Ja taas tiputtiin korkealta ja kovaa....

Joo, niinhän ne sitten taas alkoi hetki meidän viestittelyn jälkeen nyt illalla..

Olo on aika "lyöty" ja rikkinäinen tällä hetkellä.
Ja vaikka kuinka yrittäisi ajatella aina inssin jälkeen asiaa sillain realistisesti, niin ainahan se vaan sattuu niin jumalattomasti, ja aina tipahtaa niin korkealta ja niin kovaa..

Tuntuu jo se usko loppuvan ja hiipuvan tähänkin, vaikka niin "hyviä" ennustuksia ja toiveita lääkärilläkin meidän suhteen tuntui olevan.

Mietin, että kuinka kauan ihminen tätäkään jaksaa, kun elämä on pelkkää odottamista (tai niinhän se on ollut tähänkin saakka)..
Inssistä menkkoihin ja menkoista inssiin..

Ainoa lahja, mitä olisin joululahjaksi toivonut ja rukoillut, oli raskaustesti, mihin meikäläinenkin saisi viimein!! kustua (anteeksi; pissattua)sen kaksi viivaa, mutta ei..

En mä enää tiedä uskoakko tähän koko touhuun vai ei, olen niin pettynyt, surullinen ja tuntuu kuin olisin menettänyt jotain niin tärkeää taas.. vaikkei mitään ole ollutkaan edes olemassa, ja tuskin näimmä koskaan tulee olemaankaan
:'( :'(
 
:hug:

Tiedän nuo tunteet NIIIIN hyvin!!
Niiden kanssa itsekin tässä pari päivää meni painiessa. Voimahali :hug:

Kyllä on tosi kurjaa. Täytyy vaan toivoa, että ensi vuosi olisi meille kaikille niin paljon hedellmällisempi!
Tsemppiä! Ja uutta uskoa valamaan!
 
Ehkä sitten muiden hoitojen avulla, jos ei inssi auta :( Oikeasti on paha mieli puolestasi.
Tulee mieleen, että paras olisi, kun joulun alla ei inssejä tai muita hoitoja edes tehtäisi niin ei menisi ihan mieli matalalle. Saisi aloittaa uuden vuoden uusilla kujeilla...

Eilen itselläni vihlaisi sängystä noustessa järjettömän kovaa vatsaa ja säikähdin, että joko se perhana nyt onni loppui.. Onneksi ei kuitenkaan. Taisi vain olla suolistokipuilua, kun tukossa on. :\|
 
Täällä yksi kohtalotoveri. Toiveet olivat niin korkealla, kun kuukautiset olivat jo 10-12 päivää myöhässä eikä tyypillistä tiputteluvuotoakaan näkynyt. Ennen kuin sitten tänään. Näköjään Lugestron tai joku muu aiheuttanut sen, että nyt on kiertokin sekaisin, mitä se ei aikaisemmin ole koskaan ollut. Tarkoitus oli tehdä inssi tammikuun alkupuolella, mutta sekin nyt siirtyy ties kuinka kauaksi muiden menojen takia. Toivotaan, että tää kierto nyt olis jatkossa edes normaalipituinen. En tiedä kuinka kauan ihmisen pitää tätä tuskaa, surua ja vihaa kestää, ja samanaikaisesti pitää käydä töissä ihan kuin ei mitään. Voimia meille kaikille.
 
Mammulle iso :hug:

Tiedän niin hyvin tuon tunteen. Itse mietin edellisen inssin jälkeen kun menkat alkoi että nyt tuli stoppi. Ei jaksa enää. Mutta olen nyt ollut onnellinen tämän joulutauon takia. Sai ajateltua asiat uuteen järjestykseen ja odotan jo tammikuun inssiä. Vaikka sen suhteen en odota mitään. Eniten kuitenkin odotan toukokuun IVF:ää. Kyllä mulla ainakin tauko tehnyt hyvää. Ei ole tarvinnut asiaa pohtia ja mietiskellä.

Nyt vaan tsemppiä tulevaan!
 

Yhteistyössä