Jännitysniska...
- Viestiketjun aloittaja mysan
- Ensimmäinen viesti
Tinca: Kuulostaapa kurjalta toi sun huimaus! Voi, kunpa tilanteesi jossain vaiheessa tasottus ja paljon! Mä teen kans toimistotöitä 8h päivässä, toisin välillä oon työttömänä, mut nyt taas töissä. Toisaalta mun työ on onneksi sellaista, että pystyn pitämään taukoja milloin haluan, voin jumppailla ja venytellä ihan omassa rauhassani ym.
Mä olen syönyt puolitoista vuotta sitten mielialalääkettä stressiin, se kyllä tehosi mulle hyvin, pääsin sillä pahimman jumivaiheen ohitse, en enää jännittänyt ja vatvonut asioita. Osasin olla rennommin ja nauroinkin enemmän. Nyt kun en niitä syö, niin alan taas välillä pyörittelemään kaikenmaailman asioita mielessäni, enkä meinaa päästä niistä ohi. Aionkin ottaa ne taas käyttöön, sitten raskauden ja imetyksen jälkeen. Ihaninta olisi jos oma mies osaisi kuunnella, jos mulla on paha olo, ja lohduttaa/ halata/tukea. Mutta ei ole suotu mun miehelle empatiakykyä ollenkaan. Sekin harmittaa! Heti jos mulla on vähän itkuinen olo, hän saattaa vain tokaista, että mitä siinä vollotata aivan turhanpäiväisistä asioista! Ja häippäisee pikaisesti pakoon, pois itkevän akan luota. Sehän ei tietty helpota oloa, vaan sitten pitää ruveta sitäkin mielessä pyörittelemään.
Mä sain kans purentakiskot vuosi sitten. Pahimmat leukajumit sain sillä pois, mutta itse niskaan asti sillä ei ollut vaikutusta. Käytänkin sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, 1-4 krt viikossa.
Huomenna perjantai, jee!!!! ja menen hierojalle, jeee!! Mulla hyvä hieroja, joka on yleensä saanut oloni helpottumaan (ainakin pariksi päiväksi) toivottavasti näin käy huomennakin.
Mä olen syönyt puolitoista vuotta sitten mielialalääkettä stressiin, se kyllä tehosi mulle hyvin, pääsin sillä pahimman jumivaiheen ohitse, en enää jännittänyt ja vatvonut asioita. Osasin olla rennommin ja nauroinkin enemmän. Nyt kun en niitä syö, niin alan taas välillä pyörittelemään kaikenmaailman asioita mielessäni, enkä meinaa päästä niistä ohi. Aionkin ottaa ne taas käyttöön, sitten raskauden ja imetyksen jälkeen. Ihaninta olisi jos oma mies osaisi kuunnella, jos mulla on paha olo, ja lohduttaa/ halata/tukea. Mutta ei ole suotu mun miehelle empatiakykyä ollenkaan. Sekin harmittaa! Heti jos mulla on vähän itkuinen olo, hän saattaa vain tokaista, että mitä siinä vollotata aivan turhanpäiväisistä asioista! Ja häippäisee pikaisesti pakoon, pois itkevän akan luota. Sehän ei tietty helpota oloa, vaan sitten pitää ruveta sitäkin mielessä pyörittelemään.
Mä sain kans purentakiskot vuosi sitten. Pahimmat leukajumit sain sillä pois, mutta itse niskaan asti sillä ei ollut vaikutusta. Käytänkin sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, 1-4 krt viikossa.
Huomenna perjantai, jee!!!! ja menen hierojalle, jeee!! Mulla hyvä hieroja, joka on yleensä saanut oloni helpottumaan (ainakin pariksi päiväksi) toivottavasti näin käy huomennakin.
mysan: Minulla hutera olo ei ole kiinni juurikaan pimeydestä, vaan sitä esiintyy missä ja milloin tahansa, jos olo niin pahaksi pääsee.
keisari: Onneksi tilanne on taas vähän tasoittunut. Välillä pientä huimausta on, mutta se pahin tuntui menevän taas ohi (puuta pitäisi koputella). Jumissa oleminen jatkuu, mutta hieroja sai viimeksi ilmeisesti jonkin lukon laukaistua, koska käynnin jälkeen olo oli todella paljon parempi ja huimaus jopa hävisi joksikin aikaa.
Ikävää, jos et saa puoliskolta apua tai sympatiaa. :/ Minustakin tuntuu joskus siltä, että valitan omasta olostani liikaa, eikä toinen jaksaisi kuunnella. Onneksi toinen on kuitenkin oppinut, että tämä seuraa valitettavasti mukana ja puhuminen on minun tapani purkaa osaa olosta pois.
keisari: Onneksi tilanne on taas vähän tasoittunut. Välillä pientä huimausta on, mutta se pahin tuntui menevän taas ohi (puuta pitäisi koputella). Jumissa oleminen jatkuu, mutta hieroja sai viimeksi ilmeisesti jonkin lukon laukaistua, koska käynnin jälkeen olo oli todella paljon parempi ja huimaus jopa hävisi joksikin aikaa.
Ikävää, jos et saa puoliskolta apua tai sympatiaa. :/ Minustakin tuntuu joskus siltä, että valitan omasta olostani liikaa, eikä toinen jaksaisi kuunnella. Onneksi toinen on kuitenkin oppinut, että tämä seuraa valitettavasti mukana ja puhuminen on minun tapani purkaa osaa olosta pois.
