Hei te kaikki raskaita asioita kokeneet naiset. Ette ole yksin tässä veneessä. Meitä tuntuu olevan paljon. Olen lueskellut tätä ketjua jo pidemmän aikaa ja ajattelin raapustaa muutaman rivin omista hoitokokemuksistani julkisella/yksityisellä.
Julkisen ensikäynnille päästiin n. 6kk lähetteestä. Ennen ensikäyntiä tutkittiin peruslabrat. Tehtiin pari kevyempää hoito(kokeilua), ravattiin ultrassa, istuttiin lapsettomuuspoliklinikan odotustilassa. Ajat olivat aina myöhässä. Olin aina paikalla about vartin ennen omaa aikaani. Ja joka kerta aika oli myöhässä 20-40minuuttia. Jouduimme käymään vastaanotolla oman kotikuntamme ulkopuolella. Työpaikkamme olivat tietysti täysin päinvastaisessa suunnassa. Minä koin julkisen puolen taipaleemme erittäin raskaana. Menetetyt yöunet ja työtunnit ja kaikki se stressi. Ja se ainainen kiire. Vastaanotolla oli niin kiire, että en ehtinyt ikinä kysyä mitään. Lääkärit pahoittelivat myöhästyneitä aikatauluja ja kysyivät minulta mitä minulle on milloinkin tehty jne. He eivät ehtineet kunnolla rauhassa perehtyä asioihini. Puhelinaika oli muutaman kerran viikossa ja työpaikan aamupalaverien aikaan olikin nastaa roikkua jonossa. Kummasti sitä vaan keksii keinoja hoitaa hankalampiakin juttuja.
Jos olisin tiennyt mitä kaikkea joudun kokemaan, olisin mennyt yksityiselle klinikalle jo silloin, kun sitä minulle tutkimuksiin lähetteen tehnyt gyne suositteli. Siinä tapauksessa minulla voisi olla jo vaikka kaksi jälkeläistä.
Mutta ajattelimme että säästetään rahaa. Ja olivathan käynnit halpoja. Siirryttyämme ivf:n, tehtiin seurantaultra yhdellä paikkakunnalla ja varsinaiset toimenpiteet toisella. Yksi alkuraskauden keskenmeno koettiin mutta muuten ei mitään.
Yksilöllisyys on kaukana julkisen puolen hoidoista. Kyllä tulee ennemminkin tunne kuin yritettäisiin pysyä liikkuvan junan kyydissä tai edes perässä. Hoidossa tuli useita katkoksia jolloin odotettiin milloin mitäkin kun juna meni jo. Lääkärit eivät juuri selitelleet miksi mitäkin tehdään. Kenelläkään ei ollut aikaa todella perehtyä ja ajatella meidän tilannetta. Lääkäreiden tehtävänä tuntui olevan "suorittaa päivän potilaat äkkiä pois alta".
Joskus minua alkoi tympiä tosi paljon ja silloin tein pitkän listan kysymyksiä ja sitten yhdellä vastaanotolla sain kuin sainkin vastaukset kaikkiin..mm.siihen mitä labroja minulta oli tutkittu pari vuotta aiemmin. Niitä ei oltu minulle aiemmin avattu. Eikä lääkäri silleen kiireiseltä tuntunut vaikka kyselin.
Pari ivf-hoitoa, saldona 2 tuoresiirtoa + 2 pakastesiirtoa + yksi varhaisessa vaiheessa keskeytynyt raskaus. Sitten leikattiin vähän pientä kasvainta ja endoakin löydyi samalla kohdusta.
Ennen leikkausta kysyin moneen kertaan miten kauan pitää toipua ennen kuin voidaan jatkaa. Vastaus vaihteli 12kk, 4kk. Jälkimmäisen kuultuani suostuin leikkaukseen (vaikka kasvain oli vain mahdollinen lapsettomuuden syy).
Kun sitten 2kk leikkauksesta piti jälkitarkastuksessa sopia seuraavasta ivf:stä, niin lääkäri kamalassa kiireessä vilkaisi ultralla ja sanoi että nyt näyttää hyvältä. Minä odotin että saan ivf:n reseptit niin hän sanoikin että nyt pitää odottaa 6kk ja sun pitää käyttää ehkäisyä!! Oltiin että häh, tää ei voi olla mahdollista. No, lääkäri oli ollut jollain luennolla, jossa suositeltiin 6kk taukoa..mitään kunnollista perustetta hän ei osannut sanoa. Ja kun sitten tulisi kesätauot ja muut, niin käytännössä hoito oltaisiin voitu toteuttaa n.8kk leikkauksesta. Otin pillerireseptin ja kiitin ja päätin että tämä oli tässä.
Ensikäynti yksityisellä oli 3kk leikkauksesta ja hoito aloitettiin siitä kierrosta. Sitä ennen tehtiin kunnollinen jälkitarkastus, käytiin läpi meidän tietoja ja todettiin että näyttää siltä ettei lapsettomuuden syy ole alkuunkaan se mitä julkisella arveltiin. Lääkäri kertoi ja keskusteli, katsoi välillä miestäkin silmiin kun puhui, kysyi mielipidettä, ja saimme itse päättää mitä tehdään. Neljä käyntiä takana tällä klinikalla ja kyllä en voi kuin ihmetellä. Kenelläkään ei ole kiire, tai ainakaan en huomaa sitä. Saan/saamme odotella yksin odotustilassa, saan soittaa ja kysyä lisätietoa silloin kun haluan ja laittaa vaikka tekstarin jos eivät juuri ehdi vastaamaan.
Tämän kaiken myötä olen kuin eri ihminen. Suoraan sanoen pursuan energiaa. Varmasti pienellä ruokavalion korjauksellakin on osuutensa ja sillä että olen löytänyt elämääni uuden innostuksen kohteen. Mutta melko varmasti suurin vaikutus hyvään oloon on se, kun tuntee olevansa osaavissa käsissä. Tähän hassataan nyt säästöjä mutta vastineeksi saamme todella yksilöllistä hoitoa, meitä hoitaa yksi ja sama lääkäri, ihana muu henkilökunta, aikoja saa joustavasti, jopa samalle päivälle.
Miehen suhtautumisesta.. omani suhtautuu aivan upealla tavalla. Tukee, kuuntelee, pistää piikkejä, kuskaa, ymmärtää, jaksaa... Olen todennut että minun on oleellista kertoa missä mennään, mikä mättää jne. Toinen ei ole ajatustenlukija. Yritän myös osoittaa arvostusta ja kiitosta sanoilla ja tekemisilläni. Toivon että hän tulee isäksi. Olen nähnyt millainen hän on lasten kanssa. Enemmän kuin omaa lapsettomuutta, surenkin sitä jos hänestä ei tule isä (ja kun syy vielä tuntuu olevan täysin minussa). Meitä nämä raskaat vuodet ovat lähentäneet ja olemme kyllä upea tiimi vaikka itse sanonkin. Osaamme vitsailla ja nauraakin näille asioille mutta kyllä tämä taakka mukana kulkee kunnes jollakin tavalla loppuu. Lopuksi haluaisin sanoa että sateen jälkeen paistaa aina lopulta aurinko. Aina on paistanut. Muistakaa se.