommentoida tai reagoida. Repiköön toisensa hegiltä, aivan sama minulle tässä vaiheessa.

 

Lapsia kannattaa opettaa alusta asti olemaan riitelemättä.

 

Saat mun myötätunnot. Meillä elämä on myös jatkuvaa tappelua ja kilpailua kuka saa olla eka. Toisten leikit hajotetaan ja ihan ohimennen saatetaan käydä läppäsemässä. Toivottavasti tää loppuu joskus.

 

ei lohduta, mutta meidän 6 ja kohta 8 v jatkavat tuota edelleen päivittäin. Toki edistystä tapahtuu, nykyään harvemmin mätkivät toisiaan, mutta kilpailu kaikesta aina käynnissä.

 

Saat mun myötätunnot. Meillä elämä on myös jatkuvaa tappelua ja kilpailua kuka saa olla eka. Toisten leikit hajotetaan ja ihan ohimennen saatetaan käydä läppäsemässä. Toivottavasti tää loppuu joskus.

Toivottavasti, kai te puututte tällaiseen ja teette kerralla selväksi, ettei tuollainen käytös ole sallittua. VAIKKA siinä olis joskus ihan pakko karjaistakin. Minä en ymmärrä näitä vanhempia, jotka eivät ojenna lasta, kun sen aika selvästi on vaan yritetään vaan toivomalla selvitä tilanteista. Meillä viisi lasta eivätkä tappele keskenään ja jos meno meinaa liian vauhdikkaaksi, riittää kun sanon kovemmin, että nyt rauhotutaan.

 

Saa kait nuille huuta naama soikeena ja laittaa arestiin ja perua karkkipäivät ja tehdä mitä vaan, ni sama paska jatkuu.. Pakkaan jo kamojani, muutan pois..

 

Oi, tuttu tunne. Onneksi lapset kasvavat!! Mä lupaan sulle ap ettet edes muista muutaman vuoden kuluttua mitä se oli...

Koitas hengittää syvään ja yritä löytää niitä hyviä, iloisia asioita elämästänne. :hug:

ps. mulla vanhin muutti aikoinaan isälleen ( halusi itse niin ) ei sekään "kivaa" ollut.

 

Aivan kuin meillä! Siis tismalleen. Tappelevat, kantelevat, riehuvat, tappelevat, istuvat jäähyllä ja taas alkaa sama asusta. Joskus sanon niille että vaikka talo räjähtäis niin ei tarvii tulla mulle kertomaan. Et selvittäkää itse sotkunne. Sympatiat on sun puolella täysin. Meillä se ero että ei ole miestä, eli yksin hoidan katraan. Onneksi on viikonloppuisin vapaata.

 

Rahatilannekkin ressaa.. Työttömyys vie vararikkoon ja säästöt käytetty. Syksyllä alkaa opiskelu paremman työllistymisen toivossa, mutta pitäs elää se opiskeluaikakin.. Mies töissä ni ei saada mitään tukia. Maksetaan täydet hoitomaksut jne.. Yöt pyörin ja mietin rahaa ja päivät kuuntelen huutoa ja tappelua.. Tuntuu kuin löysässä hirressä kituuttas päivästä toiseen.. Naru kiristyy ja ei saa henkeä...

 

tuleva perhesurma....

 

Lapset on ihania!

 

tuleva perhesurma....

Minne ikinä menenkin kuoleman jälkeen (jos tässä itsemurha tulisi kyseeseen) en helvetissä ota nuita laspia mukaani, jääkööt isänsä kanssa maanpäälle tappelemaan kiikusta!!!

 

[QUOTE="hmm";26595920]Toivottavasti, kai te puututte tällaiseen ja teette kerralla selväksi, ettei tuollainen käytös ole sallittua. VAIKKA siinä olis joskus ihan pakko karjaistakin. Minä en ymmärrä näitä vanhempia, jotka eivät ojenna lasta, kun sen aika selvästi on vaan yritetään vaan toivomalla selvitä tilanteista. Meillä viisi lasta eivätkä tappele keskenään ja jos meno meinaa liian vauhdikkaaksi, riittää kun sanon kovemmin, että nyt rauhotutaan.[/QUOTE]

Juuri näin. En ymmärrä että vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, ja sitten vielä valittavat etteivät jaksa heitä. Oma vikahan tuo.

