Jaah, äitiltä tuli viesti että on tulossa käymään....

:hug: Haleja sulle hyytikyppynen.Lähes vastaavan tilanteen sain itekin kokea silloin kun vielä ryypiskelin. :| Mutsi tuli hakkaamaan aina oven taa ja ei meinannu lähteä asunnostakaan pois jos satuin joskus avaamaan vaan piti kirjaimellisesti ajaa pois. Tapahtuneesta nyt viitisen vuotta, onneksi tilanteet on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Huolissaanhan se vain oli, mutta silloin kyllä v%#¤#ti.

 

Sulla on välittäviä läheisiä, jotka varmaan ovat susta tosi huolissaan,omalla sua ärsyttävällä tavallaan.

Mikset pysty ryhdistäytymään, kun sulla on tuore mies, läheisiä ja elämä? Sä pystyt muuttua ja muuttaa elämääs, jos tosissaan tahdot.

Mutta et sä tahdo, kun hillut vielä siellä Kemissä, etkä toisella puolella Suomea vanhojen kamujen ja vanhan elämän ulottumattomissa vaikka anonymiteetin turvin.

Miks ihmeessä sä et ryhdistäydy? Sä vaan keksit tekosyitä, kuten paha olo.


Ja tosissaan sori, mutta oli nyt pakko sanoo suoriks. Itsesäälikin katos on sairautta, siitä se sullakin paljolti lähtee!!

Enpä juurikaan sääli itteäni. Voitaispa vaihtaa osia päiväksi, tietäisit miksi en ryhdistäydy. Tai vaikka sen teenki siitä on hemmetin lyhyt matka helvettiin taas...

Kaiken pahan voi jättää taakseen, jos tosissaan haluaa.

Lapsen kuoleman suru puolestaan ei äidiltä koskaan häviä, mut voisitko käyä jutteleen jossain asiasta ja samalla koko sun elämästä?

Tuntuu niin turhalta, et ihmiselämä menee tollaseen ku sulla.

Olenhan mie jutustellu paljonki, kävin terapiassa jonku aikaa mut sieltä lähtiessä oli aina 100kertaa kauheampi olo. Tämä mikä lie psykologiki totes ettei haluttua tulosta saada koska olen kuulema niin hukassa... Olen kokeillu masennuslääkkeet, unilääkkeet, aa-kerhot ym, tilanne senku pahentunu. Eikä ole ollu asenteesta kiinni, paskat...

 

Minkä ikäisiä nämä muut siskot on?Vanhempia vai nuorempia kuin se sisko joka luonasi oli?
:hug:

 

minkä ikäinen sun tyttösi olis nyt jos eläisä. Anteeks kun kysyin?:S

 

mulla on yks isoveli ja kaks pikkusiskoa... toinen lukiossa ja toinen yläasteella...

 

minkä ikäinen sun tyttösi olis nyt jos eläisä. Anteeks kun kysyin?:S

tänä vuonna täyttäis 5v...

 

Olenhan mie jutustellu paljonki, kävin terapiassa jonku aikaa mut sieltä lähtiessä oli aina 100kertaa kauheampi olo. Tämä mikä lie psykologiki totes ettei haluttua tulosta saada koska olen kuulema niin hukassa... Olen kokeillu masennuslääkkeet, unilääkkeet, aa-kerhot ym, tilanne senku pahentunu. Eikä ole ollu asenteesta kiinni, paskat...

Mikähän sitten voisi auttaa??
Käsiraudoilla sänkyyn kiinni kuukaudeksi

 

Olenhan mie jutustellu paljonki, kävin terapiassa jonku aikaa mut sieltä lähtiessä oli aina 100kertaa kauheampi olo. Tämä mikä lie psykologiki totes ettei haluttua tulosta saada koska olen kuulema niin hukassa... Olen kokeillu masennuslääkkeet, unilääkkeet, aa-kerhot ym, tilanne senku pahentunu. Eikä ole ollu asenteesta kiinni, paskat...

