Itkuherkkyys- "lopullinen luonteenpiirre" vai seurausta kaikesta...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkuinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itkuinen

Vieras
Mulla on tässä parin kuukauden ajan itkettänyt tosi paljon, ihan ihmeellisissä tilanteissa. Eilen kyynelehdin kauheena kun kuuntelin Yle Puheelta Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon haastattelua, lapsettomuudesta ym. Uutiset saa mut nielemään ja pidättelemään itkua. On yksi kirja joka kokoajan itkettää. Jos joku kertoo mulle jotain ikävää, alkaa itkettää. Mielikuvituksessa käydyt keskustelut ihmisten kanssa itkettää.
Siis melkeen KAIKKI, mitkä ei ennen ole itkettäneet!

Minusta tilanne on kummallinen, mietin siis vain että olenko vasta nyt muokkautunut lopullisesti tällaiseksi että olen nyt sitten tällainen loppuikäni, vai onko tämä seurausta parin vuoden sisällä tapahtuneista isoista asioista, ikävistä...

Mitä veikkaatte? Tai mitä mun pitäis tehdä? Ollakko vaan ja katsoa meneekö ohi vai jääkö päällevai vaan ajatella että no mä nyt sitten olen tällainen....
 
Minuakin kiinnostaisi tämä ja nuo ap:n esimerkit sopii tosi hyvin minuunkin, tämäkin "Mielikuvituksessa käydyt keskustelut ihmisten kanssa itkettää" :D

Saako itkuherkkyyttä jotenkin lievitettyä? Jos olen vihainen, suutun, niin alkaa itkettämään väkisinkin. Ja se on todella ärsyttävää, koska siinä tilanteessa haluaisin pystyä sanomaan asioita ilman että se sitä itkunsekaista väninää. Suuttuessa olen aina ollut tällainen pillittäjä, muuten tuo itkuherkkyys tuli raskausaikana eikä ole sittemmin hävinnyt (synnyttämisestä jo pari vuotta).
 
Pikkuinen jättiläinen: Juuri tuo on myös nyt minussa ollut kummallista, että suuttuessa itkettää, ennen ei todellakaan!

Minä en ainakaan ole keksinyt miten saisin tuota itkuherkkyyttää itsestäni pois. Se vaan tulee ja pysyy, pinnistellä täytyy ettei joka tilanteessa itketä. Eilenkin jouduin soittamaan lapsen asiasta päivystykseen niin voi ei miten itketti...
 
Minusta miehenä parempi että nainen näyttää tunteita kuin että nainen on matalaääninen ja viilipytty. Tietenkin ymmärrän sen kiusallisuuden, mutta se voi olla myös vahvuus.
 
Minuakin kiinnostaa meneekö tänä ohi. Alkoi raskausaikana ja jatkuu edelleen, lapsi kohta 2-vuotias, imetyksestäkin jo vuosi. Aina on vihaisena alkanut itkettää, ihan lapsesta asti, mutta nykyään itken ihan tyhmillekin asioille, jutuille joista luen tai näen telkusta. Onkohan sitä lapsen myötä herkistynyt asioille? Jos ajattelee positiivisesti niin ehkä minusta on sitten tullut empaattisempi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen;26377490:
Saako itkuherkkyyttä jotenkin lievitettyä? Jos olen vihainen, suutun, niin alkaa itkettämään väkisinkin. Ja se on todella ärsyttävää, koska siinä tilanteessa haluaisin pystyä sanomaan asioita ilman että se sitä itkunsekaista väninää. Suuttuessa olen aina ollut tällainen pillittäjä, muuten tuo itkuherkkyys tuli raskausaikana eikä ole sittemmin hävinnyt (synnyttämisestä jo pari vuotta).

Näin minullakin!! Se on suorastaan raivostuttavaa. Menee kaikki mahdollisuudet esim. "riidellä järkevästi". :whistle:

Pysyvä luonteenpiirre, minulla ainakin.
Pahoitteluni, rakas lähipiiri.
 

Yhteistyössä