Itkettää

[Täysikuu]

Olen käynyt psykologeilla ja koettanut vaikka mitä.

Pienestä tytöstä asti kun tuollainen mies kasvattaa, ei voi kasvaa muuta kuin kieroon.
Olen itsetunnoton, pahoinvoiva ja tunnen olevani täysin mitätön.
Tuo mies sen minulle teki.
Se aina jaksoi toistaa että sinä et ole mitään ja koska olet tuollainen, et kaskaan saa kavereita ja sinun elämästä ei tule mitään.

Minun olisi pitänyt olla hiljaa, totella ja painua maanrakoon. Perusluonne minulla on hyvin temperamenttinen ja sehän ei hänelle sopinut.

Voi miten paljon me riideltiin.
Sain selkääni 15v. asti. :/
Sen jälkeen nousi uhma ja kun ensimmäisen kerran uskallin katsoa tuota miestä silmiin, loppui lyöminen. Ajatelkaa, piti uskaltaa katsoa silmiin!
Miten kylmät ja kuolleet ne silmät olikaan, en unohda ikinä! Katse piti kääntää äkkiä pois.

Eipä mennyt aikaakaan kun muutin pois kotoa, minut laitettiin pois niin nuorena kun en enää ollut kelpaava kotona olijaksi, olinkin uhmakas ja hankala.

Kovaa on ollut elämäsi! Tiedän millaista, oma isäni oli narsisti pahimmasta päästä!
Ihan samanlaista, minä pääsin vasta 18v pois kun tulin raskaaksi ja menin naimisiin.
Olen monesti miettinyt että kuinkahan kerkesin raskaaksi kun "ukko" aina vahti!
Olen paljon joutunut kasvattamaan itseäni ja onneksi en ole samanlainen.
Kuitenkin vasta vanhempana olen saanut itsekunnioitukseni. Olin äidillekin kauan katkera miiksi ei eronnut vaikka aina toivoimme.
Oikein paljon ISOJA HALEJA sinulle ja voimia!

 

[vieras]

Kysy äidiltäs jos se jättäiski sen ukon ja muuttais vaikka samalle paikkakunnalle kuin sie... Vaikka naapuriin jos haluaa! Sitten ei olis yksin teistä kumpikaan. Ihan tosissaan...

Täytyy olla typerys jos moiseen uskoo. Ap voi tavata jonkun ja muuttaa vaikka honoluluun tuon tulevan miehen kanssa. Jolloin taas oma äiti on sivuseikka.
Uskon kuitenkin, että ap velloo liikaa menneisyydessään ja syyttelee muita. Ei halua jatkaa elämää menemällä töihin. Onko muita 26-vuotiaita, joilla ei työkokemusta. Onko edes koulutusta. Aina ei saisi vain syytellä muita ja paha olo voi helpottaa, jos joskus tekee jonkun muun hyväksi jotain, eikä vain aina odota saavansa.

 

[äitylipäityli]

Niin,kaikki narsistin läheiset ovat uhreja!Oon joskus lukenut aiheesta..Narsistihan saa muut tuntemaan itsensä pieniksi ja mitättömiksi oman täydellisyytensä rinnalla.Vaikea se on lähteä siitä pois,varsinkin,jos on vielä itse heikko luonne Oma elämä kutistuu siinä ihan huomaamatta..Mulla on yksi kaveri,jonka oma isä sai joku aika sitten narsistin "diagnoosin",kun jollain lailla olivat hänet psykiatrille saaneet.

Ilmeisesti tämä mies saa sun äitisi tuntemaan olonsa yhtä aikaa hyväksi ja huonoksi.Ja sellaiseksi,että äitis tarvitsee tätä miestä,vaikka todellisuudessa asia on toisin..

Koita jaksaa!Pala palalta kasvatat itteäs vahvemmaksi ja häilytät pois sen kaiken,mitä tuo mieleltään sairas ihminen on sulle aiheuttanut.Toivon niin :hug:

 

[lumihiutale82]

ikävää...voimia kuitenkin sinulle :hug:

 

[kaikenlaisia sitä jne]

Huhhuh. VIKAA on äidissäsikin, eikä vain isäpuolessasi. Uskomatonta, että tulee joku äijänkäppyrä ja äiti on valmis - juu, aivan oikein VALMIS - hylkäämään omat lapsensa. Aikamoinen suhde pitää olla... Äitisi ei ole minkään arvoinen ihminen. Pistäisin välit poikki, että saisi elää omaa elämäänsä prinssinsä kanssa kaikessa rauhassa.

No tuotakin mieltä voi olla. Jos tämä äitini olisi sinun äiti, et ajatteleisi noin. :/ Ei omaa äitiään voi syyllistää noin rankasti, ainakaan minä en voi.

Kyllä mä ajattelisin just noin jos oma äitini olisi kyseessä. Miksi omaa äitiä ei muka voisi syyllistää noin rankasti? Miksi, jos kerran on ansainnut syyllistämisen käytöksellään? Onko sinusta äiti aina se pyhä ihminen, jota ei missään olosuhteissa saisi arvostella?

Mä luulen, että se on se rakkaus! Kun rakastaa äitiään, sitä kestää aika paljon ikäviäkin asioita. Ja jos jota kuta rakastaa, siihen ei tosiaankaan laita välejä poikki!
Tämä pätee tässä varmasti äidin ja tyttären suhteeseen, samoin kuin äidin ja isäpuolen suhteeseen.

Niin... lapsi rakastaa äitiään. Mutta mitä jos äiti ei rakasta lastaan, vaan hylkää hänet miehensä vuoksi? Kuuluuko lapsen silti rakastaa äitiään? Onko sellainen äiti ansainnut lapsensa rakkauden? Oikea kunnon äiti ei koskaan jättäisi lapsiaan uuden miehen varjoon.

 

[Täysikuu]

Kirjoitin yksi yö aikoinaan kun transsissa kaikki kamalat asiat paperille.Tarkoituksena antaa se etukäteen luettavaksi psykologille jolle menen puhumaan.Kävin siellä vain kerran ja tunsin sen ihan turhaksi.
Enemmän minua auttoi jo se kun kirjoitin ne kaikki asiat ylös.
Jälkeenpäin ajatellen oli ihan pelottava tilanne. Olin jo asettunut illalla sänkyyn enkä taas saanut yntä. Yhtäkkiä oli vain etsittävä paperia ja kirjoitus tuli tosiaan aikajärjestyksessä kuin transsissa!

 

[cothis]

:hug:

 

[äitylipäityli]

Kysy äidiltäs jos se jättäiski sen ukon ja muuttais vaikka samalle paikkakunnalle kuin sie... Vaikka naapuriin jos haluaa! Sitten ei olis yksin teistä kumpikaan. Ihan tosissaan...

Täytyy olla typerys jos moiseen uskoo. Ap voi tavata jonkun ja muuttaa vaikka honoluluun tuon tulevan miehen kanssa. Jolloin taas oma äiti on sivuseikka.
Uskon kuitenkin, että ap velloo liikaa menneisyydessään ja syyttelee muita. Ei halua jatkaa elämää menemällä töihin. Onko muita 26-vuotiaita, joilla ei työkokemusta. Onko edes koulutusta. Aina ei saisi vain syytellä muita ja paha olo voi helpottaa, jos joskus tekee jonkun muun hyväksi jotain, eikä vain aina odota saavansa.

Noh,sinulla on ilmeisesti ollut täydellinen elämä..

|O

 

[The titityy]

Kysy äidiltäs jos se jättäiski sen ukon ja muuttais vaikka samalle paikkakunnalle kuin sie... Vaikka naapuriin jos haluaa! Sitten ei olis yksin teistä kumpikaan. Ihan tosissaan...

Täytyy olla typerys jos moiseen uskoo. Ap voi tavata jonkun ja muuttaa vaikka honoluluun tuon tulevan miehen kanssa. Jolloin taas oma äiti on sivuseikka.
Uskon kuitenkin, että ap velloo liikaa menneisyydessään ja syyttelee muita. Ei halua jatkaa elämää menemällä töihin. Onko muita 26-vuotiaita, joilla ei työkokemusta. Onko edes koulutusta. Aina ei saisi vain syytellä muita ja paha olo voi helpottaa, jos joskus tekee jonkun muun hyväksi jotain, eikä vain aina odota saavansa.

Olen käynyt kouluissakin, tosin en vielä ole valmistunut mistään.
Siihen ei ole syynä menneisyys vaan ihan muut kuviot, mm. rankka koulukiusaaminen.
Työkokemustakin löytyy jonkinverran.
Parilta alalta jäi koulu kesken kun tuli huomattua että ei ole minun juttu se ala.

Voi, minä tunnen monia joilla elämä on mennyt hienosti ja siltikään tässä iässä ei ole käytynä muuta kuin peruskoulu tai lukio, töitä ei ole tehty päivääkään.
Älä siis puhu läpiä päähäsi...

 

[äitylipäityli]

Huhhuh. VIKAA on äidissäsikin, eikä vain isäpuolessasi. Uskomatonta, että tulee joku äijänkäppyrä ja äiti on valmis - juu, aivan oikein VALMIS - hylkäämään omat lapsensa. Aikamoinen suhde pitää olla... Äitisi ei ole minkään arvoinen ihminen. Pistäisin välit poikki, että saisi elää omaa elämäänsä prinssinsä kanssa kaikessa rauhassa.

No tuotakin mieltä voi olla. Jos tämä äitini olisi sinun äiti, et ajatteleisi noin. :/ Ei omaa äitiään voi syyllistää noin rankasti, ainakaan minä en voi.

Kyllä mä ajattelisin just noin jos oma äitini olisi kyseessä. Miksi omaa äitiä ei muka voisi syyllistää noin rankasti? Miksi, jos kerran on ansainnut syyllistämisen käytöksellään? Onko sinusta äiti aina se pyhä ihminen, jota ei missään olosuhteissa saisi arvostella?

Mä luulen, että se on se rakkaus! Kun rakastaa äitiään, sitä kestää aika paljon ikäviäkin asioita. Ja jos jota kuta rakastaa, siihen ei tosiaankaan laita välejä poikki!
Tämä pätee tässä varmasti äidin ja tyttären suhteeseen, samoin kuin äidin ja isäpuolen suhteeseen.

Niin... lapsi rakastaa äitiään. Mutta mitä jos äiti ei rakasta lastaan, vaan hylkää hänet miehensä vuoksi? Kuuluuko lapsen silti rakastaa äitiään? Onko sellainen äiti ansainnut lapsensa rakkauden? Oikea kunnon äiti ei koskaan jättäisi lapsiaan uuden miehen varjoon.

Mutta,kun kyseessä on narsistinen ihminen niin ei siihen muuta tarvita!Ei tässä äiti ole lastaan hylännyt vaan on käynyt onnettoman huono tuuri,että rakastuu narsistiin.Lukekaa aiheesta niin ymmärrätte!!Tälle äidillekin varmasti äärettömän raskasta ja voi vain toivoa,että joku päivä silmät aukenisi ja huomaisi,että jotain on pahasti vialla miehen mielessä..

 

[Lilleri]

Eikö äitisi voi tulla sinun tykö?

 

[vieras]

Ei äiti tule.
Sillä paniikkihäiriö ja ei voi matkustaa linja-autossa, saatikka lähteä ajamaan tuota 200km matkaa.

26pv. äidillä 6-kymppiset ja laittoi viestiin että silloin voidaan tulla kun TARVITSEE minua tarjoiluun ja tiskaamiseen.

Taidan jättää väliin.
Jos en saa käydä silloin kun todella äitiä tarvitseisin, niin en mene ollenkaan.

Isäpuoli inhoaa ajatusta niistä synttäreistä ja aikoo lähteä pakoon koko touhua.
Inhottava mies. Se on niin erakko ja vihaa kaikkia ihmisiä, haluaa äidin omia ja sen on tehnytkin.

:'( :'( :'(

 

[äitylipäityli]

Kirjoita mulle aina,kun siltä tuntuu!Ja voin tulla vaikka käymään,jos joskus haluat muutakin mietittävää kuin nämä masentavat asiat

 

[The titityy]

Eikö äitisi voi tulla sinun tykö?

Ei pysty tulemaan. Haluaisi kyllä mutta matkustaminen on hänelle vaikeaa sen paniikkihäiriön takia ja sitten se ukko ei todellakaan hyväksy että äiti lähtisi välillä pois siitä nurkista.
Sille miehelle tuo äidin poistuminen kotoa on myrkkyä, varsinkin jos poistuminen johtuu meistä lapsista.

 

[torpeedo]

niin ja parempia aikoja sulle tosiaan toivon....

 

[The titityy]

Kirjoita mulle aina,kun siltä tuntuu!Ja voin tulla vaikka käymään,jos joskus haluat muutakin mietittävää kuin nämä masentavat asiat

Minä kirjoittelen. Kiva kun löysin sinut, vai oliko se että sinä löysit minut... =)

 

[lisko]

Mitäs jos menisit sinne äitis synttäreille kuitenki? Mä menisin jos olis noin kova ikävä.

 

[The titityy]

Mitäs jos menisit sinne äitis synttäreille kuitenki? Mä menisin jos olis noin kova ikävä.

Menenhän minä. Tuntui vaan tuossa että 'kostoksi' en mene... :/