Jäädäkkö suhteeseen lapsen vuoksi..

[Allaliina]

Olen 29v, 6 vuotta liitoa takana ja yksi 2v lapsi. En tiedä miten edetä eteenpäin..

Meinasimme erota, mutta emme eronneetkaan..nyt harkinta aika menossa. Mies saattaa muuttaa ulkomaille jos erotaan, joudun ottamaan vastuun tästä yksin. Mies myös petti luottamuksen pahasti jo ensimmäisen avioliittovuoden aikana josta varmaan jäin hänelle katkeraksi ja myöhemmin ihastuin itse toiseen, joka nyt haluaisi olla minun kanssa ja rakentaa tulevaisuutta..

Nyt mietin kovasti että pidänkö suht. ok liittoa pystyssä lapsen takia (mies hyvä ja rakastava isä) ja meilläkin on kai ihan ok arkea, tehdään ruokaa ja katsotaa leffoja (mitään puhuttavaa ei ole kun miestä kiinnostaa vain jalkapallo, itse luen paljon ja kiinnostaa lähes kaikki muut asiat ja ilmiöt). Tuntuu, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi, itse olen korkeasti koulutettu ja business maailma kiinostaa sekä jatko-opiskelu, filosofia, kirjallisuus yms.. mies on enemmän duunari joka on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Hänellä on toisenlaitta älykkyyttä jo kokemuksesta.

Tiedän, että kovalla panostuksella ja asennemuutoksella voisi suhdetta parantaa ja varsinkin jos tekisi kylmän päätöksen että tämä on tässä ja tässä ollaan. Jos olisi joku vipu päässä jonka voisi kääntää ja tulla "onnelliseksi" ja tyytyä tähän mitä on..

Eilenkin itkin kotona kun on niin ristiriitainen olo, lapselta yritän pahan olon peittää.. menin vääristä syistä naimisiin, tiedän sen ja ei tarvitse piiskata siitä. Ajattelin että voihan sitä erota jos ei toimi. En uskonut että olisi näin rankkaa..

 

[lomailija]

Ulkona sataa melko voimakkaasti vettä. Onneksi kävin jo asioilla ja nyt on hyvä mieli.

Ostin eilen uusimman Anna-lehden ja siinä oli paljon juttuja parisuhteesta.
Tunnettu naisnäyttelijä kertoi kuulumisiaan. Hän on tyytyväinen elämäänsä kahden pienen tyttären äitinä. Tykkään siitä, että naiset pärjäävät ilman miestä. Pärjäsinhän minäkin noin 10 vuotta yh-äitinä ja kirjoitelin elämästäni elleissä.

Nyt kun olen jo yksineläjä ja lapset aikuisia maailmalla uudet naiset astuvat samaan elämäntilanteeseen.

Älä ap. missään nimessä pelkää eroamista. Varmasti saat uuden elämänkuvion toimimaan.
Ei kannata maalata seinille turhaa drmatiikkaa. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja se pitää elää onnellisena.

Palautin äsken kirjastoon the power of now kirjan. Kirjakaupassa tajusin, että kirja on jo käännetty suomen kielelle nimellä Läsnäolon voima. Kirjakauppias suositteli seuraavaksi luettavaksi Onnen työkalut kirjaa. Nainen kertoi lukevansa kirjaa parhaillaan ja se on kuulema parempi kuin Läsnäolon voima.

Tiedän mitä on elää jämähtäneessä liitossa. Mutta kun nyt olen oikein kirjasta lukenut, että menneitä ja tulevia ei saa vatvoa niin pysytään tässä hetkessä.

Teetpä minkä ratkaisun tahansa niin taatusti pärjäät. Niin moni muukin nainen on pärjännyt.

 

[Realisti]

Meinasimme erota, mutta emme eronneetkaan..nyt harkinta aika menossa. Mies saattaa muuttaa ulkomaille jos erotaan, joudun ottamaan vastuun tästä yksin. Mies myös petti luottamuksen pahasti jo ensimmäisen avioliittovuoden aikana josta varmaan jäin hänelle katkeraksi ja myöhemmin ihastuin itse toiseen, joka nyt haluaisi olla minun kanssa ja rakentaa tulevaisuutta..

