Iso myooma

Ketjun alkupuolella kerroin omat kokemukseni mutta kertaan vielä lyhyesti. Olen 45 v ja minulta poistettiin kohtu erittäin ison myooman takia viime kesänä. Leikkaus jouduttiin tekemään vatsanpeitteen läpi ja myös minulla epäiltiin syöpää (kohonnut ca 125). Leikkaus meni hyvin ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Myös minulla oli jatkuva virtsaamistarve ja runsaat ja anemisoivat vuodot jotka, paitsi että haittasivat elämänlaatua, ennen kaikkea olivat terveydelleni vaaraksi (hemoglobiini laski eräässä vaiheessa alle 90 vaikka syön erittäin terveellisesti).

Yleiskuntoni on erittäin hyvä ja toivuin leikkauksesta ilman minkäänlaisia komplikaatioita. Jo 4 viikkoa leikkauksen jälkeen saatoin pikkuhiljaa palailla liikuntaharrastusteni pariin (juoksulenkkeily). En ole kokenut minkäänlaisia jälkivaivoja kuten selkäkipuja, vaihdevuosioireita (munasarjat säästettiin) tms. Päin vastoin koen saaneeni tavallaan uutta puhtia elämääni ja harrastuksiini. Minullakin lapsettomuus tuli nyt lopulliseksi mutta pystyn elämään sen asian kanssa. En mielestäni ole mitenkään kova kun pyrin elämään ja olemaan niin etten turhaan rasita itseäni ja ympäristöäni murehtimalla sellaista jolle en voi mitään. Syöpää ei sentään todettu ja olen siitä iki onnellinen.

 

Ihmetellen luen tätä keskustelua. Minulle lääkäri nimenomaan sanoi, että myoomat ovat hyvänlaatuisia... Miksiköhän toisilla epäillään syöpää? Voiko myooma siis joskus olla kuitenkin pahanlaatuinen?

 

Ihmetellen luen tätä keskustelua. Minulle lääkäri nimenomaan sanoi, että myoomat ovat hyvänlaatuisia... Miksiköhän toisilla epäillään syöpää? Voiko myooma siis joskus olla kuitenkin pahanlaatuinen?

Kyllä voi. Myoomat ovat kasvaimia munasarjoissa. Iso osa on hyvänlaatuisia ja jotkut pahanlaatuisia. Myoomia kutsutaan myös kystiksi, ovat ymmärtääkseni sama asia. Jos sinulta on löydetty myooma, ei syytä paniikkiin, se on todennäköisesti hyvänlaatuinen. Jos lääkäri on sinulle vielä niin sanonut, hän on silloin todennäköisesti ultraäänikuvasta nähnyt asian suurella todennäköisyydellä.

 

Myooma on eri asia kuin kysta.

 

Minun kohdallani kysymys oli siitä, että myooma oli päässyt kasvamaan erittäin isoksi. Tutkimuksissa otetaan myös rutiininomaisesti ns. Ca 125 - verikoe, jolla mitataan tietyntyyppisiä tulehdusarvoja. Jos arvo on koholla se voi olla osoitus siitä, että kohdussa tai vatsan alueella on jotain pahalaatuista (mutta koe on notoorisen epäluotettava ja antaa suuren määrän vääriä hälyytyksiä). Minulle sanottiin että kun myooma on niin iso, ei voida sulkea pois etteikö osa soluista voisi olla pahalaatuisia. Ultraäänessä lääkäri totesi, että myooma-kudoksessa verenkierto näyttää olevan vähäistä mikä viittaisi siihen, ettei mitään pahalaatuista ole. Kasvaimen lopullinen laatu voidaan kuitenkin todeta vasta kun se on poistettu ja patologi on käynyt sen perusteellisesti läpi.

 

Sinä elät nyt suruaikaa, ja siksi kaiken palautteen, niin hyvän kuin pahan, vastaanottaminen tuntuu vaikealta.

Suru on äärimmäisen henkilökohtainen asia. Surevalle on olemassa vain Minä ja Minun Suruni - koko muu maailma on toisarvoista. Ainakin minä olen joutunut myöntämään itselleni, että suru tekee minusta todella itsekeskeisen. Suruaikaa kestää minkä kestää, ja kyllä sen sitten huomaa, kun alkaa helpottaa, ja muukin maailma taas tuntuu järkeenkäyvältä.