Mikähän sitten voisi auttaa??
Käsiraudoilla sänkyyn kiinni kuukaudeksi

niih.

 

milloin tyttösi kuoli?

 

minkä ikäinen sun tyttösi olis nyt jos eläisä. Anteeks kun kysyin?:S

tänä vuonna täyttäis 5v...

 

minkä ikäinen sun tyttösi olis nyt jos eläisä. Anteeks kun kysyin?:S

tänä vuonna täyttäis 5v...

Saako vielä kysyä että missä kuussa täyttäisi? Mulla myös on yksi isoveli ja kaksi pikkusiskoa mut nuorin sisko täytti juuri 18v

noh mikäs kyselykausi iski...

Nämähän alkaa tosissaan nähä elämää täällä, kaveri soitti että tulee käymään.

 

Ajattele äitisi tuskaa, kun hän seuraa miten hänelle rakas lapsi tuhoaa elämäänsä. Hyvää hän tarkoittaa.

 

mä ymmärrän täysin hytikyppysen olon jos menettäisin lapseni olisin varmasti niin vitun hukassa ku ihminen vaan voi olla!!! se ainut asia joka on palauttanut sut tänne maailmaan ja saanut sulle elämän ilon viedään seki pois sulta..

 

mulla on yks isoveli ja kaks pikkusiskoa... toinen lukiossa ja toinen yläasteella...

mulla on yks pikkuveli ja samanikäiset pikkusiskot kun sulla

 

Kyllä minä olen sitä mieltä, että suru esim., voi KALVAA NIIN PALJON, ettei siihen just siinä kohtaa auta mikään (jos siis tästä kyse ap:n kohdilla). Pitääkö se AINA, se esim. juominen, leimata itsesääliksi MIKÄ SIINÄ VIINASSA niin potuttaa joitain? JOSKUS se pahaolo on niin HIRVEÄ; että jollain se pitää saada turtumaan, joskus ikävä kyllä alkoholi on tehokkaampi kuin parhain psykologi. Itsestä kaikki lähtee, mutta joskus se itse ei vaan jaksa... Ei ainkakaan tänään...

Voimia hyytikyppyselle, hällä on ihan mainio tyyli kirjoittaa muuten :wave:

 

Mihin aikaan miehesi tulee?Tietääkö että siellä on sukulaisia käymässä?

 

Ajattele äitisi tuskaa, kun hän seuraa miten hänelle rakas lapsi tuhoaa elämäänsä. Hyvää hän tarkoittaa.

Varmaan tarkoittaa kyllä sen tiän mutta ei se minua auta tai paranna. Ja sen tapa osoittaa rakkauttaan on kai sitte tuo haukkuminen ja paskan jauhaminen, kieltäminen ja syyllistäminen?

 

Mihin aikaan miehesi tulee?Tietääkö että siellä on sukulaisia käymässä?

Kait se viimeistään neljältä tulee, pistin sille kyllä viestiä että meän elämästä tuli just "tositv:tä", vastas hymynaamalla tyyliin ja että "soittaa kunhan ehtii."

 

anteeksi jos en osaa tarpeeksi hyvin selittää tätä ja en tarkoita millään pahalla..mut jos yrittäisit pysyä selvänä sen ajatuksen voimalla et sun tyttösi tuskin haluaisi et sä sotket elämääsi enempää,ajattele haluaisiko tyttösi nähdä sinua tuossa kunnossa..en voi tietää sitä tuskaa mikä sulla on kannettavana,mut toivottavasti saat voimia jostain jatkaa parempaan päin. "pimeintä on aina juuri ennen auringonnousua"

 

Se ei riitä että yritän pysyä selvänä ajatuksen voimalla, kun ajatus katkeaa ja löydän itteni jostain mistä lie ojan pohjalta makaamasta tietämättä miten sinne päädyin ja mitä olen taas tehny... :snotty: Tietämättä että edes sille tielle lähdin taas...

