Oon 30, mies 32 ja esikoista ollaan tekemässä. Yrityskierto on 17.
Meillä vika miehen vähäisissä siittiöissä ja normaalia huonommassa liikkuvuudessa.
Takana alkuvuodesta icsi ja kaksi passia.
Viimeisessä passissa tuli keväällä pikajärkytyksenä se, että piti vielä jäädä pakkaseen kaksi alkioo, mutta yksi satsi meni sulatuksessa pilalle ja kun päästiin klinikalle, niin sanoivat, että pakkanen on tyhjä - viimeiset kaksi sitten siirrettiin, ilman tulosta nekin.
Nyt olis sittes uusi icsi-kierros edessä. Seuraavat menkat pitäisi alkaa loka-marraskuun vaihteessa eli Puregonin pistely alkais varmaan eka tai toka marraskuuta.
Tässä ollaan kesä ja alkusyksy yritetty luomukeinoin ja vähän alkoi taas tuntua toivottomalta... Nyt kuitenkin, kun on uusi hoitokerta jo varmistettu ja reseptit taskussa, niin on tosi toiveikas ja ihan jännittynyt fiilis.
Kauhu mielessä oon tässä muistellut edellistä punktioo, joka teki tosi kipeetä... Kaikki muu olikin siedettävää eikä sinänsä jäänyt muuta kammoa.
Silloin helmikuussa punktion jälkeen lepohuoneessa miehelle vannoin, etten tähän leikkiin kyllä enää uudelleen lähde - näköjään vannomatta paras