IVF-hoitoja syksyllä/talvella aloittelevat

Ninnu77 Mukava kuulla, että kaikki noi toimenpiteet voi olla myös ihan siedettäviä. Itsekin netistä lukeneena huomannut, että kokemukset on laidasta laitaan. Mulla on niin kovat kuukautiskivut, ettei mua itseasiassa kauhesti pelota toi punktio...(kuuluisia viimeisiä sanoja...) Toivottavasti hedelmöittyneitä oli riittävästi ja tsemppiä siirtoon! :flower:

 

Heippa kaikille, minäkin siirryn seuraamaan tätä ketjua.
Meillä 3 hormonihoitoa takana ja niistä kaksi inssinä. Ei toivoakaan plussasta.
Ensikäynti IVF-puolelle on marraskuun lopussa.
PK-seudulla on puolen vuoden jonot.

 

Facebook on kyllä aika kamala paikka muutenkin. Itsekin siellä tulee käytyä, mutta ei aina jaksa katsella niitä onnellisia perheellisten päivityksiä. Ja nimenomaan iloisia ja hyviä asioita siellä jaetaan, ei niinkään niitä perhe-elämän tai yleensä elämän huonoja puolia, ne jostain syystä unohtuu päivittää (itseltänikin)!

Kiitos kertomuksestasi Ninnu77!! Oli ihana kuulla että ei sitä hoitoa tarvitse pelätäkään niin paljon.. Itsellänikin kovat menkkakivut joten toimenpidehän voi olla ihan piece of cake . Minun kystani puhkesi ilmeisesti aika heti folliultran jälkeen ja nyt odotellaan menkkoja jolloin alkaisi toinen inssihoito... Kysyin taas lääkäriltä IVF hoidosta niin se suositteli kyllä tekemään ne kaikki kolme inssiä ennen IVF:ää... Eli katsotaan nyt miten menee.. Loppusyksyyn/talveen kuitenkin. Stressaa vaan nyt olla taas töissä ja pähkäillä näitä menoja ja aikataulutuksia kesken työpäivän.. Pomo tietää tilanteen mutta ei muut. Ei auta muutakuin kestä nämäkin menot ja vastailla jotenkuten jos joku kyselee.

 

Olen itse kertonyt töissä työkavereille ihan suoraan jos on aiheeseen tullut puhe, joten siellä poppoo kyllä tietää (naiset) Pomolle... tai sanotaanko esimiehelle (pikkupomolle) kertominen tuotti paljon tuskaa jostain syystä. En tiedä miksi koen sen niin noloksi asiaksi kertoa että olen töistä poissa jotta voin hankkiutua paksuksi ja olla lisää töistä poissa...

Yksi nuorimies siellä sitten oli nostanut kerran älämölöä kun olin ollut muutamia kertoja poissa parin kk aikana (verikokeet, ultrat ja inssit ja vähän aiemmin vielä oli sydämen kuvaus ja ultria yms siihen liittyvää.) Hän oli joutunut "vääryyttä kokemaan" kun hänen työparinsa oli tuuraamassa minua. Oli sitten fiksu poika tokaissut naispuoliselle "pikkupikkupomolle" että vittuakos palkkaatte tollasii noin sairaita ihmisiä töihin että pitää jatkuvasti sairaalassa ravata... No pomo veti järkyttävät sätkyt ja antoi melkoiset puhuttelut pojalle siitä että ei kukaan tahallaan sairasta yms. Pomo sitten raportoi minulle tapahtuneesta ja annoin ohjeen tulevaisuudessa kertoa että olen oikeasti mies ja käynyt läpi sukupuolenvaihdoksen ja juoksen sairaalassa hormoniarvojen tarkistuksissa yms hoidollisissa jutuissa (olen siis todella pitkä nainen ja ehkä vähän leveähartiainen) Saas nähdä minkämoisia ilmeitä tältä pahasuiselta klopilta sen jälkeen tulee Niin haluaisin nähdä sen kun koko parisatapäinen työyhteisö luulee minua miesnaiseksi.... (kyllä... saan huvini ja riemuni hiukan erikoisista asioista ) Tosin siellä on miehiä ehkä vain puolet ja naisista parikymmentä tietää että olen hoidoissa...

