En tiedä kiinnostaako meidän kuulumiset täällä varsin ketään, kun vähän tänne oon vaan kirjoitellut, mut tuunpahan nyt kuitenkin avautumaan :’)
Me päätettiin ettei lähdetä neljänteen hoitoon. Ei mitään järkeä. Jos lääkärikin totesi että soluissani nyt on selvästi jotain vikaa niin sitähän ei millään paranneta. Enkä enää kertaakaan jaksa sitä pettymystä ja piikitystä ja odottelua ja toivomista ja työvuorojen rukkaamista ja kipua ja itkua ja maksamista, että ”palkintona” on tekstari ettei siirtoon tarvitse tulla. Vaikka meille dextrassa suositeltiinkin neljättä hoitoa on hyvä kuitenkin muistaa että bisnestähän tää on heille, ja missä vaiheessa sitä sit yksityisellä sanottais että ei enää kannata? Siinä vaiheessa kun oikeasti ei munasoluja kasva yhtään. Kyllähän sitä varmaan lääkäreiden mielestä kannattais jatkaa useampi vuosikin vielä yrittämistä. Mut meidän psyyke ei nyt enää kestä ja jos hoidotkin vaatii tuuria onnistuakseen ja sen yhden spessun munasolun joka ei oo virheellinen ni osaa se siellä hedelmöittyä sit itsekseenkin ilman hoitoja.
Onhan tää kova pala. Koko vuosi mennyt sumussa ja surressa. Ahdistaa ja vituttaa ja itkettää. Mut ei auta. Parempi näin. Ajatus neljännestä hoidosta ahdistaa oikeastaan enemmän. Been there done that ja me nyt kuulutaan siihen 20% joille hoidot ei tuonut tulosta.
Me päätettiin ettei lähdetä neljänteen hoitoon. Ei mitään järkeä. Jos lääkärikin totesi että soluissani nyt on selvästi jotain vikaa niin sitähän ei millään paranneta. Enkä enää kertaakaan jaksa sitä pettymystä ja piikitystä ja odottelua ja toivomista ja työvuorojen rukkaamista ja kipua ja itkua ja maksamista, että ”palkintona” on tekstari ettei siirtoon tarvitse tulla. Vaikka meille dextrassa suositeltiinkin neljättä hoitoa on hyvä kuitenkin muistaa että bisnestähän tää on heille, ja missä vaiheessa sitä sit yksityisellä sanottais että ei enää kannata? Siinä vaiheessa kun oikeasti ei munasoluja kasva yhtään. Kyllähän sitä varmaan lääkäreiden mielestä kannattais jatkaa useampi vuosikin vielä yrittämistä. Mut meidän psyyke ei nyt enää kestä ja jos hoidotkin vaatii tuuria onnistuakseen ja sen yhden spessun munasolun joka ei oo virheellinen ni osaa se siellä hedelmöittyä sit itsekseenkin ilman hoitoja.
Onhan tää kova pala. Koko vuosi mennyt sumussa ja surressa. Ahdistaa ja vituttaa ja itkettää. Mut ei auta. Parempi näin. Ajatus neljännestä hoidosta ahdistaa oikeastaan enemmän. Been there done that ja me nyt kuulutaan siihen 20% joille hoidot ei tuonut tulosta.
