IVF-hoidosta plussanneet

Hei vaan ja onnea kaikille plussasta! Tuun tätäkin ketjua kurkkimaan hiukan vaikka oon jo vähän pidemmällä kuin te, on niin kiva lukea hoito-onnistumisia! Isot onnittelut etenkin Orvokkitukalle!!

Itsellä esikoinen tulossa, takana 3,5 v yritystä josta 2 v hoitoja. 3 inssiä läpikäyty ja sitten 1.ICSIn ekasta PASsista (tuoresiirto negasi) sain elämäni ekan plussan huhtikuussa. Itsekin tein varmaan ainakin tusinan testejä, mieskin jo hikeentyi että etkö usko halvemmalla Mutta ei sitä vieläkään usko vaikka olen ollut useamman kerran jo ultrassa ja masu on kasvanut ja kuulen äänet kotidopplerilla. Ehkä uskon sitten kun liikkeet alkaa tuntua, mutta ehkä uskon vasta jos/kun vauva on sylissä. Kyllä noi hoidot semmoiset arvet jättää sieluun. Mutta nyt ollaan raskaana ja nauttaan siitä! Mulla alkoi oireet kuudennella viikolla ja siitä lähtien onkin ollut aikamoista vuoristorataa, vain parina päivänä olo on ollut hyvä, muina huono. Mutta ehkä se vähitellen alkaisi siitä helpottaa.

Lugeista, mun käskettiin jatkaa niitä tokaan varhaisultraan eli 9.viikolle asti. Mutta tietääkseni esim. pääkaupunkiseudulla lopetetaan testipäivään eikä kukaan oo sen takia km:aa saanu. Että se taitaa olla vaan makuero kauanko niitä käyttää.

Hyvää juhannusta kaikille!

Rödluvan 13+4

 

Sintti meillä oli tuoresiirto ja lutinukset loppui jo pp12.

Napsuneiti ja pikkutyyppi 5+1

 

Lugeista mun lapsettomuus lekuri oli antanut ohjeeksi että vkolle 9 jatketaan normaalisti sitten seuraavan vkon aikana vähitellen lopetetaan. Siellä varhaisultrassa kun sitten näkyi se hematooma, niin tämä uusi lekuri sanoi että jatketaan vähintään vkolle 14 ja tämä on heidän klinikalla ihan normi käytäntö. Kyllähän oma hormonitoiminta spurttaa heti alkion kiinnityttyä joten en myöskään jaksa uskoa että lugejen varhainen poisjättö on haitaksi.

Oireista mulla ei juuri ole ollut mitään. Tissit oli turvonnut, nyt paljon vähemmän. Ja kyllä tuli nukuttua aika monet päikkärit parin viime vkon aikana, mutta n alkaa väsymyskin helpottaa (tietty saattaa auttaa kun vaan makaan päivät pitkät enkä tee mitään ). Masun turvotusta oli vkoilla 7-8, nyt sekin on laskenut.... Mitään pahoinvointia ei ole ollut. Ja aikamoista skarppaamisa on ettei oireiden puuttuminen tai katoaminen rupea stressaamaan!

Rödluvan juuh, eipä tätä oikein usko todeksi vaikka ultrassa ollaan käyty ja ihan oikeesti siellä oli matkalainen. Välillä kaivan esille ultrakuvan ja aina yhtä paljon sitä ihmettelen...

Milloin aiotte muuten kertoa perheelle / ystäville? Me ei olle vielä kerrottu kenellekään eikä kyllä ihan heti kerrotakaan... Jotenkin halutaan olla selvillä vesillä ennen uutisen kertomista.

Kozmic ja Maurice 9+3

* muoks automaattisen korjauksen aiheuttamat omituiset sanat

 

En mäkään usko että lugejen lopettamisella sellasta haittaa on, se on vaan eri käytäntö eri paikoissa niinku monessa muussakin asiassa Vaikka tietää että ei ne luget sit alkioo siellä hengissä pidä niin silti niitä ei uskalla noin vaan lopettaa, ihmismieli on tällanen

Mä olen kertonut muutamalla läheisimmälle ystävälle, on vaan jotenkin mahdoton alkaa valehtelemaan juomattomuutta, ei sitä uskottais jos alkaisin sopertaa jostain lääkekuurista tms Kuitenkin hoidot on heillä tiedossa niin ei olis vaikea päätellä mistä on kyse... Vanhemmille ajateltiin kertoa ultrakuvan kera, jos siellä siis todetaan jotain elävää!

Millasia juhannussuunnitelmia teillä on?

 

Kiitos Rödluvan ja onnea kovasti myös sinulle!! :flower: Meillä meni vähän niin päin että mun piti miehen suosituksesta ostaa vielä lisää niitä testejä kun hän oli jo menettänyt ajat sitten toivonsa ja uskonsa eikä voinut millään uskoa. Luuli että vielä pp12 se on vaan Ovitrelle joka sen viivan tekee ei mennyt jakeluun millään. Nyt sekin jo alkaa uskoa :heart: Mäkin muistelisin että n. rv6-8 olisi alkanut oikeet raskausoireet viimeksi, oikein kunnon 'krapulat' ja väsymys, mutta ei ne kovin montaa viikkoa kestäneet kyllä. Sit alkoi keskiraskauden seesteinen vaihe Mutta kovin yksilöllisiähän nää on.

Keltarauhastuki on aivan eri asia riippuen tehdäänkö pas vai tuoresiirto. Lääkkeellisessä passissa ei ole lainkaan omaa hormonitoimintaa joten keltarauhastuki on elinehto alkiolle. Jos mä olisin lopettanut Luget testiin niin tässä ei nyt oltais, vaan alkiolla ei olisi ollut kasvu- ja kehitysmahdollisuuksia ja se ois loppunut siihen. Näin olen ymmärtänyt. Tuoresiirroissa ja luonnolliseen kiertoon tehdyissä alkionsiirroissa omat hormonit tietysti toimii joten tukea tarvitaan vain 'kaiken varalta'. Eli oon kyllä aika neuroottinen enkä varmaan uskalla ihan seinään lopettaa sitten rv10..

Me ollaan kerrottu mun äitille ja anopille ja siskolle kun ne tiesi siirrostakin, joudun lähtemään toiseen kaupunkiin junalla aina sitä varten. Eihän tässä tullutkaan kuin 15 kertaa reissattua eestaas + muut käynnit vielä päälle : / Ja kolmelle kaverille oon kertonut kun ne on niin tiukasti kiinni olleet tässä meidän tilanteessa ja hoidoissa, ja tietävät niistä kaiken, ja ovat läheisiä. Muille ei ainakaan ennen sykkeen näkymistä kerrota. Tai jos mahdollista niin lykätään mahdollisimman myöhään, esim np-ultraan. Mut en mä varmaan valehtelemaankaan ala jos suoraan kysytään. Riippuu kysyjästä Mut senkin oon tässä matkan varrella sisäistänyt, että ikinä ei olla ns. selvillä vesillä, aina voi tulla jotain, vaikka missä vaiheessa raskautta, tai lapsen syntymän jälkeen.. Että sikäli ois ehkä helpompaa yrittää vaan nauttia tästä hetkestä ja olla ajattelematta hirveesti mitä VOI tapahtua. (helpommin sanottu kuin tehty..)

Juhannuksesta on 'helppo' selvitä kun mulla iski tää tautikin ja kaikki tietää että oon pitkällä saikulla ja mahavaivainen niin ei paljo kiinnosta alkoholiakaan nautiskella. Ja meille tulee kuitenkin lapsiakin. Vähän mä pelkään miten jaksan kun oon kova stressaamaan ja porukkaa on lappaamassa lisää vaan meille toivoin rauhallista jussia ihan lähimpien seurassa. Ei kuitenkaan jotenkin kehtaa kieltää tulemastakaan kun ovat miehen puolen sukulaisia ja sille tärkeitä. Itellä vaan saattaa hajota pää.... Noh, mä sit sanon suoraan että mä meen nyt vähäks aikaa makkariin nukkumaan ja lepäämään ja selvitkää keskenänne.

 

jei, CB antoi tuloksen "raskaana 3+" kun siihen aamulla pissasin . Jei.

Orvokkitukalle tsemppiä masuvaivoihin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mulla tietää lähimmät kaverit tästä odotuksesta, ja molempien vanhemmat. Mutta missään naamakirjassa en aio asiaa julkistaa kun np-ultran jälkeen. Sillon paljastun myös töissä kun palaan hoitovapaalta takaisin ;D

Napsuneiti ja pikkutyyppi 5+2

 

Ihanaa napsu! :flower:

Mä en aio varmaan Facebookissa puhua ikinä mitään tästä, sen verran satutti kyllä muitten julkiset hehkutukset aikoinaan.. kuinkahan monta kaveria mä poistin suorilta kun paljastelivat uutisiaan suunnilleen pissatikuista lähtien ja laittelivat niitä kuviaan ja päivityksiään ja raskausvalituksiaan (!!!) sinne jatkuvalla syötöllä. Silloin niitten onni oli suoraan iteltä pois, myönnän sen. Enkä haluu tehdä sitä toisille.

Viimeksi mä kerroin töissä (pakon edessä) vasta puolivälissä.. Olin niin totaalisen paniikissa koko raskaudesta ja uudesta työpaikasta ja kaikesta. Nyt varmaan pystyy jo vähän aiemmin kertomaan itelläkin vähän helpompaa sit siellä, uskoisin.

Toisaalta tuntuu vähän pahalta ja väärältä vielä edes miettiä tällaisia ja suunnitella mitään, kun mikään ei ole vielä tosiaankaan varmaa... : / Jotenkin pelkää että pilaa kaiken vouhottamalla liian aikaisin.. Mut itehän mä just tos aiemmin sanoin että missään vaiheessa ei olla varmoilla vesillä että pitäis elää NYT vaikeeta..

 

mä en viimeksi töissä voinut edes salailla kun jouduin äitiyshousuihin siirtymään jo rv9+ =). Mut nyt ei ole jäänyt sitä punktionjälkeistä turvotusta. Tuntuu ettei se viimeksi poistunut ollenkaan. Joten saa nähdä miten nyt käy.

Ja tietty jäin kiinni siitäkin kun kävin yökkimässä ja teki hankalaa syödä lounasta jne.. Nyt sit elokuussa onkin jo np-ultra käytynä ni ei haittaa vaikak paljastuukin sit heti

 

Joo, mulla kun ei alkanut näkyä ku vasta siinä puolivälissä just eikä muitakaan näkyviä oireita ollut niin ei ollut hankalaa. Henkisesti sitävastoin melko tukalaa... : /

 

Ah, eipä ollut tullut mieleeni että tuoresiirroissa ja PASseissa voi olla erilaiset ohjeet Lugejen suhteen! *huokaisee helpotuksesta* Meillä siis oli tuoresiirto kyseessä, joten voin varmaan olla melko turvallisilla mielin.

Me kerrottiin omille ja miehen vanhemmille plussasta jo nyt, kun kuitenkin tietävät meidän hoidoista ja varsinkin oma äitini on ollut kovasti mun tukena ja seurannut hoitojen eri vaiheita. Ei siis varsinaisesti ollut mitään syytä olla kertomatta. Molemmilla puolilla ovat toki tietoisia siitä, että raskaus on vielä niin alussa että mitä tahansa voi tapahtua (oma äitini on kokenut keskenmenon ja anoppi kaksi kohdunulkoista raskautta).

Juhannusseuralle kerrottiin myös, kun emme jaksaneet ruveta keksimään mitään tekosyitä mun juomattomuudelle. Kyseiset ystävät ovat hyvien viinien ystäviä, kuten mekin, joten olisi ollut vähän omituista jos olisin juhannuksena yhtäkkiä kieltäytynyt kaikista tarjoiluista - ja tarkkanäköinen ystävättäreni olisi varmaan heti vetänyt asiasta oikeat johtopäätökset. Varsinkin kun mun vatsa alkoi pömpöttää heti plussan jälkeen, oon oikea pallomaha...

Onnea napsuneidille testituloksesta! Itsekin olen tehnyt aika monta testiä, nyt yritän uskoa että ihan oikeasti olen raskaana... se tuntuu välillä niin epätodelliselta. Varsinkin kun oireita ei ole ollut kovin paljoa. Plussausviikolla oli vähän vatsakipuja ja muutaman kerran oikein kovia menkkamaisia kramppeja, jotka kuitenkin menivät ohi. Rinnat ja vatsa ovat yhä turvoksissa, tosin vähän vaihtelevassa määrin. Ja vaihtelevaa tissikipua on myös ollut. Jotkut hajut tuntuvat yllättävän voimakkailta, mutta mitään varsinaista pahoinvointia en ole vielä havainnut. *koputtaa puuta* Enimmäkseen kuitenkin on aika samanlainen olo kuin ennen plussaa.

Tosi mukava lukea teidän kuulumisia, kun kaikki tuntuu vielä niin uudelta ja oudolta. Kiva kuulla myös Rödluvanista, muistan sut tuolta IVF-hoitoketjusta. Tsemppiä loppuraskauteen! =)

Mukavaa ja aurinkoista juhannusta kaikille! :wave:

 

Heipähei!
Miten ihmeessä minulta on mennyt tämä ketju ihan ohi??!! Ja Orvokkitukka, ihmettelinkin minne jouduit

Hyvä, että löydyit

Minusta tuntuu, että viihdyn tässä sakissa paremmin, sillä olen monesta asiasta samaa mieltä, kuin mitä täällä on puhetta ollut "normaaleista".


Taustoista sen verran, että esikoista yritettiin saada alulle 6 vuotta ja kuukausi ennen kuin se viiva suvaitsi piirtyä testiin. Yhtään plussaa ei tänä aikana ole tullut. Ensimmäinen vuosi ihan luomuiltiin, mutta sen jälkeen mukana on ollut mm. clomifen kymmenissä kierroissa(joka on ainoa lääke, jolla ovuloin). Hoidot lapsettomuuspolilla aloitettiin 2009 ensin insseillä. Eka icsi-yritys tehtiin tammi-helmikuussa 2011, mutta se meni inssiksi valikoitumisen takia. Toinen ensimmäinen ICSI tehtiin kesäkuussa 2011, toinen joulukuussa 2011 eikä näistä saatu yhtään hedelmöittynytta solua.

Viimevuosi oli henkisesti erittäin rankka, sillä samaan aikaan epäonnistuneiden hoitojen kanssa sattui sitten työelämässä erittäin raskas vuosi. Joulun aikana olin lähellä saada burnoutin, mutta tarkkasilmäisen terveydenhoitajan avulla siltä vältyttiin. Hän ohjasi minut lääkärille ja työpsykologille ja puhui vielä johdolle, että tilanne saatiin helpottumaan. Tämän raskaan vuoden jälkeen ja aikana kypsyi ajatus siitä, että hoidot lopetetaan julkisen puolen viimeiseen hoitoon. Tämä hoito oli se viimeinen. Eikä minulla ollut pienintäkään uskoa onnistumiseen.

Meidän ongelma näyttäisi vahvasti olevan tuo hedelmöittyminen. Lopulta kolmannessa ja viimeisessä yksi solu hedelmöittyi ja siirrettiin ja tarrasi matkaan... ja toivottavasi nyt pysyy matkassa! En voi vaan mitenkään uskoa sitä!

Tiesin kaikki nämä vuodet, että me emme voi saada lapsia jostain syystä. Tiesin myös, että jos pääsemme siitä yhdestä esteestä yli, raskaus on mahdollinen.
Tieto hedelmöittyneestä solusta oli ihan uskomaton ja vaikka heilun epäuskon ja ihan sekopäisten aatosten välillä, niin tavallaan minä tiesin siitä lähtien, kun se yksi hedelmöittyy, että raskaus alkaa.
Kaiken lisäksi minusta tuntuu, että tämä raskaus menee hyvin.
Ja erityisesti toivon, että olen tälläkin kertaa oikeassa, kuten olin lapsettomuuden suhteen.

Hassuinta tässä plussaamisessa on ollut se, että tunnen suurta syyllisyyttä onnistumisesta. Minusta tuntuu, että onnistuimme liian helposti. Minusta tuntuu jotenkin epäreilulta, että heti kun saimme (viimeisessä hoidossa) yhden hedelmöittyneen solun, tulin raskaaksi.
Monet saavat monia soluja eivätkä tule raskaaksi…
Tunnen jotenkin päässeeni ”oikaisemaan” tässä, kun ensimmäinen tuoresiirto onnistui, olkoonkin, että vuosia on jo takana ja hoito oli tavallaan neljäs.
Kaikkia ajatuksia sitä ajatteleekin ja kaikesta sitä viitsiikin potea syyllisyyttä..

Niin ja iästä sen verran, että minä täytän tänä vuonna 30v, mies täytti juuri 36v..

Lasketusta ajasta minä laskin omatoimisesti niin, että dpo 0 oli se punktiopäivä ja siitä seuraava oli sitten hedelmöittymispäivä. Ilmeni, että laskevat sen klinikalla samalla tavalla. Tuo Orvokkitukan laskuri näytti laskeneen punktiopäivän hedelmöittymispäiväksi.
Mutta väliäkö hällä. Jospa se päivä tarkentuu sitten ultrassa jossain vaiheessa ja siihen asti taidan mennä tuolla omalla laskelmalla

Lugesteronit on aika ällöjä, muttei lainkaan niin karmeita, kuin ajattelin. Olen vuosia jo lukenut siitä kuinka hirveää se on, kun sitä mönjää valuu ”litratolkulla” ja totesin sitten omakohtaisen kokemuksen kohdalla, että ei sitä sitten niin paljoa tullutkaan.
Käytin ensin jokusia päiviä pikkuhousunsuojia, mutta lopetin sen sillä ne kuivattavat.
Sen sijaan vaihdan alushousut pariin kertaan päivässä Niitä onneksi riittää, joten pesukone vaan pyörimään ahkerasti ..

Alkuraskauden ultra on 6.7 eli pari viikkoa pitää sinnitellä. Ensimmäinen neuvola on 30.7. Se on sitten seuraava etappi. Ja siitä seuraava on sitten varmaan se np-ultra. Ensin on odotettu odotusta ja nyt odotetaan sitten urakalla.

Mukavaa päivää ja aurinkoista juhannusta!!

 

sintti-79, kiitos ja onnea myös sinulle!

Kertomisesta, lähipiirille jotka hoidoistakin tiesi kerrottiin heti alussa. Muille kavereille, töissä ja sukulaisille ihan äsken vasta. Facebookiin en ehkä laita mitään, tai jos laitan niin korkeintaan rakenneultran jälkeen tiedonannon että täällä odotetaan. Mutta on se periaatteessa nyt ihan "julkista tietoa".

Uskokaa pois vaan että raskaana ootte! Murehtiminen ei sitä keskenmenoa kuitenkaan estä jos se on tullakseen, ja ainakin tällä hetkellä siellä kohdussa on uusi elämä

Rödluvan 13+5

 

Ihanaa, ihan oikeassa olet Rödluvan!

Ja iloksi, nice to see you! Mäkin löysin tämän ihan sattumalta Nuo syyllisyyden tunteetkin tuntuvat niin tutuilta. Aivan varmasti kaikilla on niitä, ja voivat olla ihan erilaisista syistä. Varmaa on vain se, että niitä on aina jostain syystä. Ihan hullua!

 

Orvokkitukka minä oon miettinyt tuota facebook-asiaa myös ja tullut siihen ajatukseen, etten aio siellä sen ihmeemmin raskautta hehkutella. Ehkäpä ilmoitan jossain vaiheessa asiasta, mutta en tosiaan ala mihinkään hehkutukseen.

Minusta on niiin mahdottoman ällöä lueskella ihmisten päivityksiä:

<3<3<3<3 vaipanvaihdosta, tuhinasta, maidontuoksusta.. siitä on vauva-arki tehty <3<3<3<3 ja lässynlää

Kateellinen minä kai oon, kyllä! Ja vannonut, etten todellakaan mitään imelyyksiä ala itse sinne suoltamaan, jos joskus vauvan saan kainaloon. Huhhuh.
Minusta on ok, jos ilmoitetaan vauvan tulosta, sillä minun ainakin on ollut helpompi kestää raskausuutiset facebookista kuin naamatusten. Mutta rajat hei oikeesti kaikella!

On hyvä, että saa sen ensireaktion kärsiä itsekseen. Sitten vasta kun on kerännyt itsensä voikin mennä ilmoittajan eteen onnittelemaan.

Samaa olen miettinyt tämän raskauden kanssa, siis vaikka monet tietävät hoidoista, niin yllättävän vaikea asia tämä plussa on läheisille silti ollut. Ei se olekaan ollut pelkästään läpihuuto-juttu ja kaikki on onnessaan. Siihen liittyy paljon kaikkea muutosta, kun sitten en olekaan enää se sama, kuin ennen.

napsis vitsit sentään, hieno homma tuo 3+. Uskaltaisinkohan minäkin hakea vielä digitestin. Saisi rauhassa olla juhannuksen, jos se näyttäisi jotain huojentavaa.
Toisaalta, jos ei näytä, niin lirissä ollaan.

Tänään pitäisi kertoa miehen vanhemmille. Jännittää. Toisaalta tuntuu ihan hullulta kertoa nyt, kun kaikki on vielä NIIIIIIIIN alussa ja epävarmaa. Toisaalta ovat seuranneet minun kummallista käytöstä ja kaikkea niin ihmeissään, että ehkä on aika antaa jokin selitys. He tietävät hoidoista, mutta ajankohdista emme ole tarkemmin kertoneet.

Kääk!
Mies juuri soitti ja sanoi, että haluaisi kertoa tänään. Minä en ollut valmistautunut ja nyt sitten pitäisi mennä yhtäkkiä kertomaan...
Luultavasti vaan töksäytän koko asian.. :/

 

Onnea töksäytykseen iloksi! Kertokaa pois vaan! Hyi kuvotus, samaa mieltä noista lässyistä. Ja kaikkia imetys- ja tissikuvauksia ja -päivityksiä.. EI EI ja EI!

Mä en oo ikinä elämässäni uskaltanut ostaa noita digejä! Jättäkää tekin rauhaan ne!

 

Ainiin, se gastro hoitsu soitti. Nostetaan lääkkeen annostusta ja kortisoninkin saa nostaa 20mg/vrk jos tarve vaatii. Toivotaan että maha rauhoittuisi pian! Tänään ei ole voinut juuri kotoa tai vessan läheisyydestä poistua Ja huomenna pitäis olla juhannusjuhlat meillä muka, ei vois vähempää kiinnostaa!!!!! Talo täys porukkaa ja meikä istuu vessassa sentin ohuen oven takana kivuissaan kouristelemassa ja pörisemässä ja ripuloimassa verta vähän väliä ja tuntikausia

 

Voisin liittyä seuraanne.

Lyhykäisesti stoorimme: Luomuihme täyttää pian 4v ja tuli 2 keskenmenon(tuulimuna + kkm) jälkeen n. 1,5v yrityksen tuloksena. Toista aloimme yrittämään v. 2009 ilman mitään tulosta, vaikka kiertoni oli säännöllinen. Yksityisellä aloitettiin hoidot 2010 syksyllä ja siellä kokeiltiin 3 clomifen kiertoa, yksi inssi ja miehen simpoissa huomattiin vikaa, joten tehtiin 2. ICSIä(joissa yksi PAS). PASista raskauduin viime kesänä, mutta ilmeisesti oli kemiallinen, sillä meni melkein heti kesken.

Siirryimme viime syksynä julkiselle, jossa tehtiin yhteensä 2 ICSIä(ja 1 PAS) ja nyt viimeisimmän hoidon tuoresiirrosta plussasin.

Ultrassa olen käynyt kahdesti rv 6+5 ja tänään 8+1 ja molemmissa kaikki ollut hyvin.
Pelko menetyksestä on kova, joten en pysty rentoutumaan. Toivotaan nyt kuitenkin parasta.

Eli nyt menossa rv 8+1 ja LA olisi 30.1.13.

Niin ja minulla menossa foolihappo- lisä, disperin sekä tyroksiini. Metforem on myös mennyt, mutta loppuu tänään.

 

Vähänkö mulla meni hermo kun kaks kertaa kirjotin pitkän litanian tänne mut mun kännykkä ei suostunu jostain syystä postaamaan sitä, prkl! No nyt uus yritys ihan tietokoneen äärellä...

Tosta facebookista, oon ihan samoilla linjoilla teijän kanssa siitä etten kyl ymmärrä yhtään niitä äitejä kun laittavat lapsensa jokasen neuvolakäynnin jälkeen mitat, mitä se on tänään oppinut, onko syönyt porkkanaa vai perunaa ja millasta paskaa on tullu jne...... Miksi ne ei tajua että ketään muuta ei kiinnosta se sulle maailman tärkein ja rakkain lapsi ihan samallalailla, koska se ei ole sitä muille... Oon vannonu monta kertaa et musta ei ikinä tule sellasta, ei ikinä! Enkä aio siis ilmottaa raskaudestani mitenkään facebookissa, mut ei mua haittaa jos sinne joskus tulee kuva josta ilmenee että olen raskaana, siis sitten kun on iso maha... Mut ei, en aio laittaa itse otettua sivuprofiilikuvaa missä näkyy maha ja kuvatekstinä rv se ja se, nou nou nou Ja just ehkä sit voi laittaa jonkun statuksen et nyt meille on syntyny tms, mut ei kyl mitään muuta, säästän mun kaverit siltä koska itse vihaan niitä päivityksiä, on varmaan muutama kaveri poistettukin tällasten takia, tai ylipäänsä jos on tyylinä kirjottaa joka ikinen liike ja syöty ruoka facebookkiin, halooooo, menee jo vähän narsismin puolelle jos kuvittelee olevansa niin tärkeä että jotakuta muuta kiinnostaa sun elämä niin paljon että jaksais niitä lukea ja kommentoida päivittäin!

iloksi kovin on sinulla samanlaisia ajatuksia kuin minullakin! Oon myös miettinyt että onko mulla enää oikeutta puhua että olen kärsinyt lapsettomuudesta kun pääsin kuitenkin niin paljon helpommalla kuin moni muu... 2 vuotta vain yritystä, clomihoidot, inssi ja sit ivf joka toi plussan heti, kovin helpolta kuulostaa teidänkin tarinoiden rinnalla! Ja myös tuo että vaikka menetyksen pelko on suuri, jotenkin tuntuu että kaikki menis hyvin kun kerran raskaus on saatu alulle... Vaikka tiedän miten monille tulee keskenmenoja, useitakin ennenkuin onnistuu, että siinä mielessä tuntuu hassulta et miks just mun ensimmäinen tärppi sujuis loppuun asti ongelmitta, hmm... Monimutkasia juttuja, mutta toivon kovasti että jokainen meistä saa sen pienen nyytin syliin, ollaan ainakin hieman enemmän ansaittu se kuin ne välinpitämättömät röökimutsit !!!

Orvokkitukka, kuulostaa inhottavalta ja kivuliaalta Toivottavasti sun vointi on hieman parempi huomenna ettei ihan koko päivä vessas mene

Ehittiin olee tääll mökillä n. 2 tuntia kun anoppi alko ihmettelee juomattomuuttani Pitihän se sit myöntää, oli kyllä tarkotuskin mut kyllä se vähän jännitti, vaikka tiesin että kaikki on onnellisia, mut jotenkin tosi vaikea kertoa tästä asiasta, melkeen tuli itku, piti vähän nieleskellä siinä mut sain nopeesti kerättyä itteni Ehkä vähän tunteet normaalia enempi pinnalla...

Niin ja en tiennytkään noitten lugejen eri merkitystä tuoresiirroissa ja pas:issa, kiitos tiedosta Orvokkitukka! Eli siinä syy miks mä saisin ne jo lopettaa, en kyllä siltikään uskalla, laitan iltasin vielä kaks ainakin siihen ekaan ultraan asti...

 

Tervetuloa Äitivm84 Teillä on kyllä ihan samat lukemat melkein ku meilläkin. Esikoisihme täyttää 4v ja toisen yritys aloitettiin -09. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja Thyroxin menee myös täällä. Foolihappoa tuon suolisairauden takia suositellaan syömään jopa tupla-tripla-annosta terveisiin nähden. Samaten D-vitamiinia ja Omega-3:sta. Purnukka-arsenaalit on kyllä melkoset! Hyvältähän sulla jo vaikuttaa, koita jaksaa uskoa vaan! <3

Itellä vielä 10 pitkää päivää ultraan, täytyy myöntää että kyllä mäkin aikalailla tuulimunaa tms pelkään. Tuntuu enemmän uskomattomalta että me onnistuttais kuin että ei.. Se ois jotenkin paljon luontevampi ja uskottavampi vaihtoehto.

Juhannus meni kärvistellessä.. Jengi ei tajunnut lähteä vaikka tiesivät mun sairauslomasta ja huonosta kunnosta. Enkä ite pystynyt sanomaan että voisitteko lähtee jo. Tuskasta itkua vääntäen häivyin vaan suihkuun ja sänkyyn, en ees pystynyt enää puhumaan mitään. Pakko oli vaan päästä suoraksi sänkyyn. Ja vessaan.. Tämä päivä sitten palauduttu ja yritetty toipua. Vessassa.. veri vaan roiskuu.

 

orvokkitukka kylläpä kuulostaa sun olo todella kurjalta!!! Toivotaan että olo edes hitusen helpottaisi pian.

Mä mietin että uskallanko käydä tiistaina ultrassa yksityisellä katsomassa näkyykö asukkia masussa. Mut ne tiiä uskallanko kun eihän syke välttämättä vielä näy. Tiistaina olis joko 6+0 tai 5+5. Mutta aika tuntuu niin hirmu pitkältä sinne 5.7 olevaan ultraan. Ja mulla kans jotenkin tosi vahvana pelko tuulimunasta.

Meillä jussi meni rauhallisesti, mä olen ollut kamalassa flunssassa. Ei olajon tunnu panadoleista apua olevan. Mut tänään onneksi jo ehkä vähän parempi päivä. Onneksi. Piti esikon kanssa huomenna lähteä muumimaailmassa käymään, mut kun lupaavat vesisadetta, ni en tiiä kannattaako. Kenties fiksumpaa vaan siirtää.

Napsuneiti ja pikkutyyppi 5+5

 

Orvokkitukka kuulostaa kyllä ihan hirveeltä Onko siis tää alkanut raskaus aktivoinut sen? Mun kälyllä on sama juttu ja ei kyl tosiaan mikään kiva sairaus...

Mulla iski eilen tosi kova ahdistus ja epäusko etä raskauden jatkumiseen... Kauheesti on tietenkin ajatukset tän asian ympärillä pyöriny plussauksesta asti ja nyt jotenkin iski sellanen olo et miks olisin niin onnekas et saisin ekasta plussasta vauvan syliin, kun niin moni joutuu monet keskenmenot ja kohdunulkoisetraskaudet yms kokemaan. Ihan paskaa että tää parin vuoden lapsettomuus on tehnyt musta pessimistin Vaikka tähän asti ollut yllättävänkin positiivinen mieli ja usko siihen että kaikki menee hyvin, nyt se ahdistus sitten iski. Ens perjantaina ultraan, pelottaa ja jännittää. Myös ne puuttuvat oireilut luo sitä epäonnistumisen fiilistä.