Mukavaa siinä että on vapaasti kertonut on se, että tuollakin työpaikalla on kaksi lapsetonta hoidoissakävijää lisäkseni ja ainakin yksi joka on nyt juuri saanut hoidoilla tytön. Huonoa on ne perusjutut kun tullaan kertomaan miten siskon kaiman kummin veli onnistui kun lopetti yrittämsen tai söi greipin kuorineen ja roikotti vaimoaan jaloista seksinjälkeen...

 

Heippa kaikille!!

Joskohan minäkin kuuluisin tähän ketjuun mukaan..

Olen 35 vuotias kolmen lapsen (poika 17, tytöt 14 ja 2) äiti. Läpikäynyt myös kaksi kohdunulkoista raskautta, joiden seurauksena molemmat munajohtimet on poistettu.

Haaveilemme nyt uuden mieheni kanssa lapsesta (hänellä ei ole yhtään) Ensimmäinen lääkäri aika yksityiselle puolelle on ensi tiistaina.

Netin ihmeellisestä maailmasta olemme yrittäneet opiskella mahdollisimman paljon aiheesta, mutta mieluusti kuulisimme kokemuksia myös muista perheistä..

Paljonko on yksityisellä puolella hoidot tulleet maksamaan, kuinka kauan mennyt että on plussannut, onko kovin kipeitä ne hoidot, miten kroppa kestää ne hormooni pistokset jne jne.. Tosiaan kaikki mahdollinen informaatio on tervetullutta..

ja jos nyt olen sitten ihan täysin väärässä ketjussa kirjoittelemassa, niin vinkatkaa joku sopivampi.. (=

 

Ninnu77, sama juttu täällä. Nyt on punktio ohi, ja tasan samanlaiset kokemukset siitä kuin sullakin. Eli ei syytä pelkoon, sanon minäkin, vaikka itse teinkin sen virheen, että luin muutaman kauhukokemuksen punktiosta. Hyvin siis meni, ja itse toimenpide oli lähes kivuton. Jälkikipuja oli sitten vähän enemmän, mutta en itsekään hätkähdä näistä alavatsan kivuista, kun olen niihin jo niin tottunut todella kivuliaitten menkkojen vuoksi, ja inseminaatiokin oli sata kertaa kivuliaampi mulla kuin tämä. Kaikille vielä tiedoksi, että mun kohdunkaula tekee mutkan, jonka vuoksi inssit on kivuliaita, eli olen todellakin niitä poikkeuksia.

Meillä tuli 16 munasolua, josta 15 sisälsi tuman, ja on siis käyttökelpoisia. Todella tyytyväinen olen ainakin saaliin määrään, mutta nyt jännitetään että hedelmöittyykö niistä kukaan...

83yrittäjä, johan sulla on hurjat kuviot siellä töissä! Ihankuin tässä tarvitsisi enää muita ärsykkeitä lisäksi. Toivottavasti työporukkasi rauhoittuu tuosta, ja saat jatkossa vähän enemmän empatiaa!

 

Ninnu kiitos punktiokertomuksesta, lievensi vähän miunkin kipujännäilyä! Toivottavasti pääsette siirtoon ja nyt heti tärppäis plussan!

