ISOVANHEMMAT#¤*#

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lauraliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiitos ""vastauksistanne"". Ihan kiva, että olette vaivautuneet...

Jokseennkin outoa kyllä on, että hyökkäätte mua vastaan näinkin rivakasti, vaikka kerroin, että ko. isovanhemmat eivät todellakaan KOSKAAN ota lastamme hoitoon, VAIKKA AINA LÄNKYTTÄVÄT OTTAVANSA.
Tai no, onhan lapsi kerran ollut heillä hoidossa ja siitähän nämä tyypit jaksavat jauhaa joka kerta ja kaikille...että kyllä me niin mielellään otetaan hoitoon jne...Mitä paskaa toi tollanen voi olla?
Ja sitten kuitenkaan voida ottaa, kun on ""tässä nyt kaikkea..."" , vaikka kysyis kuukautta ennen, niin aina tulee joku hatara selitys.
Pari kertaa syy on ollut niin ontuva, että oikein hävetti niiden puolesta.
Ne on ostaneet pinnasängynkin ja sitä esittelevät sitten vierailleen! Eikö ole järjetöntä!?
Lapsi ei varmaan mahdu siihen sänkyyn enää silloin, kun he voisivat hänet ottaa yökylään...

Siitä tämä pahin kiukku, että teeskennellään ja puhutaan jotain mitä ei olla, eikä tehdä.
En tiedä miksi monet nappasivat kirjoituksestani vain sen, että haluaisin muka tuupata jälkikasvuni jotenkin jatkuvasti niille hoitoon, kun se nyt ei missään nimessä pidä paikkaansa.
Se, että ko.isovanhemmat ovat kieltäytyneet ottamasta hoitoon, pyytämästämme 1.2vuoden aikana SEITSEMÄSTÄ kerrasta KUUSI KERTAA, on meidän mielestä jo ihan pelleilyä.
Ja sitten taas anoppi soittelee jonkaun ajan kuluttua, että "" me niin mielellämme otettais lapsi meille ""taas""...""

Ne todella hoitaa meidän lasta ""mielellään"", haaveissaan ja meistä se on vähintäänkin kummallista.

Mun mielestä - ja luojan kiitos - myös meidän ystäväperheiden ja omien sukulaisteni mielestä- normaaliin elämään kuuluu toisen ihmisten auttaminen aina silloin tällöin, ihan pyyteettömästikin.

Huomaan nyt, että ollaan kai aika erikoista väkeä.
Täällä suuri osa teistä on sitä mieltä, että on väärin olettaa saavansa tukea juuri keneltäkään, eikä sitä sovi äimistellä, että isovanhemmat eivät ole aidosti kiinnostuneet lapsen lapsistaan. Mun maailmassa se todella ON OUTOA. Ja varsinkin, kun kyseessä on ensimmäinen lapsen lapsi.

Vaitettavsti tälläsestä seuraa, että mä en halua kohta viedä sinne meidän lasta juuri ollenkaan.
Tiettekö, kun tuntuu välillä, että ne vois olla keitä tahansa, vaikka jotain näytelijöitä, jotka esittää meille ""isovanhempia"".

Ja sitten lopuksi vielä 2 asiaa:
1.Tottakai jokainen äiti, jopa minäkin, osaa kieltää lastaan kylässä koskemasta mihinkän sellaiseen, minkä voisi olettaa olevan sopimatonta; vrt ""Kristiina"":n kirjoitus.
Mutta ko. anoppilassa meillä on mennyt siihen, että lapsen täytyisi olla koko ajan sylissä, jotta ei edes oletettavasti hän ota tai koske MITÄÄN. Siis yhtään mitään, paitsi pehmoeläimiä. Älkää vaan hyvänen aika sanoko, että toi on ihan NORMAALIA olemista isovanhempien luona??

