Harmi Rusakkonen! Täällä ensikäynti takana, johtofollikkeli kypsymässä, limakalvo hyvä. Tosin tässä kierrossa ei päästä siirtoon, koska toimenpide tulossa vielä. Mutta ajattelin kokeilla ovistesteillä milloin ovuloin. Oikein muistelin, että pakasteessa on aika huonolaatuista tavaraa, toki pakastamisen arvoisia ovat, mutta mitään toppeja siellä ei ole. Aiotaan koko jengi laittaa kerralla blastoviljelyyn ja katsoa mitä jää jäljelle, siirtää paras ja jos on joku vielä jäljellä, pakastaa uudelleen. Toki pelkonahan tässä nyt on, että yksikään ei edes jatka kehitystään, alkiot on nimittäin vielä vanhalla menetelmällä pakastettu ja valitettavasti tosiaan viimeksi yksikään ei jatkanut kehitystä, vaikka olivat ihan ok laatua, tämä on tosin harvinaista, mutta mistäpä sen tietää, vaikka meidän alkiot ei oikein siedä pakastusta/sulatusta, varsinkaan sitä vanhaa menetelmää. nykyään on kuulemma nopea ja hellävarainen menetelmä, jolloin alkiokato on vähäisempää. Itse mietin, että haluaisin edes yhdesti nyt päästä piinailemaan, että jos laittais yhden kolmipäiväisen kohtuun heti (eli vuorokausi sulatuksen jälkeen) ja jatkoviljelis muut ja pakastais sitten, onkohan siinä mitään järkeä? Vai uskalletaanko kaikki kahdeksan viljellä ensin blastoiksi ja siitä sitten paras? Ostin Pregcheck:n ovistestejä, jätin RFSU:t hyllyyn, kun olen saanut katkeria vääriä positiivisia rakaustesteillä, joten en luota siihen merkkiin yhtään. Lisäksi sovittiin, että kokeillaan PAS luonnolliseen kiertoon. Pregnyl varmistamaan munasolun irtoaminen, Gonapeptyl dpo 6 ja Lugesteron tueksi, isolla annoksella. Mulla ei Terolut tehoa yhtään, sen läpi puskee vuodot aina, mut Lugesteron pitää vuodot hyvin poissa. Meillä klinikka on muuten koko kesän auki eli näillä näkymin siirto olis heinäkuussa. Kuulemma koronan vuoksi pitävät klinikan auki ja lomailevat vuorotellen. Sekin huoli sitten ohi. Nyt vaan pitäis rentoutua ja ajatella, että kävi miten kävi, hyvin tässä on jo käynyt. Mut tänään keräilin nukenvaatteita lattialta ja siellähän tietysti oli lasten 44 ja 50 kokoisia vauvanvaatteita... Tuli kyllä semmonen olo, että apua jos näitä ei tarvitakaan enää koskaan! Tulee se iso pala olemaan. Pahin lapsettomuuden kriisi on toki jo laimennut ajan kanssa - kyllä se laimenee, vuosien saatossa, mutta silti on vähän kaihertava ajatus, että toiset voi määrätä lasten lukumäärän ihan tosta noin vaan ja me jotkut sydän syrjällään toivotaan edes sitä yhtä. Olemme toki onnekkaita, että ollaan saatu jo kaksi, mutta kyllä me kolmaskin otettais kiitollisina vastaan, jos saadaan.