Ja se helpottaa ajastaan. Ihan varmasti.

 

Kyllä se ap:n kohdalla olisi joka tapauksessa ollut pattitilanne edessä. Isot myoomat ovat merkittävä riski raskautuessa - ne lisäävät keskenmenon riskiä, ja kasvava kohtu voi aiheuttaa myooman puhkeamisen ja sitä kautta tulehduksen. Myooman poistaminen tarvittaessa raskauden kuluessa on riski sikiölle sekin, eikä tällaisen leikkauksen jälkeen voida käyttää yhtä hyvää kivunlievitystä kuin normaalisti sikiön takia. Ja toisaalta isoa myoomaa on vaikea tai mahdoton poistaa ilman kohdun poistamista. Eli vaihtoehdot olisivat olleet että myooma ja kohtu jäävät paikalleen, jolloin raskaus ei olisi suositeltavaa ja siihen liittyy valtavasti riskejä naiselle ja sikiölle, plus myooma voi joka tapauksessa alkaa myöhemmin vaivata, tai sitten myooman ja tarvittaessa kohdun poistaminen, joka nyt tehtiin. Aivan varmasti turhia poistoja ei nykyisessä virtaviivaistetussa terveydenhuollossa tehdä, koska siitä tulee kustannuksia joista sairaalat saavat sapiskaa jos niitä tulee liikaa.

 

Tässä.

 

Luin suuren osan alkupuolen viesteistä ja tuli sellainen olo, että pakko on omiakin ajatuksia sanoa. Ajauduin sivustolle omien oireitteni seurauksena ja nyt jännittää, että mitähän minun lääkärikäynnilläni todetaan.
Jätin paljon viestejä lukematta niiden lukumäärän vuoksi, mutta jäin siihen tulokseen, että syöpä todettiin ja leikkausta odotetaan (kenties ollut jo?). Sinulla on jokatapauksessa varmasti ollut mielettömän rankkaa! Ikävää sekin, että olet saanut niin huonoa kohtelua.. Mutta viis näistä ikävistä asioista, joita olet varmasti miettinyt kyllästymiseen asti.
Sen sijaan- uskon, että olet tämän kokemuksen jälkeen paljon kypsempi henkisesti, kuin moni muu meistä. Osaat arvostaa elämän tärkeitä asioita aivan eri tavalla, ja nimenomaan ymmärrät, mitkä ne tärkeät asiat ovat. Joku toinen saa vielä korvaamatonta henkistä apua, kun lopulta kerrot selviytymistarinastasi.
Kunpa osaisin auttaa jotenkin. En voi kuin toivoa sinulle kaikkea parasta. Elämällä on tapana yllättää niin hyvässä kuin pahassa, seuraavaksi kenties hyvässä? Vaikka nyt saatat olla masennuksen syvissä syövereissä, kuka tietää, mitä huomenna tapahtuu. Mikä minä olen puhumaan, kun en nuorella iälläni mitään mistään tiedä, mutta näin minä uskon.

 

Hei,

Kannattaa lukea ketju vähän tarkemmin, syövästä ei nimittäin onneksi ollut kyse. Ja leikkaus ollut jo.

 

Ketju on pitkä ja monenlaisia kokemuksia ihmisillä näyttää olleen. Kerronpa siis omanikin, vaikka jutusta taitaa tulla aika pitkä, mutta jos siitä vaikka olisi jollekin tulevaisuudessa apua.

Myomaaksi epäilty kasvain diagnosoitiin pari vuotta sitten UÄ:llä gynekäynnillä. Lääkäri totesi silloin, että jos meinaa vielä lapsia yrittää, niin nyt alkaisi olla viimeinen aika, ennen kuin myooma kasvaa kovin suureksi ja voisi hankaloittaa raskautta. Ikääkin alkoi oli jo reilusti raskautta ajatellen. Eihän se raskaaksituleminen ihan niin yksinkertaista ole, niinpä lopulta hakeuduimme lapsettomuushoitoihin. Tässä vaiheessa selvisi, että myooma oli kasvanut nopeasti, minkä vuoksi sain lähetteen poliklinikalle myoomanpoistotarpeen arviointiin.