Nyt mietin kovasti että pidänkö suht. ok liittoa pystyssä lapsen takia (mies hyvä ja rakastava isä) ja meilläkin on kai ihan ok arkea, tehdään ruokaa ja katsotaa leffoja (mitään puhuttavaa ei ole kun miestä kiinnostaa vain jalkapallo, itse luen paljon ja kiinnostaa lähes kaikki muut asiat ja ilmiöt). Tuntuu, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi, itse olen korkeasti koulutettu ja business maailma kiinostaa sekä jatko-opiskelu, filosofia, kirjallisuus yms.. mies on enemmän duunari joka on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Hänellä on toisenlaitta älykkyyttä jo kokemuksesta.

QUOTE]


Jos noin paha olo on, niin kannattanee ainakin muuttaa erilleen vähäksi aikaa, jotta näet "kauempaa" onko suhtellanne enää mitään mahiksia.

Olet niin nuori, ettei kuolleeseen liittoon kannata jäädä. Eronneena sinulla on ehkä mahdollisuus kohdata mies, joka on enemmän sinun kanssasi samalla aaltopituudella.

Jos ihastuskin on kuvioissa, voisit eronneena paremmin tsekata tuleeko teistä mitään.

 

[Wiltsu]

Meinasimme erota, mutta emme eronneetkaan..nyt harkinta aika menossa. Mies saattaa muuttaa ulkomaille jos erotaan, joudun ottamaan vastuun tästä yksin. Mies myös petti luottamuksen pahasti jo ensimmäisen avioliittovuoden aikana josta varmaan jäin hänelle katkeraksi ja myöhemmin ihastuin itse toiseen, joka nyt haluaisi olla minun kanssa ja rakentaa tulevaisuutta..

Nyt mietin kovasti että pidänkö suht. ok liittoa pystyssä lapsen takia (mies hyvä ja rakastava isä) ja meilläkin on kai ihan ok arkea, tehdään ruokaa ja katsotaa leffoja (mitään puhuttavaa ei ole kun miestä kiinnostaa vain jalkapallo, itse luen paljon ja kiinnostaa lähes kaikki muut asiat ja ilmiöt). Tuntuu, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi, itse olen korkeasti koulutettu ja business maailma kiinostaa sekä jatko-opiskelu, filosofia, kirjallisuus yms.. mies on enemmän duunari joka on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Hänellä on toisenlaitta älykkyyttä jo kokemuksesta.

QUOTE]Olet niin nuori, ettei kuolleeseen liittoon kannata jäädä. Eronneena sinulla on ehkä mahdollisuus kohdata mies, joka on enemmän sinun kanssasi samalla aaltopituudella.

Minä ikäisenä kuolleeseen liittoon sitten kannattaa jäädä?

 

[Wiltsu]

Nyt, kun olet edennyt noinkin pitkälle lukemisissasi, lue seuraavaksi Esther ja Jerry Hicks: "Abrahamin opetuksia: Pyydä niin saat".

 

[Realisti]

Minä ikäisenä kuolleeseen liittoon sitten kannattaa jäädä?

150 vuotiaana.

 

[Wiltsu]

Olen 29v, 6 vuotta liitoa takana ja yksi 2v lapsi. En tiedä miten edetä eteenpäin..

Meinasimme erota, mutta emme eronneetkaan..nyt harkinta aika menossa. Mies saattaa muuttaa ulkomaille jos erotaan, joudun ottamaan vastuun tästä yksin. Mies myös petti luottamuksen pahasti jo ensimmäisen avioliittovuoden aikana josta varmaan jäin hänelle katkeraksi ja myöhemmin ihastuin itse toiseen, joka nyt haluaisi olla minun kanssa ja rakentaa tulevaisuutta..

