ISOmpaa pesuetta haaveilevat 12

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Haidi75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tervehdys!

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella kuulumisia.

Elikkä löimme hanskat tiskiin tuossa pari kuukautta sitten, kun yrityksistä huolimatta ei plussia kuulu, ja pinna alkoi olla jo niin kireällä kaiken laskemisen ja säätämisen kanssa.
Tällä tiellä olemme edelleen. Eli sen puoleen ei mitään uutta.
Terot jätin kesken, mielialavaihtelut olivat "megaluokkaa", sekä iho-ongelmat melkoisia. Myöskin halut olivat pohjamudissa. Clomejakaan en ole käyttänut, vaikka en niitä siis alunperinkään olisi tarvinnut.

Olisihan se neljäs pienokainen ollut ihana saada, mutta meille sitä ei taidettu olla tarkoitettu.
Edelleen satunnaisesti notkun taustalla lukien ja peukutellen teille muille!

Onnittelut plussaajille, ja kylvöonnea muille :)
 
Mirkku oon pahoillani.Halauksia!

Eipä oo omatkaa toiveet enää korkeella...nyt vaa vois toivoo pientä ihmettä.
Asiast toisee: käin vkonloppun ottaa kielilävistyksen :) Vähänkö oon itestäin ylpee ;)
 
joo minä en ole kerenny kirjoittelee kun on ollu niin paljon hommaa viikonloppu oltiin mökillä ja siitä käsin kävimme tykkimäessä ja lasten suut oli messingillä! ei tässä ihmeitä mut eile mies vähän väläytti vihreetä valoa vauva hankkeelle sano katsotaan vhän ajan päästä kyllähän sitä vois yhden tehdä lisää. siis ehkä saan viel vauvan!
 
Tervehdys kaikille! Taitaapi kaikki olla kesäriennoissa kun on niin hiljaista, sitähän se meilläkin oli, nyt ollaan taasen palattu työnarkeen, blääh!
Mihinkä ihmeeseen se neljä viikkoa katosi??? Kerrassaan merkillistä...

Mirkulle voimahalit ja yllätysplussia, eihän sitä siltikään ikinä tiedä... ;) !

Haidille jaksamisia ja työniloa harjoitteluun!
Mitäs muuta täällä olikaan tapahtunut, luin ne kyllä, mutta pirskutti kun ne on tuolla edellisellä sivulla..

Vieläkö yksi; eikös se satu aivan kamalasti? Tai ainakin on pitkään kipeä?

Kyllä ne viikot meneekin tosi vikkelään, Maisakin on jo ihan loppusuoralla, vaikka äsken vasta plussasit. Nii'in eihän se itsestä varmastikkaan tunnu niin nopsalta kuin täältä sivusta seuraten. Onnistuneita ja helppoja synnytyshetkiä toivottelen!
Ja samoin ÄssÄ;lle, siis miten noita viikkoja on jo noin paljon? Onnea sinullekkin synnärille!!
Jestas, oon sanonutkin, että mitä enemmän ikää tulee, sen nopeemmin aika menee. Kohta käy silleen, että kun on saanut aamukahvinsa juotua, niin onkin aika mennä nukkumaan!!!

Marjulille ja Safiirille onnellisia ja mukavia raskaushetkiä. Mites Safiirin ultra sujui?

Nyt tässä huomaankin, että onhan meidän ketjuun mukavasti tullut niitä plussia! Ei muuta kuin lisää vain!!!!! ++++++++++++++++++++++
Ja kaikille onnistuneita ukontaivutushetkiä ja kylvöjä ja plussatuulia!

Meillä ukko meinasi jo suostua, mutta sitten joku valopää meni vinoilee meidän JO kolmesta, ISOSTA LAPSIMÄÄRÄSTÄ. Kikkeliskokkelis, minkä takia joidenkin on niiiiin vaikea ymmärtää sitä että haluaisi ja tykkäisi isosta perheestä?! Enhän minäkään vinoile VAIN kahden lapsen perheille, että voivoi, kun te ette enempää halua!
Pitäisi olla lestadiolainen, ettei ihmetellä jos haluaa "paljon" lapsia, kuullemma. Jaaha, sanon minä. Kerrassaan merkillistä, sanon senkin.

