IVF/ICSI-hoidoissa oleville/sinne joutuville

Kiitos @Mustikka89

 

@Nato , ekaksi pahoittelut ja halaukset kurjasta olostasi juuri nyt. Kyllä tänne voi aivan hyvin purkaa kaikki mielessä olevat asiat ja mä (kuten varmasti useimmat täällä) ymmärrän oikein hyvin testien tihrustelun, halun jakaa niitä epämääräisimpiäkin ja fiilistellä joka suuntaan. Älä välitä ton vierailijan töksäytyksestä.

Sullahan oli blaston siirto? Vaikka olisi blasto, pp6 on kuitenkin vielä aikainen. Peli ei ole vielä pelattu. Mikä herkkyys sun testeissä on?

 

@Nato , ekaksi pahoittelut ja halaukset kurjasta olostasi juuri nyt. Kyllä tänne voi aivan hyvin purkaa kaikki mielessä olevat asiat ja mä (kuten varmasti useimmat täällä) ymmärrän oikein hyvin testien tihrustelun, halun jakaa niitä epämääräisimpiäkin ja fiilistellä joka suuntaan. Älä välitä ton vierailijan töksäytyksestä.

Sullahan oli blaston siirto? Vaikka olisi blasto, pp6 on kuitenkin vielä aikainen. Peli ei ole vielä pelattu. Mikä herkkyys sun testeissä on?

Kiitos Katti sullekkin

Pregcheckin testejä käytän aina, halpoja ja hyviä. On totta, että pp6 on vielä aikaista, mutta 80% näillä päivillä on saanut jo silminnähtävät viivat, onhan alkiokin jo 11 päivää vanha (?) ja ovulaatiostakin on 11 päivää joten..

Toki on olemassa pienenpieni mahdollisuus, mutten jaksa uskoa siihen. Olen täysin oireetonkin, ei purista eikä kiristä paitsi päänuppia.

Sullahan Katti oli myös se "ei niin hyvä alkio" ja onnistuit onneksi. Meillä tämä ainoa blasto joka selvisi oli 5CC eli taulukkojen ja kaiken mukaan "paskin mahdollinen"

Toki oisin toivonut, että tämä olisi dna:ltaan ollut yhtä paskamainen ja sisuuntunut kuin minäkin, mutta se ei taida riittää.

Aion toki testata huomennakin vielä, ilman muuta. Sekä huomisesta eteenpäinkin. Ja aion ihan varmasti laittaa kuvat tänne taas.
Jos se siitä kuitenkin..

Kiitos ihan valtavasti tsempeistä

 

Nato, onpas monta alkionsiirtoa sinulla takana! Selailin nimimerkkisi viestejä ja ilmeisesti teillä on jo lapsia, vieläkö saatte siis julkisella hoitoa vai oletteko yksityisellä?

 

Nato, onpas monta alkionsiirtoa sinulla takana! Selailin nimimerkkisi viestejä ja ilmeisesti teillä on jo lapsia, vieläkö saatte siis julkisella hoitoa vai oletteko yksityisellä?

Meillä on pitkä historia tosissaan, ollaan oltu julkisella ja yksityisellä. En enempää kehtaisi avata asiaa pysyäkseni anonyyminä.

Meillä on vaan ollut ihan helkkarin huono tuuri!

 

Meillä on pitkä historia tosissaan, ollaan oltu julkisella ja yksityisellä. En enempää kehtaisi avata asiaa pysyäkseni anonyyminä.

Meillä on vaan ollut ihan helkkarin huono tuuri!

Ok, ymmärrän! Aloin vaan mielessäni kauhistella yksityiselle menneitä rahoja, jos alkionsiirto maksaa tonnin luokkaa ja jo niitä olisi tehty noin monta. Ja jos lapsia on jo useampia, niin julkisen ovethan ovat normaalisti kiinni.

 

Ok, ymmärrän! Aloin vaan mielessäni kauhistella yksityiselle menneitä rahoja, jos alkionsiirto maksaa tonnin luokkaa ja jo niitä olisi tehty noin monta. Ja jos lapsia on jo useampia, niin julkisen ovethan ovat normaalisti kiinni.

Jos ei ole yhteisiä lapsia 2 niin Julkiselle pääsee myös.

 

Ok, ymmärrän! Aloin vaan mielessäni kauhistella yksityiselle menneitä rahoja, jos alkionsiirto maksaa tonnin luokkaa ja jo niitä olisi tehty noin monta. Ja jos lapsia on jo useampia, niin julkisen ovethan ovat normaalisti kiinni.

Kyllähän sitä rahaa on palanut. Tuttavallani, jolla lapset jo isoja meni yksityiselle rahaa melkein kesämökin verran. Silloin tätä jo "naureskeltiin", että toiset ne reissaa ulkomailla perheineen, me lapsettomuusklinikalla. Kyllähän sillä noin 4000 eurolla mikä yhteen ivf/icsi hoitoon humpsahtaa tekisi aika luksusmatkan jonnekkin lämpöiseen meren rannalle munasolupunktion sijasta :/

 

Ei sitä lapsitoivetta rahalla mitata vaikka olisikin aiempi/aiempia lapsia.

Meillä meni 3. Saamiseen yhteensä 30tonnia ja monta vuotta. Mutta ei kaduta yhtään.