Sain ajan poliklinikalle reilussa parissa viikossa. Tutkimuksessa selvisi, että myoomia oli useampi (suurin 6cm) ja lisäksi iso kysta. Käynti oli positiivinen kokemus, vaikka mukana oli kaksi kandia, joista annoin toiselle luvan tehdä myös sisätutkimuksen varsinaisen lääkärin lisäksi. Pitäähän heidän oppia diagnosoimaan ihan itse tutkimalla, eikä se onnistu ilman kokenutta ohjaajaa ja oikeita potilaita, joilla on oikeita ongelmia. Enemmän sitä kandia tilanne jännitti kuin minua =) Tuoksena tutkimuksista oli lähete leikkaukseen: kystan ja myoomien enukleaatio kohtu säästäen avoleikkauksella. Odotusaika leikkaukseen noin 4 kk.

Kolme viikkoa ennen leikkausta oli taas poliklinikkakäynti, jossa tehtiin vielä uusi UÄ-tutkimus. Verikokeet labrassa. Fysioterapeutin tapaaminen, jossa annettiin ohjeet leikkauksen jälkeiseen omatoimiseen kuntoutukseen. Tapasin myös anestesialääkärin, jonka kans keskusteltiin nukutuksesta ja sovittiin leikkauksen jälkeisestä kivunhoidosta. Omat toiveeni ja pelkoni todellakin huomioitiin suunnitelmissa.

Leikkauspäivän aamuna tapasin oman hoitajan ja leikkaavan kirurgin, jotka kertoivat, mitä seuraavan vuorokauden aikana tulee tapahtumaan ja miten leikkauksen kulku on suunniteltu. Leikkaussalissakin hoitajat ja anestesialääkäri kertoivat, mitä milloinkin tapahtuu ja kyselivät vointia, kunnes taju lähti. Palattuani leikkauksen jälkeen osastolle, tuli kirurgi kertomaan leikkauksen kulun. Kaikki oli mennyt suunnitemien mukaan. Poistettavaa oli ollut odotettua enemän, mutta kaikki meni hyvin ja kohtu säästyi. Tapasin lääkärin vielä kaksi kertaa osastolla oloaikanani ja sain mahdollisuuden kysellä mieleeni tulleita leikkaukseen tai jatkohoitoon liittyviä asioita. Sain myös itse rauhassa lukea kaikki kansiossani olleet paperit! Pari päivää osastolla ja sitten kotiin. Sain jatkoa varten hyvät kotihoito-ohjeet sekä ohjeet, mitä tehdä, jos toipumisessa tulee takapakkia.

Kaikki yllä kertomani tapahtui julkisessa terveydenhuollossa. Jokainen tapaamani hoitaja ja lääkäri toimi ystävällisesti ja ammattimaisesti. Vaikka heillä kaikilla oli kädet täynnä töitä, niin silti he käsittelivät minua ja muita näkemiäni potilaita rauhallisesti ja vastasivat kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Näin ja kuulin myös, kuinka hyvinkin vaikeita asioita kerrottiin potilaille asiallisesti ja ammattimaisesti. Tapaamani potilaat olivat ikähaitarissa 20-80 vuotta ja meitä kaikkia hoidettiin ihan tasapuolisesti.

Matkan varrella tuli mieleeni, että meillä potilailla on myös vastuu omasta käytöksestämme hoitohenkilökuntaa tavatessamme, vaikka kuinka olisimme kipeitä. Kaikille tuo ei taida valitettavasti olla ihan itsestään selvää. Odotushuoneissa kaikkiaan useita tunnteja istuskellessa näki, jos jonkilaista käytöstä. Joillekin esimerkiksi tuntui olevan suorastaan pakkomielle pelotella ensikertalaisia kanssasisaria poliklinikalla. Nämä samat tyypit haukkuivat lääkärit ja hoitajat, joista minulla oli vaan positiivisia kokemuksia. Jotenkin tuntuu, ettei näiden ihmisten asenne hoitotilanteessa ole yhtään sen positiivisempi tai rakentavampi kuin tuolla odotushuoneessakaan.

Ehkä kohdalleni sattui valtakunnan parhaat ammattilaiset, en tiedä. Mutta leikkauspäivän jälkeisenä aamuna herätessäni ajattelin ensimmäisenä, kuinka hienosti kaikki meni. On onni, että meillä on näin toimiva terveydenhuolto. Jaksan maksaa veroni entistä paremmin. Teille, jotka olette menossa leikkaukseen, haluaisin sanoa, että olkaa luottavaisia, teitä hoitaa ammattilaiset, jotka kyllä tekevät parhaansa. Selvittäkää kuitenkin itsekin etukäteen asioita ihan senkin vuoksi, että osaatte kysyä lisää teitä hoitavilta henkilöiltä. Kun tiedätte enemmän,mitä tuleman pitää, sen vähemmän pelottaa. Ainoa asia, jota minä pelkäsin oli epiduraalipiikki, joka sekin vaihdettiin pyynnöstäni kipupumppuun.

Kouluarvosanana kaikesta tähän saakka tapahtuneesta antaisin 9 1/2, puuttuva puolikas johtuu sairaalan pinkistä yöpaidasta ja mauttomasta vaikkakin sinänsä ihan ok ruuasta. Kaikille taapaamalleni hoitohenkilökunnalle iso kiitos, jos joku minut tästä tekstistä tunnistaa. Kevät aurinko paistaa ja toipuminen etenee odotusten mukaisesti, patologin lausuntoa odotellessa. Tulevaisuus näyttää, mitä tuleman pitää jatkossa, mutta ainakin tiedän, että kaikki on tehnyt parhaansa ja sen enempää ei keneltäkään voi odottaa.

 

Ihan koko ketjua en jaksanut lukea, mutta oli monta mielenkiintoista tarinaa. Syyllistäminen on aika turhaa, on erilaisia elämäntilanteita ja kohtaloita, varsinkin meillä naisilla aina ei jaksa/pysty/ehdi/viitsi hoitaa itseään niin kuin pitäisi. Joskus on kyse rahasta, joskus muista asioista.
Myoomat ovat pääsääntöisesti hyvänlaatuisia, mutta voivat muuttua pahanlaatuisiksi. Tämä ehkä yksi hyvä syy leikkauksiin. En maallikkona myöskään usko hyvin päättyvään raskauteen iso myoman kanssa.
Kystat ovat ihan eri juttu kuin myomat. Kystat ovat nesterakkuloita ja myomat lihaskasvaimia. Kystat ovat lähinnä riesa.
Itseltäni on maksasta operoitu 3,8 litran suruinen kysta. Olin toki ylipainoinen ja ihmettelin isoa vatsaani. Kävin gynegologillakin ja veikkasin, että vatsassani on jalkapallon kokoinen kysta, niitä kuulemma joskus ilmenee hormoonikierukan kanssa. Ei vain löytynyt. Maksakystat löytyivät sitten myöhemmin. Ei ole kontrollia, jossa maksaa säännöllisesti kuvattaisiin, tai munuaisia, munuaiskystat ovat yleisempiä.
Ikää kun tulee lisää, tulee vaivojakin lisää. Osan aavistaa, mutta jotenkin silti helposti lykkää sitä lääkärin lähtemistä ja diagnoosin saantia. Monista eri syistä johtuen.
Yritetään vain ottaa opiksi ja hoidattaa itsemme ajoissa!

 

Hei vaan,
nyt on aikaa tosiaan kulunut leikkauksestasi ja minäkin tänne törmäsin ja luin koko viestiketjun läpi. Itselläni todettiin juuri 3.5 cm myooma ja lääkäri sanoi jos se kasvaa 7cm se on poistettava. Kuulosti vaan niin kovin isolta tuo sinun 18cm. Mutta se mitä minä nyt mietin että miten mahdat voida nyt kun aikaa on kulunut näinkin paljon, ja vieläkö saat elää miehesi kanssa yhteistä elämää. Sekin kun on vaan niin hieno asia jos on edes joku rinnalla arjen suruissa ja iloissa. Itse olen jäänyt yksin,ja eipä tämä yksin elokaan vaan mitään mukavaa ole :/ Toivottavasti sinulla on siinä enempi onnea..

