Isovanhempien velvollisuudesta lapsenlapsia kohtaan

[FionaFauna]

Suomi on sairas maa, lähisukukin on jotain velvoitetta ja kaikki saavat olla omillaan. Mutta ei täällä hyvin voidakaan.

Itse en sanoisi, että sairas maa, mutta useiden tutkimusten mukaan parhaiten voivat kylämäiset ja yhteisölliset kansat. (Lukuunottamatta tätä edellistä brittitutkimusta, jonka mukaan Suomi on varsinainen lintukoto...)

 

[Joulumieltä tosiaan]

Olen samoilla linjoilla -
rakkaat ja läheiset ihmiset kuuluisi säilyä rakkaina koko iän .
Eli suvun ja perheen tulisi pitää yhtä ja välittää toisistaan - ei sen pakollisen 16-18 vuotta - vaan ihan koko iän ...
Ei ole mikään ihme , että ihmiset - nuoret , vanhat ja lapset - voivat pahoin, jos ajattelumaailma on tällainen.

'MINULLA ei ole mitään velvollisuuksia lähimpiäni kohtaan '
'MINÄ haluan nauttia ja en halua olla tekemisissä lasten tai lastenlasteni kanssa'.

Totisesti toivon ettei tuollainen ajattelumalli enää siirry kauttani eteenpäin omalle lapselleni.

Rakkaus ja välittäminen - joulun sanoma ?
Ja sen rakkauden vastakohtahan oli juuri se välinpitämättömyys - mitä tällainen itsekäs ihmisyys ja 'isovanhemattomuuskin' on....

On hupaisaa lukea näitä esimerkkejä 'kavahtaneista' isovanhemmista - joita huimasti pelottaa hirmuinen hoitovastuu ja taakka - ja sne vuoksi eivät pidä ollenkaan yhteyttä lapsenlapsiinsa tai kieltäytyvät vaikkapa kerran vuodessa lapsenlikkomisesta.´
Aikamoista liioittelua , sanoisin - ja halua etääntyä ja etäänyttää itsensä.

Ihmisillä ON velvollisuuksia ja oikeuksia toisiaan kohtaan , iloa ja hupia toisistaan. Joskus myös surua.
Sitä ihmisten välinen kanssakäyminen on - jopa kaupan kassan kanssa ...

 

[vv]

Kuinkahan moni hoitaa vanhempansa hautaan vaikka kuinka osallistuisivat lastenlastensa elämään?

 

[FionaFauna]

Kuinkahan moni hoitaa vanhempansa hautaan vaikka kuinka osallistuisivat lastenlastensa elämään?

Valitettavan harva. Kyllä muuten tuli vanhainkodilla tippa linssiin, kun oli niin paljon vanhuksia, joilla ei käynyt ketään vieraita ja lähiomainenkin taisi olla - no, sosiaalitoimiston täti.

Kuten "Joulumieltä tosiaan"-nimimerkki totesi, kannattaa pitää kiinni perheestään, vaikka se vaikeahoitoinen olisikin.

 

[vieras]

Meidän isovanhemmat ei jaksa osallistua vaan he haluaa elää omaa elämäänsä. Ymmärränkin heitä.Moni keski-ikäinen ja vaihevuotinen kärsii masennuksesta, uupumuksesta, kivuista,unettomuudesta jne. Ei voimia ole pienen hoitamiseen samoin kuin nuorempana oli.Itse toivoisin että isovanhemmat kyläilis ja huomioisi lapsia tapaamalla heitä, hoitoapua en odota.

 

[Lis]

mutta monesti vanhemmat ovat niitä jotka eivät anna nähdä tai olla tekimisissä lapsenlapsen kanssa. Äidit eivät kestä neuvoja, mun mielstä jos haluaa pitää hyvän suhteen niin hymyilee kauniisti kun mamma antaa neuvoja ja tekee kuitenkin itse miten parhaaksi näkee.

Peesi, loistavasti sanottu, koska monta kertaa tallakin palstalla kerrotaan konflikteista jotka voitaisiin taysin valttaa jos aidit kestaisivat vahan sita neuvomistakin.