 

Ei sitä lapsitoivetta rahalla mitata vaikka olisikin aiempi/aiempia lapsia.

Meillä meni 3. Saamiseen yhteensä 30tonnia ja monta vuotta. Mutta ei kaduta yhtään.

Juurikin näin

 

No ei sen parempia uutisia täältäkään, tulin nyt alas sieltä pilvilinnastani.
Testi on samannäköinen kuin eilen, eli silmä osuu johonkin ja se jokin on viivanpaikka, se imeytyskohta joka korostuu aikalailla tällaiseen neuroottisen testitiirailijaan. Kyllähän tänään (pp6) olisi edes värillinen haamu siis pitänyt näkyä, ei näy.
Mitäpä muutakaan sitä voisi odottaa.

Mun on pakko sanoa tähän samaan hengenvetoon ja vitu*ukseen, että ihan hyvässä ja pahassa kun tämä nimetön vierailija kävi kommentoimassa aiemmin testikuvaani, että "selvä nega on" niin luitkohan aiemmin kirjoituksiamme? Minä kerroin, että pysyttelen sen viikon pilvilinnoissani, sillä se on se voima joka kantaa eteenpäin kun alkionsiirtoja on nyt takana 15kpl, kyllä, 15kpl ja useita vuosia takana.
Ja kyllä, tiedän näiden vuosien jälkeen jo, että siinä kyllä on kunnon haamu kun on tullakseen ja sellaista siinä ei näy. Varsinkin noin aikaisilla päivillä. Se vaan on tapani "haihatella" että entäs jos..
Minusta oli aivan mahtavaa, kun esim @Mustikka89 kävi kommentoimassa pariinkiin otteeseen, että ihan kuin siinä jotain näkyis kun katsoo toisella silmällä Suorastaan hymyilytti se mielikuva henkilöstä istumassa kännykän kanssa sohvan nurkassa tiiraamassa jotain kuvaa toinen silmä kiinni, sopivassa valossa. Aivan ihanaa myötäelämistä ja juuri näistä saan itsekkin voimaa. Kiitos mustikalle siitä, et tiedäkkään kuinka mukavalta tuollainen myötäeläminen tuntuu!

Hulluksi tässä tulee itse kukin, kun niinkin monien itsestäänselvyytenä pitämä asia, kuin lasten HANKKIMINEN, ei saaminen vaan hankkiminen nimenomaan niinkuin niitä Prismasta saisi ei onnistu tässä ivf/icsi ryhmässä oikein mitenkään. Ainakaan sen helpoimman kaavan mukaan, eikä edes sen toiseksi helpoimman kaavan mukaan.
Minä kerroin, että pidän tällaista "päiväkirjaa" johon laitan kuvia joka tapauksessa, olkoon se tukena tai rasitteena muillekkin palstalla pyöriville. Sopiihan tänne tätä tekstiä vaikka millä mitalla, niin minne tätä oksentaa jos ei anonyyminä tänne? Kun ei täällä ainakaan vertaistukea face to face ole mailla eikä halmeilla. Ja ei, mitkään verkkotapaamiset eivät todellakaan kiinnosta.

Tässä minun tämän päivän oksennus. Olen laskeutunut tähän maanpäälliseen helvettiin takaisin, itkenyt aamupäivän silmäni päästä ja kysynyt sitä samaa kysymystä uudelleen ja uudelleen, "miksi?"

Nato, PP6 ja viimeisen blaston siirto takana sekä blankko testi.
Voisin jollekkin elämän hipille sanoa nyt, että vetää käteen.

Sori.

Testi PP6 blastonsiirto

Amen!! Todella hyvin puit sanoiksi omatkin ajatukseni. Tänne ei todellakaan kaipaisi ketään vierailijoita heittelemään tuollaisia välikommentteja.
Mikä @Nato teillä on jatkosuunnitelma JOS tämä siirto ei onnistunutkaan? Ja anteeksi tahdittomuuteni, jos et vielä halua moista miettiä, itselle vain näissä epäonnistumisissa on elinehtona pitää mieli tulevissa mahdollisuuksissa. En jotenkin pysty antaa itselleni aikaa miettiä tätä(kin) epäonnistunutta siirtoa, vaan pakko jo suunnitella tulevaa, jotta pysyisi edes suunnilleen järjissään.
Tänään on jotenkin niin mieli maassa. Ärsytti töissä niin maan perkeleesti, kun työkaverit puhui siitä, milloin vois alkaa työstää vauvaa, että olis sit laskettu aika sopivaan vuodenaikaan. Mietin, että tässä ruljanssissa jotenkin vieraantuu niin siitä ajatuksesta, että oikeesti se on joillekkin noin helppoa! Ja että oikeesti jotkut saa lapsen ihan vaan harrastamalla seksiä.

 

Amen!! Todella hyvin puit sanoiksi omatkin ajatukseni. Tänne ei todellakaan kaipaisi ketään vierailijoita heittelemään tuollaisia välikommentteja.
Mikä @Nato teillä on jatkosuunnitelma JOS tämä siirto ei onnistunutkaan? Ja anteeksi tahdittomuuteni, jos et vielä halua moista miettiä, itselle vain näissä epäonnistumisissa on elinehtona pitää mieli tulevissa mahdollisuuksissa. En jotenkin pysty antaa itselleni aikaa miettiä tätä(kin) epäonnistunutta siirtoa, vaan pakko jo suunnitella tulevaa, jotta pysyisi edes suunnilleen järjissään.
Tänään on jotenkin niin mieli maassa. Ärsytti töissä niin maan perkeleesti, kun työkaverit puhui siitä, milloin vois alkaa työstää vauvaa, että olis sit laskettu aika sopivaan vuodenaikaan. Mietin, että tässä ruljanssissa jotenkin vieraantuu niin siitä ajatuksesta, että oikeesti se on joillekkin noin helppoa! Ja että oikeesti jotkut saa lapsen ihan vaan harrastamalla seksiä.