Mie olen myös kertonut töissä tilanteestamme sekä esimiehelle että aika monelle työkaverille. Koen, että itselläni on helpompaa kun siellä tiedetään eikä tartte selitellä. Ja oon kyllä saanut paljon tukeakin työkavereilta. En ole vakityösuhteessa (kesänkin olin ilman töitä), mutta sen verran usein teen tuolla töitä, että koin parhaaksi kertoa. Kevään kun olin kokonaan ja nyt taas menossa elokuun loppupuolella ainakin koko loppuvuodeksi. Muutenkin olen ollut aika avoin tästä ihmisille, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Olen vaan sellainen, että tarviin tukiverkoston, en pystyis mitenkään vaan omassa päässäni näitä pyöritellä. Enkä todellakaan häpeä tätä ongelmaa, sillä tiedän ettei syy ole meidän. Totta on, että välillä väsyttää ja kismittää kommentit tyyliin "kumminkaima raskautui heti kun lakkasi yrittämästä jne.", mutta pääosin kyllä on vaan parempi, että ihmiset tietää. Mie tuommoisiin kyllä sit lataan suoraan, että meille on annettu tuomio, että luomusti raskautuminen on tutkimusten mukaan hyvin epätodennäköistä, niin monesti moiset "neuvot" loppuvat siihen. En jaksa enää sievistellä ja kaunistella.

 

Nonna> Veikkaan että tuolla missä on sekundäärilapsettomia... tai ns. hoitoonpalaajia, niin löytyy enemmän perheellisiä ja jo tämän rumban mahdollisesti kokeneita. Tässä pinossa lienee suuri osa täysin lapsettomia ensimmäistä yrittäviä ja yleensäkin koeputkiasioissa täysin alkutaipaleella olevia.

Sen voin kertoa että piikittelystä selviää kun vaan saa ne ensimmäiset pari piikkiä nahastaan läpi. Juttujen mukaan ja omalla kokemuksella voin sanoa että ei ole paljoa mielialaheittoja tullut piikityksillä... Clomeilla taasen tuli paljonkin....

Se sitten miten onnistuu on lähes sama asia kun kysyisit lauantain loton numeroita. Parhaiten arvailla voi lääkäri ja sekin vain arvailee... Tulokset puhukoot sitten puolestaan...

Hinnat selviää yksityisten klinikoiden sivuilta löytyvistä hinnastoista. Siihen hinnanpäälle tulee vielä lääkkeiden hinnat joka lienee satoja euroja/ kerta...

Toivottavasti teillä tärppää pikimiten. Ainakin sinulla on ollut koneisto kohdillaan kun edellisetkin on alulle saatu. Veikkaan että se jo yksistään parantaa mahdollisuuksia onnistua.

 

Olipas mukava lukea ninnun ja susirouvan kokemukset punktiosta. Sitä on täälläkin pelätty noiden kauhukokemusten lukemisten jälkeen. Toivottavasti teillä nyt lähtee kaikki alkiot hyvään kasvuun ja pääsette siirtoon, niin saadaan sitten jännittää yhdessä niitäkin hetkiä. Omaan punktioon on vielä melkein kuukausi tod näk. Ai että menee aika nyt hitaasti...
En minä tiedä mikä täällä jenkkilässä maksaa! On jo itketty noita hintoja pari kertaa, koska jos ei onnistuta ivf:ssä niin lapsettomiksi jääminen on todella lähellä... Ei kellään ole varaa kymmeniin tuhansiin, jos olet tavallinen tallaaja... Ja jos se ihanainen ihme käy että onnistutaan, niin siitä ne raha-asiat vaan lisääntyy. Täälläpäs ei ole mitään äitiysrahoja tai lapsilisiä, ja äitiyslomakin vain 6 viikkoa!!!!
Mutta noita ei ees mietitä nyt....

