Heips kaikille!
Täällä olisi yksi uusi osanottaja, joka jonkin aikaa on jo seuraillut teidän juttuja täällä
Ensimmäiseksi hirrrrveen iso halaus kaikille tasapuolisesti! Niin piinailijoille, vastoinkäymisiä kokeineille kun hoitoja aloittevillekin! :hug:
Aloitan nyt omalla tarinalla:
Eli oon kirjoitellut täällä tonne inseminaatio-puolelle jo jonkin verran, mutta nyt kuulun tästä eteepäin tänne.
Elikkäs meillä tilanne se, että minussa ei mitään vikaa mutta mieheltäni on kiskaistu "piuhat poikki" kun entisen kumppanin kanssa ollessaan mies totesi ettei jälkikasvua enää tahdo enempää (hänellä siis 3 lasta ennestään, minulla ei yhtään). Oli kuiteskin sen verta fiksu mies että laittoi yhden satsin talteen jos mieli joskus tulevaisuudessa muuttuukin.
No nyt mieli on muuttunut minun eli uuden kumppanin myötä ja kovasti yhteistä lasta toivomme.
Suuntasimme kunnalliselle puolelle hoitoihin, ja inseminaation kautta lähdettiin yrittämään. Yksi inseminaatio siis takana (tehtiin nyt syyskuussa), josta ei plussaa tullut. Se johtui siitä, että vaikka miehen tavara oli priimalaatua pakastettaessa vuosia sitten , inseminaatiossa sanoivat heti että vain 0,5miljoonaa simppaa oli selvinnyt sulatuksesta joka oli todella surkea luku. Eipä siis kauheasti antaneet odotuksia onnitumisesta, ja negahan sieltä tosiaan tuli 2vkon piinailujen jälkeen. Tästä seurasi myöskin se että sanoivat heti että lähete IVF/ICSI:in että turha noilla simppamäärillä yritellä inseminaatioita enempää, ja tavaraakin tosiaan kun on se rajallinen määrä siellä pakastimessa.
Päästiin ihme kyllä suht "suoraan" IVF/ICSI- puolelle, ilman jonoja, ja suunnitelukäyntikin jo takana. ICSI kuulemma on se todennäkösempi vaihtoehto, vaikka itse oon kyllä edelleen ihan pihalla siitä että mikä tarkottaa mitäkin ja mitä eroa niillä nyt sitten oli?
Nyt odottelen siis menkkoja alkavaksi, jotta saisin alkaa pistelemään Gonal-F:ää (joka otettiin kuitenkin tueksi tähän) ja sitten voikin alkaa jännäilemään punktiota=/ Mua jännittää ja pelottaa kaikki ihan kauheesti, niin itse punktiokin kun että mahdolliset tulevat pettymykset kun että se että riittääkö se tavara mikä siellä pakastimessa on niin siihen että oikeesti saatais se yhteinen pikkunen... Sitä kun ei ole mitään mahdollisuutta saada lisää
Ajatukset ja mielialat siis velloo täälläkin suunnalla aika tavalla, niinkun tietysti kaikilla ketkä tavalla tai toisella lapsettomuuden kanssa piinailevat.