Niin ja aattele, jotkut pystyy tolleen laskeskelemaan milloin suvaitsisi vauvan tulla, ettei sattuisi esim vuoden loppuun :O
Me otetaan silloin, kun annetaan eikä sillä syntymäajalla eikä sukupuolella ole mitään pienintäkään väliä, kun saisi vaan sen terveen vauvan syliin.

Mutta ajatuksista, siis minähän ennakoin ennakointiakin, mulla on jo eläkesuunitelmatkin valmiina suunnilleen!
Aiotaan yrittää vielä kolmas ja viimeinen icsi julkisella puolella. (sekä ikäraja tulee eteen). Miehelle sanoin tänään, että panostat siihen nyt sitten 200% (meillä miehestä johtuva lapsettomuus) ja teet myös KAIKKESI että se tavara ois niin priimaa kuin ikinä voisi odottaa ja ne elintavan muutokset saa alkaa heti, kun sperma uusiutuu noin 2kk:n välein.
Ihan siinä samalla, kun minä teen kaikkeni, että munasoluja tulisi edes se 7kpl ja ne olisivat hyvänlaatuisia.

Pohdittiin myös yksityiselle siirtymistä mahdollisesti myöhemmin tai jotain vinkkivitosia tavoitteen saavuttamiseksi. Julkisella kun ei neuvota mitään, mitä voitais tehdä tän asian eteen, oisko se ERA-testiä, alkiodiagnostiikkaa, lääkkeet, mitä. Tekisimme kaikkemme jos vaan tietäisimme mitä tehdä.

Toistaiseksi kaikki vinkit sun muut ovat tulleet täältä palstalta, era-testit, ferritiinit sun muut vaikuttavat tekijät. Näistä ei ole hiiskahdettukkaan julkisella puolella ja meillä vaihtui vielä se lääkärikin hetki sitten.

Ja juuri yöllä puhuttiin tästä henkisestä kuormituksesta. Nettisivuilla kun lukee, että "tuemme teitä matkallanne" ja potilaan hyvinvointi on meille tärkeää jne, niin onko teillä julkisella puolella (tai yksityisellä) koskaan kysytty, miten te jaksatte/voitte?

Ja jos sitä tukea tarvitsee niin mistä sitä saa? Me ollaan ihan omakustanteisesti soitettu psykoterapeutteja sekä parisuhdeterapeutteja läpi ja itse hakeuduttu sinne. Ei olisi tullut mitään ilman heitä!
Psykiatrisella sairaanhoitajallakin käytiin kerran ja se oli ihan yhtä tyhjän kanssa (anteeksi jos joku teistä tällainen sattuu olemaan) mutta siis ihan uskomattoman turha käynti eikä sillä ollut minkäänlaista hajuakaan lapsettomuushoidoista ja sen kriisin vaikutuksesta parisuhteeseen, hän oli lähinnä keskittynyt narkomaanien riippuuvuuksien "hoitamiseen" ja kuuntelemiseen.

Meiltä ei ole kysytty koskaan ja tosiaan on värikäs historia soteuudistuksien ja kaiken mahdollisen takia.

Teillä @Mikkis oli vielä yksi blasto pakkasessa, oletteko te miettineet mitä sitten jos ei tule tärppiä vieläkään?

 

Niin ja aattele, jotkut pystyy tolleen laskeskelemaan milloin suvaitsisi vauvan tulla, ettei sattuisi esim vuoden loppuun :O
Me otetaan silloin, kun annetaan eikä sillä syntymäajalla eikä sukupuolella ole mitään pienintäkään väliä, kun saisi vaan sen terveen vauvan syliin.

Mutta ajatuksista, siis minähän ennakoin ennakointiakin, mulla on jo eläkesuunitelmatkin valmiina suunnilleen!
Aiotaan yrittää vielä kolmas ja viimeinen icsi julkisella puolella. (sekä ikäraja tulee eteen). Miehelle sanoin tänään, että panostat siihen nyt sitten 200% (meillä miehestä johtuva lapsettomuus) ja teet myös KAIKKESI että se tavara ois niin priimaa kuin ikinä voisi odottaa ja ne elintavan muutokset saa alkaa heti, kun sperma uusiutuu noin 2kk:n välein.
Ihan siinä samalla, kun minä teen kaikkeni, että munasoluja tulisi edes se 7kpl ja ne olisivat hyvänlaatuisia.

Pohdittiin myös yksityiselle siirtymistä mahdollisesti myöhemmin tai jotain vinkkivitosia tavoitteen saavuttamiseksi. Julkisella kun ei neuvota mitään, mitä voitais tehdä tän asian eteen, oisko se ERA-testiä, alkiodiagnostiikkaa, lääkkeet, mitä. Tekisimme kaikkemme jos vaan tietäisimme mitä tehdä.