2. Ja mitä tulee siihen, että sätin anoppilani ""likaisuutta"" oli se kyllä vähän liikaa; ei kait heillä sen likaisempaa ole, kuin monen muunkaan luona, jossa nyt ei varsinaisesti rakasteta luuttuamista=))




 
Itse ehkä takerruin tuohon siisteyshommaan..sorry. Mielestäni ei mieheni vanhemmillakaan ole minun ""mittapuun"" mukaisesti siistiä, mutta yritän kestää sen vaikka kuopuksella on välillä sukat mustana ja muroja päässä. Se on heidän tapa elää ja eihän lapsi ole siellä joka päivä. Nielen senkin, ettei hampaita koskaan pestä (yökylässä) ja herkkuja syödään ihan varmasti kun me lähdemme:).

On varmaan kurjaa kun on tuollaiset isovanhemmat jotka eivät hoida koskaan. Siinä mielessä Kristiina kirjoitti hyvin (tämä sille joka ihmetteli aiempaa kirjoitustani), että ei isovanhempien velvollisuus ole hoitaa lapsenlapsiaan aina ja tarvittaessa. Mielestäni hän, enkä minä tarkoittanut tässä asiassa sinun hoitotarvetta.

Itse olen sitten kai onnekas koska meillä isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia aina kun olemme tarvinneet ja jopa pyytäneet että koska tulevat taas hoitoon. Ymmärrän, että sinua ottaa kupoliin jos kieltäydytään joka kerta. Sekään ei ole reilua ja täytyy sanoa, että minäkään en ymmärrä miten ei olla kiinnostuneita ensimmäisestä lapsenlapsesta??

Koita jaksaa, ehkä he ovat kiinnostuneempia kun teidän vauva kasvaa? Monet eivät osaa olla vauvojen kanssa vaan tykkäävät touhuta kun vauvat ovat taaperoiässä ja vanhempia.
 
Nyt tipahdin kärryiltä. Mistä olen katkera ja miten olen masentunut? Saisin lapset kyllä hoitoon jos haluaisin, mutta kun en halua. Ja jos tuulettumaan haluan, on tuo mies tuossa joka voi lapsia silloin hoitaa, niin ei tarvitse muita vaivata.

Ja kyllä, kun olen omistautunut täysin perheelleni siinä vaiheessa noin 25 vuotta, haluan todellakin tehdä oman pääni mukaan ainakin useimmiten. Nyt eletään lasten ehdoilla ja se sopii vallan mainiosti.

Enkä kosta kenellekään mitään, kun ei ole mitään kostettavaa. Toki hoidan mahdollisia tulevia lapsenlapsiani, mutta lähinnä silloin, kun minulle sopii. Tietysti hätätapauksessa muutenkin. Mutta saas nähdä, olenko poikieni puolisoiden mielestä ku*ipäinen mummo, jos en hypi miniöiden pillin mukaan.

Ja jos totta puhutaan, mielestäni sinä olet hyökkäyksinesi pelottava.
 
Voi, mua kiinnostaa monikin asia tässä maailmassa, mutta ymmärrän myös, etteivät muiden asiat kuulu minulle. Minkä helkutin takia ottaisin stressiä siitä, kuinka usein joku lattioitaan luuttuaa.
 
Jos lattioita ei pestä koskaan, niin ne arvatenkin ovat saastaiset. Ei kai se ole mikään salaisuus, jota ei saa huomata, saatikka sanoa, anonyymisti edes?
Sinulla on kaiketi vahva tarve ylentää itseäsi?
Kertoa olevasi sellainen vähän parempi ihminen, joka ymmärtää olla puuttumatta ""toisten siivoamisiin"".
Seikka oli Alkuperäisen kirjoituksessa täysin merkityksetön, mutta löysit siitä paikan olla vähän mita parempi.
Et siis ehkä puutu toisen siivoamiseen, mutta melko hanakasti näemmä kaikkeen muuhun täysin epäolennaiseen.

Ja vielä; on täysin luonnollista, ettet stessaannu Ap:n Appivanhempien pesemättömistä lattioista. Me kaikki ymmärrämme sen. Ap ei pyytänyt ylimielistä mielipidettäsi likaisuuden sietämisestä, nähdäkseni totesi vain sen, mikä on hänelle totta.


 
Mielestäni itse en kauheasti puuttunut tuohon siivoamisasiaan, jos luet ensimmäisen tekstini. Olisikohan vajaa 2 riviä asiaa. Muut takertuivat siihen.

