\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.06.2006 klo 16:32 Just kirjoitti:
\
Ei ole kyse temperamentista, vaan huonosta käytöksestä ja tapojen puutteesta.
Meillä riidellään asioista, eikä olla koskaan toisiamme loukattu tahallaan tai paiskittu sormuksia eikä mitään muutakaan... Yhdessä ollaan oltu 10 ihanaa vuotta.
MIKSI HALUATTE LOUKATA TAHALLAAN? Erimielisyydet ovat suhteessa normaaleja, ei sen takia tarvi tavaroita paiskoa tai toista sättiä!
Viha ja rakkaus on voimakkaita ja äärimmäisiä tunteita. Mä en vois vihata ketään vierasta ihmistä, halveksia kyllä, mutta en jaksais nähdä sitä vaivaa, että tosissani loukkaantuisin ja ottaisin vieraan sanomiset itteeni.
Eli kyllä, riidan tietyssä vaiheessa se muuttuu kilpailuyksi siitä, kumpi osaa loukata paremmin.
Mutta toisaalta, psykologien mukaan parisuhteessa jossa ei ikinä riidellä on ihanne tapauksessa kaksi tunnevammaista ihmistä, joilla minäkuva on hämärtynyt, todennäköisemmässä ja yleisemmässä tapauksessa toisella on minä kuva hämärtynyt ja antaa toisen kävellä ylitseen. Eli vähintään toinen silloijn hyssyttelee ja ylläpitää kulissia siitä että on niin sopuisaa ja mukavaa, mielessä kaihertaa, mutta kun sivistynt ihminen ei riitele, ollaan hiljaa vaan ja annetaan periksi.
Niin...jos mies noudattaa neuvoa olla hiljaa, jos ei ole sanottavaa, eli ei vastaa mitään, kun riidellään, niin mä kyllä ahdistun. Kestän riidan, kun osaan vastata siihen ja sanon takaisin, mutta jos toinen on hiljaa niin heitän kyllä vaikka kaikki talon astiat seinään tai kajautan sitä paistinpannulla, mutta mullehan ei sillai v*****lla ettei vastata mitään. Se on loukkaus, silloin minut on mitätöity, kun minun sanomisiani ei tarvi sen vertaa noteerata, että vastais. Ja miespä onkin sitten alkanu käyttää tota toisinaan täysillä hyväksi... saa mut ottamaan kunnolla kierroksia kun touhuaa niinku en olis sanonu mitään, kun yritän aloittaa keskustelua jostain, mistä ei jaksais just nyt puhua.