Toistaiseksi kaikki vinkit sun muut ovat tulleet täältä palstalta, era-testit, ferritiinit sun muut vaikuttavat tekijät. Näistä ei ole hiiskahdettukkaan julkisella puolella ja meillä vaihtui vielä se lääkärikin hetki sitten.

Ja juuri yöllä puhuttiin tästä henkisestä kuormituksesta. Nettisivuilla kun lukee, että "tuemme teitä matkallanne" ja potilaan hyvinvointi on meille tärkeää jne, niin onko teillä julkisella puolella (tai yksityisellä) koskaan kysytty, miten te jaksatte/voitte?

Ja jos sitä tukea tarvitsee niin mistä sitä saa? Me ollaan ihan omakustanteisesti soitettu psykoterapeutteja sekä parisuhdeterapeutteja läpi ja itse hakeuduttu sinne. Ei olisi tullut mitään ilman heitä!
Psykiatrisella sairaanhoitajallakin käytiin kerran ja se oli ihan yhtä tyhjän kanssa (anteeksi jos joku teistä tällainen sattuu olemaan) mutta siis ihan uskomattoman turha käynti eikä sillä ollut minkäänlaista hajuakaan lapsettomuushoidoista ja sen kriisin vaikutuksesta parisuhteeseen, hän oli lähinnä keskittynyt narkomaanien riippuuvuuksien "hoitamiseen" ja kuuntelemiseen.

Meiltä ei ole kysytty koskaan ja tosiaan on värikäs historia soteuudistuksien ja kaiken mahdollisen takia.

Teillä @Mikkis oli vielä yksi blasto pakkasessa, oletteko te miettineet mitä sitten jos ei tule tärppiä vieläkään?

Siis meillä oli ihan samat keskustelut eilen mun miehen kanssa! Alettiin siis miettiä jo seuraavaa (kolmatta) kierrosta, vaikka yksi blasto vielä pakkasessa onkin. Kova luotto, kuten huomaatte.
Mies oli ihana kun mä sanoin et nyt säkin oikeesti syöt ne vitamiinisi ja muutenkin syöt terveellisesti ens kiekkaan, enkä vaan mä. Se totesi jotenkin, et hän kyllä oikeesti pystyy yrittämään vielä paljonkin kovemmin ja nyt sen ens kierrokselle tekee.

Meillä siis vika on selittämätön, eikä miehessä välttämättä mitään vikaa, mut on se kuitenkin tiimihengen tähden molempien tehtävä kaikkensa!

Tuohon kysymykseesi: ei todellakaan ole mitenkään koskaan kyselty julkisella saati yksityisellä, et miten jaksetaan. Mä viimeksi mainitsin ohimennen et kiva et nyt tehdäänkin siirto luonnon kiertoon, kun mua alkaa se estrogeenin lopetus aina masentaa niin kovin. Siihen kommenttiin lääkäri ja hoitaja jotenkin pysähty, mut kumpikaan ei kommentoinut mitään.
Olisin iloinen kyllä, jos hoitojen aikana edes kysyttäisiin välillä, et miten jaksat. Välillä on kyllä ollut todella synkkiä ajatuksia, mutta toisaalta en tiedä uskaltaisiko niistä mainita kuitenkaan, ettei esim hoidot keskeytyisi sen takia.
Noista vippaskonsteista pitää mainita, että meillä eka tapaaminen julkisella meni niin, että oli aivan ihana lääkäri, joka oikeasti tuntui tutustuneen meidän hoitohistoriaan ja ehdotteli kaikkia juttuja mitä voitais kokeilla. Esim sovittiin, että mulla pitää testata kortisonia johonkin siirtoon.
Sittemmin ei olla tätä lääkäriä enää nähty ja seuraavalla tapaamisella ollut lääkäri sanoi, että kortisonista ei ole niin vahvoja todisteita että toimisi, että sitä ei kokeilla. Se siitä.
Ymmärrän kyllä ettei turhia lääkkeitä syötetä ja en niin halua tehdä itsekkään muuten, mutta eikö sitä nyt yhteen siirtoon voisi edes kokeilla.

 

Siis mitä ihmettä, mulla (yksityisellä tosin) ihan ensimmäinen asia mikä tutkittiin oli ferritiini ja se laitettiin kuntoon. Heillä ei kuulemma lähdetä ees hoitoja tekemään ellei arvot oo jossain tietyssä viite arvossa. Ennen punktiota hoitaja puolestaan kysyi kuinka olen jaksanut hoitoja jne. Noiden teidän tarinoiden jälkeen olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen saamaani palveluun. Kai yksityisissäkin sitten vaan on eroja, julkisen puolen kohtelu nyt ei toisaalta yllätä.

Mutta niin. Mulla on kaks kaveria jotka ovat tulleet ensi yrittämällä raskaaksi, toinen molemmissa raskauksissa. Yks ystävä tuli raskaaksi vaikka käytti ehkäisyä… Niin että ei mee tasan nallekarkit, ei.

 

Siis mitä ihmettä, mulla (yksityisellä tosin) ihan ensimmäinen asia mikä tutkittiin oli ferritiini ja se laitettiin kuntoon. Heillä ei kuulemma lähdetä ees hoitoja tekemään ellei arvot oo jossain tietyssä viite arvossa. Ennen punktiota hoitaja puolestaan kysyi kuinka olen jaksanut hoitoja jne. Noiden teidän tarinoiden jälkeen olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen saamaani palveluun. Kai yksityisissäkin sitten vaan on eroja, julkisen puolen kohtelu nyt ei toisaalta yllätä.

