Ihanaa lukea myös onnistumisia.
Meillä tämä rumba on edessä, nyt seuraavasta kierrosta pitäisi alkaa piikit ja JOS kaikki menee hyvin, niin marraskuussa olisi sitten varsinainen hoito (vai miksikä sitä pitäisi sanoa?).
Ahdistaa, pelottaa, itkettää, raivostuttaa. Kaikki muut ympärillä tuntuvat sikiävän niin helposti ja vahingossa, meillä ei sitten millään.
Ahdistaa se, että tuleeko hormoneista veritulppaa. (Kun aikaisemmin on ollut ja joku geenivirhe löytyi.) Pelottaa se, että miten pää kestää. No, tähän asti on menty ilosta suruun ja onnesta pettymyksen, niin ei kai se pahemmaksi voi mennä? Kai sitä toivoa on? Pitää olla. Muutenhan tämä olisi ihan turhaa.
Meillä tämä rumba on edessä, nyt seuraavasta kierrosta pitäisi alkaa piikit ja JOS kaikki menee hyvin, niin marraskuussa olisi sitten varsinainen hoito (vai miksikä sitä pitäisi sanoa?).
Ahdistaa, pelottaa, itkettää, raivostuttaa. Kaikki muut ympärillä tuntuvat sikiävän niin helposti ja vahingossa, meillä ei sitten millään.
Ahdistaa se, että tuleeko hormoneista veritulppaa. (Kun aikaisemmin on ollut ja joku geenivirhe löytyi.) Pelottaa se, että miten pää kestää. No, tähän asti on menty ilosta suruun ja onnesta pettymyksen, niin ei kai se pahemmaksi voi mennä? Kai sitä toivoa on? Pitää olla. Muutenhan tämä olisi ihan turhaa.