Täältäkin kuulumisia pitkästä aikaa. Luulotautisuus on ollut taas homman nimi koko syksyn... :$
Itselläni on tuota purentaongelmaa, puren öisin hampaita yhteen ja nyt noin kuukausi sitten meni vasen leukanivel ihan jumiin ja koski pirusti. Samaan aikaan pulpahti vasemmalla puolella kaulalla imusolmukkeita turvoksiin, ei pahasti mutta useita. Tietäähän sen; kipua, imusolmukkeet, päänsärkyä = pakko olla syöpä. Kun vielä oli väsymystä ja jokapäiväistä päänsärkyä niin vyyhti oli valmis.
Kävin hammaslääkärillä ja kiskoani muutettiin sekä sain sirdaludia jännitykseen, leuka nyt paljon parempi, välillä vihloo ja kaulalla tuntuu lähes koko ajan outo kuristava tunne, ei närästystä josta kärsin myös. Imusolmukkeet tarkastutin ultraäänellä, ei poikkeavaa, rakenne normaali ja olivat pieniä, lääkäri selitti ettei ole syöpään viittaavaa vaan jostain muusta syystä reagoineet. Hammaslääkäri sanoi, että voi olla eräänlainen steriili tulehdus lihaksissa kun ovat pahasti menneet jumiin. Päänsärky nyt ollut pari päivää lähes kokonaan poissa, välillä kuristää hiukan takaraivolta ja niskassa, välillä puristaa ohimoilta mutta ei pahasti. Hulluksi näiden oireiden kanssa vaan tulee
Vihlaisee kainaloista, vihlaisee rinnasta, voimattomuutta jäsenissä, outoa huimausta joka ei kuitenkaan selvää, olo vain jotenkin hutera, puristaa rintaa.
Positiivisesti koetan nyt kuitenkin ajatella ja mietin "olen terve, olen terve..." jotta en anna ahdistukselle valtaa ja pahenna näin oireita. Välillä tekisi mieli vaatia koko kropan kuvausta päästä varpaisiin, muttei lääkärit siihen lähde. Sanovat vaan, että rentoudu.
Alan vaihto voisi tehdä hyvää, istun myös työkseni koneen ääressä ja se ei kyllä auta asiaa. Ei myöskään arjen kiireet viisihenkisen perheen äitinä. Mutta tsempataan kaikki!!
:hug:
Itselläni on tuota purentaongelmaa, puren öisin hampaita yhteen ja nyt noin kuukausi sitten meni vasen leukanivel ihan jumiin ja koski pirusti. Samaan aikaan pulpahti vasemmalla puolella kaulalla imusolmukkeita turvoksiin, ei pahasti mutta useita. Tietäähän sen; kipua, imusolmukkeet, päänsärkyä = pakko olla syöpä. Kun vielä oli väsymystä ja jokapäiväistä päänsärkyä niin vyyhti oli valmis.
Kävin hammaslääkärillä ja kiskoani muutettiin sekä sain sirdaludia jännitykseen, leuka nyt paljon parempi, välillä vihloo ja kaulalla tuntuu lähes koko ajan outo kuristava tunne, ei närästystä josta kärsin myös. Imusolmukkeet tarkastutin ultraäänellä, ei poikkeavaa, rakenne normaali ja olivat pieniä, lääkäri selitti ettei ole syöpään viittaavaa vaan jostain muusta syystä reagoineet. Hammaslääkäri sanoi, että voi olla eräänlainen steriili tulehdus lihaksissa kun ovat pahasti menneet jumiin. Päänsärky nyt ollut pari päivää lähes kokonaan poissa, välillä kuristää hiukan takaraivolta ja niskassa, välillä puristaa ohimoilta mutta ei pahasti. Hulluksi näiden oireiden kanssa vaan tulee
Vihlaisee kainaloista, vihlaisee rinnasta, voimattomuutta jäsenissä, outoa huimausta joka ei kuitenkaan selvää, olo vain jotenkin hutera, puristaa rintaa.Positiivisesti koetan nyt kuitenkin ajatella ja mietin "olen terve, olen terve..." jotta en anna ahdistukselle valtaa ja pahenna näin oireita. Välillä tekisi mieli vaatia koko kropan kuvausta päästä varpaisiin, muttei lääkärit siihen lähde. Sanovat vaan, että rentoudu.
Alan vaihto voisi tehdä hyvää, istun myös työkseni koneen ääressä ja se ei kyllä auta asiaa. Ei myöskään arjen kiireet viisihenkisen perheen äitinä. Mutta tsempataan kaikki!!
:hug:
Niskassa ja takaraivossa puutumisen ja pistelyn ja sellaisen oudon "sisäisen tärinän" tunnetta, puristusta, kuumotuksen tunnetta (mutta iho on normaalilämpöinen), painavuutta, painetta, kylmiä väreitä pitkin päänahkaa täysin käsittämättöminä hetkinä, epätodellisuuden tunnetta,
voi luoja, löysin vasta tämän ketjun ja olisin koko yön tässä kirjoittamassa, jos listaisin kaikki v*tun oudot ja pelottavat oireeni kahden ja puolen vuoden ajalta. Ja joo, MS-tauti toki diagnosoitu (siis omasta toimesta, netin avulla!) ja kaks kallista neurologireissua takana. Kumpikaan ei laittanut magneettikuvalähetettä, enkä sinne uskaltaisikaan mennä. Ei sillä, että tää jatkuva epätietoisuuspaniikkimaalailukaan helppoa oisi :/
No, lohdullista silti lukea, että meitä on muitakin. Muiden oireet toki kuulostaa aivan vaarattomilta ja varmasti vaan niska-hartiaseudun ongelmilta, mutta ihan samat oireet itellä on sairaan pelottavia ja varmasti merkki jostain kroonisesta/tappavasta taudista. Oh great.
