Heippa pitkästä aikaa!
Ensinnäkin isot onnittelut plussanneille!
Ja todella suuret pahoittelut negan saaneille ja muille joilla on ollut pettymyksiä ja vastoinkäymisiä matkassa!
Edessä pienimuotoinen omanapa-romaani, skipatkaa jos ette jaksa lukea
:
Itsehän jo kesälomailen hoidoista, mutta olen kyllä käynyt lukemasa tulleet tekstit ja elellyt taustalla mukana. On vaan pakko tulla päästelee "höyryjä" ja keventää omaa mieltään ja päätään. Kun ei kuitenkaan ole ympärillä muita jotka oikeasti ymmärtää. Ihan tarpeeksi on saanut taas kuulla kuinka "kyllä se siitä, varmasti onnistutte vielä, ei vaan ole ollut teidän aika"-shaibaa. Ne jotka ei käy läpi tätä ei vaan voi ymmärtää.
Jostain syystä viime viikolla alkanut vuoto pisti pään painuksiin ja mielen maahan, usko onnistumiseen on aika nollissa, vaikka pakkasessa odottaakin kolmannen hoidon (julkisen viimeisen) kaikki alkiot (ja siis vuoto oli odotettavissa kun ei ennen kesää siirtoa tehty).
Nyt iski vasten kasvoja se etten ehkä koskaan saa olla äiti. Alkanut kesä on ollut täynnä vauva-uutisia, vaikkei minun lähipiiriä koskekaan suoraan, eikä asiaa auta ikäkriisissä poteva äiti joka palavasti haluaisi mummiksi. Mulla ei oo ollut sydäntä hälle kertoa ettei hänen ainut tyttönsä varmaan koskaan tule hälle lapsenlapsia saamaan... Tää on vaan niin raskas taival välillä. Ja elokuuhunkin on liian pitkä aika, jolloin pääsisi taas hoitoihin käsiksi. Toukokuussa vaihdoin vielä duunipaikkaakin ja saa nähdä onko millaista säätöä saada poliajat työaikoihin sopimaan. Melkein tekisi mieli heittää vaan hanskat tiskiin ja vaipua syvälle epätoivoon, surra kaikki kerralla pois ja elää loppuelämä miettimättä. Mutta ei vaan anna luonto periksi luovuttamaan. Oon nyt isäntää yrittänyt puhua et jos se yksi yksityisen hoito sit kokeiltaisiin ettei jälkikäteen ala kaduttaa ettei tullut kokeiltua. hyvin on alkanut lämmetä ajatukselle kyllä, se vähän jo piristää.
Nyt taas vaan nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä. Koitan nauttia kesästä, sää vain kun vielä suosisi. Hyvää kesää kaikille teille ja tsemppiä jokaiselle omalla polullaan!