Ja kyllä alkuperäistä saa asia häiritä, en ole sitä kritisoinut. Ja miten niin ylentää itseäni? Mitäs jos asia onkin niin, että meillä on niin sekaista, ettei ole varaa kritisoida muiden siivoamisia.

Ja ok, ehkä jossain todella on niin p**kaista, että se jopa ulkopuolisia häiritsee, en nyt viitsi tämmöisestä asiasta ruveta kinastelemaan.
 
Minä taas uskallan väittää, että suurin osa näistä appivanhempiensa mollaajista ovat itse ihan yhtä syyllisiä huonoihin väleihin kuin appivanhemmatkin. Myönnän, että tosiaan maailmasta löytyy ihmisiä, joiden päätehtävä on olla hankala muille ihmisille. Mutta varmasti suurin osa elleissä haukuituista anopeista ovat ihan tavallisia ihmisiä, joille on sattunut herkkänahkaisia miniöitä.

Moniko miniä on tullut ajatelleeksi, ettei ehkä itsekään toimi sillä tavoin kuin se anoppia miellyttäisi? Moniko oikeasti on koskaan kokeillut tulla toimeen appivanhempien kanssa ilman että asenne on alusta asti ollut nurja? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
 
En jaksanut lukea koko ketjua, kun taas tais mennä pilkkujen piippimiseksi ;))

Mulla juttu toisin päin.Oma äitini ei lapsia hoida, omat menot tärkeitä.Anoppi ja appi aivan ihania ja heille kaksoset mielelläni hoitoon annan ;)) Anoppi, ei mikään siisvoushullu, mutta miksi se minua vaivaisi.Vaatteet saa pestya ja on aivan ihanaa nähdä, että hän pystyy keskittymään elämässään tärkeämpiinkin asioihin kun siivoukseen.Itse sorrun usein liialliseen puunamiseen.......
 
Satun kirjoitukseen pakko kommentoida.
""Minä taas uskallan väittää, että suurin osa näistä appivanhempiensa mollaajista ovat itse ihan yhtä syyllisiä huonoihin väleihin kuin appivanhemmatkin. Myönnän, että tosiaan maailmasta löytyy ihmisiä, joiden päätehtävä on olla hankala muille ihmisille. Mutta varmasti suurin osa elleissä haukuituista anopeista ovat ihan tavallisia ihmisiä, joille on sattunut herkkänahkaisia miniöitä. ""
Varmaan pitää paikkansa monien kohdalla. Meilläkin voisi olla paremmat välit, jos olisin niellyt kaiken sen p:n mitä niskaani sain. Ehkä olen sitten herkkänahkainen. Meillä tosin tilanne aikalailla erilainen. En edes odota appivanhemmilta lastenhoitoapua. Ovat jo niin iäkkäitä. Joskus toki toivon, että olisi toinenkin mummola, josta joskus voisi saada apua siinä asiassa. Heidän kotinsa siisteyteen en jaksa puuttua. Tuollaiset asiat on ihan sivuseikkoja.

""Moniko miniä on tullut ajatelleeksi, ettei ehkä itsekään toimi sillä tavoin kuin se anoppia miellyttäisi? Moniko oikeasti on koskaan kokeillut tulla toimeen appivanhempien kanssa ilman että asenne on alusta asti ollut nurja? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!""
Meillä tämä tarkoittaisi sitä, että olisin heillä tekemässä ruokaa ja siivoamassa. Asuisimme siellä missä he haluavat jne. Tosin anoppia en nyt edelleenkään hauku, vaan appiukkoa. Minut haukuttiin heti aivan alussa. Itse en ollut ehtinyt vielä mitään mielipidettä muodostaa.
Ehkäpä kuitenkin kirjoitan vähän väärässä ketjussa, mutta halusin vähän purkaa tuntoja.