voi luoja, löysin vasta tämän ketjun ja olisin koko yön tässä kirjoittamassa, jos listaisin kaikki v*tun oudot ja pelottavat oireeni kahden ja puolen vuoden ajalta. Ja joo, MS-tauti toki diagnosoitu (siis omasta toimesta, netin avulla!) ja kaks kallista neurologireissua takana. Kumpikaan ei laittanut magneettikuvalähetettä, enkä sinne uskaltaisikaan mennä. Ei sillä, että tää jatkuva epätietoisuuspaniikkimaalailukaan helppoa oisi :/
No, lohdullista silti lukea, että meitä on muitakin. Muiden oireet toki kuulostaa aivan vaarattomilta ja varmasti vaan niska-hartiaseudun ongelmilta, mutta ihan samat oireet itellä on sairaan pelottavia ja varmasti merkki jostain kroonisesta/tappavasta taudista. Oh great.
Hei pitkästä aikaa kaikille! =) Mulla on nyt muutaman kuukauden oireet pysyneet ihan siedettävinä, kunnes nyt viimeviikolla tuli uusi mukava oire kuvioihin mukaan. Mulla on vasemman käden nimetön puutunut KOKO ajan ja muidenkin sormien päät on puutuneen tuntuisia ja niihin pistelee välillä tosi ikävästi. Onko kenelläkään teillä muilla ollut ongelmia sormien puutumisien kanssa? Tiedän kyllä että tämäkin kuuluu niskajumin oireisiin, mutta kuitenkin mietityttää että pitäisikö käydä lääkärillä ja missä vaiheessa.. No juu, mutta hyvää loppysyksyä kaikille! Yritetään jaksaa.
Karoliina: minulla ainakin pistelee joitakin sormia ja ovat kevyesti puutuneen tuntuisia, sellainen kihelmöinti käy sormissa välistä.
Muutama päivä meni jo aika hyvin, nukuin hyvin eikä päätä särkenyt. Viime yönä heräsin kun tällä kertaa oikea puoli niskasta oli kipeä ja päätä särki. Huomasin myös kuinka purin hampaita yhteen, onneksi oli kisko suussa. Vaihdoin yöllä tyynyä ja asentoa ja aamulla onneksi olo ei ollut niin paha. Eilen olin jumpassa ja se teki hyvää niin pitkään kunnes tuli venyttelyt; tietyssä venyttelyasennossa kun kainaloita piti painaa lattiaa vasten ja venyttää käsiä pitkäksi eteenpäin kädet tärisivät oikein ja noustuani ylös oli takaraivolla kauhea jysäri päänsärky! Se sitten onneksi helpotti itsekseen jonkun ajan kuluttua, säikäytti kyllä.
Tänään aion suunnistaa huonekaluliikkeeseen ja ostaa itselleni oikean tempur tyynyn, katsotaan onko siitä apua.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, kestetään! =)
Muutama päivä meni jo aika hyvin, nukuin hyvin eikä päätä särkenyt. Viime yönä heräsin kun tällä kertaa oikea puoli niskasta oli kipeä ja päätä särki. Huomasin myös kuinka purin hampaita yhteen, onneksi oli kisko suussa. Vaihdoin yöllä tyynyä ja asentoa ja aamulla onneksi olo ei ollut niin paha. Eilen olin jumpassa ja se teki hyvää niin pitkään kunnes tuli venyttelyt; tietyssä venyttelyasennossa kun kainaloita piti painaa lattiaa vasten ja venyttää käsiä pitkäksi eteenpäin kädet tärisivät oikein ja noustuani ylös oli takaraivolla kauhea jysäri päänsärky! Se sitten onneksi helpotti itsekseen jonkun ajan kuluttua, säikäytti kyllä.
Tänään aion suunnistaa huonekaluliikkeeseen ja ostaa itselleni oikean tempur tyynyn, katsotaan onko siitä apua.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, kestetään! =)
Heissan!!
Käyn aina silloin tällöin lukemassa tätä ketjua, ja aina mietín mielessäni että hyvin moni teistä varman sairastaa yleistä ahdistuneisuushäiriötä?! Itselläni oli vuosia sitten ihan samoja oireita, ja ravasin lääkäriltä lääkärille valittamassa mitä ihmeellisempiä oireita, ja jatkuvasti oli niska jännityksellä ja hampaita purin yhteen kuin viimmeistä päivää.
Onneksi sitten itse aloin tutkimaan tuota yleistä ahdistuneisuushäiriötä, ja lääkärikin sen mulle sitten antoi diagnoosiksi, kun ihan psykiatrille menin. Tajusin että kaikki nuo oireet mitä minulla oli, oli vaín ahdistusta, mikä pyrki ulos kropasta..jostainhan se puskee ulos!
Nykyään jos tulee jotain outoja oireita, niin ei mun tarvi enää hysteerisenä miettiä että apua, mitä tämäkin on..vaan ajattelen vain että jaahas, taas se ahdistuenisuushäiriö on pahempana.
Ja jälkikäteen ajattelen että minusta se oli vain karkuun juoksemista, kun oli mitä kummallisempia oireita ja niitä sitten valittelin lääkärille.. Sensijaan että olisin myöntänyt että vika on psykiatrisella puolella.
http://www.introspekt.fi/artikkelit/yleistynyt-ahdistuneisuushairio/
Käyn aina silloin tällöin lukemassa tätä ketjua, ja aina mietín mielessäni että hyvin moni teistä varman sairastaa yleistä ahdistuneisuushäiriötä?! Itselläni oli vuosia sitten ihan samoja oireita, ja ravasin lääkäriltä lääkärille valittamassa mitä ihmeellisempiä oireita, ja jatkuvasti oli niska jännityksellä ja hampaita purin yhteen kuin viimmeistä päivää.
