isovanhemmat ei välitä oikeesti

[toivoton tilanne]

Meidän isovanhemmat ei minun eikä mieheni puolelta välitä lapsenlapsistaan saati meistä oikeesti!Eikä meidän elämän vaiheet heitä kiinnosta! Meillä pitäs olla vielä paremmin asiat kun on tavallaan"useempi tukijoukko" takana kun miehen vanhemmat eronneet ja heillä uudet kaverit ja perheet joissa aikuisia lapset. Vaan taitaapa sielläkin suunnalla olla näiden yhteiset lapset parhaita ja rakkaita! Meillä on itsellä neljä muksua ja sanotaan että paremmin pienten lapsen vanhemmat jaksaa jos voi lapsensa "hoitoon" jättää esim. mummolle.Ja heitä on saanut auttaa, mutta vastavuoroisesti ei mitään apua saa! Meillä mummot ei pyydä oma-alotteisesti koskaan ja jos muutaman tunnin sattuu hoitoa lapsille tarvitsemaan (tosi harvoin) siitä saakin kuulla! Tätä listaa voisin jatkaa miten pitkäksi vain mutta tässä pintaraapaisua! Harmittaa ja ahdistaa ja suututtaa! Jospa sitä itse olisi aikanaan viisampi omien lastenlasten kanssa! Mikähän neuvoksi!

 

[Harmaa]

Meillä aivan samanlainen tilanne ja olen niin #&%£$!* välillä et tuntuu et pää hajoo!!! :kieh:
Meillä ei myöskään koskaan isovanhemmat kysy/pyydä/halua lapsenlapsia yökylään tai muutenkaan..Nuorimmainen vieläkin huono-uninen ja parisuhteemmekin takkuaa välillä..Yhteistä aikaa EI ole!!Välimatka ei ole meidän tapauksessa ongelma mutta miehei kanssa jo tuumattiinkin et jos töitä löytyy muualta niin miksipä ei paikkakuntaakin voisi vaihtaa..Ei ole tukiverkosto toiminut tähänkään asti vaikka välimatkakaan ei este ole! :kieh:
Lisään vielä tähän että kyllä isovanhemmilla on halua auttaa ja pitää joidenkin lapsenlapsia eli katkerakin olen joo..EPÄREILUA!
Olisin tyytyväinen jos vaikka 2x vuodessa ottaisivat muksut yökylään, mutta ei..Tosiaan anoppikin katsoo mieheni siskon muksuja lähes joka viikonloppu!Apua osais arvostaa kun sitä ei ole..No eipä ole sitten lapsillakaan läheistä suhdetta isovanhempiinsa!!Kuolkoon vanhukset yksinäisinä..

 

[t-06---p-08]

Meillä varmaan miehen tytär kuvailee meitä tuollaisiksi isovanhemmiksi!
Miksi... meillä näitä syitä, toisilla varmaan eri;
-minä en saa olla mummu, olen jo soputunut tilanteeseen
-me olemme ikivanhoja kalkkeja, ikää - mies 50 ja minä 46, ja emme tiedä nykyaisesta lastenhoidosta mitään
-jos hankimme lapselle jotain, se on tähänasti ollut vääränlainen,olemme hankkineet vaatteita,leluja, turvaistuimen jne
-koskaan ei kiitetä mistään - no ei tietenkään kun tuote on vääränlainen
-tytär ei koskaan soita minulle, isälleen 2-3 kertaa vuodessa
-lahjoja pitäis antaa, mielellään rahana
- tapaaamme muutaman kerran vuodessa, yleensä sukujuhlissa ja silloin ollaan niin suloisesti, kun tämä meidän vaari on NIIN ihana
-pyrimme tekemään asian eteen aina jotain pientä, esim. viime kesänä kustansimme tämän perheen kanssamme etelään..

että silleen meilläpäin
:headwall:

 

[toivoton tilanne]

Meillä on oikeesti tosi "toivoton" tilanne noiden isovanhempien kans. Ei ole mitään temputteluja, koska on oppinut jättämään asiat omaan arvoonsa tai pähkäilemään puolison kans, mitä täytyis tehdä asian suhteen! Voin sanoa omalta pohjaltani, ettei isovanhemmat ainakaan helpota elämää, vaan saa olla kokoajan varpaillaan mistä aikuiset ihmiset ottavat nokkiinsa. Meitä nuorempia osataan aina syyllistää, mutta toivottavasti toinen puolikin osaisi nähdä itsensä peilistä!On rankkaa kun ei oo ketään muuta läheistä ihmistä kuin oma mies ja tietenkin lapset!Minun käsitys lasten ja vanhempien väleistä on se, että lapset ovat vanhempiensa lapsia koko elämän ajan, heistä kuuluisi olla kiinnostunut!