Mutta niin. Mulla on kaks kaveria jotka ovat tulleet ensi yrittämällä raskaaksi, toinen molemmissa raskauksissa. Yks ystävä tuli raskaaksi vaikka käytti ehkäisyä… Niin että ei mee tasan nallekarkit, ei.

Joo ja siis vaikka katkeria ajatuksia välillä tässä matkan varrella tuleekin, niin kyllä mä oon kiitollinen kaikesta siitä mitä oon elämässä jo tähän mennessä saanut.
Mulla on tosi paljon sellaista hyvää, mistä taas sitten moni muu haaveilee ehkä.
Ehkä vaikeinta hyväksyä tässä lapsettomuudessa onkin ollut se, että tää oikeasti on asia, mihin melko vähän lopulta pystyy itse vaikuttamaan.
Oon ehkä liiankin tottunut siihen, et kun jonkun asian eteen tekee sikana töitä, niin sitten sen saavuttaa. Tää ravistelee sitä hallinnan tunnetta kovin elämässä.
Oon sellanen härkäpäinen suorittaja luonteeltani, että mennään läpi vaikka harmaan kiven.
Oppiipahan tästä varmasti jotain.

 

No just näin @Mikkis että ei ole sanallakaan kysytty miten voidaan vaikka ollaan niin monet, monet itkut itketty sairaalallakin, molemmat.
Ja juurikin tuo, että hoitava lääkäri vaihtuu ja ykskaks yllättäen hoitoprotokolla onkin ihan väärinpäin mitä edellinen lääkäri sanoi, just niinkun meillekkin kävi että se edellinen lääkäri ei ottanut lääkkeellisen kierron mahdollisuutta kuuleviin korviinsa, ja tsudui yllättäen tämä nykyinen sanoi ensimmäisenä, että "tottakai, miksi ei" ja päästiin tähän blastoviljelyynkin?!
Hohhoi. Ja luulisi, että heidän jos keiden pitäisi erittäin laajalla otannalla ottaa selvää psykosomaattisista, psyykkisistä, fyysisistä, kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyvistä asioista, sillä hehän ovat alan erikoislääkäreitä julkisella puolella?! Niin miksi ihmeessä tämä on näin, että mennään jonkun protokollan mukaan, ferritiinikeskustelulle naureskellaan (mulla ferritiini alhainen, todettiin muussa yhteydessä vuosi sitten) ja jos kyselet jotain hoidon mahdollisuuksia voisiko tehdä eri tavalla tms niin aika kylmää kyytiä sieltä tulee.
Ainakin näin minä olen kokenut, kirjoitin siitä jo silloin aiemminkin - oisko vuosi sitten, että tämä vähättely on tullut tutuksi tunteeksi.

@Mustikka89 onneksi "saat" olla yksityisellä puolella ja hyvä, että olet saanut siellä hyvää hoitoa! Saanko kysyä mistä syystä olette yksityiselle päätyneet ja voisitkohan vaikka yksärinä laittaa viestiä mikä hoitava taho teillä on ja kustannuksia vähän osviitaksi?
Kuulostaisi niin ihanalta, jos lääkäri kysyisi edes kerran, että "miten sä voit?". Alkaisin varmaan itkemään jo pelkästä välittämisen osoituksesta.

Ja juu, minä olen ainoa ystäväpiirissäni joka tästä lapsettomuudesta kärsii ja senkin takia se tuntuu uskomattoman paskalta. Ystäväni tuli raskaaksi x2 ehkäisystä huolimatta!! Siis miten helessä se on edes mahdollista?

Ja juuri kun elämässä voi saavuttaa itse tekemällä aika helkkarin paljon, ammatin, uran - kaikkea, mutta tämän lapsettomuuden kanssa kuskista tulee matkustaja.
Myös minä olen hyvin määrätietoinen tallaaja enkä todellakaan luovuta, en todellakaan.
Mutta samalla mietin, mistä sitä tietää milloin on se tilanne, että pitäisi luovuttaa?

 

@Nato mäkin olen tykännyt Pregcheckin testeistä. En ole katsonut tarpeelliseksi lähteä mistään tilailemaan, haluan yksinkertaisen ja helposti saatavan perinteisen tikkutestin, ja RFSU:n luotettavuus on välillä kyseenalainen, joten Pregcheck.

Tsekkasin vähän omia "tilastojani" ja saamiani plussia. Mulla on elämässäni ollut yhteensä viisi plussausta, joista 2 johtanut lapsen syntymään, 2 jäänyt varhaiseksi keskenmenoksi vaikka raskaus oikeasti alkoi, ja sitten tämä nykyinen ihan loppusuoralle jo ongelmitta jatkunut raskaus. (Plus yksi kemiallinen, joka kerran häivähti hailakkana haamuna yhdessä testissä)

Ensimmäinen lapsi: testasin ekan kerran vasta pp11 (klinikan antama testipäivä)
Eka keskenmennyt: sama juttu, testi vasta pp11

Varhaisemman testaamisen makuun pääsinkin vasta noiden jälkeen:

Toinen lapsi: pp5 nega tai korkeintaan jotain kuviteltavissa äärimmäisellä mielikuvituksella, pp6 edelleen epäselvä mutta hyvin hyvin hennoksi plussaepäilyksi olin merkannut - sitten oli matkan vuoksi monen päivän tauko ja seuraava testi vasta pp10.
Toinen keskenmennyt: pp5 ja pp6 negat, Pp7 aamulla hyvällä mielikuvituksella ehkä jotain, mutta illalla selvä nega. Vasta pp8 aamulla plussa, ja sen näki ilman minkäänlaista tihrustelua ja kallistelua!
Nykyinen raskaus: Sukuloimisreissun takia pääsin testaamaan vasta pp9 ekan kerran, jolloin plussa.