 

Dreamer74, voi kun teillä olisi mahdollista tulla Suomeen hoitojen ajaksi! Tosi hurjan hintaisia siellä Jenkkilässä nuo hoidot!!! Mutta (olen itse USAssa asunut vuosia jotta hyvät on käsitykset asioiden laidasta siellä), ainakin siellä saa varmasti paremmat kipulääkkeetkin kun täällä, eli tuohon rahaan kaikki hoidetaan viimeisen päälle, ja saatte hyvää hoitoa. Saatte oman huoneenkin etc, kun täällä julkisella ainakin maataan kuin sillit suolassa muiden punktioon menevien kanssa. Eihän siinä mitään, mutta kaikki kuulee kaikkien tarinat siinä väkisinkin. Mutta todella järkyttävän tyyristä on tuo hoito siellä joka tapauksessa. Toivon todella teille onnistumista tuolla ensimmäisellä kerralla!!

 

Meillä ivf suunnittelu oli äsken ja tuli tylsä tuomio siitä että on munasarjojen toiminta hiipumassa minulla. Tästä syystä suositteli pitkää kaavaa ainoana vaihtoehtona ja suositteli myös ensimmäisen lapsen jälkeen viipymättä yrittämään toista.

Tylsää faktaa tuli myös siitä että ei munasolujen määrä tule olemaan mikään huima ja liikkeelle lähdetään heti maksimiannostuksista. Hyvänä puolena se että hyperin vaaraa ei juurikaan ole...

Että näillä mennään... Hoitoon ilmoittaudutaan syyskuun mensuista (jotka on vasta kuun lopussa) joten marraskuussa sitten alkaa meillä piinapäivät vasta seuraavan kerran lähestymään...

 

83yrittäjä ikävä tuomio ja ei ehkä mitään kauhean fiksua ollut tuo kommentti lääkäriltä, et kannattaa heti alkaa yrittää toista, kun sitä ensimmäistäkään ei ole. Positiivisena on kuitenkin toi, ettei hyperin vaaraa juurikaan ole! Tsemppiä hoito-odotukseen. :hug:

 

Mukava oli lukea Susirouvankin punktiokokemuksesta, ehkäpä se ei sitten olekaan niin kamalaa... Ja onnittelut kunnon saaliista, toivottavasti niistä nyt mahdollisimman moni olisi hedelmöittynyt!

Dreamer, on se tosiaan epäreilua, että siellä on ihmiset ihan eriarvoisessa asemassa, jos kohdalle sattuu lapsettomuus. Mutta eipä nyt mietitä moisia tämän enempää vaan täysi tsemppi päälle, että eka hoito onnistuisi, silloin varmasti olisi jokainen dollari mennyt ihan oikeaan osoitteeseen... Ja saatte varmasti ainakin parhaan mahdollisen hoidon siellä!

83yrittäjä, :hug: Kovasti jaksamista odotteluun!

Meillä oli myös tänään eka IVF-keskustelu, mutta hoitajan kanssa. Meillä nyt menee niin, että kun menkat alkaa, varaan lääkäriajan polille. Menkkojen pitäisi tulla ensi viikolla (torstaina jos kierto on 27 pv niinkuin kaksi viimeistä on ollut). Jos mennään pitkällä kaavalla (mitä hoitaja uumoili), alkaa sumuttelut tai piikki kp 21. Eka punktio ja toivottavasti sitten myös siirto olisi meillä siis tämän suunnitelman mukaan lokakuun alkupuoliskolla. Odottavan aika on taas niin pitkä, mutta eiköhän se mene kuitenkin nopeasti. Muutenkin keskustelu oli oikein hyvä, saatiin siinä myös purettua tuntojamme ja hoito käytiin vaihe vaiheelta läpi.

