Itsetuhoinen ystävä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huoh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huoh"

Vieras
Purkasin jo aikaisemmin päivällä täällä kiukkua kun ystäväni oli yöllä uhannut itsemurhalla enkä tahtonut saada häntä sitten kiinni. Nyt sittenkun sain, on ottanut reippaat annokset litiumia ja on niinkuin ei mitään, sivulauseessa vaan mainitsi sairaalareissun jne. On aiheeseen välinpitämätön eikä ymmärrä miksi olen hänelle vihainen.

Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, ystävälläni on vakavia ja parantumattomia mielisairauksia jotka tekevät hänen jokapäiväisestä elämästään helvettiä. Myönnän että olen ajatellut että kuolema olisi hänelle armollisinta. Hän on kuitenkin minulle hyvin rakas ystävä.

Saanko olla väsynyt ja vihainen, välinpitämätönkin? Pitäisikö minun jaksaa aina heikoilla hetkillä yrittää ylipuhua häntä, esittää että asioissa on mukamas jotain toivoa jäljellä, ja sitten jälkeenpäin osallistua hänen roolileikkiinsä siitä että kaikki jatkuu kuten ennenkin? Tällä hetkellä en jaksa edes puhua hänelle..
 
Jos olen ihan rehellinen, niin en jaksaisi tuollaisen ihmisen kanssa kaveerata ollenkaan. Mitä SINÄ saat teidän ystävyyssuhteestanne? Vaikuttaa siltä, että tämä sinun mielenterveysongelmainen ystäväsi käyttää sinua hyväkseen ja sinä saat palkaksesi vain pahan mielen...
 
[QUOTE="vieras";25247345]Jos olen ihan rehellinen, niin en jaksaisi tuollaisen ihmisen kanssa kaveerata ollenkaan. Mitä SINÄ saat teidän ystävyyssuhteestanne? Vaikuttaa siltä, että tämä sinun mielenterveysongelmainen ystäväsi käyttää sinua hyväkseen ja sinä saat palkaksesi vain pahan mielen...[/QUOTE]

Saan kyllä ystävyyssuhteestamme takaisinkin. Olemme olleet yhteydessä melkein joka päivä 9 vuoden ajan ja saan aina häneltä tukea omiin ongelmiini.
 
Ystäväni siis on ongelmistaan huolimatta todella sydämellinen kaikkia muita kohtaan paitsi itseään. Ja uhka ja pelko siitä mitä hän tekee itselleen on väsyttävää.
 
Osastollehan tuo kuuluisi jo, eikä sinun "vahdittavaksesi".

Muuta et voi/ei kannata oikein tehdä, kuin kannustaa hakemaan apua. Jos ystäväsi oikeasti haluaa parantua ja tekee kaikkensa hoidon eteen, niin voit olla tukena, mutta ei missään nimessä ole sinun tehtäväsi olla mikään terapeutti, jolle voi vuodattaa kaiken paskan ja uhata itsemurhalla. Se olet lopulta sinä, joka siinä kärsii.

Nimim. Yritin auttaa kaveria ja päädyin itse terapiaan
 
Viimeksi muokattu:
Osastollehan tuo kuuluisi jo, eikä sinun "vahdittavaksesi".

Muuta et voi/ei kannata oikein tehdä, kuin kannustaa hakemaan apua. Jos ystäväsi oikeasti haluaa parantua ja tekee kaikkensa hoidon eteen, niin voit olla tukena, mutta ei missään nimessä ole sinun tehtäväsi olla mikään terapeutti, jolle voi voudattaa kaiken paskan ja uhata itsemurhalla. Se olet lopulta sinä, joka siinä kärsii.

Nimim. Yritin auttaa kaveria ja päädyin itse terapiaan

Hänellä on tiheitä psykiatrikäyntejä ja säännöllisiä jaksoja suljetulla osastolla sähköshokkiterapian yhteydessä ja on vapaana koska hänen puolisonsa on allekirjoittanut paperin jossa lupautuu "huoltajaksi"(mikä nyt liekään ollut virallinen nimitys). Edes lääkärit eivät usko enää hänen parantumiseensa ja myöhemmin tulee olemaan aika jolloin hän tulee siirtymään lopullisesti suljetulle osastolle.
 

Yhteistyössä