O
ov
Vieras
minkä suuntautumisvaihtoehdon sitä ottaisi ensi syksylle. (Opiskelen lähihoitajaksi, tarkennus)
Alunperin kiinnosti eniten lapset ja nuoret, mutta nyt keväällä, kun olin vanhuksia hoitamassa työssäoppimisjaksolla, niin koin, ettei vanhusten hoitaminenkaan hassumpaa puuhaa ole.
Tuli sitten mieleen, että yksihän vaihtoehto olisi sitten sairaanhoito ja huolenpito (kun olen niin monesta paikasta olen lukenut että mieluummin kannattaa valita sairaanhoito ja huolenpito kuin vanhustyön suuntautumis-
opinnot, on laajempi ja monipuolisempi ja saa laajemmat työmahdollisuudet), mutta toki hieman jännittää, etten vain hyppäisi liian isoihin kenkiin ja kokisi, että nämä opinnothan ovat liian haastavat minulle.
Tosin muutama opiskelukaveri mitkä kanssa haluavat SAHU:n opintojen pariin syksyllä, kannustavat kovasti, että ota vain SAHU - kyllä sinä siellä pärjäät ja autetaan sitten toinen toisiamme, jos joku ei jotain osaa / hoksaa.
Lähinnä minua mietitytttää SAHU:n opinnoissa se, että olenko miten kätinen ihminen eli että onnistunko hyvin niissä kaikissa kädentaitoa vaativissa hommeleissa eli esim, kaikenlaiset pistämiset sun muut. Ja toinen miten hyvin muistan kaikki systeemit mitä hoitotyössä vaaditaan, onhan siinä nyt yhtä sun muistettavaa, se kyllä tuli hyvin hoitojakson työssäoppimjaksolla esille. Kun koen, etten aina osaa olla niin järjestelmällinen ja hyvin asiat organisoiva ihminen ja kun hoitotyössä niin pitää olla.
Kuitenkin koen, että ei pahemmin päiväkotimaailmakaan enää houkuta, enemmän tämä hoitotyön maailma kiinnostaa. Ja toisaalta koen, että saattaisin olla hyvin turhautunut "lapset ja nuoret" suuntautumisopintojen parissa, koska olen aikanaan suorittanut perhepäivähoitajan ammattitutkinnon ja niitä samoja asioita sitten osittain käydään läpi uudestaan. SAHU tarjoaisi ihan uutta tietoja ja uusia haasteita.
Alunperin kiinnosti eniten lapset ja nuoret, mutta nyt keväällä, kun olin vanhuksia hoitamassa työssäoppimisjaksolla, niin koin, ettei vanhusten hoitaminenkaan hassumpaa puuhaa ole.
Tuli sitten mieleen, että yksihän vaihtoehto olisi sitten sairaanhoito ja huolenpito (kun olen niin monesta paikasta olen lukenut että mieluummin kannattaa valita sairaanhoito ja huolenpito kuin vanhustyön suuntautumis-
opinnot, on laajempi ja monipuolisempi ja saa laajemmat työmahdollisuudet), mutta toki hieman jännittää, etten vain hyppäisi liian isoihin kenkiin ja kokisi, että nämä opinnothan ovat liian haastavat minulle.
Tosin muutama opiskelukaveri mitkä kanssa haluavat SAHU:n opintojen pariin syksyllä, kannustavat kovasti, että ota vain SAHU - kyllä sinä siellä pärjäät ja autetaan sitten toinen toisiamme, jos joku ei jotain osaa / hoksaa.
Lähinnä minua mietitytttää SAHU:n opinnoissa se, että olenko miten kätinen ihminen eli että onnistunko hyvin niissä kaikissa kädentaitoa vaativissa hommeleissa eli esim, kaikenlaiset pistämiset sun muut. Ja toinen miten hyvin muistan kaikki systeemit mitä hoitotyössä vaaditaan, onhan siinä nyt yhtä sun muistettavaa, se kyllä tuli hyvin hoitojakson työssäoppimjaksolla esille. Kun koen, etten aina osaa olla niin järjestelmällinen ja hyvin asiat organisoiva ihminen ja kun hoitotyössä niin pitää olla.
Kuitenkin koen, että ei pahemmin päiväkotimaailmakaan enää houkuta, enemmän tämä hoitotyön maailma kiinnostaa. Ja toisaalta koen, että saattaisin olla hyvin turhautunut "lapset ja nuoret" suuntautumisopintojen parissa, koska olen aikanaan suorittanut perhepäivähoitajan ammattitutkinnon ja niitä samoja asioita sitten osittain käydään läpi uudestaan. SAHU tarjoaisi ihan uutta tietoja ja uusia haasteita.