Onneksi sitten itse aloin tutkimaan tuota yleistä ahdistuneisuushäiriötä, ja lääkärikin sen mulle sitten antoi diagnoosiksi, kun ihan psykiatrille menin. Tajusin että kaikki nuo oireet mitä minulla oli, oli vaín ahdistusta, mikä pyrki ulos kropasta..jostainhan se puskee ulos!
Nykyään jos tulee jotain outoja oireita, niin ei mun tarvi enää hysteerisenä miettiä että apua, mitä tämäkin on..vaan ajattelen vain että jaahas, taas se ahdistuenisuushäiriö on pahempana.
Ja jälkikäteen ajattelen että minusta se oli vain karkuun juoksemista, kun oli mitä kummallisempia oireita ja niitä sitten valittelin lääkärille.. Sensijaan että olisin myöntänyt että vika on psykiatrisella puolella.
http://www.introspekt.fi/artikkelit/yleistynyt-ahdistuneisuushairio/
...mutta uskon sen olevan jatkuva kierre joka syntyy kun ihminen ahdistuu myös kipuilustaan ja masentuu sitä kautta. Ainakin minulla on ihan niskaa tutkittu ja se on vinossa, nikamat kuluneet ja yliliikkuvat. Samoin leukanivelissä ja hampaissa on puremisesta syntyneet kulumajäljet nähtävissä röntgenkuvissa, myöskään leuan liikkeet eivät ole enää kuten ennen vaan juuri ja juuri normaalin rajoissa. Eli suuri osa kipuilusta on ihan näillä selitettävissä.
Toki stressi ja jo kivun kärsiminen aiheuttavat ahdistuneisuutta joka ei ainakaan helpota oireita. Näin siis ainakin itseni kohdalla.
Toki stressi ja jo kivun kärsiminen aiheuttavat ahdistuneisuutta joka ei ainakaan helpota oireita. Näin siis ainakin itseni kohdalla.
Itse olen käynyt terapiassa (psykoanalyysissa) ahdistuksen takia vuosia, minkä myötä paniikkikohtaukset ja pahin ahdistus ovatkin taittuneet. Fyysiset oireet alkoivat vasta tämän jälkeen, enkä koskaan pahimpina ahdistusvuosinakaan ollut mitenkään hypokondrinen/sairauspanikoiva. Siksi olen "vakuuttunut" (ainakin huonoina hetkinä), että omat oireeni eivät ole psykosomaattisia (kaikkien muiden tälläkin palstalla kyllä ovat ). Terapeutti uumoilee toista, mutta mutta.. Olisin uskomattoman onnellinen, jos nämä olisivat psykosomaattisia. En vain osaa uskoa siihen, koska tää fyysinen oireilu on mulle uutta (tai no; nyt sitä on kestänyt jo kaksi ja puoli vuotta, mutta aikanaan siis --). Jos taas on pitkä sairauspelon historia, on mielestäni varsin todennäköistä, että kyse on ahdistuksen kehollisesta oireilusta.
). Terapeutti uumoilee toista, mutta mutta.. Olisin uskomattoman onnellinen, jos nämä olisivat psykosomaattisia. En vain osaa uskoa siihen, koska tää fyysinen oireilu on mulle uutta (tai no; nyt sitä on kestänyt jo kaksi ja puoli vuotta, mutta aikanaan siis --). Jos taas on pitkä sairauspelon historia, on mielestäni varsin todennäköistä, että kyse on ahdistuksen kehollisesta oireilusta.osallistun nyt minäkin... kohta vuoden huimannut kävellessä pahinta keinuen keinuen etenen.. lääkärissä ravannut neurologi korvalääkäri neurologi silmälääkäri kardiologi akselilla plus yleislääkärit nyt sitten menossa huimaustutkimuksiin korvapuolelle... purentakiskot on. psykiatrillä käyty ja niitäkin lääkkeitä kokeiltu.. nyt en syö mitään joskus buranaa.
ainut mikä ei etene on että huimaus ei poistu... :kieh: turhauttavaa
ainut mikä ei etene on että huimaus ei poistu... :kieh: turhauttavaa
Ette voi uskoakaan miten paljon mua on helpottanut lukea näitä juttuja !
Oli ihan pakko rekisteröityä että pääsen osallistumaan keskusteluun
En edes tiedä mistä aloittaisin tämän oman juttuni, olen niin innoissani siitä etten ole yksin !
Kai se on loogisinta aloittaa ihan alusta, jos nyt kukaan jaksaa tätä lukea
Elikkä...