 

Tässä tilannepäivityksiä: Punktiosta saatiin siis 8 munasolua ja kaikki oli kypsiä. Kaiken lisäksi kaikki lähti hedelmöittymisen jälkeen jakautumaan, mutta muutama monitumainen oli. En oikein tarkkaan edes tiedä mitä tuo monitumaisuus on, mutta ilmeisesti on kovin yleistä, että osa alkioista on sellaisia ja taustalla on joku kromosomihäiriö tms. ja siksi nämä menee suoraan roskiin. Kuulemma luonnollisessa hedelmöittymisessä näitä esiintyy kanssa; nyt ne vaan pystytään noukkimaan pois. Noh, saldoksi jäi lopulta 4-soluinen, 2-luokan topalkio, joka siirrettiin tänään ja sitten 4 alkiota meni pakkaseen. Nuo pakkaseen menneet ei ollut ihan yhtä hyviä, mutta tarpeeksi hyviä kuitenkin, että ne kannatti pakastaa. Kysyin kyllä niidenkin luokat ja solumäärät, mutta meni niin nopeasti ohi. Taisi olla joukossa ainakin yksi 3- ja yksi 5-soluinen (ilmeisesti parillisen solumäärän omaavat on parhaita).

Itse siirto meni tosi nopeasti ja oli ihan kivuton. Ehkä ainoa ihan pikkusen epämiellyttävä juttu oli, että tuo siirtohan tehdään täydellä rakolla, jotta ultraaminen vatsan päältä onnistuisi paremmin ja siinä joutui sitten pidättelemään hätäänsä, kun samalla painettiin ultralaitteella alavatsan päältä. Mut toimenpide oli onneks hyvin nopea (vielä nopeampi kuin punktiossa) ja heti toimenpiteen jälkeen pääsi vessaan.

Testipäivä mulla on 22.8. (verestä), pari päivää myöhemmin saisi testailla kotitestillä, mutta enpä taida jaksaa odotella. Joten heti 22.pv maanantaiaamuna testiin... Nyt on sellainen varovaisen positiivinen fiilis. En uskalla vielä hihkua, mutta nyt ainakin tietää, että munasoluja syntyy, ne hedelmöittyy ja lähtee jakautumaan. Joten jos ei tällä kertaa tärppää, niin ehkä ens kerralla.

Tuosta töissäkertomisesta; mä en ole kertonut siellä kellekään. Oon miesvaltaisella alalla ja jotenkin tuntuu, että jos niille miehille siellä kerron, niin ne menee vain hämilleen eikä osaa suhtautua. Onneks meillä on niin joustavaa töissä, ettei kukaan seuraile, jos olen vähän poikennut jossain ”asioilla” kesken päivän. Lähimmille kavereille olen toki kertonut, mutta töissä en kellekään.

Susirouva, sullahan oli varsin hyvä saalis Vähän ihmettelinkin tuota omaa saalistani, että eikö niitä olis pitänyt tulla enemmän, mutta lääkäri tuntui tyytyväiseltä (sanoi jo suunnittelukerralla, että 5-10 on tavoiteltava määrä) ja toisaalta mitä olen muiden lääkeannoksia seuraillut, niin mulla oli aika alhaiset nuo lääkeannokset (Puregon 150 IU/pv). Toivottavasti saat paljon hyvälaatuisia alkioita näistä munasoluista!

Dreamer74, on noi Jenkkihinnat kyllä hurjia. Onko mitään mahdollisuutta, että lomien aikana kävisit hoidoissa Suomessa? Toki matka on niin pitkä, että taitaa olla aika hankalaa... Ja saisitko täällä yksityisellä puolella edes Kela-korvausta, jos asut vakituisesti kerta siellä?

83yrittäjä, olipa tyly tuomio siltä lääkäriltä. Jos jotain positiivista, niin ainakin on nyt suunnitelma selvillä. Jaksamista odotteluun! :hug:

 

Rowan79, hienoa että asiat etenee! On kiva kun saa selviä päivämääriä hoidolle. Siitä on taas hyvä jatkaa, ja äkkiä se aika lopulta kuluu. Juu, punktio oli tosiaan helppo "nakki", eikä sattunut lähes yhtään. Hoitokin oli super hyvää, vaikka julkisella ollaankin.