 

Onneksi tosiaan minullakaan ei ollut syöpää, vaikka silloin ennen leikkausta arvot olikin koholla. Muuten olen ihan kohtalaisessa kunnossa, paitsi sappikivet joskus häiritsee, nekin melko harvoin.

Avomiestäni en saanut pitää, hän lähti reilu vuosi sitten. Lopullinen lapsettomuus oli ilmeisesti liikaa ja sortui siihen vanhaan keinoon, eli lähti pettämään. Syyllisti ja syytteli minua kaikesta mahdollisesta. Helpompaa minulle olisi ollut, että olisi jättänyt noin vain, mutta ilmeisesti halusi tehdä eron itselleen helpommaksi. En ole uudessa suhteessa, enkä halua sellaista aloittaakaan. En käy muuta kuin töissä. En oikeastaan halua nähdä ketään, eikä minua kiinnosta enää mikään. Olen jässähtänyt kotiin. On vain sellainen tunne, että olen ylimääräinen.

Olisin pitänyt kohtuni jos olisin voinut. Päivä päivältä enemmän harmittaa kun luen lääkäreiden kommentteja kohdunpoistoista ja siitä, kuinka myoomat voidaan tavallaan kuivattaa pois, että kohtua ei enää tarvitse leikata. Elämänilo on mennyt.

Te joilla ei ole lapsia ja on kohdun poisto edessä, kyselkää ja etsikää vaihtoehtoja.

Hyvää loppukesää kaikille.

 

Kiitos kun vastasit näin pitkän ajan kuluttua, tuli mukavana yllätyksenä
Hiukan pelkäsinkin että noin kävisi, että olet yksikseen. Minulla sikäli sama tilanne "jässähtänyt" kotio ja en osaa lähteä mihinkään missä tapaisi muita, töihin vaan. Ikää minulla on vaan jo enempi kuin sinulla ja toivonkin kovasti että kuitenkin löytäisit vielä itsellesi mukavan ymmärtäväisen kaverin rinnalle.. ja ennen kaikkea toivon että saisit jotenkin elämäniloa takaisin sen olet kyllä ansainnut kaiken jälkeen.
PS. voin muuten kertoa että enpä minäkään olisi osanut yhdistää tuota kuukautisvuodon loppumista kohdun poistoon.. eipä kait ole niin paljoa tämä naisen anatomiaa sitten kiinnostanut, mutta oppia ikä kaikki

 

Kiitos koko tästä ketjusta. Minulta löytyi vasta n 16cm pitkä "joku" kohdun ulkopuolelta tänään. Täysin yllättäen ja ilman mitään oireita. Se on niin iso ettei siitä ultran perusteella voi sanoa mistä osasta kohtua se lähtee. Voi siis olla myös munasarjoista - valitettavasti. Ilmeisesti se näyttää myoomalta, mutta siinä on myös osa jossa on verenkiertoa. Ikävää. Leikkaus tulee. Luulen, että kohtu lähtee vaíkka lapsia ei ole muuta kuin suunnitelmissa. Ikää 40. Odottelen jatkokutsua ja koetan pitää pääkopan kasassa. Toivon ettei tämä olisi pahanlaatuinen. Ennen tätä päivää en ollut edes etäisesti ajatellut kasvaimia tai myoomia.

 

Kiitos koko tästä ketjusta. Minulta löytyi vasta n 16cm pitkä "joku" kohdun ulkopuolelta tänään. Täysin yllättäen ja ilman mitään oireita. Se on niin iso ettei siitä ultran perusteella voi sanoa mistä osasta kohtua se lähtee. Voi siis olla myös munasarjoista - valitettavasti. Ilmeisesti se näyttää myoomalta, mutta siinä on myös osa jossa on verenkiertoa. Ikävää. Leikkaus tulee. Luulen, että kohtu lähtee vaíkka lapsia ei ole muuta kuin suunnitelmissa. Ikää 40. Odottelen jatkokutsua ja koetan pitää pääkopan kasassa. Toivon ettei tämä olisi pahanlaatuinen. Ennen tätä päivää en ollut edes etäisesti ajatellut kasvaimia tai myoomia.