 

minkäikäisiä lapsia? tyttöjä, poikia? no oli molemmat samaa sukupuolta tai ei niin yhtä pahaa se tappelu on
koita jaksaa! ja pistä se mies kuriin että osaa pitää kuria!

 

perhesurma-laukaisu ei kuulostanut kivalta mut täytyy kyllä sanoa että aika ikävälle/oudolle kuulostaa tuo sun kirjoitus(vaikka tosiaan tiiän tuon hermokiristyksen ja epätoivon)...kannattasko sun tosiaan van lähteä pois rauhoittumaan ja apua hakemaan?

 

Lapsia kannattaa opettaa alusta asti olemaan riitelemättä.

Juuri näin! Se on vaativa urakka jonkin aikaa, mutta kantaa hyvä hedelmää. Aluksi on oltava koko ajan korva tarkkana, jos lapset alkavat vähänkin kiistellä, niin puututaan. Ja puututaan jämäkästi jokaikiseen riidanpoikaseen.

Lapset ovat kasvattamattomina kuin villipetoja, mutta normaalit lapset kasvavat kasvatettuina hienoiksi ihmisiksi.

 

Lapsia kannattaa opettaa alusta asti olemaan riitelemättä.

Kyllä meillä riidellään, ja sovitaan. Nimittelyihin ja fyysiseen kontaktiin olen puuttunut tiukemmin, eikä niitä kauhean usein esiinnykään. Meillä saa niin aikuiset kuin lapsetkin ilmaista tunteensa. Opetellaan meillä myös sietämään pettymyksiä, arvostamaan muidenkin näkemyksiä ja pyytämään anteeksi. Hulinapäivinä meillä auttaa, kun keksitään yhdessä jotain tekemistä, mennään puistoon, uimaan tai pelataan vaikka yhdessä yksi muistipeli. Meillä siis 9 vee poika ja 4 vee tyttö.

 

Mutta aloittajalla taitaa olla liian iso urakka kun mieskin on mikä on. Etsikää ihmeessä apua.

 

Kyllä meillä riidellään, ja sovitaan. Nimittelyihin ja fyysiseen kontaktiin olen puuttunut tiukemmin, eikä niitä kauhean usein esiinnykään. Meillä saa niin aikuiset kuin lapsetkin ilmaista tunteensa. Opetellaan meillä myös sietämään pettymyksiä, arvostamaan muidenkin näkemyksiä ja pyytämään anteeksi. Hulinapäivinä meillä auttaa, kun keksitään yhdessä jotain tekemistä, mennään puistoon, uimaan tai pelataan vaikka yhdessä yksi muistipeli. Meillä siis 9 vee poika ja 4 vee tyttö.

Ei ole pakko riidellä, kun voi opetella itsehillintää ja asioiden selvittämistä jo ennen kuin tulee riitaa. Tottakai täytyy myös opetella selvittämään erimielisyydet, mutta ei niiden ole pakko edes kehkeytyä riidoiksi.

 

[QUOTE="hmm";26595920]Toivottavasti, kai te puututte tällaiseen ja teette kerralla selväksi, ettei tuollainen käytös ole sallittua. VAIKKA siinä olis joskus ihan pakko karjaistakin. Minä en ymmärrä näitä vanhempia, jotka eivät ojenna lasta, kun sen aika selvästi on vaan yritetään vaan toivomalla selvitä tilanteista. Meillä viisi lasta eivätkä tappele keskenään ja jos meno meinaa liian vauhdikkaaksi, riittää kun sanon kovemmin, että nyt rauhotutaan.[/QUOTE]

Mitäs jos siitä jankuttaa jatkuvasti mutta meno ei muutu?

 

Juuri näin! Se on vaativa urakka jonkin aikaa, mutta kantaa hyvä hedelmää. Aluksi on oltava koko ajan korva tarkkana, jos lapset alkavat vähänkin kiistellä, niin puututaan. Ja puututaan jämäkästi jokaikiseen riidanpoikaseen.

Lapset ovat kasvattamattomina kuin villipetoja, mutta normaalit lapset kasvavat kasvatettuina hienoiksi ihmisiksi.

Tästähän oli apua, minäkin voin vaan kääntää aikaa taaksepäin reippaat viisi vuotta ja voilaa! Problem solved!

Kiitos, oi te täydelliset äidit!

Nim.meillä samaa, mutta pikkuhiljaa vähenemessä, kun vanhempi 'jo' 7 vuotta...