Nyt mietin kovasti että pidänkö suht. ok liittoa pystyssä lapsen takia (mies hyvä ja rakastava isä) ja meilläkin on kai ihan ok arkea, tehdään ruokaa ja katsotaa leffoja (mitään puhuttavaa ei ole kun miestä kiinnostaa vain jalkapallo, itse luen paljon ja kiinnostaa lähes kaikki muut asiat ja ilmiöt). Tuntuu, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi, itse olen korkeasti koulutettu ja business maailma kiinostaa sekä jatko-opiskelu, filosofia, kirjallisuus yms.. mies on enemmän duunari joka on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Hänellä on toisenlaitta älykkyyttä jo kokemuksesta.

Tiedän, että kovalla panostuksella ja asennemuutoksella voisi suhdetta parantaa ja varsinkin jos tekisi kylmän päätöksen että tämä on tässä ja tässä ollaan. Jos olisi joku vipu päässä jonka voisi kääntää ja tulla "onnelliseksi" ja tyytyä tähän mitä on..

Eilenkin itkin kotona kun on niin ristiriitainen olo, lapselta yritän pahan olon peittää.. menin vääristä syistä naimisiin, tiedän sen ja ei tarvitse piiskata siitä. Ajattelin että voihan sitä erota jos ei toimi. En uskonut että olisi näin rankkaa..

Ja mua aina häiritsee, kun joku kirjoittaa olevansa korkeasti koulutettu (luen sen "akateemisesti koulutettu") eikä osaa kirjoittaa oikein. Sun tekstissä on liian monta kieliopillista virhettä....

 

[Wiltsu]

150 vuotiaana.

No mut sillonhan on vielä nuori.

 

[ap]

Kiitoksia vastauksistanne. Juu, en ole "akateemisesti koulutettu" ihan vain ylemmät AMK opinnot kesken ja yhdyssanasäännöt (onko yhdyssana?) mahdollisesti jääneet opettelematta. Pahoitteluni siitä.

Sitä jotenkin syyllistää itseään kauheasti, kaikkialla puhutaan että "nykyään erotaan niin helposti" ja "itsekkäät aikuiset eivät ajattele lapsiaan" yms.. varmaan jokainen joskus eronnut ovat käyneet nämä syyllisyydet läpi.

Kyllä mieskin huomaa että olen ihan ulkopuolinen, ja kai hänkin olisi onnellisempi jonkun kanssa, joka häntä oikesti rakastaa ja ihaillen katsoo ja koskettaa.

Kuuluiskohan erotessa aina viettää aikaa ensin yksin ennen uutta suhdetta?

 

[lomailija]

"Kuuluiskohan erotessa aina viettää aikaa ensin yksin ennen uutta suhdetta?"

Minusta on hyvä pitää edes pientä hajurakoa suhteiden välillä. Onhan näitä tapauksia, että entinen muuttaa pois ja seuraava tulee tilalle samalla ovenavauksella.

Älä ole ap. moksiskaan kirjoitusvirheistä. Minäkin suollan kirjoitusvirheitä. Johtuu siitä, että en viitsi oikolukea tekstiä ennen lähetä-klikkausta.

Elämässäsi on hyviäkin puolia. Kirjoitustesi perusteella miehesi on vain tylsä. Ei siis juopottele, ole väkivaltainen, tuhlaa rahojaan tai käy vieraissa naisissa. Monta hyvää plussaa siis.

 

[Väenö]

Ei enneä seiso. Sillon on aevan sama kenen kanssa sitä televisio tollottaa....

 

[Wiltsu]

Ei enneä seiso. Sillon on aevan sama kenen kanssa sitä televisio tollottaa....

Mitäs sit, jos parisuhteen osapuolilla ei lakkaa seisomasta yhtä aikaa? Eiks silloin pitäis vaihtaa sellaiseen, jonka kanssa on seisomatta yhtä aikaa?

 

[sdfgdgffs]

Minusta asenne on väärä kun ei olla tyytyväisiä nykyiseen mieheen/lapsen isään, niin katsellaan jo seuraavaa valmiiksi. Miksei voisi vaikka kasvattaa sen lapsen ihan itse ensin aikuiseksi ja keskittyä vasta sen jälkeen omiin haaveisiin. Lapset jäävät niin usein jalkoihin.
Olet kuitenkin aikuinen ja äiti.