 

[Vierailija]

mutta monesti vanhemmat ovat niitä jotka eivät anna nähdä tai olla tekimisissä lapsenlapsen kanssa. Äidit eivät kestä neuvoja, mun mielstä jos haluaa pitää hyvän suhteen niin hymyilee kauniisti kun mamma antaa neuvoja ja tekee kuitenkin itse miten parhaaksi näkee.

Peesi, loistavasti sanottu, koska monta kertaa tallakin palstalla kerrotaan konflikteista jotka voitaisiin taysin valttaa jos aidit kestaisivat vahan sita neuvomistakin.

Samaa mieltä, itse annan mennä korvasta sisään ja toisesta ulos ja jaksan vielä hymyilläkin. Ja joskus neuvot tulevat ihan tarpeeseen.

 

[Vierailija]

Kuinkahan moni hoitaa vanhempansa hautaan vaikka kuinka osallistuisivat lastenlastensa elämään?

Minä! En tiedä muista.

 

[vieras]

Suomi on sairas maa, lähisukukin on jotain velvoitetta ja kaikki saavat olla omillaan. Mutta ei täällä hyvin voidakaan.

Itse en sanoisi, että sairas maa, mutta useiden tutkimusten mukaan parhaiten voivat kylämäiset ja yhteisölliset kansat. (Lukuunottamatta tätä edellistä brittitutkimusta, jonka mukaan Suomi on varsinainen lintukoto...)

Mielenterveysdiagnoosien (mm. masennus) määrää, itsemurhien määrää, alkoholismin määrää ja yksinäisten määrää kun miettii, niin en pitäsi tätä kovin terveenäkään yhteiskuntana. Täällä voi kuolla bussiinkin kenenkään 'huomaamatta'.

 

[vieras]

No itse näkisin asian näin ettei isovanhemmilla ole velvollisuuksia lastenlasten arkielämän pyörittämisen suhteen mutta henkinen ja moraalinen velvollisuus tulisi siinä vaiheessa jos sille omalle lapselle eli lastenlasten vanhemmalle käy jotain esim sairastuu vakavasti tms.
Kuitenkin itse aikanaan on valinnut lapsia hankkia eli tietyssä määrin on myös silloin ottanut vastuun niistä tulevista lastenlapsista.

Eli minusta isovanhempien ei tarvitse ottaa ensisijaista vastuuta lapsenlapsista mutta pitää olla valmiina tekemään voitavansa jos tulee tarve.

Itselläni eivät ole vanhempani koskaan muksuja vahtineet enkä sitä heiltä odotakaan mutta ovat olleet valmiit lainaamaan rahaa tarvittaessa(auto piti vaihtaa ja lainattu summa kylläkin maksettiin takaisin alle viikossa) ja tiedän että jos sairastuisin niin etten väliaikaisesti lapsista kykenisi huolehtimaan niin varmasti saisin heiltä apua jos pyytäisin.

 

[MorbidMama]

Minkä mukaan muuten joku aattelee, ettei sukulaisilla olisi mitään velvollisuuksia toisiansa kohtaan...?
Perinteiden, moraalin, lain, kulttuurin, kokemuksen..?

 

[:'(]

Minkä mukaan muuten joku aattelee, ettei sukulaisilla olisi mitään velvollisuuksia toisiansa kohtaan...?
Perinteiden, moraalin, lain, kulttuurin, kokemuksen..?

Ei vaan oo, kulttuuri on nykyään hyvinkin yksilökeskeinen ja individualistinen eikä kenenkään tarvitse välittää tai ottaa vastuuta mistään m uusta kuin omasta navasta. Velvollisuuksiakaan ei ole, on vain oikeuksia.

 

[MorbidMama]

Minkä mukaan muuten joku aattelee, ettei sukulaisilla olisi mitään velvollisuuksia toisiansa kohtaan...?
Perinteiden, moraalin, lain, kulttuurin, kokemuksen..?