Ninnu77, tuo saalis kuulostaa oikein hyvältä, ja kivasti saitte hedelmöittyneitä munasoluja. Meillähän ei nyt ole muuta tietoa kuin että 15 tumallista tuli, että tuo ei vielä "takaa" mitään. Mulla oli tosiaan 200 IU/pv tuota puregonia, ja kun inseminaatiokerralla aiemmin oli vain 75, niin silloin tulos oli vaan jotain 3-4 solua tms, tarkkaan en muista.

Olen samoilla ajatuksilla, että tällä hetkellä olen onnellinen jo siitä, että ainakin joku niistä on hedelmöittynyt, koska en saanut tänään sitä pelättyä soittoa, vaan menen huomenna siirtoon. Se siirto mulla onkin sitten toinen juttu, kun mun kohdunkaula tekee mutkan, ja inseminaatioputkiakin ollaan tökitty tasan tunnin verran ennen kuin lääkäri on onnistunut saamaan sen sinne minne pitää. Ilman lääkitystä tuo on ollut aika tuskallista...mutta hyvin poikkeuksellista, ettei sitä kenenkään muun kannata pelätä.

Nyt jäädään jännittämään ensin sun testitulosta, hirmuisesti tarroja sinne :flower:!

 

On kyllä niin jännää aina lukea noita istutus kokemuksia! Kunpa olis jo itsekin siellä saakka hoidoissa! Vielä joudutaan tuskailemaan tosin... 3 viikon e pilleri kuurin pitäisi alkaa parin viikon sisällä. Sen jälkeen on kuulemma 20 päivää pistoksia ja sitten punktio. Eli jonneen syys lokakuun vaihteeseen menee...

Kiitos kaikille tuesta. Oon mäkin sitämieltä että epäreilua tämä koko lapsettomuus ruljanssi on. Toivottavasti hoito täällä usassa todellakin on huippu luokkaa. Ainakin klinikalla on hyvä maine. Ei me Suomeen päästä ees jonoon minnekään kun asutaan virallisesti täällä. Mä nyt vaikka muuttaisinkin Suomeen vuodeksi ja raskautuisin siellä, mutta raha tulee siinäkin vastaan. Meillä on täällä työpaikka molemmilla ja asuntolaina, joten se siitä sitten. Joten näillä mennään, ihmettä tai lottovoittoa odotellessa....

 

Kävin perjantaina julkisella, josta sain lähetteen eteenpäin. Sieltä sanottiin, et voi kestää yli 6kk vielä tästä, et päästään hoitojen suunnitteluun. JOOPS. Oi, te onnekkaat, jotka olette jo saaneet ihania PÄIVÄMÄÄRIÄ =), milloin jotain tapahtuu. Ei tartte enee odotella epämääräisiä aikoja.

Kuinka kauan teillä muilla on mennyt, että olette saaneet asiat etenemään julkisia reittejä? Me käytiin terveyskeskuksessa huhtikuussa ja nyt aluesairaalassa, josta sitten jatkolähete lähimpään yliopistosairaalaan....GRRR.

Voipi olla et meikä keventää tässä syksyn tullen lompakkoansa yksityiselle klinikalle, jos ei kestä enää...

 

Tervehdys kaikki!

Vieläkö mahtuu mukaan joukkoon? Meillä lapsettomuuden taustalla kaksi kohdunulkoista raskautta, joiden seurauksena molemmat munanjohtimeni poistettu. Ensikäynti IVFn suunnitteluun lokakuun alussa julkisella. Meillä olisi toiveissa pikkukakkonen, luomuesikoinen täyttää kohta 3v.

Olen hetken aikaa lueskellut ketjua ja tuntuu, että täältä saisin kaipaamani vertaistukea samassa tilanteessa olevilta.

 

Tervetuloa Hilda80! =)

 

:wave: Minä kärvistelen. Eka IVF ensi kuun alussa. Jos sopii, niin voisin tulla tähän aloittelijoiden pinoon kun kokemus tästä hoidosta on vielä nollassa?