 

[gtjifhioöfjfhjko]

Minusta ei tarvitse kuunnella näitä joiden mielestä pitäisi vaan hyväksyä se että mies ei tunnu oikealta ja vaan kitkuttaa eteenpäin lapsen takia.
Muutakin voi ajatella kun lasta, jos äiti on onnellinen niin lapsikin on.

Pitääkö jonkun mielestä todellakin oma elämä hukata jonnekin vuosiksi?!

 

[lomailija]

Nyt, kun olet edennyt noinkin pitkälle lukemisissasi, lue seuraavaksi Esther ja Jerry Hicks: "Abrahamin opetuksia: Pyydä niin saat".

Taivaankaari

Olen jo lukenut kirja-arvostelussa maininut The Secret kirjan.

Yritän pysyä erossa henkimaailman kirjoista. Hurahdin aikoinaan 90-luvun lopulla niin monenlaiseen
vaihtoehtojuttuun avieroni yhteydessä.

Lukemani lukunäytteen perusteella en suosittele kirjaa heikkohermoisille.
Katselin netistä The Tools eli Onnen työkalut kirjan mainosvideoita. Minusta tämä kirja
vaikuttaa helppotajuiselta. Kukapa meistä ei koko ajan mieti miten saisi rahansa riittämään ja saisi mielekkäämmän työn.

It is up to you sanoi aina exäni. Hän on maailman ihanin ihminen.
Uskon kohtaloon. En millään usko, että olisin kohdannut hänet ajatusteni voimalla.

Nuorena ei millään voi sisäistää vaikeatajuista tekstiä. Ei edes tällä iällä.
Yksinkertainen elämä sopii minulle. Ajattelin lähteä katsomaan alakerran pyörävarastosta onko pyöräni tallella. Taloyhtiö lähetti karmaisevan kirjeen, jossa kerrottiin seudun pyörävoroista.

Tuskin näillä palstoilla liikkuu pitkäkyntisiä. Mutta jos niin niin ehkä ko. kirjasta on apua
suuntaamaan ajatukset oikeille raiteille.

 

[Väenö]

Mitäs sit, jos parisuhteen osapuolilla ei lakkaa seisomasta yhtä aikaa? Eiks silloin pitäis vaihtaa sellaiseen, jonka kanssa on seisomatta yhtä aikaa?

Litoris pystyssä koko aian ja ehkäpä sillon kannatta ettie semmonen hemmo, joka saa sen asettummaa...minä muuta tuoho ossoa sannoa.

 

[Häiriintyneelle]

Ja mua aina häiritsee, kun joku kirjoittaa olevansa korkeasti koulutettu (luen sen "akateemisesti koulutettu") eikä osaa kirjoittaa oikein. Sun tekstissä on liian monta kieliopillista virhettä....

Sit kun sua aina häiritsee, niin lakkaa lukemasta tyhmien palstaa.

Ps. Mikä muuten on sopiva määrä virheitä? Yksi? Lasketaanko muita kirotusvireitä mukaan (vrt. Minä ikäisenä ...)?

Miten joku aina vaan jaksaa ylentää itseään muiden kustannuksella? Eikö ole muuta tekemistä kuin kaivaa negatiivisia asioita? Puuttuuko sinulta ihan kokonaan normaali keskustelutaito? Tämä oli retorinen kysymys, älä vastaa.

 

[Kirjoitustaitoinen]

Minuakin häiritsi aloittajan tekstissä se, että hän mollaa miestään tyhmäksi, vaikka ei osaa itse kirjoittaa oikeaoppisesti. Kysymys ei ole siitä, että kokisin olevani itse parempi, vaan kontrastista tekstin sisällön ja ulkoasun kanssa. Wiltu ei ole siis yksin.

 

[Wiltsu]

Sit kun sua aina häiritsee, niin lakkaa lukemasta tyhmien palstaa.