Toisin sanoen kahdessa alkaneessa raskaudessa olen testannut aikaisin, niistä toisessa puhdas nega pp6 ja toisessa jotain hyvin kyseenalaista pp6. Nämä on kaikki olleet blastonsiirtoja.

Noista lisäjutuista mitä voi tarvittaessa myöhemmin tehdä (vaikka yksityisellä, jos siihen on mahdollisuus, julkiselta ei välttämättä kovin yksilöllisiä toiveita toteuteta): ERA on kannattavaa tarkastaa varsinkin jos on useita epäonnistuneita alkionsiirtoja takana. Suurimmalla osalla on ihan tavallinen siirtoikkuna, eli 5 vrk ovulaatiosta tai keltarauhashormonin aloituksesta, jos siirrettävänä on blasto, mutta joillain se poikkeaa, jolloin siirtoajankohta pitää räätälöidä. Henkilökohtaisesti tärkein asia oli nyt tässä raskaudessa alkuvaiheen tiivis progesteroniarvon seuranta ja sen mukaan keltarauhastukilääkityksen säätäminen. Vaikka oli ovulaatioon tehty siirto (ovulaation induktio, jota edelsi letrotsoli alkukierrossa) jossa yleensä keltarauhastuki on vain viralliseen testipäivään, päädyin käyttämään jotain tukea noin raskausviikolle 10 niiden veriarvojen perusteella. Lääkärini oli sitä mieltä, että ilman keltarauhasarvojen seurantaa tämä olisi mennyt ekalla trimesterillä kesken. Riittämätöntä progesteronitasoa ei myöskään olisi voinut mistään päätellä ilman kokeita. Toki tämä seikka ei vaikuta plussaamiseen, vaan siihen että raskaus jatkuu.

Alkiodiagnostiikka (en tiedä tehdäänkö julkisella, paitsi ehkä jos on tiedossa joku perinnöllinen sairaus vanhemmilla) on hyödyllisintä silloin, jos saadaan useampi blasto kasaan ja niistä pitäisi valita siirrettävä(t). Mulla on yleensä sen verran ollut vähäinen määrä blastoksi asti menneitä alkioita, että olen ajatellut vain suoraan siirtää ja katsoa miten käy.

Tsemppiä myös muille piinailijoille! Toivottavasti @Mustikka89 sulla vuoto rauhoittumassa ja vain jotain ohimenevää, hieno plussa! Varmaan oot verikokeeseen menossa? Jos otat parin päivän välein kokeet niin näkee onko oikeaan suuntaan menossa. @Mikkis kyllä kannattaa testata vielä "virallisena" päivänä, myöhäisiä plussiakin joskus tulee. Onneksi on vielä yksi blasto odottamassa ja suunnitelmat kaiken varalle valmiina.

 

No just näin @Mikkis että ei ole sanallakaan kysytty miten voidaan vaikka ollaan niin monet, monet itkut itketty sairaalallakin, molemmat.
Ja juurikin tuo, että hoitava lääkäri vaihtuu ja ykskaks yllättäen hoitoprotokolla onkin ihan väärinpäin mitä edellinen lääkäri sanoi, just niinkun meillekkin kävi että se edellinen lääkäri ei ottanut lääkkeellisen kierron mahdollisuutta kuuleviin korviinsa, ja tsudui yllättäen tämä nykyinen sanoi ensimmäisenä, että "tottakai, miksi ei" ja päästiin tähän blastoviljelyynkin?!
Hohhoi. Ja luulisi, että heidän jos keiden pitäisi erittäin laajalla otannalla ottaa selvää psykosomaattisista, psyykkisistä, fyysisistä, kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyvistä asioista, sillä hehän ovat alan erikoislääkäreitä julkisella puolella?! Niin miksi ihmeessä tämä on näin, että mennään jonkun protokollan mukaan, ferritiinikeskustelulle naureskellaan (mulla ferritiini alhainen, todettiin muussa yhteydessä vuosi sitten) ja jos kyselet jotain hoidon mahdollisuuksia voisiko tehdä eri tavalla tms niin aika kylmää kyytiä sieltä tulee.
Ainakin näin minä olen kokenut, kirjoitin siitä jo silloin aiemminkin - oisko vuosi sitten, että tämä vähättely on tullut tutuksi tunteeksi.

@Mustikka89 onneksi "saat" olla yksityisellä puolella ja hyvä, että olet saanut siellä hyvää hoitoa! Saanko kysyä mistä syystä olette yksityiselle päätyneet ja voisitkohan vaikka yksärinä laittaa viestiä mikä hoitava taho teillä on ja kustannuksia vähän osviitaksi?
Kuulostaisi niin ihanalta, jos lääkäri kysyisi edes kerran, että "miten sä voit?". Alkaisin varmaan itkemään jo pelkästä välittämisen osoituksesta.