Enkä halua vähätellä alkuperäisen tuntoja. Kukaan toinen ei voi asettua hänen asemaansa. Ja mikä ehkä häntä ärsyttää ei ärsytä jotakuta muuta. Ei se silti poista hänen pahaa mieltään. Enkä ymmärrä miksi hän ei saisi näin ajatella. Minä ainakaan en muuta mieltäni, vaikka appivanhemmat kuolisivat huomenna. Mieluummin olisin ilman heitä. Enkä aio tästä huonoa omaatuntoa kantaa.
Omille vanhemmilleni voin sanoa suoraan, mutta appivanhempien kanssa ei voi keskustella mistään. Esim. jos sanon, että Prisma on parempi kuin Citymarket (tämä esimerkki), niin saan sellaisen huudon vastaani, että... Siis jos ovat eri mieltä. Vain heidän mielipiteensä ovat ne oikeat.
 
Pakko vielä jatkaa. Omasta kokemuksesta johtuen tuntuu pieneltä, jos valitetaan siitä, että anoppilassa ei siivota tai että ei oteta lapsia hoitoon (toki on eri asia, että toimitaan eri tavalla kuin puhutaan). Mutta silti en vähättele ap:n kokemuksia. Olet varmasti kurjassa tilanteessa, sympatiat sinulle.
 
No kylläpä joku nyt on Kristiinaan suivaantunut..? heh...

Joku ihmetteli ihmisten itsekkyyttä, ettei tahdota auttaa muita jne. Mä en kyllä näe sitä itsekkyytenä, jos isovanhemmat pitää omaa elämäänsä ja omia menojaan etusijalla. Ei voi VAATIA tai olettaa, että muiden on autettava mua, ostettava meille sitäjatätä, oltava sellaisia kuin mä tahdon jne. Musta on parempi että mummi hoitaa meidän lapsia koska se on _hänestä_ kivaa.

Samaa mieltä siitä, että ihmissuhteet on aina vastavuoroisia! Kuinka valmis sitä itse olisi auttamaan isovanhempia aina ja heti kun on tarvis käydä kaupassa, siivota, tulla seuraksi tms.? Ja en mä ainakaan haluaisi tai uskaltaisi pyytää lasta hoitoon, jos miniä on aina naama vääränä ja moittimassa. Varmaan hoitaisin ihan väärin sitä mukulaa ;-)
 
No meillä anoppilassa jouduttiin asumaankin hetken, kun lapsi aivan pieni. Tiesin jo mitä oli tulossa, koska anoppi tunki aivan nenänsä kiinni minun nänniini,kun yritin syöttää esikoistani ekoja kertoja synnärillä. En ikinä unohda sairaanhoitajan sanoja:""oikein miellyttävää imetyshetkeä"" kun hän lähti huoneesta. MInä hikeä valuen ja tuskastuneena ja anopin henkeä haistellen yritin imettää. Sitten anoppi alkoi hiplaamaan vaavia samalla päästä ja tottakai lapsi häiriintyi...tilanne oli aivan kamala. Minua sattui hirveästi leikkauksen jälkeen ja hormonit pinnassa anopin tarkkojen silmien alla yritin parastani. olin tulla hulluksi.
Anoppilassa sama meno jatkui. Kun lapsi inahti hän rynnisti nappaamaan lapsen, hän vahti vieressäni kaikki syötöt, vaipan vaihdot, iltanukuttamiset, soseet, päiväunet...ei hetken rauhaa. Minä itkin, että tietääkö lapsi kuka hänen äiti onkaan pian. Lasta anoppi ei hoitanut, mutta tahtoi olla koko ajan nenä kiinni meissä. Seurasi perässä vessaankin. Minusta tuntui, että meidän symbioosia yritettiin rikkoa kaikin keinoin. Tuntui aivan, kuin anoppi olisi käynyt varkaissa luonani. Tahdoin vain saada luotua ja pitää suhteeni vaaviin. Ja minun ei annettu rauhassa luoda sitä elintärkeää suhdetta. Olin aivan lopussa ja todella lähellä masentua. Minä en olisi saanut antaa lapselle mitään niitä ruokia, kuin itse halusin. Lääkärillä lasta ei olisi saanut käyttää, vaan luontaistuotekauppaan olisi pitänyt marssia.
Ja sitten kun tarvitsin anoppini apua, jotta hän olisi katsonut edes hetken lasta, jotta olisin saanut muuttotavarat pakattua, hän ei ollut valmis tarjoamaan apuaan. Pakkasin vauva kainalossa ja rintatulehduksessa tavaroitamme. Hän ei suostunut auttamaan oikeastaan missään, mutta tahtoi vahtia kuitenkin tekemisiämme ja syötinkö oikein. MINÄ JAKSOIN OLLA KOKO AJAN KOHTELIAS!!Ja se on varmaan elämäni yksi suurimmista saavutuksista. Koko siellä asumisemme aikana, en suuttunut hänen nähtensä kertaakaan. Valvoin yli 4 viikkoa putkeen, koska yritin pitää vaavin hiljaisena yöt, jotta anoppi saisi nukuttua ja mieheni tottakai...oli siinä hullunmylly.Taivaan kiitos se on ohi.

Olen yhä selväjärkinen ja olemme yhä naimisissa mieheni kanssa, joten on se todella niin, että se mikä ei tapa, niin vahvistaa:)

 
Juu ei mitään tollasta sentään meillä ole...Voi m, kuulostaa aivan hirvittävältä! Onneksi selvisitte siitä piinasta!

Ja kiitos teille ymmärryksestä.

Nyt mua kaduttaa, että olen niin rumasti kiukkupäissäni
kirjottanut mieheni vanhemmista.
Totta on, että eivät he tietenkään ansaitse tälläistä sättimistä, eivät he ilkeitä ihmisiä ole ja tiedän kyllä, että tahtovat meille varmasti vaan kaikkea hyvää, aidosti.
Ehkä heillä menee keskenään jotenkin todella huonosti ja siksi se ainainen teennäisyys.
Ehkä appi ei halua lastamme heille, eikä anoppi uskallla olla eri mieltä; tälläistä olllaan vähän mieheni kanssa aavisteltu.

Vaikka kaikki heistä kirjoittamani onkin totta, en minä heitä oikeesti inhoa. Tai ainakaan en paljoa, enkä usein; esimerkiksi nyt en yhtään. Siis.. en melkein yhtään..;)
 
luulen, et olet herkistynyt nyt aika turhasta. Se on ihan tavanomaista, että isovanhempia kiinnostaa oma lapsenlapsi ja katsoa kun imettää. He eivät muista babyblues-aikaa äideillä (eli jolloin olimme herkimmillämme). Hän on varmasti tarkoittanut hyvää, eli osoittaa tuolla katsomisella ja vauvan silittelyllä että on kiinnostunut.

Kun mä tulin laitokselta kotiin oli kavereita jonossa ravaamassa tänne katsomaan. Ja eivät hekään ""tajunneet"" mennä toiseen huoneeseen imetyksen ajaksi vaan toljottivat nenä kiinni vauvassa katsoen kuin ihmettä. En heille kuin en isovanhemillekkaan siitä suuttunut.

Kyllä kirjoituksesi antoi sen kuvan että olet aika herkkänahkainen.
 
Minä olenkin jo näistä isovanhemmista kirjoittanut mutta kerronpa taas, molempien vanhemmat ovat eronneet eli:

Isäni ja äitipuoleni: Isä käynyt läpi olkapääleikkauksen joka ei näytä parantuvan, joten vetämässä on eläkepaperit. Äitipuoli on mukava mutta on oikea porsas. Siellä ei koskaan siivota ja tiskataan vaan kun astiat ovat loppu. Pyykit ripustetaan viikon päästä jne. Äitipuolella on aikoja sitten katkennut verisuoni päästä ja on aika epätasapainoinen. Isäni suosii poikia ja heille siunautui yhteinen poika, muita poikia ei sitten ole. Muistan joskus 6 vanhana kun tulin kesken tappelun (isä ja hänen äiti) keittiöön ja mummo huusi et muista et sinulla on kaks tyttöä kanssa. Se vaivaa mua edelleen mutta mummo on jo haudassa. Sisko sai kaksi poikaa ja he asuvat samalla tontilla. Nämä pojat saivat kehdon jonka on määrä jatkaa suvussa. Isä tuntee puusepän ja kysyin häneltä voisiko se puuseppä tehdä meidän tytölle sitten nukkekodin, ei sillä ollut aikaa. Kun kiitin ristiäislahjasta isäni sanoi et se kyllä tuli äitipuolelta. Oikein itken kun kirjoitan, eli oma isäni ei ole tytölleni ostanu ristiäislahjaa. Näille pojille maksaa tilille 30e kuussa. Viimeks kun kävin oli jo puhetta miten mun pikkuveli maksaa minut ulos kotipaikalta. Sitten kun valmistuu rakentajaksi tekee meille talon ja sit se on sillä selvä.