Äh, nyt töihin, niitä riittää kun on lomaillut.
Ja nyt voitaisiin kaikki yhteistuumin raskautua, eikös niin?!? ;)

 
Papu,ei sattunu ja kipee ei oikeesti oo edes ollu...turvoksis vaa jote puhe ollu pientä mokellusta :)

Joo,on se kumma ku pitää "vieraide" käydä kommentoimaa toiste lapsimäärää tai vauvakuumeita...prkle sanon mie!

Tääl ollaa kylvöt suoritettu,taasen...nyt vaa toiveita kehiin ;)
 
Terkkuja kaikille ja plussatuulia !!

Meikäläinen kärväilee, kun pojat on partioleirillä
kolmetta päivää ja haetaan tänään kotiin.
Soittivat sieltä illalla myöhään, tuntui olevan niiiiiiin kova koti-ikävä, että !
Kylvöpuuhiin ei olla ehditty,
taas yksi huone kuitenkin remontoitu lähes kokonaan,
että jotakin on aikaan sentään saatu.

Tytöllä uhma pahenee, ja samassa mittakaavassa babykuume laskee....
 
Hei vaan. Olen uusperheellinen, vauvakuumeinen nainen. Meillä asuu minun lapseni edellisestä liitosta ja mieheni lapset käyvät viikonloppuisin, kaikki paitsi minun nuorimmaiseni on ala-asteella.
Olen puhunut miehelleni että haluan yhteisen lapsen hänen kanssaan, eikä hän juuri ota asiaan kantaa. Tuumailee vain, että odotellaan, odotellaan, eikä kuitenkaan kerro kauanko pitäisi odottaa tai mitä me odotellaan.
Kuinka teillä miehet on suhtautuneet perheenlisäyksiin tai onko teitä pyydetty odottelemaan vaikka teille se asia on todella tärkeä.
Suhde meillä on kunnossa, yhteinen koti yms.
 
Heipähei kysyjälle. Vastauksia ei ole, taikka sitten niitä on miljoonia (no, ehkei nyt ihan niin montaa) vastaajasta riippuen. On olemassa sellaisia ihmisiä joilla se järki toimii ylimmällä taholla ja silloin ollaan sitten miehen kanssa samaa mieltä, odotellaan, vaikkei tiedettäis mitä..
Sitten tunne ihmisiä, neuvojia, keskustelijoita jne..
Tietysti kannattaisi oikeasti jutella (täällä pata soimaa...) ukollesi, että mitähän tässä varrotaan, jos se siitä selkiäis, olisko jotain pelkoja? (Miehillä muuten oikeasti on hassuja pelkoja joita ei todellakaan sanota ääneen)
Eikä se että ukko tahtoo odotella tai jopa sanoo ei perheenlisäykselle, tarkoita ettei suhde olisi kunnossa! Niinhän se meidänkin ukko meinaisi, ettei meille enempää tarvis tulla. Sehän tässä minun tilanteessa on kaikkein rasittavinta, ettei ole päätetty mitään ehdotonta EI;tä, muttei ole luvattukaan... Ja, meillä ei käytetä minkäs sortin ehkäisyä ja aikuisia ollaan ja ukkokin sen varmasti tietää mitä siitä voipi seurata! Mulle tämä on vaan henkisesti aikas rankkaa.
Otappa selvää mitähän se miehesi haluaa odotella, luulisi sieltä löytyvän ratkaisuja! Onnea "pehmittelyihin" ! Toivottavasti nyt jotain tolkkua sait tästä jälleen minun sekavasta kirjoittelusta...
 
uusperheellinen kysyjä:
Juu, kyllä meillä ukon taivuttelua on kestänyt jo kolmisen vuotta - ja välillä tuntui taipuvankin uuden lapsen tekoon, mutta nyt taas sanoo, että ehdottomasti EI.