Tällä linjalla minäki.
Torstaina olis ensikäynti lapsettomuuspolilla enkä tiiä mitä tuo tullessaan.

Mulla on taustalla kilpparin vajaatoiminta ja paha endometrioosi. Ollaan yritetty 2v lasta. Vajaa vuos sitte oli kohdunulkoinen raskaus, joka jätti kipeän kolon. Kaksoset olis ollu.

Lapsettomuushoidoista ei ole mitään tietoa juurikaan.

Lapsiahan minulla on luomusti 2, mutta miehelläni vain 1, eli toinen lapsistani on meidän yhteinen. Helpolla ei tullut tämä yhteinenkään, että meni siihenkin vajaa 2 vuotta aikaa. Ikääkin alkaa olemaan lähemmäs 40v.

 

Eilen illalla pyörähti käyntiin viimeinen kierto ennen IVF:ää!
Huomenna on suunnittelukäynti ja käydään myös läpi se neulasählinki.

Jännittää!

 

Heipsis taas!!
Ensimmäistä kertaa minäkin olen lähdössä tähän rumbaan mukaan, aiemmat ovat luomuja, kolmatta tosin tehtiin melkein kymmenen vuotta, vain sillä yhdellä johtimella, mutta yritys kannatti..
Huomenna on ensimmäinen aika, ja voi että jännittää.. kaikesta googlaamisesta huolimatta ei tahdo löytyä tietoa.. mennäänkö sinne vain juttelemaan, vai joko jotain tutkimuksiakin..? kuitenkin tunnin mittainen aika varattuna..
Ja josko joku valaisisi koska ne pitokset aloitetaan? kierto on siis melko lailla säännöllinen 28 päivää, ja viimeiset menkat loppui juuri.. pitääkö siis odottaa seuraaviin saakka, että lääkitys aloitetaan..?
Kovasti paljon voimia teille kaikille!!

 

lumileopardi:kiitos!=)

Itseäni on viime päivät pohdituttanut julkisen puolen maksut, eli jos hoidoista selviää pelkällä poliklinikkamaksulla, niin tuleeko lääkekustannukset itselle, siis ne hormoonipiikit sun muut cocktailit?

Itse odotan innolla hoitoihin pääsyä, mutta samalla myös pelottaa niin vietävästi...
Minkälaisia sivuoireita tulee, sattuuko punktio jne. Mutta ei auta, tulta päin tytöt!!!

 

Tervetuloa uusille mukaan! :wave:

Hilda, juu polimaksujen lisäksi pitää maksaa itse lääkkeet, mutta Kelahan korvaa niistä 42%, paitsi Lugesteron ei kuulu korvattaviin. Kyllähän niihin uppoaa useampi sata euroa/hoito riippuen ihan siitä, kuinka suuria annostuksia pitää käyttää. Lisäksi ainakin meidän polilla punktio-päivästä menee päiväkirurginen maksu (80 €), en sitten tiedä, että onko käytäntö muualla sama. Kyllä hoidot julkisella silti tulee aika roimasti edullisemmaksi kuin yksityisellä. Meillä ennen IVF-hoitoja on pakollinen hoitajan kanssa keskustelu (jossa siis olimme viime viikolla), jossa käytiin kaikki läpi. Ja lääkäri valotti jotain näistä jo viime keväänä inssien yhteydessäkin, kun alkoi näyttää siltä, että koeputkihommiksi menee. Ja paljon olen lukenut nettipalstoilta ihmisten kokemuksia, mutta täytyy aina muistaa, ettei niitä voi välttämättä verrata suoraan siihen, mitä itselle on ehkä tulossa. Jokainen on kuitenkin yksilöllinen.

