Pims-Gorilla - taimikälie- täälläkin on
riehunu jo pari päivää....AaaAAaaaRRRggHH!
En oo kylläkään kotoa ulos nokkaani pistäny,
sisällä olokin voi vinottaa yhtä hyvin.
Joten ainakin hengessä ollaan mukana, Papu !
Maisalle jaksamista sinne sairastuvalle !
Titti; Muistissa on nuokin hetket,
ei tullut hommaan tolkkua ennenkuin menin
oikeusaputoimistoon asianajajan pakeille....
noh, siitä alkoi uusi helvetti ja pyöritys, joka kesti sen lähes 2 vuotta,
mut sitten saatiin vihdoin oikeudessa sopimus asioista,
ja exä niitä noudattikin pilkun tarkkaan - alussa.
Into hiipui kyllä pian ja siitä asti on ollut sellasta aaltoliikettä sen kans.
Mutta tohon, että se jotenkin syyllistää lapsia joka jo sinällään on ahdistavaa,
mä en osaa sanoa, mitä tekis.
Koska lapsethan on lojaaleja kumpaakin vanhempaansa kohtaan.
ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Lastenvalvojan PITÄIS osata kertoa, mitä sun kuuluu tehdä.
Ilman, että ex siitä saa vihiäkään.Tai ainakin se neuvoo,
mihin otat asiassa yhteyttä.
Musta teidän ei kannata kärsiä pätkääkään enempiä,
varsinkin lasten kannalta on tärkeetä, että saatte joko exän tajuamaan asian,
tai sitten lopettamaan kokonaan ton häröilyn.
Eli oikeuden kautta tiukat sopimukset kaikesta.Mut se on helvetin rankkaa.
Meillä päästiin oikeuteen sillon, ku Pinkkis oli 2 kk vanha,
eli koko raskausajan juoksin paperiasioita ja taistelin exän kans,
puhelin , sähköpostit ja faxit kävi kuumana
ja saatiin jossain vaiheessa joku (mitätön) välisopimuskin,
kun en enää suostunut lapsia sille antamaan. Oli muuten p'skaa aikaa,
mut nyt mä olen niin onnellinen, että jaksettiin se loppuun asti vetää.
Ois vaan pitäny samalla hakea yksinhuoltajuutta, se kaivelee hiukan>

/
- Jaahas, tää rouva jaapattelee taas. Sori !!
Mut Titti kaikki sympatiat on teidän perheen puolella,
tiedän tosiaan, mitä käytte läpi. Voimahali ;o) !!
- Täh ?? Piiskaa sulle ?----taidat toivoa vaan , sanois mun olio ;o)