Ei vaan oo, kulttuuri on nykyään hyvinkin yksilökeskeinen ja individualistinen eikä kenenkään tarvitse välittää tai ottaa vastuuta mistään m uusta kuin omasta navasta. Velvollisuuksiakaan ei ole, on vain oikeuksia.

Niin, tältähän tämä useimmiten vaikuttaa... välittäisivätkö ihmiset sitten enemmän toisistaan jos laissa olisi pykälä jossa lähimmäiset velvoitetaan välittämään..isovanhemmat lapsenlapsistaan jne. Ja välinpitämättömyydestä seuraisi toki rangaistus...

 

[x]

Mitään lastenhoitovelvollisuutta isovanhemmilla ei ole. Eikä lahjojenantovelvollisuutta. Sen sijaan fiksut isovanhemmat luovat lapsenlapsiinsa elinikäisen siteen olemalla säännöllisesti läsnä näiden elämässä ja osoittamalla kiinnostusta lapsenlapsiinsa. Tätä pyrkimystä pitää myös lapsen vanhempien edistää.

 

[isoäiti mölykylästä]

velvollisuuksia ei ole. on oikeuksia osallistua lastenlasten elämään. ja sillekään ei voi mitään, jos joku ei lapsenlapsistaan välitä. se on tietysti tosi ikävää, koska se suhde on sille lapselle tosi tärkeä. mutta isovanhemmat ei todellakaan ole mitään hoitokoneita eikä lahjakoneita

 

[Timppa]

on oikeuksia osallistua lastenlasten elämään

Ei muuten ole mitään oikeuksia. Jos vanhemmat päättävät jättää isovanhemmat täysin lapsen elämän ulkopuolelle niin sille ei mahda minkään.

 

[Tuittu]

Mitään lastenhoitovelvollisuutta isovanhemmilla ei ole. Eikä lahjojenantovelvollisuutta. Sen sijaan fiksut isovanhemmat luovat lapsenlapsiinsa elinikäisen siteen olemalla säännöllisesti läsnä näiden elämässä ja osoittamalla kiinnostusta lapsenlapsiinsa. Tätä pyrkimystä pitää myös lapsen vanhempien edistää.

:heart:

Samaa mieltä! Eikä tämä tarkoita että isovanhemman tarvitsisi olla hoitajana jatkuvasti tai lahjoa lapsia vaan olla olemassa ja läsnä!

 

[Kippuravarvas]

on oikeuksia osallistua lastenlasten elämään

Ei muuten ole mitään oikeuksia. Jos vanhemmat päättävät jättää isovanhemmat täysin lapsen elämän ulkopuolelle niin sille ei mahda minkään.

Ei mahda ei lain silmissä.

Lapsella minusta kuitenkin on oikeus isovanhempiin eikä sitä pitäisi kieltää ihan heppoisin perustein.

 

[lida]

Isovanhemmuutta ajatellassa voisi miettiä sitä, kuinka itse on viettänyt aikaa omien isovanhempien kanssa. Nykyisin tunnutaan pitävän tärkeänä, että vanhempien pitäisi yksin huolehtia lapsistaan. "Itsepähän ovat lapsia hommanneet."

Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan, heillä on etuoikeus viettää aikaa heidän kanssaan. Tälläinen nykypäivänä valitettavan yleinen itsekkyys saattaa kostautua siinä vaiheessa, kun ikää on enemmän ja perheen kaipuu kovin. Jos isovanhemmilla ei ole kiinnostusta viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa, kuinka voitaisiin olettaa, että lapsilla olisi kiinnostusta omia isovanhempiaan kohtaan?

Tällä en tarkoita että jokaisen isovanhemman pitäisi antaa lahjoja ja olla jatkuvana lapsenhoitajana. Mutta henkilökohtaisesti muistan kyllä olleeni isovanhemmillani hoidossa lapsena...eivätkö isovanhemmuuden vapauden puolustajat sitten ole?

 

[Tuittu]

Isovanhemmuutta ajatellassa voisi miettiä sitä, kuinka itse on viettänyt aikaa omien isovanhempien kanssa. Nykyisin tunnutaan pitävän tärkeänä, että vanhempien pitäisi yksin huolehtia lapsistaan. "Itsepähän ovat lapsia hommanneet."

Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta lapsenlapsiaan kohtaan, heillä on etuoikeus viettää aikaa heidän kanssaan. Tälläinen nykypäivänä valitettavan yleinen itsekkyys saattaa kostautua siinä vaiheessa, kun ikää on enemmän ja perheen kaipuu kovin. Jos isovanhemmilla ei ole kiinnostusta viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa, kuinka voitaisiin olettaa, että lapsilla olisi kiinnostusta omia isovanhempiaan kohtaan?

Tällä en tarkoita että jokaisen isovanhemman pitäisi antaa lahjoja ja olla jatkuvana lapsenhoitajana. Mutta henkilökohtaisesti muistan kyllä olleeni isovanhemmillani hoidossa lapsena...eivätkö isovanhemmuuden vapauden puolustajat sitten ole?

Minä en muista että olisin juurikaan ollut isovanhemmilla hoidossa tai saanut edes juurikaan lahjoja, mutta muistan että talvisin oli todella mukavaa hiihtää Mummon luo ja jos oli kovin kylmää mummu aina lämmitti kupillisen viinimarjamehua ja saattoi pakata taskuun muutaman keksi evääksi kotimatkaa varten. Ei niin hurjan vaativa suoritus Mummolta, mutta ne ihanat muistot mitä tuostakin on jäänyt... :heart: Joskus Mummo laittoi mulle viltin ympärille ja vei sohvalle istumaan ja luki mulle sadun, se on myös jäänyt ihanaksi muistoksi mieleen... Onneksi omat lapset ovat saaneet samaa omilta isovanhemmiltaan!

 

[Keittiönoita]

Mä miellän velvollisuuden sellaiseksi asiaksi, joka on laissa säädetty ja jonka tekemättä jättämisestä seuraa tämän vuoksi jonkinlainen rangaistus. En siis pidä lapsenlapsien hoitamista tai lapsenlapsien elämään osallistumista sen enempää velvollisuutenani kuin pidän juuri 18 vuotta täyttäneelle pojalleni ruuan laittamista. Teen sen, kun se sopii kuvioon, mutta jos ei sovi kuvioon, poika kokkailkoon pöperönsä itse. En siis sovi työpalavereja tai -matkoja, ystävieni tapaamista tai harrastuksiani sen mukaan, milloin tuolla 18-vuotiaalla on mahdollisesti nälkä.

Omat vanhempani aion hoitaa kotona loppun asti, jos se ent. sairaanhoitajan taidoillani on mahdollista. Kaikki käytännön järjestelyt on jo tehty siten, että voin toimia heille tarvittaessa omaishoitajana. Kun vanhemmistani aika jättää, aion kuitenkin toteuttaa myös niitä unelmia, mihin nuorena ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia, mutta sen jälkeen kun raha ei ollut enää esteenä, oli lapset ja muut velvoitteet.

En vielä tiedä, minne päin maailmaa tästä aikanaan muutan ja millaiseen asuntoon. Uuden kotini kuitenkin perustan itseäni ajatellen enkä sitä silmällä pitäen, että sinne sitten lapsenlapsetkin mahtuvat. Enhän edes vielä tiedä, minne päin maailmaa omat lapseni asettuvat ja paljonko niitä lapsenlapsia edes tulee. Jos tulee yhtäkään. Jos toinen lapsistani vaikka toteuttaa unelmansa ja asuu aikanaan Japanissa ja toinen taas USAssa tai Englannissa, niin - asuinpa sitten Suomessa tai Meksikossa - pika-avuksi en pääse sairastunutta lapsenlastani hoitamaan. Miten paljon lapsenlapseni ovat aikanaan luonani riippuu varmaan hyvin paljon siitä, miten pitkä matka heillä mummolaan on ja kuinka usein vanhemmilla on varaa lapsiaan mummolaan lähettää. Tai tulla itsekään käymään.