Äitini: Hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia ja siksi oikeus määräsi meidät isälle. Tosi ilkeä ihminen ja tapaamme kerran vuodessa äitienpäivänä.

Mieheni isä ja äitipuoli: On kovia juhlimaan, joka viikonloppu. Laittaa tytön suuhun kaikkea kysymättä lupaa. Viimex kysyivät kun oltiin siellä syömässä et miksi et anna tytölle kans ruokaa: viherpippurikastiketta & jauhelihapihviä (tosi vahvaa). Tyttö oli flunssassa ja veivät hänet keskellä talvea parvekkeelle ilman ulkovaatteita ja lakkia. Kun kommentoin tota mm. keksin laittoa koliikkivauvan suuhun mulle sanottiin noh, noh tyttö. Vaari juo ainakin pari olutta päivässä viikollakin ja ärsyttää kun pussaa tyttöä suulle.

Mieheni äiti: Aivan ihana, ostelee kaikkea kivaa. Maanantaina ilmoitti et on ostanu vauvalle uimaaltaan takapihalle. Ei se tee hyvää mummoa. On ainakin tähän asti hoitanut tyttöä mielellään. Viime perjantaina käytiin mieheni kanssa kahestaan ostoksilla ja vauva oli mummilla. Kun hänet haettiin mummo sanoi et on menossa veljensä lapsen synttäreille ja he haluaisivat niin nähdä vauvaa. Sanoin et tietenkin saat ottaa hänet mukaan niin mummo vastas et jos ei kuitenkaan.

Meidän tyttö on todella pakkaus. Mikään ei tapahdu ""nätisti"" ja on todella itkuinen vauva. Hampaat ei tule kivutta (ei mitkään). Nytkin tekee ylös 6 hammasta yhtäaikaa. Harvoin hän nauraa ääneen ja jo kun herää aamulla huutaa kurkku suorana. En enää odota keneltäkään mitään apua. Itse olen lapseni tehnyt ja itse niitä hoidan. Olin ennen pettynyt mutta en enää jaksa murehtia koko asiaa eikä miehenikään. Ostetaan itse kaikki lelut, lahjat, vaatteet niin ei tarvii pahoittaa omaa mieltä. Mutta syvällä sisälläni ääni sanoo et nämä ovat isovanhemmat helvetistä.
 
AP:lle Eiköhän tää oo aika turvallinen paikka valittaa, jos joku ärsyttää. Monesti se helpottaa ja jaksaa taas kestää ärsyttäviä ihmisiä. Mä valitan miehelleni hänen äidistään ja se ei oo kauheen kivaa; myönnän. Ei vaan olla hirveen samanlaisia ja se aiheuttaa ärsytystä.

Ei mulla kauheesti valitettavaa oo. Avulias ja avokätinen tuo anoppi on. MUTTA: Kun oma äitini hoitaa lapsiamme hän hemmottelee poikia ja kylvettää ja syöttää heidät pisemmän kaavan mukaan. Ruoan tekee mutta muut touhut saavat odottaa. Anoppi taas siivoaa ja touhuaa tehokkaasti koko ajan. Lapset saavat olla mahdollisimman paljon yksin. Jos ei vähään aikaan kerkiä lapsia näkemään tuo rahaa tai karkkia (??!!)No kummassakin paikassa omalla tyylillä. Lapset tykkäävät kummastakin paikasta yhtä paljon.

Eniten surullinen oisin jos jompaakumpaa ei ois olemassa.

 
Ilmiselvästi liioittelit. Tuskin valvoit neljää viikkoa putkeen, sehän on sula mahdottomuus. Siksi voinen epäillä sanojasi, ettet saanut yhtään apua anopilta. Ehkä olet tuijottanut nyt liiaksi omaa napaasi.
 