Kaikki alkoi kuukausi sitten, kun sain kissan pureman ulkomailla. Ajattelin että ei tässä mitään, desinfioin haavan ja kaikki oli jees. Kunnes sorruin googlettamaan asiaa... Tottakai mulle valkeni että puremasta voi saada vesikauhun, johon kuolee. Voi että, kaduttaa vieläkin etten antanut vain asian olla ! Miljoonat lääkärit ovat todenneet ettei mulla mitään vesikauhua ole, kuten on kaikki ystävät ja tuttavat ja kaikki kenelle olen asiasta maininnut. Oikeastaan siitä päivästä lähtien on kättä särkenyt, vihlonut ja puuduttanut. Kuukauden aikana kaikki säryt, vihlonnat ja puutumiset on siirtynyt koko kroppaan. Mukaan on loikannut myös ihanat elohiiret ja muut lihasten nykimiset. Sekä kamala päänsärky, juuri sellainen ohimoilta puristava ja tuntuu kuin koko pää olisi sumussa. Tällä viikolla on alkanut myös ihanat huimaamiset ja pyörryttämiset, pelottaa olla yksin... Ja nukahtaminen, siitä voin vain unelmoida. Koska aina kun olen vähänkin rentona kaikki nykimiset alkavat. PAHOINA. Vielä muutama tunti sitten olin ihan varma että tässä tää nyt on, nyt mä kuolen. Tai en nyt mutta huomenna, tai jos en huomenna niin ehkä sitten ylihuomenna tai...... Tänään googlettamisesta oli hyötyä, koska löysin tän keskustelun =) Voi että mä olen iloinen ! Ja todella helpottunut, en oo kuukauteen ollut näin helpottunut. Tiedän, oikeasti tiedän sisimmässäni, että olen vain "luulotautinen" ja ahdistunut, mutta silti kun se paniikki iskee ei siinä ajattele järkevästi... Mulle on todettu muutama vuosi sitten paniikkihäiriö, jota ei ole ollut aikoihin, kiitos normalisoituneen elämäni, mutta nyt se taas näköjään nostaa päätään. Ainoa asia mikä helpotti paniikin alkaessa oli rauhoittava lääke, mitä sain sairaalassa ollessani. Muuten paniikki lähtee vasta sitten kun itku on päässyt purkautumaan. Sen jälkeen tuleekin kauhea väsymys ja pystyy nukkumaan. Onko muilla tälläistä "pelastuskeinoa" paniikista? Tai millä te ylipäätään hillitsette paniikin? Vai tuleeko se vain. Itse koitan hillitä sitä vain ajattelemalla loogisesti ja muistelemalla sitä ettei lääkärit ole löytäneet musta mitään... Vielä . Hartiat ja niska on kokoajan jumissa, varmaan jännittämisestä... Outoa miten niskakipu voi vaikeuttaa elämää näin paljon. Tai pelkkä oma mielikuvitus ja ajatusmaailma... Huh, pakko kai käydä nukkumaan kun on taas juostava lääkäriin aamulla :attn:
Kirjoitinpa sekavan jutun, toivottavasti ymmärrätte, mutta olen vain niin innoissani siitä etten ole yksin ja että mä tuskin kuolen tähän kun ei muutkaan ole kuolleet!!!
Oli ihan pakko rekisteröityä että pääsen osallistumaan keskusteluun
En edes tiedä mistä aloittaisin tämän oman juttuni, olen niin innoissani siitä etten ole yksin !
Kai se on loogisinta aloittaa ihan alusta, jos nyt kukaan jaksaa tätä lukea
Elikkä...
Kaikki alkoi kuukausi sitten, kun sain kissan pureman ulkomailla. Ajattelin että ei tässä mitään, desinfioin haavan ja kaikki oli jees. Kunnes sorruin googlettamaan asiaa... Tottakai mulle valkeni että puremasta voi saada vesikauhun, johon kuolee. Voi että, kaduttaa vieläkin etten antanut vain asian olla ! Miljoonat lääkärit ovat todenneet ettei mulla mitään vesikauhua ole, kuten on kaikki ystävät ja tuttavat ja kaikki kenelle olen asiasta maininnut. Oikeastaan siitä päivästä lähtien on kättä särkenyt, vihlonut ja puuduttanut. Kuukauden aikana kaikki säryt, vihlonnat ja puutumiset on siirtynyt koko kroppaan. Mukaan on loikannut myös ihanat elohiiret ja muut lihasten nykimiset. Sekä kamala päänsärky, juuri sellainen ohimoilta puristava ja tuntuu kuin koko pää olisi sumussa. Tällä viikolla on alkanut myös ihanat huimaamiset ja pyörryttämiset, pelottaa olla yksin... Ja nukahtaminen, siitä voin vain unelmoida. Koska aina kun olen vähänkin rentona kaikki nykimiset alkavat. PAHOINA. Vielä muutama tunti sitten olin ihan varma että tässä tää nyt on, nyt mä kuolen. Tai en nyt mutta huomenna, tai jos en huomenna niin ehkä sitten ylihuomenna tai...... Tänään googlettamisesta oli hyötyä, koska löysin tän keskustelun =) Voi että mä olen iloinen ! Ja todella helpottunut, en oo kuukauteen ollut näin helpottunut. Tiedän, oikeasti tiedän sisimmässäni, että olen vain "luulotautinen" ja ahdistunut, mutta silti kun se paniikki iskee ei siinä ajattele järkevästi... Mulle on todettu muutama vuosi sitten paniikkihäiriö, jota ei ole ollut aikoihin, kiitos normalisoituneen elämäni, mutta nyt se taas näköjään nostaa päätään. Ainoa asia mikä helpotti paniikin alkaessa oli rauhoittava lääke, mitä sain sairaalassa ollessani. Muuten paniikki lähtee vasta sitten kun itku on päässyt purkautumaan. Sen jälkeen tuleekin kauhea väsymys ja pystyy nukkumaan. Onko muilla tälläistä "pelastuskeinoa" paniikista? Tai millä te ylipäätään hillitsette paniikin? Vai tuleeko se vain. Itse koitan hillitä sitä vain ajattelemalla loogisesti ja muistelemalla sitä ettei lääkärit ole löytäneet musta mitään... Vielä
. Hartiat ja niska on kokoajan jumissa, varmaan jännittämisestä... Outoa miten niskakipu voi vaikeuttaa elämää näin paljon. Tai pelkkä oma mielikuvitus ja ajatusmaailma... Huh, pakko kai käydä nukkumaan kun on taas juostava lääkäriin aamulla :attn: Kirjoitinpa sekavan jutun, toivottavasti ymmärrätte, mutta olen vain niin innoissani siitä etten ole yksin ja että mä tuskin kuolen tähän kun ei muutkaan ole kuolleet!!!