Mies tietää, että tämä asia on minulle todella tärkeä,
mutta meillä on kuitenkin jo 1 yhteinen lapsi,
minulla myös kaksoset edellisestä avoliitostani.
Pojat menee jo 3:lle luokalle, ja tyttö täytti juuri 4v.
Vauvakuume on ollut ihan mieletön jo kauan...tai ei edes kuume,
vaan vakaa tahto saada vielä yksi lapsi.
Mies ei suostu, mutta mitään ehkäisyäkään ei meillä ole käytössä,
kun minulle ei hormonaaliset ehkäisyt sovi.
( Odottelenkin aina pikkupikku vahinkoa ;o)....)
ehkä vielä jonain päivänä natsaa, enkä usko, että ukko siitä sitten suuttuisikaan.
Tai mene ja tiedä.
Vaan eipä tuo ukko omia torviaan ole valmis solmimaan, vaikka hän on se,
joka lapsia ei enää halua.
Luottaa varppii siihen, että olen jo niin vanha, etten lapsia saakaan....
Koita sinä puhua miehesi ympäri, äläkä anna asian odotella hamaan tulevaisuuteen,
jos itestä siltä tuntuu.

Tää on niin tätä: Kun järki sanoo toista, mutta sydän niiiiiiiiiin haluais !

Onnea yritykseenne ;O)
 
Kiitokset kovasti vastaamisesta.

Olen vain niin pettynyt. Sanoin miehelleni jo ennen varsinaista suhdetta, että haluan sitten vielä lapsen tai kaksi ja niin että muutkin olisivat vielä suht pieniä.
Kysyin kyllä, että mitä mies haluaa odotella, että minkäs asian pitäisi muuttua, mutta vastausta ei sieltä koskaan tullut. Minun mielestäni mikään ei voisi olla paremmin, kaikki on niinkuin pitääkin ja enemmän.

Nyt olen hiljaa asiasta ja vatvon tätä itsekseni ja otan asian puheeksi taas jonkun ajan päästä, etten tukahduta miestä tällä ajatuksella. Lapsenkaipuuni on niin valtava että rintojakin pakottaa kuin olisi raskaana. Mitenpä sen mieheni ymmärtäisi.
 
Täältkii sellasta et ukko sanoo et ei,mut kuitekii hommitaa iha normisti,mut täysin ilma ehkäsyy...luulis et aikuin mies tietää kui voip käydä ja todella tietää mitä mie toivon.
Hää ku tyytyväine näihi kolmee...mie oon potenu vauvakaipuuta jo koht 5v. Nuorin nyt 6v.

 
Pikaisesti. Papu, se mun ultra on "vasta" ens viikon keskiviikkona. Sinne asti täytyy ootella.

Ja taas meno jatkuu. Terveisiä vielä kaikille!

Uusperheelliselle vielä: meillä on sekä minä että mies halunneet kovasti myös tätä neljättä pienokaista. Itse asiassa se oli mies, joka ensimmäisenä alkoi nelkusta puhumaan viime raskauden jälkeen. Nopsaan minäkin sitten ajatukselle lämpenin. Toivottavasti te saatte pian yhteisen mielipiteen asiasta ja pääset kunnolla haaveilemaan!
 
Meil on tyttö 9v.alkanu potee vauvakuumetta...haluu meille vauvan,niih.
Eile sit iha käi itkee ku isi ei suostunu vastaa et miks ei vauvaa...voi miun pientä. On saanu äitisä lapsrakkauden.

Mie koitin ehottaa et jos pyydettäs joku vaavi vierailulle...ei kelpaa,oma olla pitää ja mielummi tyttö :)

Ens vkol ukko takas töihi...sit rauhottuu elämä taas normiks.
 
Meillä on kans tyttö vonkunut ja kysellut pikkusiskoa,
kaipaisi niin uutta vauvaa....4-vuotiaan uhmalla ja temperamentilla suorastaan VAATINUT heti uutta vauvaa taloon !
..hih. Isi ei sano mitään, kun tytsy kyselee vauvaa...