Oletko ajatellut kysyä lastesi isovanhemmilta, että voisiko lapsi tulla heille hoitoon? Omien lasteni isovanhemmat eivät ainakaan kysele vaan me kysytään jos tarvitaan hoitoapua. Mieheni sisko kun ei tykännyt siitä, että häneltä pyydettiin lapsia hoitoon, joten isovanhemmat eivät siksi kysele meidänkään lapsia hoitoon kun eivät halua loukata.
 
Lauraliinalle kaikki sympatiani! Meillä on vuoden vanha poika ja nyt isovanhempien (poikaystäväni vanhemmat) uusi villitys on että poika pitäisi saada mukaan mökille tai että meidän täytyisi lähteä sinne pojan kanssa! RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR! Olen raivona! En voisi kuvitellakaan että sinne vanhojen tavaroiden (miksi mökille tuodaan kaikki vanhat rumat huonekalut?), käärmeiden ja roskien sekaan veisin pienen lapsen. Siellä kävelee kaikki aina kengät jalassa, joten sen on näköistäkin ja kaikki tavarat on rumia. Miehen veljen lapset jopa meinaa mennä kengät jalassa sohvalle istumaan. Piha on ihan kiva, mutta sielläkin saa pelätä käärmeitä, joten ei kiitos lapsen kanssa! Pahintahan on että siellä ei edes tule lämmintä vettä suihkussa käymiseen. Ainoastaan kylmää. Poikaystäväni kyllä sanoo että saahan sitä lämmitettyä mutta ei taida tajuta että huono se on lämmitellä ja tietää koska pojalla on sotkukakat housussa! Isovanhemmat saisi pikkuhiljaa älytä että meillä on ihan oma elämä.
 
Kuule, en tiedä oliko sulla tarkoitus vaan purkaa kiukkua, mutta eihän rumat tavarat, lämpimän suihkun puuttuminen, havunneulaset jne. OIKEASTI kyllä ole mikään este vauvan kanssa kyläilylle. Täälläkin on ollut keskusteluja siitä miten ihmiset on mökkeilleet vauvojen kanssa ja pärjänneet hyvin.

En tiedä mikä teidän tilanteenne on, mutta näin sivusta katsottuna musta kuulostaa ihan ystävälliseltä että isovanhemmat haluaa pitää yhteyttä teihin (vaikutti siltä että se yhteydenpito on aika yksipuolista...), tavata poikaanne ja kutsuu mökille. Harmi jos lapsi ei opi tuntemaan isovanhempiaan siksi että ""teillä on ihan oma elämä"". Mutta kuten sanoin, en tietenkään tiedä teidän asioista sen enempää enkä sitä miksi et halua olla tekemisissä heidän kanssaan. Sääliksi käy niitä jotka on sattunut saamaan sellaiset appivanhemmat joiden kanssa ei tule toimeen, sympatiaa siitä :-) Koita kestää!
 
Minustakin on hieman ihmeellistä mikset pärjäisi 1-vuotiaan kanssa mökillä? Tuli sellainen olo, ettet itse juuri välittäisi olla mökillä, tai yleensä luonnossa vaan keksit syitä kieltäytyä. Isovanhempasi vaikuttavat kirjoittamasi perusteella tosi mukavilta, kun mökille kutsuvat. Eihän se veden lämmittäminen voi olla ongelma, puhdistuspyyhkeillä saa kyllä enimmät kakat pois siksi aikaa kun vesi lämpenee. Me ollaan käyty pojan kans usein isoisovanhempien mökillä ja mennään tänäkin kesänä, kunhan uusi vauva syntyy. Vauvankin kans pärjää, kun on asianmukaiset varusteet mukana ja tissit toimii :) t.1,5vuotiaan äiti rv 36+.
 
Ite kyllä ymmärrän ettei halua viedä lasta joka ei vielä kävele mutta konttaa ja nuohoo joka paikat niin likaiseen mökkiin. Ei ole kiva antaa kontata lattialla ja pistää kaikki suuhun mitä tuon ikäiset tekee. Eri asia jos mökki on siinä kunnossa et siellä voi kontata.

Muuten ajatuksena mun mielestä tosi ystävällistä isovanhemmilta että pyytävät sinne. Uskon että haluavat viettää lapsenlapsen kanssa aikaa ja säkin saisit olla itekseen kun he touhuavat lapsen kanssa. Puhdistuspyyhkeillä kyllä pärjää vaikka vettä ei tulekkaan.
 
Ymmärrän alkuperäistä täysin. Tässä sille joka väittää, että vika olisi miniässä niin näin ei lähsekään aikan ole.

Oma anoppini on ihana ihminen, jotkut minulle vieraat kommentit olen jättänyt omaan arvoonsa=). normaalia on että miehen perheen kanssa ""joutuu"" läheiseksi eli tavallaan mennään koko suvun kanssa( eli vieraiden ihmisten) kanssa naimisiin, joten ei ihme että välillä tulee väärinymmärryksiäkin. Itse olen anopin kommentit ottanut siltä kannalta, että ei tarkoita pahaa ja mies on osannut selvittää äitinsä sanomiset paremmin kun hänet tuntee. Ja hyvin olen pärjännyt ilman riitoja ja kiva on anopin kanssa ollut. Myös lapsemme ovat heille tärkeitä.

Mutta sitten on erikseen nämä anopit jotka kertakaikkiaan ovat vain pahoja ihmisiä tai ainakin pahoja miniälleen ihan oikeasti. Ilmeisesti eivät kelpuuta ketään miehelleen. Siskoni oli tälläisen tilanteen uhri. Siskoni on tosi kiltti ihminen ja tykätty. Muistan kun hän meni naimisiin asuivat anopin lähellä ja tämä tyranni vahti kaikkea ja siskoni ( raukka) yritti kaikessa mielyttää tätä hullua akkaa. Miksi saon näin. Olin yhden viikon siskollani siinä lapsia hoitamassa. Ja siskoni oli istuttanut kukkia. Haukkui nämä kukat kun eivät kestä, haukkui siinä samalla siskoni, minut ja siskoni lapsetkin. Eivät koskaan ostaneet mitään lahjoja siskoni lapsille. "" Kun ostetaan tyttären lapsille, kun heillä ei ole muita kuin meidät"". Saattoi ihan ihme jutusta alkaa huutamaan siskolleni, että hän on tyhmä ja kasvamaton yms... Nyt anoppi on kuollut, siskoni oli vuosia ( söi masennus lääkkeitä) masentunut, nyt kun anoppi kuoli siskoni on ihan eri ihminen.

Niin että kyllä niitä pahojakin ihmisiä on olemassa.
 
Kerronpa tähän jatkoksi omasta anopistani: kun aloin seurustella mieheni kanssa n. 10v sitten, anoppi oli ihan hämärä: ei edes tervehtinyt kun menin käymään, olisi ilmeisesti vain halunnut, että mieheni olisi ollut ex-tyttöystävänsä kanssa vielä yhdessä. Itse olen aina ollut ""kiltin"" tytön maineessa, enkä voinut ymmärtää tällaista käytöstä, kun en ollut tehnyt mitään miksi anoppi kohteli minua noin.

Meille syntyi vuosi sitten esikoinen, minkä jälkeen anoppi on ollut koko ajan mielin kielin ja oikein ylimukava. Koko ajan pyytää kylään, tarjoaa hoitoapua jne, mutta minun on erittäin vaikea luottaa tähän ihmiseen, koska hän oli niin ilkeä minulle alussa...Ensivaikutelma on kuitenkin niin tärkeä ja se on jäänyt kaivelemaan jotenkin. En esimerkiksi uskalla jättää lastamme hänen luo hoitoon, kun ajattelen vain että kuinka epätasapainoinen tämä ihminen on pinnan alla, kun voi tuolla tavalla käyttäytyä jotain huonosti tuntemaansa ihmistä kohtaan kuin hän käyttäytyi minua kohtaan silloin joskus alussa. Onko tämä nyt sitten pitkävihaisuutta vai mitä, mutta en saa asiaa mielestäni...
 

Similar threads

Yhteistyössä