Olen myös miettinyt, että kärsin varmasti myös tuosta ahdistuneisuushäiriöstä ja sitäkin ketjua olen käynyt lukemassa. Mutta olen ihan ihmeissäni, miten tällaiseen tilaan olen yhtäkkiä joutunut?!!! Kaikki elämässä niin hyvin kun olla voi, mutta sitten nämä kamalat oireet. En enää tiedä onko niska- ja hartiavaivat tulleet ensin vai vasta näiden kaikkien outojen tuntemuksien seurauksena. Olen koko ajan kuin pingotettu viulun kieli ja tiuskin lapsille ja miehelle. Mieskin juuri sanoi, että on kurjaa, kun olen koko ajan niin vihaisella tuulella
Muku, ihanaa kuulla, että jollain muullakin on elohiiriä ja lihasten nykinää! Tai eihän se kivaa ole, että niitä kellään on, mutta kiva tietää etten ole ainut. Tämän jännitysniskan myötä aloin kärsiä paniikkikohtauksista ja vaikka välillä on pitkä aika ettei niitä tule, niin usein on sellainen ihme jännitys olo päällä koko ajan. Kuinka paljon sinulla noita nykinöitä on? Kun oikein alan kuvittelemaan, tuntuu että ihan joka paikassa nykii.
Niskan kanssa oli taas hetki sitten parempi, mutta nyt on ottanut takapakkia. Eilen ei meinannut unikaan tulla, kun niskaa ja ja päätä jomotti pitkästä aikaa kunnolla. Koneen ääressä töissä istuessa on myös ollut vaikea saada kohdistettua katsetta, kun silmissä vilisee ja kaikkea muuta kurjaa oiretta taas tullut...
Meduusa, sitä fibromyalgiaa minäkin olen joskus ajatellut (kaikkien muiden sairausten lisäksi), mutta sitten on taas oireita jotka ei täsmää.
Muku, ihanaa kuulla, että jollain muullakin on elohiiriä ja lihasten nykinää! Tai eihän se kivaa ole, että niitä kellään on, mutta kiva tietää etten ole ainut. Tämän jännitysniskan myötä aloin kärsiä paniikkikohtauksista ja vaikka välillä on pitkä aika ettei niitä tule, niin usein on sellainen ihme jännitys olo päällä koko ajan. Kuinka paljon sinulla noita nykinöitä on? Kun oikein alan kuvittelemaan, tuntuu että ihan joka paikassa nykii.
Niskan kanssa oli taas hetki sitten parempi, mutta nyt on ottanut takapakkia. Eilen ei meinannut unikaan tulla, kun niskaa ja ja päätä jomotti pitkästä aikaa kunnolla. Koneen ääressä töissä istuessa on myös ollut vaikea saada kohdistettua katsetta, kun silmissä vilisee ja kaikkea muuta kurjaa oiretta taas tullut...
Meduusa, sitä fibromyalgiaa minäkin olen joskus ajatellut (kaikkien muiden sairausten lisäksi), mutta sitten on taas oireita jotka ei täsmää.
Emmiliini:
Mulla nykii varmaan myös ihan joka paikka, elohiiriä on jopa kielessä ja jalkapohjissa! Kauheinta on se kun pitäisi käydä nukkumaan, niin silloin varsinkin tuntuu ettei nykimiselle näy loppua. Eilinen meni ihan hyvin, kun jätin kahvin pois eli jos juot kahvia niin kannattaa kokeilla olla vaikka viikonloppu ilman, jos se vaikka auttaisi ! Hassua on se etten mä itse paljoa kahvia juo, päivässä kupin tai kaksi, jos käyn kahvilassa. Sitten eilen päätin juoda mielummin kaakaota, niin nykimiset väheni varmaankin puolella ! Mutta normaalisti nykii paljon, se on niin inhottava tunne jos vaikka reidessä alkaa nykimään, kun se lihas on niin iso. Ja varsinkin rentoutuessa... Kuulemma myös makeutusaineen pois jättämisen pitäisi auttaa silleen ettei tule nykimisiä, kun se vaikuttaa hermostoon jotenkin. Toisaalta, sen pois jättäminen saattaa olla aika vaikeaa kun sitä tungetaan melkein joka paikkaan.
Onneksi maanantaina pääsen sisätautien erikoislääkärille, toivottavasti se osaisi selittää edes jotain miksi mulla on näitä juttuja. Pelottaa vaan se että kun olen itse kehittänyt teoriat mistä mikäkin johtuu, niin mitäs jos se lääkäri kumoaa mun teoriani ja sanoo ettei mikään ole vikana ! Ei tää ole helppoa :ashamed:
Mulla nykii varmaan myös ihan joka paikka, elohiiriä on jopa kielessä ja jalkapohjissa! Kauheinta on se kun pitäisi käydä nukkumaan, niin silloin varsinkin tuntuu ettei nykimiselle näy loppua. Eilinen meni ihan hyvin, kun jätin kahvin pois
eli jos juot kahvia niin kannattaa kokeilla olla vaikka viikonloppu ilman, jos se vaikka auttaisi ! Hassua on se etten mä itse paljoa kahvia juo, päivässä kupin tai kaksi, jos käyn kahvilassa. Sitten eilen päätin juoda mielummin kaakaota, niin nykimiset väheni varmaankin puolella ! Mutta normaalisti nykii paljon, se on niin inhottava tunne jos vaikka reidessä alkaa nykimään, kun se lihas on niin iso. Ja varsinkin rentoutuessa... Kuulemma myös makeutusaineen pois jättämisen pitäisi auttaa silleen ettei tule nykimisiä, kun se vaikuttaa hermostoon jotenkin. Toisaalta, sen pois jättäminen saattaa olla aika vaikeaa kun sitä tungetaan melkein joka paikkaan.Onneksi maanantaina pääsen sisätautien erikoislääkärille, toivottavasti se osaisi selittää edes jotain miksi mulla on näitä juttuja. Pelottaa vaan se että kun olen itse kehittänyt teoriat mistä mikäkin johtuu, niin mitäs jos se lääkäri kumoaa mun teoriani ja sanoo ettei mikään ole vikana ! Ei tää ole helppoa :ashamed:
En ole käynyt, mutta nyt kun olen tätä viestiketjua lukenut, niin on tullut mieleen että sellaisella olisi ihan hyvä käydä ! Vaikka vähän pelottavalta se tuntuu... Tai lopulliselta, siltä että myöntää sen ettei ehkä olekaan kaikki ihan kunnossa. Itse kun olen koittanut uskotella itselleni ettei tässä mitään hätää ole, että "kuvittelen" vain kaiken mutta parempi se on saada vastauksia, ettei tarvitse itse arvailla.