Ja juu, minä olen ainoa ystäväpiirissäni joka tästä lapsettomuudesta kärsii ja senkin takia se tuntuu uskomattoman paskalta. Ystäväni tuli raskaaksi x2 ehkäisystä huolimatta!! Siis miten helessä se on edes mahdollista?

Ja juuri kun elämässä voi saavuttaa itse tekemällä aika helkkarin paljon, ammatin, uran - kaikkea, mutta tämän lapsettomuuden kanssa kuskista tulee matkustaja.
Myös minä olen hyvin määrätietoinen tallaaja enkä todellakaan luovuta, en todellakaan.
Mutta samalla mietin, mistä sitä tietää milloin on se tilanne, että pitäisi luovuttaa?

Mulla luotto nolla julkisiin palveluihin niin menin suoraan yksityiselle. Sitten kävi myös ilmi että oon just sen painoindeksirajan yläpuolella ettei julkisiin olisi edes ollut mahdollisuutta.

@Katti75 Täällä tilanne rauhallinen, eilen ei lainkaan vuotoa ja illalla huomasin että nännit ovat kipeytyneen vähän. Muuten olo aikalailla normaali. Soitan maanantaina klinikalle tuloksista ja pyydän päästä myös verikokeisiin ellei niihin automaattisesti ohjata. En halua siirtyä vielä plussanneisiin joten toivottavasti ei haittaa että hengailen täällä vielä.

Laitan Nato viestiä mun klinikasta tänään jossakin vaiheessa kun ehdin

 

Voi @Katti75 miten lohduttava viesti, kiitos. Ihana saada vertaistukea! Ajatella, sinäkin olet jo niin pitkällä vaikka vatahan sinä plussasit!! Siis tuntuu oikeasti, että siitä on ehkä 2kk kun plussasit. Mulla taitaa kello jätättää

Ja uskomatonta miten tosiaan yksityisellä otetaan tuollaisia asioita huomioon, progestroniarvot sun muut!? Itse ei osaisi edes ehdottaa tai ajatella koko asiaa. Ajattelin vain, että syystä X pyydän mahdolliseen tulevaan siirtoon ne Lugestronit tueksi Terojen sijaan. Jos ne menis paremmin sinne minne niiden pitää. Teroluteissa on tosiaan se hyvä puoli että ne on pieniä tabletteja ja tasoittaa mielialaa!

Mitä ne Letrozolit tekee alkukierrossa siis?

Katsoin eilen kaksplussan vanhoja keskusteluita, on täällä ollut niitäkin joille 25:s alkionsiirto on tuonut onnen

Harmittaa. Tahtoisin mahdollisimman nopeasti tottakai uuden hoidon, julkisilla on tulossa kesätauko, jonot sun muut. Yksityinen puoli kiinnostaa kovastikkin, mutta meillä ei ole enää säästöjä (kiitos koronan) eikä tilipussi pääse rikastuttamaan vuosiin. Mutta..

Noh joo, ehkä lieviä kuukautismaisia oloja ja pelkkää tyhjää oloa vain. Olen varma, ettemme ole onnistuneet.

PP7 tyhjä PC

 

@Nato mulla on ollut kaikissa siirroissa Terolut perustukilääkityksenä (Dextrassa käytetään sitä, ja onhan se paljon mukavampi kuin emätinpuikot). Kun kokeiden perusteella huomattiin että oma keltarauhanen ei tuota tarpeeksi hormonia edes Terolutiin yhdistettynä, lisättiin emätinpuikot mukaan, ja verikokeilla seurattiin, kauanko niitä oli tarve käyttää, ja niidenkin lopetuksen jälkeen vähän aikaa vahdittiin arvoa, jotta tiedettiin että ollaan turvallisilla vesillä myös ilman Terolutia. Maksoihan toki yksi koe aina useita kymppejä ja tuli käytyä monta kertaa, mutta tuo on pieni lisäkustannus verrattuna kaikkeen siihen rahaan ja henkiseen panostukseen, jota tähän on jo mennyt.

Terolutin käyttö ei näy progesteroniverikokeessa, koska se ei ole suoraan progesteronia, vaan samalla tavalla vaikuttava aine, eli kokeet kertovat oman kehon tuottaman progesteronin plus emätinannostelusta saatavan progesteronin summan. Terolutin antama lisäbuusti on siis vain lääkärin arvio, koska sitä ei voi mitata. Mun lääkäri puhui paljonkin progesteronista, koska hänellä oli ollut useampikin potilas, jolla oli tässä asiassa ongelma ja raskaus saatiin jatkumaan, kun tämä hoidettiin. Joillekin ei riitä edes Terolut+emätinvalmisteet, vaan tarvitaan progesteronia pistoksena. En tiedä onko tämä asia jotenkin ikään liittyvä, Dextrassa (ja yksityisellä yleensä) käy varmaan paljon meitä 40+-ikäisiä joita julkinen ei edes huoli.