Mutta kyllä oon kateellinen Selänteen perheelle !
Myönnän.
Saavat vielä pikku nelosen ( tai jos sieltä vaikka tulis tuplat,
onhan Teemulla kaksoisveli , hih ! )
Onnellinen tietysti heidän puolestaan, mutta.....miksei meillä....??
Nyyhhhh..............( taas tää fiilis...menee se ohi parissa päivässä...uskoisin )

 
hei!
nyt on sit ehkäsy loppu ja mies sano että uutta ei tarvii ostaa tais olla nyt sitä mieltä että meille saa tulla vauva ja olen ihan täpinöissä!
harmin paikka vain kun lähtee mökille tekee hommia ja me jäämme kotiin lasten kanssa kun me tulimme kotiin viime yönä kun olimme hesassa reissussa. niin ja pitää tehdä töitä täällä kotona välist. saahan nähdä millo plussaan? nyt lähden siivoomaan!
 
Jee! Hienoa pirullinen! Ei muutakuin onnistuneita kylvöjä ja pikaista plussaa toivottelen! ++++++++++++++++++++++++++++++

Ootteko huomannut kun vaunukansaa on liikkeellä ihan älyttömästi?! Masujakin kyllä näkyy vielä joka toisessa kassajonossa yms.!

Safiirille ihania ultrahetkiä, pian se keskiviikko tulee!

Jooxilta lainattua; Tää on niin tätä: Kun järki sanoo toista, mutta sydän niiiiiiiiiin haluais !
Niimpä! Veit kengän suustani!! ;)
Paistaako missään päin aurinko? Meillä on niin harmaata.

Ainiin, kävin eilen hennesistä ostamassa tytölle tanssipuvun kun aloittaa syksyllä esibaletin (on muuten odottanut sitä kuin kuuta nousevaa puolitoista vuotta!!!), niin katselin samalla itselle housuja aletangosta. Käteen osuikin mukavantuntuiset housut ja kun rupesin katsomaan niitä tarkemmin, huomasinkin että ne oli mamma housut!!
Ystäväni joka oli mukana huomasi sen ja heti tokas, mitä tommosilla teet, ei me enään luojan kiitos tarvita tuollaisia!!! (Hänellä kanssa kolme lasta..)
Kylläpä olikin mukavasti sanottu. En kyllä hänelle ole sanonutkaan ihan suoraan että niin haaveilisin vielä useammasta lapsesta, kun tiedän hänen mielipiteensä asiasta.

Perjantai, jee! Menen "viikonloppuhoitoon" ystäväni eräkämpille. Saunotaan ja höpistään, huolehditaan myös kevyesti nestetasapainon ylläpidostakin. Ei siellä mettässä siltikään parane liika nautiskella, jos vaikka sauna palais, karhu söis tai sudet piirittäis! Ehhehee... meikä on jo ihan perjantai fiiliksissä, vaikka yllättävän kivuttomasti meni ensimmäinen työviikko loman jälkeen.

Mukavia viikonloppuja kaikille!
Tervettää, Papu
 
Hih,joku muuki kateelline Selänteen odotuksesta :D Miekii tuos tokasin ukollein et nyt ois jo korkeeaika pitää vauhtii ku ollaa saatu muksut "samaa aikaa" joka kerta ku Selänteet.

Eipä juu muut ku Hyvvää vkonloppua jokaiselle!!!!
 
HUI,pudotaan koht eka sivult pois!

Mitäs mammat ja rouvat touhuu ku kukkaa ei näytä joutava kirjottelee????
Mie oon käyny lenkil joka päivä ku heikkopäine,oli ilma mikä tahasa ja nyt on kyl lämpöö riittäny. Saas nähä kui kaua tätä hulluutta kestää ;) Nyt otan siit kuiteki kaiken irti.
 
Tere taasen koko porukalle. Ollut jokseenkin pitkä aika pois netin keskustelupalstoilta kun aloitin uuden työn viime kuun lopulla ja tuntuu että työn, koulun ja perheen yhteensovittaminen on jotain ulkoavaruuden hommia. Niin vaikealta se välillä tuntuu. Teen nyt kahta osa-aikaista työtä, mies opiskelee (kesäkursseja harvakseltaan, syksyllä alkaa tiivis tahti) ja lapset on kotihoidossa.

