N
nikoko
Vieras
Siis tyhmä kysymys, anteeksi
Mutta mieheni kanssa olemme tässä keskustelleet jo useamman päivän, kun tulin puhuneeeksi hänelle siitä, kuinka minusta paras ystäväni ei ole enää oikeastaan ystävä ollenkaan. Mieheni mielestä taas minun ajattelutapani on erikoinen
Minulla on ollut hyvä ystävä, sellainen todella tärkeä ja oikea sielunsisar, yli 15 vuotta. Nyt sitten, elämänkolhujen sun muun keskellä, olen huomannut että ystävälläni ei ole lainkaan aikaa minulle silloin, kun hänellä menee hyvin, evvk ja niin edelleen. Minä koen, että me emme ole enää ystäviä, koska minusta ystävyyteen kuuluu myös kohtuullista kanssakäymistäkin. Enkä tarkoita, että yhteyttä pidettäisiin tiiviisti, en ole itsekään sellainen. Minulla on monta sellaista kaveria, joiden kanssa tapaamme tai keskustelemme todella harvoin, ja välit ovat hyvät. Mutta tämä ns. paras ystäväni, hän totaalisesti unohtaa minun olemassaoloni silloin kun hänellä menee hyvin. Jos jostain kumman syystä tapaammekin, hän suhtautuu hyvin etäisesti, ja se on minusta kummallista.
Minusta se on kummallista, tai ehkä olen vain itse kummallinen
En ole tiivis yhteydenpitäjä itsekään, mutta jos toistuvasti käy niin, että minua ei ole olemassakaan silloin, kun elämässä menee hyvin, ja sitten ollaan taas sydänystävää kun on erottu/väsyttää tms, niin ei se minusta ole kyllä mitään ystävyyttä 
Minulla on ollut hyvä ystävä, sellainen todella tärkeä ja oikea sielunsisar, yli 15 vuotta. Nyt sitten, elämänkolhujen sun muun keskellä, olen huomannut että ystävälläni ei ole lainkaan aikaa minulle silloin, kun hänellä menee hyvin, evvk ja niin edelleen. Minä koen, että me emme ole enää ystäviä, koska minusta ystävyyteen kuuluu myös kohtuullista kanssakäymistäkin. Enkä tarkoita, että yhteyttä pidettäisiin tiiviisti, en ole itsekään sellainen. Minulla on monta sellaista kaveria, joiden kanssa tapaamme tai keskustelemme todella harvoin, ja välit ovat hyvät. Mutta tämä ns. paras ystäväni, hän totaalisesti unohtaa minun olemassaoloni silloin kun hänellä menee hyvin. Jos jostain kumman syystä tapaammekin, hän suhtautuu hyvin etäisesti, ja se on minusta kummallista.
Minusta se on kummallista, tai ehkä olen vain itse kummallinen