It's over..

Noniin,kohta uusi tulevaisuus sinkku yh:na häämöttää horisontissa.
enää en ota takaisin,vaikka mitä tekisi.

ensin uhoaa " ehkä on aprempi ettei olla enää tekemisisssä kun vain alpsen asioissa" sitten 10min päästä "mieti vielä niitä meidän hyviä hetkiä ja unohda huonot,kyll äasiat voi vielä korjata"

|O päästäis jo irti!

 

Noh, sitä se on, soutamista ja huopaamista kunnes tiettyyn vaiheeseen pääsee. Ole sinä lujana kuitenkin. Jos eroa ikinä miettii ja siihen jopa päätyy, on se silloin tilanne että erota täytyy. Ei mitään takaisin ottamisia.

 

totta,ja turhaan vetkuttaa jos aian ajattelee että "kyllä tää tästä".
viimeinen niitti kaiken tän muun lisäski oli se kun meis rupes nöyryyttämään mua vanhempiensa ja muun kansan edessä kaupan pihalla. :ashamed:

 

No ihme tyyppi säkin oot, kun tommosen kaa oot noinkin kauan ollut. Huh huh.

 

:hug:

 

:hug: Parempi ilman, vaikka aluksi kirpaiseekin.

 

No ihme tyyppi säkin oot, kun tommosen kaa oot noinkin kauan ollut. Huh huh.

No niimpä!!
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja toivottavasti parista kerrasta jotain oppiinkin.
siis omaa tyhmyyttäänhän tää on kun näin pitkään jahkailee

 

:hug: Jaksamista kohti parempaa elämää! :flower:

 

No ihme tyyppi säkin oot, kun tommosen kaa oot noinkin kauan ollut. Huh huh.

No niimpä!!
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja toivottavasti parista kerrasta jotain oppiinkin.
siis omaa tyhmyyttäänhän tää on kun näin pitkään jahkailee

niinpä, ehkä tyhmyyttäkin, mutta myös arkuutta kääntää uusi sivu elämässä...vaikka se elämä miehesi kanssa ei ehkä ollut helppoa, niin kuitenkin jo tuttua, tiesi mitä odottaa.
Ja tavallaan vaikka eroaminen olisikin helpotus, niin samalla siinä on aina sellainen häviämisen ja menettämisen sivumaku...
Niin vaikealta kuin se voikin tuntua niin pitää olla katsomatta taaksepäin niihin hyviin hetkiin, joita jokaisessa suhteessa varmasti on ollut, nyt on vaan yksi suunta johon katsoa ja se on eteenpäin... :hug:

 

No ihme tyyppi säkin oot, kun tommosen kaa oot noinkin kauan ollut. Huh huh.

No niimpä!!
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja toivottavasti parista kerrasta jotain oppiinkin.
siis omaa tyhmyyttäänhän tää on kun näin pitkään jahkailee

niinpä, ehkä tyhmyyttäkin, mutta myös arkuutta kääntää uusi sivu elämässä...vaikka se elämä miehesi kanssa ei ehkä ollut helppoa, niin kuitenkin jo tuttua, tiesi mitä odottaa.
Ja tavallaan vaikka eroaminen olisikin helpotus, niin samalla siinä on aina sellainen häviämisen ja menettämisen sivumaku...
Niin vaikealta kuin se voikin tuntua niin pitää olla katsomatta taaksepäin niihin hyviin hetkiin, joita jokaisessa suhteessa varmasti on ollut, nyt on vaan yksi suunta johon katsoa ja se on eteenpäin... :hug:

tää on ihan niin kun mä olen tän asian ajatellut..ainahan se on vaikeeta kääntää uusi sivu elämässä ja lähetä kohti "tuntematonta",on helpompaa jäädä siiehn tuttuun ja turvalliseen vaikkei siinä oliskaan niin hyvä olla.
ihminen sopeutuu :/
ja varmasti sekin etteä mun ainoa tukiverkko on mun 2 ystävää,helpompaa olisi jos molemmat vanhemmat olis työntämässä mua elämässä eteenpäin..

mutta eipähän enää tarvii kävellä jonkun tortillakastikkeen takia muutamaa kilsaa kaupasta kotiin :xmas:

 

No ihme tyyppi säkin oot, kun tommosen kaa oot noinkin kauan ollut. Huh huh.

No niimpä!!
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja toivottavasti parista kerrasta jotain oppiinkin.
siis omaa tyhmyyttäänhän tää on kun näin pitkään jahkailee

niinpä, ehkä tyhmyyttäkin, mutta myös arkuutta kääntää uusi sivu elämässä...vaikka se elämä miehesi kanssa ei ehkä ollut helppoa, niin kuitenkin jo tuttua, tiesi mitä odottaa.
Ja tavallaan vaikka eroaminen olisikin helpotus, niin samalla siinä on aina sellainen häviämisen ja menettämisen sivumaku...
Niin vaikealta kuin se voikin tuntua niin pitää olla katsomatta taaksepäin niihin hyviin hetkiin, joita jokaisessa suhteessa varmasti on ollut, nyt on vaan yksi suunta johon katsoa ja se on eteenpäin... :hug:

tää on ihan niin kun mä olen tän asian ajatellut..ainahan se on vaikeeta kääntää uusi sivu elämässä ja lähetä kohti "tuntematonta",on helpompaa jäädä siiehn tuttuun ja turvalliseen vaikkei siinä oliskaan niin hyvä olla.
ihminen sopeutuu :/
ja varmasti sekin etteä mun ainoa tukiverkko on mun 2 ystävää,helpompaa olisi jos molemmat vanhemmat olis työntämässä mua elämässä eteenpäin..

mutta eipähän enää tarvii kävellä jonkun tortillakastikkeen takia muutamaa kilsaa kaupasta kotiin :xmas:

mutta sulla on kuitenkin ne ystävät joihin tukeutua, kaikilla ei ole sitäkään.

Mä olen aikoinani rimpuillut ihmissuhteessa joka sai voimaan tosi huonosti henkisesti, ja päätöksen teko oli vaikeaa.
Eräs mun ystävistä sanoi :" ota kynä ja paperia ja listaa nykyisen elämäsi hyvät ja huonot puolet, ja eron jälkeisen elämän hyvät ja huonot puolet, se auttaa sua näkemään mikä on hyvää ja mikä huonoa kummassakin tilanteessa ja jos hyviä puolia on enemmän elämässä ilman miestä, sekin voi auttaa sua lopullisen ratkaisun tekemisessä"
Ja mä teinkin niin, ja vaikka se lista ei tehnyt päätöstä mun puolesta niin se auttoi tajuamaan selvemmin mitä mä elämältäni haluan.