Letrozoli alkukierrossa auttaa munarakkulan kehittymisessä eli avustaa ovulatorisen kierron syntymistä. Mulla on tehty siirtoja ovulaatiokiertoon ovulaation induktion (letrot ja sitten itse ovulaation varmistus hcg-pistoksella, kun on ultraäänellä tarkistettu että munarakkula on sopivan kokoinen) avulla sen takia, että mulla ilman lääkeapuja ovuloiminen on epävarmaa, mutta näillä keinoin ovulaatio on saatu aikaiseksi. Jos ovulaatiossa ei ole ongelmia niin silloin näitä ei tietysti tarvita.

 

No just näin @Mikkis että ei ole sanallakaan kysytty miten voidaan vaikka ollaan niin monet, monet itkut itketty sairaalallakin, molemmat.
Ja juurikin tuo, että hoitava lääkäri vaihtuu ja ykskaks yllättäen hoitoprotokolla onkin ihan väärinpäin mitä edellinen lääkäri sanoi, just niinkun meillekkin kävi että se edellinen lääkäri ei ottanut lääkkeellisen kierron mahdollisuutta kuuleviin korviinsa, ja tsudui yllättäen tämä nykyinen sanoi ensimmäisenä, että "tottakai, miksi ei" ja päästiin tähän blastoviljelyynkin?!
Hohhoi. Ja luulisi, että heidän jos keiden pitäisi erittäin laajalla otannalla ottaa selvää psykosomaattisista, psyykkisistä, fyysisistä, kaikesta mahdollisesta lapsettomuuteen liittyvistä asioista, sillä hehän ovat alan erikoislääkäreitä julkisella puolella?! Niin miksi ihmeessä tämä on näin, että mennään jonkun protokollan mukaan, ferritiinikeskustelulle naureskellaan (mulla ferritiini alhainen, todettiin muussa yhteydessä vuosi sitten) ja jos kyselet jotain hoidon mahdollisuuksia voisiko tehdä eri tavalla tms niin aika kylmää kyytiä sieltä tulee.
Ainakin näin minä olen kokenut, kirjoitin siitä jo silloin aiemminkin - oisko vuosi sitten, että tämä vähättely on tullut tutuksi tunteeksi.

@Mustikka89 onneksi "saat" olla yksityisellä puolella ja hyvä, että olet saanut siellä hyvää hoitoa! Saanko kysyä mistä syystä olette yksityiselle päätyneet ja voisitkohan vaikka yksärinä laittaa viestiä mikä hoitava taho teillä on ja kustannuksia vähän osviitaksi?
Kuulostaisi niin ihanalta, jos lääkäri kysyisi edes kerran, että "miten sä voit?". Alkaisin varmaan itkemään jo pelkästä välittämisen osoituksesta.

Ja juu, minä olen ainoa ystäväpiirissäni joka tästä lapsettomuudesta kärsii ja senkin takia se tuntuu uskomattoman paskalta. Ystäväni tuli raskaaksi x2 ehkäisystä huolimatta!! Siis miten helessä se on edes mahdollista?

Ja juuri kun elämässä voi saavuttaa itse tekemällä aika helkkarin paljon, ammatin, uran - kaikkea, mutta tämän lapsettomuuden kanssa kuskista tulee matkustaja.
Myös minä olen hyvin määrätietoinen tallaaja enkä todellakaan luovuta, en todellakaan.
Mutta samalla mietin, mistä sitä tietää milloin on se tilanne, että pitäisi luovuttaa?

Jos sinulla on lapsia, et kärsi lapsettomuudesta.
T: Oikeasti lapseton

 

Jos sinulla on lapsia, et kärsi lapsettomuudesta.
T: Oikeasti lapseton

Kai tiedät, että sinä olet primaarisesti lapseton ja he, joilla lapsia on jo ennestään kärsivät sekundaarisesta lapsettomuudesta eikä kumpikaan vaihtoehto ole toista "parempi" kärsiä? Eihän vähätellä toisten kokemuksia ja tunteita lapsettomuudesta, kiitos.

 

Jos sinulla on lapsia, et kärsi lapsettomuudesta.
T: Oikeasti lapseton

Ei tämä valitettavasti ole kilpailu siitä, kuka kärsii eniten, kenen lapsettomuus on aidointa ja saa kiillottaa kärsimyksenkruunuaan.

 

Jos sinulla on lapsia, et kärsi lapsettomuudesta.
T: Oikeasti lapseton

Moikka!
Otaksun, että olet sama vierailija joka jo aiemmin töksäytteli minulle.
Vaikka mielenterveysongelmista kärsin jo minäkin, en jaksaisi olla jonkun henkilökohtainen paskasankko.

Hyvää viikonloppua!

-Nato

 

Moikka!
Otaksun, että olet sama vierailija joka jo aiemmin töksäytteli minulle.
Vaikka mielenterveysongelmista kärsin jo minäkin, en jaksaisi olla jonkun henkilökohtainen paskasankko.

Hyvää viikonloppua!

-Nato

Enpä ollut minä joka sanoi tuota raskaustestiä siksi mitä se olikin, tyylipuhdas negatiivinen. En myöskään väittänyt, etteikö toivotun lapsiluvun täyttymättä jäämistä saisi surra tai että kyseessä olisi jokin kärsimyskilpailu. On kuitenkin oikeasti lapsettomien pilkkamista ja vähättelyä, kun lapsellinen omii lapsettomuuden aiheuttaman surun ja kivun, vaikkei siitä mitään tiedäkään.