Ei päästy siirtoon, ei ollut tarpeeksi paksuuntunut limakalvo. Myöskään ovulaatiota ei ole tapahtunut, tosin ei nyt ole kuin kp 14, mutta viimeksi ovistesti näytti positiivista kp12. Lääkäri oli sitä mieltä, että ilmeisesti nuo letrot ei vaan mulla toimi kunnolla (vaikka viimeksi ne kyllä toimi). Hän oli myös vahvasti sitä mieltä, että alkionsiirto pitäisi tehdä täysin lääkkeelliseen kiertoon, eikä kannata yrittää ovulaation induktiota kuten nyt. En aiemmin edes tiennyt, että ei tämä ole se lääkkeellinen PAS perinteisessä mielessä, koska mistäpä sen voisi potilas tietää... ei ollut aiemmin puhetta. Totesin siihen, että ehkä se ois pitänyt jo aiemmin tehdä niin, kun kerran mun kroppa ei vaan toimi kuten pitää. Lääkäri kommentoi siihen jotakin jälkiviisaudesta, ja tottahan se on että hyvä aina jälkikäteen sanoa, miten ois pitänyt tehdä...
Mua vähän ärsyttää se, että lääkäri vaihtuu joka kerta, ja nyt tää tämänkertainen on sellainen jonka kanssa mulla ei vaan tuntunut henkilökemiat kohtaavan. Varmasti sekin vaikutti, että olin viimeksikin ärtynyt ja masentunut huonoista uutisista, ja vaikka olin tänään psyykannut itseäni etukäteen, niin ärsytti silti että taas pitää odotella. Jotenkin ajatus täysin lääkkeellisestä kierrosta, jossa ovulaatio estetään, tuntuu ikävältä. Pelkään hormonien sivuvaikutuksia, ja letroista tykkäsin siinä mielessä, että niistähän ei sivuvaikutuksia juuri tullut (pientä pahoinvointia lähinnä). Olisin halunnut kokeilla alkionsiirtoa luonnolliseen kiertoon, koska mulla kuitenkin tapahtuu ovulaatio joskus. Lääkäri totesi siihen, että "ei sitä voi oikein lähteä arvailemaan, että milloin se ovulaatio sitten tapahtuu" (tikuttamalla oon oman ovulaation bongannut aiemmin kp 17 tai 18). Tuntuu, että lääkäri on hirveän skeptinen sen suhteen, että mulla edes tapahtuu ovulaatio, minä taas oon skeptinen noiden lääkkeiden ja niiden toimivuuden suhteen.
Nyt myös hävettää oma ärtyneisyys ja ehkä vähän töksähtävät kommentit, mutta ahdistaa se kun ei voi itse oikein mitenkään vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu ja miten hoito menee. Tuntuu, että pitää vaan alistua lääkärin päätöksiin, kun julkisella puolella ollaan hoidoissa. Yksityisellä varmaan enemmän kuunnellaan asiakkaan toiveita. Toki lääkäri tietää parhaiten siitä, mikä hoito on yleensä tehokkainta jne, mutta aina vaihtuva lääkäri ei ole perehtynyt juuri tietyn potilaan asioihin. Ja jokainen asiakas on kuitenkin yksilö, eikä sama hoito toimi samanlailla kaikilla.
Miten se lääkkeellisesti tuettu pas menee? Mulle lääkäri lähinnä vain selitti että ensin syödään yhtä lääkettä ja sitten toista, ja lääkehoitoa pitää jatkaa raskausviikolle 12 tai 14 tai jotain, jos raskaus alkaa... mitään lääkkeiden nimiä tai vaikuttavia aineita ei kai mainittu, tosin puolet siitä selostuksesta meni mulla ihan ohi muutenkin. Googlaamalla ei löytynyt kunnon tietopakettia tästä aiheesta
Sori että on tällainen täysin omanapainen avautuminen, on vaan nyt niin epävarmat ja ahdistuneet fiilikset, en oikein tiedä mitä pitäis tehdä