 

ei ihmistä paranna kukaan muu kuin ihminen itse. Ota ittees niskasta kiinni ja muutu on ne kuule muutkin muuttuneet vaikka on mitä paskaa niskaan tullut.

Paitsi että sä oikein tunnut nauttivan ku siskos ja äitis näkee mikä oot. Niin kauan ku se on ylpeilyn aihe niin ei pysty kyllä muutosta tekeen.

Niin ja tiesitkö että ainoo mikä lääkkeiden, viinan ja huumeiden käyttöön vaikuttaa on se että lopettaa kokonaan kaiken. Ei mikään että siirrytään käyttään jotain lääkärin määräämiä lääkkeitä pask..t se on vaan siirtyminen riippuvuudesta toiseen ja siihenkin pystyy jos haluaa.

 

Se ei riitä että yritän pysyä selvänä ajatuksen voimalla, kun ajatus katkeaa ja löydän itteni jostain mistä lie ojan pohjalta makaamasta tietämättä miten sinne päädyin ja mitä olen taas tehny... :snotty: Tietämättä että edes sille tielle lähdin taas...

Eikö tällaiseen ajatuskatkoon löydy lääkettä?

 

Olenhan mie jutustellu paljonki, kävin terapiassa jonku aikaa mut sieltä lähtiessä oli aina 100kertaa kauheampi olo. Tämä mikä lie psykologiki totes ettei haluttua tulosta saada koska olen kuulema niin hukassa... Olen kokeillu masennuslääkkeet, unilääkkeet, aa-kerhot ym, tilanne senku pahentunu. Eikä ole ollu asenteesta kiinni, paskat...

Se paha olo terapiasta lähtiessä vähän niin kuin kuuluu siihen. Rankoista asioista kun puhutaan niin kyllähän se aina pahentaa oloa, hyvät vaikutukset näkyy myöhemmin.
Sulla on ollu huono psykologi jos on vaan todennu et sori ei voi auttaa.


T: Se joka on joskus luokiteltu täysin menetyksi tapaukseksi

 

Ajattele äitisi tuskaa, kun hän seuraa miten hänelle rakas lapsi tuhoaa elämäänsä. Hyvää hän tarkoittaa.

Varmaan tarkoittaa kyllä sen tiän mutta ei se minua auta tai paranna. Ja sen tapa osoittaa rakkauttaan on kai sitte tuo haukkuminen ja paskan jauhaminen, kieltäminen ja syyllistäminen?

Sinä purat suruasi sotkemalla elämäsi alkoholilla ja äitisi osoittaa huoltansa haukkumalla yms. Taidatte olla molemmat avuttomia surun edessä. Mutta kyllä minäkin olisin, jos lapseni menettäisin ja äitini varmasti istuisi luonani vartioimassa, että en tekisi mitään itselleni.

Toivon, että jonakin päivänä pian tuskasi helpottaa edes hieman! Sanovat, että aika parantaa, mutta hitaasti. Yritä sinnitellä hetki kerrallaan ja ilman viinaa.

 

Nyt mulla on kaveriki täälä. :saint:

Tiedän kyllä mikä terapiaan kuuluu. Mut niiden kaikkien käyntikertojen jälkeen olotila oli aina vaan pahempi ja pahempi, sitte tuli olo että helvetti sekoan jos vielä vähänki joudun puhumaan sille akalle...
Eikä se psykologi minua tuominnu siihen ettei voi auttaa, sanoin ite etten enää halua tulla. Teki niin pahaa ajatuski että itkin päiväkausia ennen istuntoa hysteerisenä....

Nyt tähän on tulllu niin paljon kaikkea lisää. isän kuolema, ihminen joka oli aina niin luja ja rakastava ja osoitti sen kaikin keinoin. Sille sentään saatto puhua asioista niitten oikeilla nimillä ilman että alko hyssytteleen ku jeesus kuulee.. :headwall: