istukkatutkimus / punktio

Olen 41v ja kävin np-ultrassa,sekä verikokeesta,josta laskettiin kohonnut riski eli 1:59.kävin viikko sitten lapsivesipunktiossa,ja lääkäri söhelsi kaksi kertaa kalvoihin,eikä saanut otettua onneksi ymmärsi kutsua toisen lääkärin avuksi ja tämä sai vettä todella vähän,mutta kait toivottavasti riittävästi.Alavatsa oli kipeä koko iltapäivän,mutta ei onneksi mitään vuotoa.Harmi kun tulosten odottamiseen menee monta viikkoa,nyt jo ollaan viikolla 17,joten vastaus toivottavasti tulee pian.Minua jäi askarruttamaan,että lääkäri pisti toista kertaa yrittäessään vauvaan,kun se söhelsi ja itsekin jotenkin säikähti.Onko vastaavia juttuja tapahtunut??

 

Jen on kyllä joutunut monen monen kiperän tilanteen eteen pitkän (44v) elämänsä aikana. Menettänyt läheisiä ihmisiä, myös lapsia. Oman lapsenkin ollut vähällä menettää. Tekee työtä kehitysvammaisten parissa. On nähnyt (ja hoitanut) kaikkia mahdollisia vammaisuuden asteita, tai näitä ihmisiä siis tietenkin. On sitä mieltä, että jokaisella on oikeus elämään. Lasta ei voi palauttaa epäkelpona. Jen tietää myös omalta osaltaan, että mielipide ei muutu missään elämäntilanteessa.

 

odotin viidettä lastani ja np-ultrassa kävin ja siinä kaikki ok. Suositeltiin joka tapauksessa lapsivesipunktiota ikäni puolesta,josta pitkän odotuksen jälkeen selvisi,että meille syntyy down-poika.Olin viikolla 20 raskaana,kun vastaus tuli.Loppuraskaus sujui yhtä hyvin,kuin alkukin,fyysisesti,mutta henkinen puoli tahtoi välillä olla kovilla.Meille onneksemme syntyi vuosi sitten täysin terve down-poika. En ole onnistunut törmäämään vielä toiseen äitiin,joka olisi jo odotusajalla saanut tietää down-syndroomasta ja päättänyt pitää lapsen.Löytyisiköhän täältä ketään?? =)

 

\

En ole onnistunut törmäämään vielä toiseen äitiin,joka olisi jo odotusajalla saanut tietää down-syndroomasta ja päättänyt pitää lapsen.Löytyisiköhän täältä ketään?? =)

Minä sain tietää pojallani olevan down rv 27. Tuossa vaiheessa en tietysti enää voinut "valita" raskauden keskeytystä, mutta tuskinpa olisin sitä halunnut tehdä vaikka tieto olisi tullut muutama viikko aiemmin.

 

\

Tarkoitin sitä. että jos yleensä lasta alkaa hankkimaan, pitäisi siinä vaiheessa olla selvä, että myös lapsen todellakin haluaa. Tarkoitin sitä,että jos kerran on tiedossa riski saada vammainen tai sairas lapsi, täytyy miettiä onko valmis sellaisen vastaanottamaan. Ei niin, että jo olemassa oleva elämä lopetetaan, tilataan tietynlainen lapsi. Minä henk.kohtaisesti en tiedä miten menettelisin, jos tietäisin etukäteen mahdollisuuden vammaiseen lapseen olevan erityisen suuri (perinnöllisyys). Siis en tiedä olisinko valmis ottamaan riskin esim 50%+50%. Mutta jos sen riskin ottaisin tieten tahtoen, en haluaisi etukäteen tietää asiasta, koska sillehän ei mitään voisi. Ei tässä mitään kaksinaismoraalisuutta ole. Elämä on elämää, eikä sitä saa tietentahtoen tuhota. Aivan samoin, jos on sitä mieltä että ei voisi mitenkään vaikkapa down lasta ottaa, ei silloin kannata raskaaksi tulla.

tutkimuksessa tärkeintä on seuloa ne sikiöt, jotka eivät elä hetkeäkään kohdun ulkopuolella eli synnyttyään, mietipä sitä.

 

Tutkimukset on kehitetty nimenomaan trisomioiden, lähinnä juuri downin etsimisiseen. Downit eivät ole mainitsemiasi kohta synnyttyään kuolevia. Minä jos kuka tiedän, että on olemassa paljon vammoja, jotka ovat paljon paljon pahempia kuin down, mutta niistäpä ei montakaan tavallisissa tutkimuksissa löydetä. Ei normaalissa lapsivesipunktiossa tai istukkabiopsiassa lähestulkoonkaan kaikkia kromosomivikoja löydy. Hyvin pieni osa voidaan nähdä.

 

Et ole terkkari etkä tiedä tutkimuksista, joten ihmettelen, mitä täällä kirjoittelet. Tottakai down katsotaan, mutta myös ne muutamat varmat tapaukset, jolloin sikiö ei elä hetkeäkään kohdun ulkopuolella eli synnyttään. Sen vuoksi minä kävin tarkastuksessa, koska miksi kantaa olematonta taakkaa monta kuukautta. Mene kirjoittajapiiriin, Jen, täältä vänkäämästä. Lienetkö edes 40+.

 

\

odotin viidettä lastani ja np-ultrassa kävin ja siinä kaikki ok. Suositeltiin joka tapauksessa lapsivesipunktiota ikäni puolesta,josta pitkän odotuksen jälkeen selvisi,että meille syntyy down-poika.Olin viikolla 20 raskaana,kun vastaus tuli.Loppuraskaus sujui yhtä hyvin,kuin alkukin,fyysisesti,mutta henkinen puoli tahtoi välillä olla kovilla.Meille onneksemme syntyi vuosi sitten täysin terve down-poika. En ole onnistunut törmäämään vielä toiseen äitiin,joka olisi jo odotusajalla saanut tietää down-syndroomasta ja päättänyt pitää lapsen.Löytyisiköhän täältä ketään?? =)

Onnittelut hienosta päätöksestänne! :flower: Täällä palstailee ainakin odotuspuolella nikki Donnanen, joka odottaa down-lasta. He saivat tietää kromosomihäiriöstä jo raskauden alkupuolella. =)

 

No en tosiaankaan valehtele. Toki on olemassa trisomioita, joissa ennuste eliniän suhteen on matala. Trisomiat näkyvät tutkimuksissa. Mutta on olemassa lukuisa määrä, satoja erilaisia variaatioita kromosomimuutoksista, joissa tulevaisuuden näkymät ovat paljon lohduttomammat kuin downissa ja joita ei nähdä. Joitakin näistä voidaan etsiä, kun tiedetään etukäteen mitä etsiä. Esim jos perheeseen on jo syntynyt tällainen lapsi, voidaan seuraavassa raskaudessa tätä tiettyä juttua etsiä. Down on tavallisin kehitysvammaisuuden aiheuttaja ja helppo löytää ja sitä varten on pääasiassa nämä tutkimukset kehitelty. Eli väännän rautalangasta: Minkään tutkimuksen perusteella ei kukaan tiedä odottavansa kromosomeiltaan tervettä lasta. Olen 40+ ja olen myös koulutukseni ja työni kautta näistä asioista täysin perillä. Ei tulisi mieleenikään valehdella tai kertoa juttuja, joiden todenperäisyydestä en ole varma.

 

Jen taitaa kirjoitella Vauvan sivuilla nimimerkillä Kaihoisa...Aivan samanlaista lietsontaa ja kokemuksen syvää rintaääntä.... \|O

 

Vauvapalstoista en muista tiedä enkä kaihoisistakaan. Itse en lietso vaan kerron vain ja ainoastaan tosiasiat ja todellakin ihan tietopohjalta. Ääni on tavallinen, tavallisen ajattelevan naisen ääni. Naisen, joka rakastaa elämää ja ihmisiä.

 

Mutta kuitenkin Jen, jos rakastat ihmisiä, annat heidän olla oma itsensä ja tehdä omat päätöksensä. Siispä jätä paasaus ja ahdistelu, ja keskity omaan elämääsi.

 

En paasaa enkä ahdistele. Puolustan vain kaikkien tasa-arvoista oikeutta siihen omaan elämään.

 

:wave:

Mä odotan down-poikaa, nyt rv 33+6.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin laita yytä. =)

 

Epäileekö joku Jenin kirjoituksia??

Sattumalta eksyin tälle palstalle, ja voin ammattini perusteella voin sanoa, että kyllä tuon täytyy olla perilla asioista kun noin kirjoittaa.
Ja ihan totuuksia kirjoittaa.
On olemassa todella vaikeita sairauksia, niin kromosomi kuin muitakin, jotka todella ovat PALJON pahempia kuin down syndrooma. Nuo muut trisomiathan vain harvoin jäävät henkiin. Down on kyllä siitä kaikkein helpommasta päästä jos ajatellaan kehitysvammaisuutta. Kehitysvammaoireyhtymien lisäksi on lukuisa joukko erittäin vaikeita muita sairauksia, jotka todellakin kuluttavat vanhempia paljon.
Ja terveet kromosomit eivät todellakaan takaa tervettä lasta. Jo sydänvikaisiakin syntyy (leikattavia vikoja, ei mitään pieniä) noin 550 vuodessa. Kun kromosomit ovat normaalit ja onkin sydänvika, niin näitä ei vanhemmat keskeytä, miksiköhän?? Joku voi ajatella, että sydänvika on korjattavissa ja sitten se on ohi, kromosomivika ei. Näin todellakin on usein, mutta ei aina. Sydänvikaankin liittyy niin paljon kaikenlaista, että loppujenlopuksi meillä onkin korjattu sydänvika ja pyörätuolissa istuva vaikeavammainen lapsi. Lapsi on toki vanhemmilleen rakas, mutta noon on tuo kehitysvammainenkin, joko down syndroomalapsi tai joku muu mikä ei kromosomitutkimuksesa näy.

Lapsivesipunktioiden yms. sikiötutkimuksen perimmäinen tarkoitus on ollut löytää trisomiat keskeytystä (lue epäkelpo pois) varten. Noita muita ei tutkita, koska niitä ei voi nykyisillä (kohtuuhintaisilla???) sikiötutkimuksilla todeta. Heti kun voidaan, niin pakettiin nuo lisätään (siis kohtuuhintaiset), kalliit erikoistutkimukset eivät koskaan pääse seulontoihin mukaan. Jos nuokin rahat käytettäisiin sairaiden lasten hoitoon, niin olisi monen terveenkin lapsen hoito nopeampaa ja tehokkaampaa silloin kun terveydenhuoltopalveluita yleensäkin tarvitaan.

Toki nuo sikiöseulonnat ja päätösten teko on jokaisen vanhemman/vanhempien oma asia, mutta jos joku tuo (kuten Jan) esille myös näitä muita puolia, niin se ei ole ollenkaan huono asia.

Tottakai jokainen toivoisi lapsensa olevan terve ja pysyvän terveenä. Kaikkien toive ei aina kuitenkaan toteudu. Ja kaikkea ei voi edeltäkäsin ennustaa...

Ei myöskään voi tietää menikö raskaus kesken tuon punktion vuoksi vai olisiko se mennyt muutenkin. Kovin pahat muistot tuosta punktiosta jää jos raskaus menee kesken ja kromosomit olivatkin tutkituilta osin normaalit. Ja varsinkin jos puolisot ovat olleet asiasta eri mieltä. Kehoitankin kaikkia miettimään tarkoin edut ja haitat, tekemään yhteisen päätöksen ja miettimään myös yhteisen ajatuksen siitä jos kaikki ei olekaan kohdallaan.

 

tuossa juuri puolustelin Jenin kirjoituksia. Lisään vielä.

Joku tuolla kirjoitti, ettei tiedä muita joilla olisi downraskaus ollut tiedossa etukäteen. Niitä on todella monia. Usein esim. synnytyslääkärit antaessaan lausuntoja ketovat, että lähes kaikki äidit jotka saavat tietää odottavansa down lasta, tekevät keskeytyksen. Näin ei todellakaan ole. Luku pyörii jossakin 50 prosentin paikkeilla.
Ei se dowblapsi elämää kaada. Monet ottavat hänetkin vastaan avosylin ilman, että taustalla olisi jokin uskonnollinen vakaumus tai muu syy joka estää abortin teon.
Mielestäni on ihan hyvä, että ihmiset uskaltavat pitää downraskaudenkin ympäristön painostuksista huolimatta. He ovat ymmärtäneet, että ei tervettä lasta saa tilauksesta. He uskaltavat ottaa vastaan tämän suuren haasteen.
Itse en tiennyt odottavani downlasta, yllätyksenä tuli. Pois en lastani antaisi, niin ihana hän on omana itsenään. Hän on lapsi siinä missä kuka muukin lapsi ei mikään ihmeellinen "olio" tai kummajainen.

 

Nyt luin koko ketjun läpi ja haluan kertoa miksi itse menin istukkabiopsiaan.
Eli meidän vauvalla oli paljon turvotusta np-ultrassa (3,6-7,7 mm). Menin sikiötutkimusyksikköön enkä silloin tiennyt haluanko istukkabiopsiaan. Lääkäri vakuutti että kaikki kromosomipoikkeavuudet löytyy tutkimuksella. Niinpä päätettiin ottaa näyte, kun me pelättiin että vauvalla olisi 13- tai 18-trisomia.
Tuloksia odotellessa keskusteltiin että jos vauvalla on down niin jatketaan raskautta, mutta jos jotain vakavampaa niin keskeytetään. En todellakaan tiedä olisinko sittenkään pystynyt siihen. Onneksi mun ei tarvinut tehdä sitä valintaa.
Kun mulle soitettiin Naistenklinikalta ja kerrottiin downista mä meinasin pompata kattoon, meidän vauvalla on vaan down!

Mutta joo... siis me haluttiin tietää mikä meidän vauvalla on. Ja tämä tieto downista on vaikuttanut synnytyssairaalan valintaan sekä raskautta seurataan tarkemmin.
Mä olen todella tyytyväinen siihen että tiedän, tosin en osaa kyllä varmasti kuvitellakaan miltä tuntuu saada tieto syntymän jälkeen...

Totta on sekin että en vielä tiedä miltä musta tuntuu jakka vauva on syntynyt, voihan se olla että taas menee pää sekasin, mutta sitä en mieti vielä.

Niin me saatiin tietää jo rv 13+ (vai olikohan 14 :/ )

Tänään tasan 34 ja vauva edelleen perätilassa :\|

 

Jos raskaudessa todetaan poikkeavaa, niin tuo lapsivesitutkimus on ihan hyvä tehdä. Voidaan todellakin tarkistaa, että onko down tai jotain vakavampaa. JA voidaan sitten miettiä synnytyssairaalaa tms.
Mutta jos lähdetään sillä ajatuksella, että halutaan terve lapsi, niin silloin on jo hieman toinen juttu. Ja jos on tarkkaan mietitty miten toimitaan jos...ja molemmat vanhemmat ovat samaa mieltä, niin silloin on nuo ratkaisut helpompia. Siis siinä mielessä, että kumpikaan ei joudu liikaa myöntymään sellaiseen suuntaan joka tuntuu pahalta.

Kukin varmasti elää siinä tilanteessa missä on ja voi vain kuvitella miten tekisi jos olisi tiennyt raskauden aikana tai jos olisi ollut yllätys.

Jos ja kun menee noihin punktioihin, on hyvä miettiä etukäteen tarkkaan miksi menee, mitä niillä hakee ja miten toimitaan jos on jotain poikkeavaa. Ja varautua siihen, että normaali lapsivesipunktio ei takaa tervettä tai edes elävää lasta.

 

oma mielipiteeni on...en jaksanut lukea edes kaikkien kirjoituksia,mutta itselläni on parin vkon.päästä lapsivesitutkimus edessä..ja jos sieltä löytyy edes vähän viitteitä,että lapsi olisi vammainen tjm...niin abortti edessä..en voi ajatellankaan pitäväni vammaista lasta itselläni.Oma on päätökseni(mieheni kanssa samoilla linjoilla) ja siihen ei kenenkään tarvitse sanoa mitään.

 

Miettikää nyt sitten valmiiksi myös se, että jos lapsen vammaisuus palastuu synnytyslaitoksela tai vaikka pari kuukautta sen jälkeen. Mitäs sitten teette? Annatteko sokean tai kuuron lapsen pois? Entäs jos lapsen vaikeaan kehitysvammaisuuteen johtava tila paljastuukin vasta 2-vuotiaana, annatteko heti pois? Tai 8-vuotiaana? Näitäkin sairauksia löytyy.
Toki tuo keskeytyspäätös on teidän ja saatte tehdä mitä haluatte, mutta miettikää myös miten suhtaudutte vammaisen lapseen jos siis vammaisuus paljastuu vasta syntymän jälkeen. Kaikkea kun ei noissa testeissä näe....
Itseasiassa suomessa syntyy valtava määrä vammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia vuodessa. Nuo trisomiat ovat vain pieni osa.

Onnea raskaudellesi!

 

\

Miettikää nyt sitten valmiiksi myös se, että jos lapsen vammaisuus palastuu synnytyslaitoksela tai vaikka pari kuukautta sen jälkeen. Mitäs sitten teette? Annatteko sokean tai kuuron lapsen pois? Entäs jos lapsen vaikeaan kehitysvammaisuuteen johtava tila paljastuukin vasta 2-vuotiaana, annatteko heti pois? Tai 8-vuotiaana? Näitäkin sairauksia löytyy.
Toki tuo keskeytyspäätös on teidän ja saatte tehdä mitä haluatte, mutta miettikää myös miten suhtaudutte vammaisen lapseen jos siis vammaisuus paljastuu vasta syntymän jälkeen. Kaikkea kun ei noissa testeissä näe....
Itseasiassa suomessa syntyy valtava määrä vammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia vuodessa. Nuo trisomiat ovat vain pieni osa.

Onnea raskaudellesi!


Niin,hyvin tiedetään,että lapsella voi olla vasta syntymänsä jälkeenkin jotain,se on sen ajan murhe.Mutta jos jo raskaana/mahdollisimman pian saa tietää,että lapsella on jotain vikaa,niin jos emme halua vammaista lasta,niin eiköhän se ole meidän oma asia.Mene moralisoimaan jollekin toiselle.
Sattui tuttava perheessä nimittäin juuri 5kk vauva kuolemaan,että on se vielä vaikeampaa menettää sen ikäinen,kuin vasta sikiö...joka ei ole vielä maailmaa nähnyt.Pisti vain vähän miettimään...
Ja kiitos toivotuksesta,onnea todellakin kaivataan tässä asiassa tällä hetkellä!

 

Hyvä tietää onko down tai vakavampaa..... Niitä vakavampia kun vain ei löydetä. Vaikka pari vakavan vamman aiheuttamaa trisomiaa näkyy tutkimuksissa, jää jäljelle lukuisa määrä vaikeampia kromosomivikoja. Ei löydy angelmania, prade williä, INCL:ää, leukodystrofioita ym ym.

 

\

Hyvä tietää onko down tai vakavampaa..... Niitä vakavampia kun vain ei löydetä. Vaikka pari vakavan vamman aiheuttamaa trisomiaa näkyy tutkimuksissa, jää jäljelle lukuisa määrä vaikeampia kromosomivikoja. Ei löydy angelmania, prade williä, INCL:ää, leukodystrofioita ym ym.

Tämä on mielenkiintoista, koska siinä tapauksessa erikoislääkärit valehteli mulle päin naamaa...

 

Joko lääkärit valehtelevat tai sitten äidit ymmärtävät väärin.

 

Niin vai mitä nuo ovat mitä tuohon listasit?

Lääkäri sanoi selvästi että kaikki kromosomipoikkeavuudet löytyy istukkabiopsialla....