Mila86 6+2

 

Mila, just samanlaisia ajatuksia täälläkin.. Ja tää paha tulehdus vielä joka jyllää nyt niin vaikeelta tuntuu uskoa että siellä mikään selviytyisi. Varmaan just noin että tää tilanne on nyt aktivoinut tämän taudin. Painokin vaan laskee ku kaikki tulee ulos. Mieluummin mä oksentelisin kaiket päivät. Tänään ollut kyllä ihan hiukan pahaa oloa ilmassa ajoittain, ja aika voimakasta menkkakipuilua ja selkäsärkyä. Toisaalta noita suolikipuja on välillä tosi vaikee erottaa kohtukivuista. Ja vaikka nukkuis millaset yöunet ni koko ajan väsyttää ja päikkärit on otettu joka päivä. Mäkin mietin samaa ku napsuneiti ett ens vkolla näkyis jo syke jos on näkyäkseen (tai siis näkyyhän se ehkä jo nyt, kun alkio on 25pv ikäinen).. Nyt siis mun mielestä 5+6. Että jos ois tarpeeks hullu ni kävis yksityisellä. Tosin mies älähti heti vahvan EI ja oishan se toki vähän hölmöä. Se on yksi viikko koko tästä elämästä, pakkohan se on jaksaa oottaa. Saapahan ainakin olla leikisti onnellisesti raskaana vielä yhden viikon. En todellakaan tiedä miten mun käy jos sieltä tulee huonoja uutisia. En uskalla edes kuvitella. Varmaa on että putoan niin syvään mustaan kuiluun että ylöspääsyä ei kovin helposti tapahdu. Pelottaa. Tähän asti mä oonkin ollut vaan niin valtavan onnellisuuden vallassa että ihan ku ois ihan uusi elämä ja ihminen. Minä, joka saan (helposti!) hirveitä raivo- ja masennuskohtauksia jne, oon ollut kuin tasaisuuden perikuva. Omalla mittapuulla Ja JOS satun kuitenkin hermostumaan niin hetikohta muistan mitä meille tässä on tapahtunut, ja olon valtaa taas silkka onni ja tyyneys.

 

Heips siskot

Paljon pelkoa ja pessimismiä on ilmassa.. Sama täällä, pelko siitä, että keskiviikon ultrassa ei näy mitään, on suuri. Silti: niin te, kuin minäkin, olette tällä hetkellä RASKAANA!! Miettikää, tällä hetkellä, tämän tiedon pohjalta odotamme kaikki sitä pientä kovasti toivottua pienokaista, joka liittyy perheisiimme ensi vuoden alussa!! Sen on pakko olla totta

Vaikeahan se on uskoa, niin monen pettymyksen jälkeen.. Toivottavasti säästymme kaikki jatkossa pettymyksiltä ja tämä alkaa tuntua pikkuhiljaa enemmän ja enemmän todelta..

 

Orvokkitukka, uskon että sulla on viel paskempi fiilis kun mulla, ei ole varmaan usko kovin korkeella kun noin kova tulehdus päällä koko ajan, mut uskon että pienellä on silti kaikki hyvin! Onko sulla eka ultra tasan 7+0? Mulla on noilla viikoilla ultra, mietin että kai se sydän siellä sitten jo pamppailee jos on pamppaillakseen? Miten teillä muilla, millä viikoilla menette/ootte ollut varhaisultrassa? Mäkin oon lukenut että alkion sydän alkaa lyödä jo 5+ viikolla, mutta ettei välttämättä näkyis alla 7+ ultrassa?

Tinka-79 oot ihan oikeassa, pitäs vaan alkaa uskoa että vihdoin se onni on myös meille suotu vaikka vaikeeta onkin... Ollaan siis kaikki raskaana ja onnellisia siitä kunnes toisin todistetaan! =)

 

Iloksi ja Äitivm84 onnea tärpeistä!!!

Orvokkitukka jaksuja sairauden kanssa. Piti oikein googlettaa kun en heti tajunnut mistä on kyse, onpa ilkeän näköinen juttu Toivottavasti lomalla vointisi olisi parempi.

Epäuskoa on täälläkin ja ihan liikaa. Joskus iskee ihan paniikki että josko pieni lakkaa kasvamasta kun vain tällaisia huonoja fiiliksiä mammalla ja sitten onkin itse syypää siihen että menisi koko homma puihin.... Huh, huh, taitaa olla päässä vikaa! :headwall:

Noh, huomenna on hematoman kontrolliultra ja ruudulla pitäisi pikkanen ainakin vilahtaa ja samalla näkyä sydämen pompottelu. Vaikkei nyt mittailla eikä mitään niin pitäisi ainakin vähäksi aikaa rauhoittua =)

Olipas nyt tylsä viesti, sorry.

Vaan tänään poksuu 10+0 jes jes!