Itsellä alkaa olla tietoa ja ihan hyvin, mutta kyllä silti pelottaa kun ei tiedä sivuoireista sun muista. Ja eniten pelottaa tietysti se, että jos noista ei mitään tulosta tulekaan... Nyt on taas vähän negatiivista sävyä miun asenteessa, tietää että menkat alkamassa. Kp 25 ja pikkusen tuhrunnut tänään. No, se tietää sitä, että kohta pitää sit ottaa luuri käteen ja soittaa polille ja sopia lääkäriaika. Toisaalta odotan jo kovasti, kun kohta päästään itse asiaan, mutta kyllähän se pelottaa siltikin. Ei kai kukaan mielellään itteensä tuollaisia hevoskuureja hormoneja ole tunkemassa... Joo, nyt pitää Rowanin taas löytää vähän positiivisempi vaihde, kun ei oo edes vielä hoitoja aloitettu. Punktio-pelkooni IVF-keskustelussa hoitaja antoi neuvon, jonka voisin jakaa muillekin rohkaisuksi: turha pelätä etukäteen, kun se pelko kuitenkin todennäköisesti on ihan turhaa. (<-- Hah, kun vielä osaisin itekin aatella noin! )

Vauvankaipuu on nyt ihan pohjaton... Lähipiirissä on nyt useampi pikkuinen ja kyllä ne muistuttaa kipeästi siitä, mitä itseltä puuttuu. Haluaisin niin olla Äiti. Kutsuuko kukaan minua koskaan tuolla nimellä? Itsesääliruikutus päättyy toistaiseksi tähän.

 

Tervetuloa uudet! Mehän saadaan kunnon pino tänne aikaiseksi jos vaan porukka pysyy koossa

Nonna> Ne kyllä teettää tutkimuksia hetikin jos ei perustutkimuksiakaan ole tehty. Ihan jo noi hepatiitit ja hivit on tietty tutkittava enshätään ja varmasti keksivät liudan muutakin mukavaa.

Yleensä hoidot alkaa aina kierron alusta, mutta pitkän kaavan hoidot vasta kierron loppupuolelta asti alkaa ensin omien hormonien "alasajo", eli voi olla miten tahansa... Ja paljon aloitusaikataulu riippuu myös onko ruuhkaa vai ei.... Piikittely ei satu Se on ainut jossa voin lohduttaa... Ja pienillä annostuksilla on sivuoireet olleet menopurissa mulla ihan olemattomia...

Hilda> Mulle sanottiin että polikäyntejä tulee ivf hoitoon 3-4 ja tuo punktiopäivä on se 80e niinku Rowan jo sano aiemmin. Meillä on ihan maksimiannokset tulossa ja jos oikein arvaan niin pelkät menopurit maksaa meillä nyt reilu 500 euroa ja siihen synarela ilmeisimmin 137e jos oikein arvaan pakkauskoon yliopistonapteekin sivuilta voi olla että niitäkin tarvitaan useempi pakkaus... pregnylistä tulee vaan 7,51 ja lugesteronit (jotka toivottavasti pääsevät käyttöön asti... ) n. 50e Eli total arvioitu rahanmeno tähän ekaan ivf:ään on 846 euroa tai enemmän.... On se aika tuntuvasti vähemmän kun mitä yksityisellä on 1400 omavastuu ja siihen nuo lääkkeet päälle...

Nyt mulla alkaa niin pitkä odotus että pääsen hoitoihin. Oikeen ahdistaa.... Annoin tänään itselleni luvan surffata tämän asian tiimoilta niin paljon kun sormet ehti naputtaa ja silmät lukea. Tämän jälkeen en lue enkä kaivele enää mitään ennen kun sitten pääsen suihkimaan sitä ihanaista etikkahapolla höystettyä pahanmakuista lientä nenäreijistäni sisään. n. 8.10 alkaen.

Ehkä muutaman kerran viikossa saan tulla lukemaan tätä pinoa jotta pysyn vähän kärryillä mitä teille kuuluu

Nyt vaan toivottelen isosti tsemppiä ja hyviä munaonnia kaikille. Odottavan aika on pitkä... mutta odottamista odottavan on vielä pidempi...