mutta parempi se on saada vastauksia, ettei tarvitse itse arvailla.Tuli tässä mieleeni että onko muilla sellaista tunnetta että olisi keho mustelmilla?
Kun mulla tuntuu kyljet ja leuka siltä että niissä olisi kamalasti mustelmia, vaikka ei ole. Enkä ole edes satuttanut itseäni kyljistä tai leuasta... Myös tossa olkapään kohdalla on sellainen tunne. Tuntuu vaan tosi inhalta, kun pienikin kosketus sattuu :ashamed:
Kun mulla tuntuu kyljet ja leuka siltä että niissä olisi kamalasti mustelmia, vaikka ei ole. Enkä ole edes satuttanut itseäni kyljistä tai leuasta... Myös tossa olkapään kohdalla on sellainen tunne. Tuntuu vaan tosi inhalta, kun pienikin kosketus sattuu :ashamed:
Heippa, liityn minäkin tänne kerran täältä tällainen tosi hyvä ketju löytyi
En jaksa 35 sivua lukea kuitenkaan kokonaan, joten tiedustelisin kannattaako hankkia lääkärin lähete vai ei. Lähetteellä toki saa alennusta jonkin verran. Vaikka tuonne omt:seen voi mennä suoraankin.
Pohdin sitä, että saako esim. mehiläisestä lähetteen noin vaan kertomalla että haluan sen omt:seen vai kuinka?
Alkaa olla täällä niin mitta täys jännitysniskaa, paniikkihäiriöitä, huimausta jne, että mielellään maksaa terveydestä kun kunnalliselta puolelta ei palvelua saa tällaiseen.
En jaksa 35 sivua lukea kuitenkaan kokonaan, joten tiedustelisin kannattaako hankkia lääkärin lähete vai ei. Lähetteellä toki saa alennusta jonkin verran. Vaikka tuonne omt:seen voi mennä suoraankin.
Pohdin sitä, että saako esim. mehiläisestä lähetteen noin vaan kertomalla että haluan sen omt:seen vai kuinka?
Alkaa olla täällä niin mitta täys jännitysniskaa, paniikkihäiriöitä, huimausta jne, että mielellään maksaa terveydestä kun kunnalliselta puolelta ei palvelua saa tällaiseen.
Tulipa turhautunut olo lääkärillä käynnin jälkeen... Olen kuulemma täysin terve ! En olisi halunnut kuulla sitä, tai siis tottakai olisin halunnut, mutta kun ei tunnu siltä. Nyt on vielä enemmän sellainen olo että kaikki on oman pään sisällä ! Huoh :ashamed:
Kysynpä siis, aiheuttaako tää jännitysniska muille käsikipuja? Vihlontaa vähän niinkuin löisi hermon johonkin, tai sellaista oloa että käsi olisi tosi jäykkä? Koska en kestä tän käden kanssa, eikä lääkäritkään tee asialle mitään... Kipua tuntuu oikean käden kyynärpäästä alaspäin aina peukaloon asti. Ja olen siis oikeakätinen ei toi käsi aina oireile, mutta sitten kun oireilee se on todella ahdistavaa, en esim. pysty nukkumaan jos yöllä kipu iskee. Eikä mitkään tulehduskipulääkkeetkään auta :/
Miten muut ovat voineet niskojen ja muiden kipujen kanssa, olisi mukava kuulla (tai ei tietenkään mukava mutta tiedättehän...) ?
Etten vain yksin täällä itke vaivoistani :ashamed:
Kysynpä siis, aiheuttaako tää jännitysniska muille käsikipuja? Vihlontaa vähän niinkuin löisi hermon johonkin, tai sellaista oloa että käsi olisi tosi jäykkä? Koska en kestä tän käden kanssa, eikä lääkäritkään tee asialle mitään... Kipua tuntuu oikean käden kyynärpäästä alaspäin aina peukaloon asti. Ja olen siis oikeakätinen
ei toi käsi aina oireile, mutta sitten kun oireilee se on todella ahdistavaa, en esim. pysty nukkumaan jos yöllä kipu iskee. Eikä mitkään tulehduskipulääkkeetkään auta :/Miten muut ovat voineet niskojen ja muiden kipujen kanssa, olisi mukava kuulla (tai ei tietenkään mukava mutta tiedättehän...)