Ootteko kotiäitejä vai työssäkäyviä? Onko epäsäännöllistä työtä tekeviä? Miten olette saaneet sovitettua epäsäännölliset työajat ja perhe-elämän yhteen?

Yritän kovasti paiskia hommia isomman äitiysrahan toivossa ja että eläkekin karttuisi ja pysyisi edes hiukan työelämän kärryillä. Olen tässä ollut kotona 3 vuotta, siis ei opiskelua, satunnaisia keikkatöitä, ja on tehnyt hyvää että on päässyt töitä tekemään.

Pystyykö ison pesueen äiti tekeen ihan palkkatöitä? Vai onko se kokopäivähommaa kotona? Mileipiteitä...

 
Terkut kaikille !
Pikainen vastaus MammaMia:lle:
Kyllä. Meillä on mies töissä 7.30- 16 arkisin, minä vuorotyössä kaupassa,
eli työajat 6.30 - 22.00 väliin, sunnuntaita ja lauantait tietty myös.
Joskus meillä on myös yö-inventaarioita ( n. 3 - 4 kertaa vuodessa ) jolloin ollaan n. klo 04. asti töissä.

Meillähän lapset ei oo mitään ihan pienokaisia enää,
eli 8- vuotiaat kaksospojat ja 4-vuotias tyttö.
Meillähän ei myöskään tosin ole mikään isokaan perhe vielä,
mutta vastasinpa nyt kuiteskii...

Ihania aurinkoisia elokuun päiviä ja hyviä kylvökelejä kaikille ;o} !!
( meille tuli se kuuluisa sukulaisnainen eilen taas, blääääääääääähh !! )
 
Helteiset heit kaikille!

Haidikin käynyt näköjään plussasaldon vilkaisemassa, no, jos kohta niitä rupeaisi "paukkumaan"!

Niin, kyllä isommankin pesueen kanssa pystyy töissä käymään (olipas muuten hassusti muotoiltu, en siis tarkoita että lapsia töihin mukaan otettaisiin..), kotonakin olisi hyvä olla.
Tiedän perheen jossa on seitsemän lasta ja äiti käy työssä, hyvin heiltä arki sujuu.

Itse olisin halunnut jäädä kotiin nuorimmaisen äippäloman loppuessa, ainakin vuodeksi. Se ei vain onnistunut. Sijaiseni ei tahtonut enään työtäni jatkaa ja uuden kouluttamisessa olisi mennyt iäisyys... no, ei ihan mutta...
Eli, äippä loman jälkeen töihin, jossa tasan ainoa ongelma oli mun henkinen masennus "lapsesta luopumisen" takia.
Meillä on nuorimmaiset olleet samalla perhepäivähoitajalla ja paikka on kultaakin kalliimpi. Aivan ihana paikka, sekä vanhempien että lasten mielestä!

Itse olen tunnustanut olevani rutiineiden orja joten meillä kun arkirutiinit ovat löytäneet paikkansa, niin elämä sujuu kohtuullisen jouhevasti. Ainahan yllätyksiäkin mahtuu joukkoon, mutta hyvin ollaan pärjätty.
Kohta alkaa koulut ja harrastukset niin johan taasen tulee vauhtia lisää elämään! ;)

Vieläkö yksi on sitten ruvennut lenkkeilemään, hienoa! (Naama vihriänä täällä naputtelen, pefa vaan leviää..)
Mainostin ukollenikin tuota selänteiden lisääntymistä, että heillekkin neljäs tulee!

Meillä nuorimmainen kysy eilen minun pullamasua (joo ja jäde, pihvi,yms,yms) katsellessani että onkos siellä nyt vauva? Totesin vain ettei ole, johon tytteli kysyi tietty, että miksi ei ole. Hetken mietittyäni sanoin että kysyppä isiltä, joka istui melko vieressä. Eipä vastannut vaan menivät uimaan.
Jasså, jatketaampas töitä.
 
Tässä ihan pikaisesti hermoilen ennen huomista np-ultraa. Painajaisia jo melkein on nähty. Kääk sentään. Huomenna sitä saa tietää, onko massussa asukas vai ei.

Nyt menen taas. Terveisiä kaikille.

Safiiri
 

Yhteistyössä