Ps. Mikä muuten on sopiva määrä virheitä? Yksi? Lasketaanko muita kirotusvireitä mukaan (vrt. Minä ikäisenä ...)?

Miten joku aina vaan jaksaa ylentää itseään muiden kustannuksella? Eikö ole muuta tekemistä kuin kaivaa negatiivisia asioita? Puuttuuko sinulta ihan kokonaan normaali keskustelutaito? Tämä oli retorinen kysymys, älä vastaa.

Kysymystulvasi ei täytä retoriselle kysymykselle asetettuja vaatimuksia.

En vastaa "retorisiin" kysymyksiisi. Voit olla rauhassa eikä sinun tarvi vaihtaa nikkiäsi pelossasi joutua nolatuksi.

 

[hyppyheikki]

ihminen joka hyppää parisuhteesta suoraan toiseen, tai pitää parisuhteensa rinnalla koko ajan "ihastusta" on tunne- ja läheisriippuvainen laiska hyväksikäyttäjä.

Kun kuluu vuosi kaksi, parisuhteen arki tulee esiin, parisuhteen ylläpito vaatisikin työtä. Tunnelaiska ihminen ei halua tehdä työtä itsensä kanssa eikä parisuhteensa eteen.
Hän "ihastuu" mieluummin uuteen ihmiseen ja vaihtaa entisen tähän ihastukseen. Ja menee taas suoraan vakavaan suhteeseen. Samalla hän kehittää jälleen taustalle parisuhteensa rinnalle uuden takaportti-ihmisen.

Hän ei uskalla rakastua syvästi kehenkään. On helpompi vaihtaa kumppania kuin olla rehellinen itselle ja kumppanille.

Kun ei tunneta itseä, ei tiedetä edes mikä on rakkautta, mikä on omassa mielikuvituksessa kehitettyä pilvilinnaa. Eletään pelkästään pintakuohussa vuodesta toiseen. Käytetään muita ihmisiä hyväksi ja kuvitellaan koko ajan, että tunnetaan jotain suurta ja syvää toista kohtaan. Vaikkei uskalleta mennä ihastusta pidemmälle koskaan.

 

["Pitäisikö"]

"Pitäisikö olla suhteiden välillä jonkin aikaa yksin?" Se on niin, jotta oman etunsa vuoksi kannattaa ja pitää olla yksin niin kauan, jotta löytää itsensä ja selvittää entisen suhteensa itsensä kanssa käytännön asioitten lisäksi.

Hyppy toisesta suhteesta ja sängystä suoraan toiseen on hyvin riskialtis. Jos se uusi ihastus on tosi rakkautta ja kestävää, se ei katoa minnekään, vaikka siinä edetään harkitusti. Vuosikin yksin on parempi kuin ei mitään. Pitäisin sitä miniminä, jotta ehtii opetella luottamaan omaan kykyynsä selvitä. Itseensä luottaminen kun parisuhteessakin tuo onnistumisen edellytyksiä.

Ap;n ei minusta kannata missään nimessä uuden ihastuksen takia mennä muuttamaan mitään, vaan keskittyä vielä siihen, miten parantaa parisuhdetta omaan mieheensä. Unohtaa ihastumiset, sillä sellaisia tulee jokaisessa suhteessa vastaan. Imarteleehan se ja hivelee itsetuntoa, mutta ota se kohteliaisuutena. Herran pieksut, jos olisin jokaiseen ihastumiseen takertunut ja niistä jotain kehitellyt, en totisesti olisi tässä tasapainoisessa liitossani ollut vuosikymmeniin!

 

[kjgfodahfgoösdgh]

Minusta ei tarvitse kuunnella näitä joiden mielestä pitäisi vaan hyväksyä se että mies ei tunnu oikealta ja vaan kitkuttaa eteenpäin lapsen takia.
Muutakin voi ajatella kun lasta, jos äiti on onnellinen niin lapsikin on.

Pitääkö jonkun mielestä todellakin oma elämä hukata jonnekin vuosiksi?!