?Etten vain yksin täällä itke vaivoistani :ashamed:
Varmasti käden kivut voivat johtua niska-hartiavaivoista. Oikea puoli niskasta/hartioista jumittaa minulla eniten ja oikealla puolella kädessä on sitten vaikka mitä tuntemuksia: kipuilua, pistelyä ja kun oikein jumittaa, käsi tuntuu tosi raskaalta. Pahmillaan on ollut yöllä ihan puuduksissa, vaikka en ole käden päällä nukkunutkaan.
Mutta on tämä kamala vaiva, kun aiheuttaa kaikenlaisia inhottavia oireita ja sitä oikeasti luulee olevansa välillä kuolemansairas. Kerroitko Muku lääkärille lihasnykäyksistä ja ottiko niihin mitään kantaa? Aloin itse syödä muutama kuukausi sitten e-epa kalaöljykapseleita ja kun oikein ajattelen, niin muutama viikko niiden aloittamisen jälkeen alkoivat lihasnykinät ja elohiiret. Jätin kapselit nyt pois ja nykinä on vähän rauhoittunut. En tiedä voiko vaikuttaa, seurailen tilannetta...
Mutta on tämä kamala vaiva, kun aiheuttaa kaikenlaisia inhottavia oireita ja sitä oikeasti luulee olevansa välillä kuolemansairas. Kerroitko Muku lääkärille lihasnykäyksistä ja ottiko niihin mitään kantaa? Aloin itse syödä muutama kuukausi sitten e-epa kalaöljykapseleita ja kun oikein ajattelen, niin muutama viikko niiden aloittamisen jälkeen alkoivat lihasnykinät ja elohiiret. Jätin kapselit nyt pois ja nykinä on vähän rauhoittunut. En tiedä voiko vaikuttaa, seurailen tilannetta...
Mulla on myöskin oikea puoli pahemmin jumissa, tuntuu että olisi mennyt enemmän jumiin, vaikka olen koittanut pitää ryhtiä ja pyytänyt poikaystävää hieromaankin. Mutta varmaan tää koneella röhnöttäminen pahentaa jonkinverran, kun ei sitä asentoa jaksa miettiä kokoajan...
Tosiaan kerroin lääkärille melkein kaikki miljoonat oireeni ja hän päätti lopettaa kortisooni-kuurini. Mulla oli / on päällä kortisooni kuuri, jonka takia ihmettelen kipuja kun se pitäisi niitä poistaa... Mutta toisaalta kortisoonilla on mielestäni ihan liikaa haittavaikutuksia. Harmittaa vain kamalasti kun mä niiiin kovin odotin tota lääkärikäyntiä, kirjoitin kaikki oireet ylös etten unohda mitään, ja sitten paikanpäällä menin jotenkin ihan lukkoon kun tuntui ettei se lääkäri ottanut mua ihan tosissaan ! Antoi vain uuden ajan verikokeisiin ja jonkun tarkistuskäynnin... No parempi kai noikin kun ei mitään :/ jotenkin tuli sellainen olo ettei se edes kuunnellut niitä mun oireita vaan "kaikki johtuu kortisoonista, lopetetaanpa sen syöminen"! Ärrrh, tosi turhauttavaa... Varsinkin kun olisin halunnut jotain selvyyttää niihin nykimisiin, niin se vain katsoi mua silleen "voi miten harmillista"-ilmeellä ja sanoi että se on ihan normaalia :kieh:
Eli toisinsanoen, aika hukkakäynti (oli vielä yksityinen lääkäri kaikenlisäksi.....) kun ei mitään selvyyttä tilanteeseen tullut, paitsi se ettei mulla ole mitään tulehdusta eikä kuoleman hätää. Heh, se kyllä oli huojentava tieto, vaikka en vielä olekaan sitä sisäistänyt. Yhä siis tulee ahdistusta siitä että tää käsijuttu on jotain vakavaa ja kuolen ihan pian ja panikoin ihan turhasta :ashamed: on se ihmismieli mielenkiintoinen...
Tosiaan kerroin lääkärille melkein kaikki miljoonat oireeni ja hän päätti lopettaa kortisooni-kuurini. Mulla oli / on päällä kortisooni kuuri, jonka takia ihmettelen kipuja kun se pitäisi niitä poistaa... Mutta toisaalta kortisoonilla on mielestäni ihan liikaa haittavaikutuksia. Harmittaa vain kamalasti kun mä niiiin kovin odotin tota lääkärikäyntiä, kirjoitin kaikki oireet ylös etten unohda mitään, ja sitten paikanpäällä menin jotenkin ihan lukkoon kun tuntui ettei se lääkäri ottanut mua ihan tosissaan ! Antoi vain uuden ajan verikokeisiin ja jonkun tarkistuskäynnin... No parempi kai noikin kun ei mitään :/ jotenkin tuli sellainen olo ettei se edes kuunnellut niitä mun oireita vaan "kaikki johtuu kortisoonista, lopetetaanpa sen syöminen"! Ärrrh, tosi turhauttavaa... Varsinkin kun olisin halunnut jotain selvyyttää niihin nykimisiin, niin se vain katsoi mua silleen "voi miten harmillista"-ilmeellä ja sanoi että se on ihan normaalia :kieh:
Eli toisinsanoen, aika hukkakäynti (oli vielä yksityinen lääkäri kaikenlisäksi.....) kun ei mitään selvyyttä tilanteeseen tullut, paitsi se ettei mulla ole mitään tulehdusta eikä kuoleman hätää. Heh, se kyllä oli huojentava tieto, vaikka en vielä olekaan sitä sisäistänyt. Yhä siis tulee ahdistusta siitä että tää käsijuttu on jotain vakavaa ja kuolen ihan pian ja panikoin ihan turhasta :ashamed: on se ihmismieli mielenkiintoinen...