 

[Laulu]

Eipä meilläkään isovanhemmat koskaan itse kysy lapsiamme yökylään.Lapset siis 1,8v ja 3,5v.Itse aina kysymme kun tarvis ja silloinkin yökyläily on monen mutkan takana.No pääasia että edes kysyttäessä ottavat lapsia yöksi.Kun kuuntelee tuttavien juttuja, niin tuntuu että heidän lapsensa kutsutaan jatkuvasti yökylään.Vanhempi tyttö usein meillä kärttää mummolaan yöksi, mutta ei voi mennä koska mummulla aina jotakin menoa.Luultavasti osa menoista keksittyjä.En tietenkään kokoajan antaisi edes lapsia yökylään, mutta oishan se kiva että edes joskus itse tarjoutuisivat.

 

[MUMMELI]

\

Meidän isovanhemmat ei minun eikä mieheni puolelta välitä lapsenlapsistaan saati meistä oikeesti!Eikä meidän elämän vaiheet heitä kiinnosta! Meillä pitäs olla vielä paremmin asiat kun on tavallaan"useempi tukijoukko" takana kun miehen vanhemmat eronneet ja heillä uudet kaverit ja perheet joissa aikuisia lapset. Vaan taitaapa sielläkin suunnalla olla näiden yhteiset lapset parhaita ja rakkaita! Meillä on itsellä neljä muksua ja sanotaan että paremmin pienten lapsen vanhemmat jaksaa jos voi lapsensa "hoitoon" jättää esim. mummolle.Ja heitä on saanut auttaa, mutta vastavuoroisesti ei mitään apua saa! Meillä mummot ei pyydä oma-alotteisesti koskaan ja jos muutaman tunnin sattuu hoitoa lapsille tarvitsemaan (tosi harvoin) siitä saakin kuulla! Tätä listaa voisin jatkaa miten pitkäksi vain mutta tässä pintaraapaisua! Harmittaa ja ahdistaa ja suututtaa! Jospa sitä itse olisi aikanaan viisampi omien lastenlasten kanssa!
Mikähän neuvoksi!

Välitätteköhän te ihan oikeasti isovanhemmista ja millä tavalla te sen näytätte?

 

[toivoton tilanne]

\

\

Välitätteköhän te ihan oikeasti isovanhemmista ja millä tavalla te sen näytätte? Siinäpä se, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan...Samalla tavalla kai sitä oppii pysymään "jaloista" pois, kun kerran opettajana toimivat OMAT vanhemmat! Ja kyllä sitä "sietorajan" ylikin ollaan autettu heitä, mutta tämmöstä tää on! Ja vaikka haluis laittaa toisesta korvasta sisään niinkuin yleensä tehdään kun ei jaksa kuunnella paapatusta, niin jossakin se raja kulkee!

 

[nokkonen]

\

Meillä varmaan miehen tytär kuvailee meitä tuollaisiksi isovanhemmiksi!
Miksi... meillä näitä syitä, toisilla varmaan eri;
-minä en saa olla mummu, olen jo soputunut tilanteeseen
-me olemme ikivanhoja kalkkeja, ikää - mies 50 ja minä 46, ja emme tiedä nykyaisesta lastenhoidosta mitään
-jos hankimme lapselle jotain, se on tähänasti ollut vääränlainen,olemme hankkineet vaatteita,leluja, turvaistuimen jne
-koskaan ei kiitetä mistään - no ei tietenkään kun tuote on vääränlainen
-tytär ei koskaan soita minulle, isälleen 2-3 kertaa vuodessa
-lahjoja pitäis antaa, mielellään rahana
- tapaaamme muutaman kerran vuodessa, yleensä sukujuhlissa ja silloin ollaan niin suloisesti, kun tämä meidän vaari on NIIN ihana
-pyrimme tekemään asian eteen aina jotain pientä, esim. viime kesänä kustansimme tämän perheen kanssamme etelään..

että silleen meilläpäin
:headwall:

JOs meidän lapsille ostaisi joku toinen minulta neuvoja kysymättä turvaistuimen, olisi minunkin vaikea kiittää... siis ajatus kaunis, mutta kyllä tuollaiseen juttuun pitää käyttäjän päästä vaikuttamaan!
Muuten tsemppiä vaikean kuuloiseen tilanteeseen! :hug: