Voi itku, osittain kuullostaa niin tutulta tuo tarinasi. Läheisriippuvuudesta on vaikea päästä irti. Itselleni kävi juuri yhtä onnettomasti, että kun yhdestä alkoholinkäyttäjästä pääsin, niin jonkin ajan kuluttua rakkaus sokaisi ja tuntui, että kaikki oli täydellistä, niin uskomattoman ihanaa. Kunnes huomasin, että kakkosenkin alkoholinkäyttö oli melko runsasta ja lisäksi napsi vielä unilääkkeitä sun muuta. Mutta irti pääsin siitäkin ja nyt nautin elämästäni täysillä, omilla ja lasteni ehdoilla. Olisihan se hienoa löytää se oikea, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että on paljon turvallisempaa olla vain lasten kanssa - se on sekä itseni, että lasteni parhaaksi. Alkoholistin uskon vastedes tunnistavani ajoissa, toivottavasti sinäkin. Ja onnea odotukselle. Mukavaa, että lapsesi saa sisaruksen seuraksi elämän matkalleen!