Kun kerran isovanhemmatkin lukevat tätä palstaa, päätin kirjoitella minäkin. Olemme perheeni (aviomies + 2 alle kouluikäistä lasta)kanssa muuttaneet pikkukaupunkiin, 30 km päähän vanhemmistani. Muutto ei ollut vanhemmilleni mieluinen, joten varsinkin isäni sanoi, että hän ei sitten aio tulla meille käymään enää. Äitini ei ole suuremmin kommentoinut, mutta eipä ole iloinenkaan ollut. Hän ei aja autoa, joten pitää ilmeisesti vaivalloisena ja kalliina tulla bussilla. Ovat molemmat nuukia ihmisiä, joten kun nyt asumme "täällä korvessa", tänne tulee bensakin maksamaan aivan liian paljon. Olemme asuneet täällä nyt 4 kk, mutta vanhempani eivät ole meillä kyläilleet. Olemme kyllä käyneet heillä ja lapsetkin on joskus olleet heillä hoidossa eli välit eivät ole kokonaan menneet. Olen muutaman kerran sanonut, että voi meillekin joskus tulla käymään, vaan eipä ole heitä näkynyt...
Isovanhemmat olisivat halunneet päättää asuinpaikkamme
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
K
kevätesikko
Vieras
Minun äitini ehdotti, että muuttaisimme hänen taloonsa ja hän jäisi sinne myös asumaan. Harkitsemme asiaa tosissamme. :saint:
P
Paha äitipuoli
Vieras
Minä muutin Helsingistä Keski-Suomeen. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kyllä Kättärillä, mutta eka neuvola käytiin Hesassa täältä käsin. (Oltiin Hesassa kirjoilla vielä). Parin vuoden kuluttua vanhempani muuttivat myös tänne, ja vuosi sitten veljeni. Kaikki ovat erittäin tyytyväisiä korpeen muuttamisesta.
Minä muutin tänne, koska lasteni isä ja hänen lapsensa (ed avioliitosta) asuvat täällä, ja tämä oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, olosuhteet huomioon ottaen, jos halusin elää tässä perheessä. Minun vanhempani muuttivat, koska halusivat olla lähellä lapsenlapsiaan.
Mielestäni vanhempiesi nokkaantuminen ei ole kovinkaan viisasta ja niin turhaa. 30 km?? Eihän tuo ole mitään. Me ajelimme vanhempieni kanssa puolin ja toisin 300 km ja melko usein vielä.
Yritä saada vanhempasi ymmärtämään ja hyväksymään muuttosi syyt. Tsemppiä!
Minä muutin tänne, koska lasteni isä ja hänen lapsensa (ed avioliitosta) asuvat täällä, ja tämä oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, olosuhteet huomioon ottaen, jos halusin elää tässä perheessä. Minun vanhempani muuttivat, koska halusivat olla lähellä lapsenlapsiaan.
Mielestäni vanhempiesi nokkaantuminen ei ole kovinkaan viisasta ja niin turhaa. 30 km?? Eihän tuo ole mitään. Me ajelimme vanhempieni kanssa puolin ja toisin 300 km ja melko usein vielä.
Yritä saada vanhempasi ymmärtämään ja hyväksymään muuttosi syyt. Tsemppiä!
Ä
Äitsyli-69
Vieras
Meillä taas tuo välimatkaongelma on toisinpäin eli isovanhemmat (isäni ja hänen vaimonsa) ovat asuneet jo useita vuosia 250 km:n päässä pienellä paikkakunnalla jonne en autottomana ihmisenä pääse yleisillä kulkuvälineillä. Miehelläni on auto, mutta hänen työnsä takia auto on luonnollisesti yleensä hänen käytössään. Tilanne on ajautunut siihen, että näemme kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Esikoistyttöni on aiemmin ollut isälläni hoidossa kesäisin mutta nyt sekin on jäänyt. Sen verran vieraiksi ovat varmaan nuo isovanhemmat hänelle jääneet, ettei hän sinne ilman kaveria halunnut mennä. Ja heidän taholtaan kun viimeksi tuli viesti, etteivät he halua kaveria mukaan (haluavat kuulemma "tutustua" tähän nyt jo kymmenvuotiaaseen tyttärentyttäreensä...). Sanoin vain isäni äidille tästä "tutustumisesta" puhuttaessa, että olisi varmaan pitänyt tutustua jo aiemmin...Sitä en sitten tiedä, että millaisia suunnitelmia isälläni on vanhuuden varalle, kun omat voimat alkavat heiketä ja apua tarvitsisi...Kun kaikki tuttavat ja sukulaiset ovat tuon 250 km:n päässä. Mutta se ongelma täytyy varmaan heidän ratkaista ihan itse... :/
E
Ellu-80
Vieras
\
Käykös isovanhemmat teillä kylässä, vai käyttekö te aina siellä kyläilemässä?
Alkuperäinen kirjoittaja 22.09.2005 klo 14:58 Äitsyli-69 kirjoitti:
Käykös isovanhemmat teillä kylässä, vai käyttekö te aina siellä kyläilemässä?
Ä
Äitsyli-69
Vieras
\
Molemmin päin käydään mutta yövierailut menevät niin, että heillä ollaan kun heillä tuota tilaa on paljon enemmän (asuvat kaksistaan omakotitalossa, meillä kolmio neljän hengen taloudessa). Miten niin?Alkuperäinen kirjoittaja 23.09.2005 klo 11:54 Ellu-80 kirjoitti:
Ä
Äitsyli-69
Vieras
Niin, jatkoa vielä edelliseen...Kyläilyt ovat menneet yleisemmin niin, että me lähdemme isäni luokse käymään koska heillä on enemmän tilaa siellä päässä. Se on ollut heidänkin tahtonsa, että tehdään niin. Kutsuvat yleensä sinne päin (eivät nyt kovin usein mutta muutaman kerran vuodessa). Tämä vaan on aika hankalaa, mitään kovin tiivistä kanssakäymistä on mahdoton ajatella. Lapset jäävät heille väkisinkin etäisiksi, eikä hoitoapua ole käytännössä ollenkaan. Silloinkin kun olemme heillä, lapset ovat minussa kiinni ja vaativat jatkuvaa huomiotani. Eli kyläilyt ovat minullekin aika rankkoja (paitsi välimatkan niin tämän asian takia). Valitettavaa mutta minkäs teet! :/
M
Muutimme maalle
Vieras
\
Minusta aikuiset ihmiset saavat toki itse päättää asuinpaikkakuntansa =). Asumme noin 200 km päässä mieheni vanhemmista, ja hyvin menee.
Olemme itse valinneet asuinpaikkamme, aluksi työn kuljettamana. Lasten synnyttyä asuinpaikan valintaan vaikutti ensisijaisesti ala-asteen koulun sijainti. Meille molemmille oli tärkeää, että lapsemme saavat käydä ala-asteen pienesä (kylä)koulussa. Tosin meidän kyläkoulussa ei ole onneksi lakkautusuhkaa, koska oppilasmäärä on kasvanut tasaiseen tahtiin =).
Viihdymme hyvin maalla, ja kaupunkiin emme haluaisikaan asumaan. Lapsille on oma piha, mahdollisuuksia vapaaseen ulkoiluun ja leikkiin paremmin kuin kaupungissa. Koulu toimii jatkossakin, ja alle kouluikäisille lapsille on seurakunnan kerhotoimintaa =). Nämä palvelut ovat lapsiperheille tärkeitä.
Isovanhemmat eivät kouluja, päiväkerhoja ja muskareita tarvitse. He haluavatkin ehkä asua mieluummin palvelujen vieressä, jos ovat jo siihen tottuneet. He eivät ehkä ajattele näitä asioita lapsiperheen näkökulmasta.
Minusta tuntuu, että pienten lasten vanhemmat ovat muutenkin alkaneet suunnata maalle B). Ainakin ne maaseutupaikkakunnat, jotka sijaitsevat kohtuullisen, 20-50 km, ajomatkan päässä isommista kaupungeista, houkuttavat lapsiperheitä. Omakotitontteja on paremmin saatavana, ja omakotitalojen hinnat ovat edullisempia kuin kaupungissa. Samalla rahalla saa maalta usein paremman ja isomman tontin, ja parempikuntoisen ja tilavamman omakotitalon kuin kaupunkialueelta B).
Alkuperäinen kirjoittaja 01.09.2005 klo 21:06 vieras kirjoitti:
Minusta aikuiset ihmiset saavat toki itse päättää asuinpaikkakuntansa =). Asumme noin 200 km päässä mieheni vanhemmista, ja hyvin menee.
Olemme itse valinneet asuinpaikkamme, aluksi työn kuljettamana. Lasten synnyttyä asuinpaikan valintaan vaikutti ensisijaisesti ala-asteen koulun sijainti. Meille molemmille oli tärkeää, että lapsemme saavat käydä ala-asteen pienesä (kylä)koulussa. Tosin meidän kyläkoulussa ei ole onneksi lakkautusuhkaa, koska oppilasmäärä on kasvanut tasaiseen tahtiin =).
Viihdymme hyvin maalla, ja kaupunkiin emme haluaisikaan asumaan. Lapsille on oma piha, mahdollisuuksia vapaaseen ulkoiluun ja leikkiin paremmin kuin kaupungissa. Koulu toimii jatkossakin, ja alle kouluikäisille lapsille on seurakunnan kerhotoimintaa =). Nämä palvelut ovat lapsiperheille tärkeitä.
Isovanhemmat eivät kouluja, päiväkerhoja ja muskareita tarvitse. He haluavatkin ehkä asua mieluummin palvelujen vieressä, jos ovat jo siihen tottuneet. He eivät ehkä ajattele näitä asioita lapsiperheen näkökulmasta.
Minusta tuntuu, että pienten lasten vanhemmat ovat muutenkin alkaneet suunnata maalle B). Ainakin ne maaseutupaikkakunnat, jotka sijaitsevat kohtuullisen, 20-50 km, ajomatkan päässä isommista kaupungeista, houkuttavat lapsiperheitä. Omakotitontteja on paremmin saatavana, ja omakotitalojen hinnat ovat edullisempia kuin kaupungissa. Samalla rahalla saa maalta usein paremman ja isomman tontin, ja parempikuntoisen ja tilavamman omakotitalon kuin kaupunkialueelta B).
On kyllä laiskuuden ja itsekkyyden ja saituuden huippu, että isovanhemmat eivät viitsi kyläillä 30 km päässä!! Tyttäremme toiset isovanhemmat asuvat 600 km päässä ja kummasti sieltäkin tulevat pari kertaa vuodessa. Toinen mummi ajaa päivittäin 80 km lasta hoitamaan 
Että näin.. Onpa meidän lapsella mahtavat mummit ja papat!
Että näin.. Onpa meidän lapsella mahtavat mummit ja papat!
I
Isotäti
Vieras
Tuo 30 km ei varmaan nuoremmalle väelle ole mitään jos on auto tai ainakin hyvässä kunnossa. Nykyään kuitenkin lapset tehdään lähes 4-kymppisenä jolloin isovanhemmat ovat iäkkäitä, varsinkin jos hekin ovat saaneet lapsensa vanhoilla päivillään. Kulkeminen usealla bussilla ja kävelymatkan takaa on joillekin varsin vaikeaa, vaikka ei aivan vielä rollaatoria tarvitsekaan.
Toisaalta myös täälläkin on esiintynyt enempi sellaista mielipidettä että ei pidä tyrkyttäytyä toisten elämään. Kun kutsua ei kuulu niin on pahanmennä vierailullekaan.
Omaa anoppiani en tavannut viimesten 15 vuoden aikana kun en ollut anopin mieleen. Välimatkaa oli noin 30 km ja anoppilassa auto, meillä ei.
Lapsia ei anoppi ottanut kertaakaan yökylään eikä muutenkaan hoitoon, paitsi kerran katsoi 1,5 tuntia kun käytiin mustikassa. Meillä anoppi ja appiukko kävivät noi 5 vuoden välein.
Riitaa ei ollut koskaan, mitä nyt anoppi naputti että en ollut sopiva miniä, joten minä otin sen kannan että mitäpä väliä sillä on ettei kyläillä. Minun ei tarvitse pahoittaa mieltä kuuntelemalla toisen naputusta.
Älkää antako erimielisyyksien pilata elämäänne. Vanhoilla on omat tavat, nuorilla omat.
Toisaalta myös täälläkin on esiintynyt enempi sellaista mielipidettä että ei pidä tyrkyttäytyä toisten elämään. Kun kutsua ei kuulu niin on pahanmennä vierailullekaan.
Omaa anoppiani en tavannut viimesten 15 vuoden aikana kun en ollut anopin mieleen. Välimatkaa oli noin 30 km ja anoppilassa auto, meillä ei.
Lapsia ei anoppi ottanut kertaakaan yökylään eikä muutenkaan hoitoon, paitsi kerran katsoi 1,5 tuntia kun käytiin mustikassa. Meillä anoppi ja appiukko kävivät noi 5 vuoden välein.
Riitaa ei ollut koskaan, mitä nyt anoppi naputti että en ollut sopiva miniä, joten minä otin sen kannan että mitäpä väliä sillä on ettei kyläillä. Minun ei tarvitse pahoittaa mieltä kuuntelemalla toisen naputusta.
Älkää antako erimielisyyksien pilata elämäänne. Vanhoilla on omat tavat, nuorilla omat.