Joo. Mä tiedän näitä onnellisten äitien lapsia, joille on siunaanutnut veli- ja sisko- ja isäpuolia kaikenikäisiä ja näköisiä. Äiti vaan yhä etsii onneaan. Lapsilta se onni on evätty jo ennen kuin elämä on kunnolla alkanutkaan.
En silti suosittele jäämään suhteeseen, joka ei toimi. Lääkkeeksi suosittelen lapsen kasvattamista aikuiseksi ennen kuin edes harkitsee uutta suhdetta, jos se ei kerran lapsen isän kanssa toiminut. Lapsen voi kasvattaa yhdessä isän kanssa vaikkei parisuhteessa häneen olisikaan. Vaihtoehtoisesti voi kasvattaa lapsensa ihan yksin itsekin. Kukaan uusiokumppani ei koskaan rakasta kumppanin lasta niin kuin omaansa.

 

[Jussi Juu]

Hyppyheikki, olet kovin hanakka sanomaan ihmisiä läheisriippuvaisiksi ja hyväksikäyttäjiksi. Miksi ylipäätään pitää haukkua ja arvostella? Osoittaakseen omaa moraalista ylemmyyttään vai?

Joka tapauksessa musta alkuperäisen kannattaisi erota eteenkin tuon luottamuspulan vuoksi. Tietty sinä olet ehkä ehtinyt maalaamaan miehestäsi melko synkän kuvan mieleesi ja päästänyt itsesikin ihastumaan toiseen vai oletko mennyt pidemmällekin. Oli miten oli, niin musta lasten ei ole hyvä elää huonossa suhteessa. Ehkä joku keskusteluhetki olisi tarpeen, jossa molemmat kertovat omat kantansa ja näkemyksensä ja sovitte yhdessä, miten edetä.

 

[hyppyheikki]

minun tekstistäni oli moralisointi/haukkuminen kaukana.
Totesin vaan kuinka asiat ovat. Elämä on tosi raadollista ja julmaa.

Jotkut ihmiset vaan ovat toisten ihmisten hevijuusereita = hyväksikäyttäjiä.
Heillä on parisuhde ja samalla he roikottavat rinnalla toista ihmistä varalla. Tämä rinnalla roikkuja voi odottaa piilossa vuosikausia tai heitä voi olla useita peräkkäin.

Hevijuuserit käyttävät toista ihmistä (nykyistä tai tulevaa kumppania) aikansa ja heittävät hänet pois ja ottavat tilalle uuden. Aina on nurkan takana joku varalla odottamassa. Hevijuuseri ei osaa elää yksin. Hevijuuseri on lempeä ja avuton, ressukka joka tarvitsee rinnalleen ymmärtäjän. Tai sitten hevijuuseri on kova manipuloija, saavuttamaton ihanuus jota nämä ulkopuoliset ihastukset kovasti tavoittelevat ja luulevat saavansa kultakimpaleen käsiinsä.

Lasten ei tosiaankaan ole hyvä elää huonosti voivien vanhempiensa kanssa. Siinä olet oikeassa. Tosin hevijuuserin elämä ei vaihtamalla parane kuin hetkeksi.
Niin tai näin, lapset kasvavat huonosti voivan vanhemman kanssa kaikesta huolimatta.

Jos mennään ap:hen, hänkin roikottaa parisuhteensa rinnalla toista miestä ja märehtii 5-6 vuotta vanhaa asiaa. Ei ihme jos ei oikein synkkaa oman miehen kanssa ja itkettää.
Ja kun on vielä tuo koulutuserokin. Nainen korkeastikoulutettu ja tykkää keskustella henkeviä, mies tavallinen duunari joka kattoo vaan futista. Tosin on hyvä isä, jotain plussaa sentään.

Huh heijjaa..en voi muuta sanoa tästä naisten logiikasta.

 

[Wiltsu]

Kukaan uusiokumppani ei koskaan rakasta kumppanin lasta niin kuin omaansa.

Olitpa melko mustavalkoinen, yleistävä ja tuomitseva tällä lauseellasi. Rasisti.

Ei pidä paikkaansa. MOT.