Oma lukunsa on myös se, miten paljon mun sallitaan olla lastenlasteni kanssa tekemisissä. Voihan olla, että miniäni mielestä alle 3-vuotias ei voi olla hetkeäkään ilman vanhempiaan tai että muuten vaan olen niin omituinen, ettei mummon seura ole lapsille hyväksi Tyttäreni mahdollisia lapsia varmasti saan tavata niin usein kuin haluan, poikani lasten tapaamisista päättänee aikanaan tuleva miniäni.

Lähtökohta mulla on, että olen lastenlasteni elämässä mukana sillä tavalla kuin se on mahdollista. Aika näyttää, miten paljon ja millä tavalla.

 

[Joulumieltä tosiaan]

Kuulostaa että näillä 'Ei isovanhempien tarvitse välittää lapsistaan/lapsenlapsistaan' - vastaajilla on mielessä seuraavat vaihtoehdot:
- isovanhempi on hyväksikäytetty hoitoautomaatti ja lahja-automaatti
- isovanhempi käy synttäreillä kerran vuodessa , eikä muuten osallistu lapsenlapsen elämään (miten tällaisesta tai tämän himpun paremmasta variaatiosta voi muuten muodostua merkittävää ihmissuhdetta ?)
- isovanhempi ei ole laisinkaan tekemisissä lapsenlapsen kanssa

En tiedä onko mikään näistä tavoiteltavaa ?
Tai mikä on se 'Hirmuisen hyväksikäytön' pelko , joka estää mun silmissä normaalin inhimillisen, reilun, vieraanvaraisen ja lämpimän ihmissuhteen ? Jota tosin ei meidänkään suvussa ole näkynyt ...

Ja tosiaan - itselläkin kävi niin, että vaikka oli todella pulassa - ei näkynyt kuin kääntyvien selkien armeija. Isovanahempien selät - ja myös muutama muu sukulainen ... itse asennoidun tai asenoiduin eri tavalla , eikä olisi tullut mielenviereenkään todeta pulassa aolevalle lähisukulaiselle että 'Meille on vain meidän oma perhe tärkeä'.
Itse pidän auttamisen arvoisina tietenkin sukua , samoin ystäviä ja jopa vieraampiakin ihmisiä, tiukoissa tilanteissa.

Ihmettelen , miten ihmiset joilta lähimmäisenrakkaus puuttuu tyystin - voivat katsoa peiliin ja mitä siellä oikein näkevätkään ?

 

[Papan puoliso]

En taida olla valmis vielä. Meillä molemmilla omia aikuisia lapsia,siinä 30v seutuvilla iältään. Nyt on sitten eka raskaus menoillaan,miehen tyttärellä. Ja minulla mietittävää: olisin halunnut elää vielä kahden puolisoni kanssa rauhassa. En ole ehdoton ja lapsistakin tykkään. Jotenkin kuvittelin,että biologiset mummot siellä on etusijalla,mutta nyt näyttääkin siltä, että isä/puolisoni onkin se, jota pyydetään ekaksi.
On hoidettu koiraa pari kertaa ja kylällään meillä turhankin ahkerasti. Meillä on erilaiset perhekulttuurit, mun lapset matkustaa,harrastaa,käyvät omissa jutuissaan..silti olemme läheisiä. Miehen puolella pyörivät enemmän sukulaisissa.

Itsekin matkustan,olen töissä ym ja tapaan läheisiä,kun siltä tuntuu, viihdyn myös yksin. Hoidan joskus lapsiakin. Mutta jotenkin ahdistaa liika tiiviys ylipäätään ihmissuhteissa ja tämä nuoripari käy liian usein. Mitä vois tehdä,et mun oma tila säilyy,mutta puoliso saa olla niin pappa kuin tahtoo. pikkusen edistystä on tapahtunut puhumalla,hän käy nuorilla välillä yksinkin.

Haluaisin,että tuleva lastenhoitokin tapahtuisi heidän kotonaan, toki joskus meilläkin. Kyse on siis ihan mun haaveesta kokea vapautta ja omaa rauhaa ja aikaa. Ehkä huoli on osin sitä, että kun tottuvat saamaan apua meiltä liian helposti,eivät kysy muita isovanhempia. Tämä näkyi jo kerran koiran hoidossa.