Minulta löytyi kanssa ihan sattumalta melkein samankokoinen lasvain munasarjasta, nyt ensi keskiviikkona myoma leikkaukseen ,mikä tehdään avoleikkauksena ja kohtu viedään myös, lapset kyllä jo saatu ja ikä 47v.

 

Minulta löytyi kanssa ihan sattumalta melkein samankokoinen lasvain munasarjasta, nyt ensi keskiviikkona myoma leikkaukseen ,mikä tehdään avoleikkauksena ja kohtu viedään myös, lapset kyllä jo saatu ja ikä 47v.

Miten sinun leikkaus onnistui, ja miten jaksat nyt? Toivottavasti hyvin!

 

Ihan koko ketjua en jaksanut lukea, mutta oli monta mielenkiintoista tarinaa. Syyllistäminen on aika turhaa, on erilaisia elämäntilanteita ja kohtaloita, varsinkin meillä naisilla aina ei jaksa/pysty/ehdi/viitsi hoitaa itseään niin kuin pitäisi. Joskus on kyse rahasta, joskus muista asioista.
Myoomat ovat pääsääntöisesti hyvänlaatuisia, mutta voivat muuttua pahanlaatuisiksi. Tämä ehkä yksi hyvä syy leikkauksiin. En maallikkona myöskään usko hyvin päättyvään raskauteen iso myoman kanssa.
Kystat ovat ihan eri juttu kuin myomat. Kystat ovat nesterakkuloita ja myomat lihaskasvaimia. Kystat ovat lähinnä riesa.
Itseltäni on maksasta operoitu 3,8 litran suruinen kysta. Olin toki ylipainoinen ja ihmettelin isoa vatsaani. Kävin gynegologillakin ja veikkasin, että vatsassani on jalkapallon kokoinen kysta, niitä kuulemma joskus ilmenee hormoonikierukan kanssa. Ei vain löytynyt. Maksakystat löytyivät sitten myöhemmin. Ei ole kontrollia, jossa maksaa säännöllisesti kuvattaisiin, tai munuaisia, munuaiskystat ovat yleisempiä.
Ikää kun tulee lisää, tulee vaivojakin lisää. Osan aavistaa, mutta jotenkin silti helposti lykkää sitä lääkärin lähtemistä ja diagnoosin saantia. Monista eri syistä johtuen.
Yritetään vain ottaa opiksi ja hoidattaa itsemme ajoissa!

No lääkäri on kyllä sanonut, että myoomat eivät muutu pahanlaatuisiksi.

 

Olen 50 v tyttönen ja olen tasan samassa tilanteessa kanssasi. Myooman koko on n. 15 senttiä ja sappi kivi myös siellä oleilee, joten varsin ymmärrän tilanteesi. (vielä en varmuudella tiedä onko myooma vai jotain muuta ) minä olen koko elämäni käynyt papa kokeissa, viimeksi viime joulukuussa ja ikinä minulle ei ole puhuttu ultra kuvista mitään, mietin tässä että tuleeko se tieto normaalisti aivoihin jo syntymässä? ? ? ja vaikka tietoa olisi ollutkin sitä ihminen käyttäytyy usein niin ettäei edes muista pyytää moista. Itse huomasin vasta kun makasin hierojan pöydällä ja jotain omituista mahassa oli, eli se oli jo niin iso ettei muu auttanut kuin lähtö lääkärille, silloinkin pitkin hampain ja isännän pakottamana. Me ollaan ihmisiä ja JOKAINEN toimii tavallaan näissä tilanteissa. Kuule, se nuijapää oli aivan varmasti sen lääkärinä toimivan pölypään vaimo tai ainakin jotain sukua, kyllä taas ihmetyttää joidenkin olioiden aivotyöskentely. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja käyppäs katsomassa siitä uudesta hoitomuodosta joka saattaa olla miedompi kuin kohdun poisto. jaksamisia sinulle ja ihanalle rakkaallesi.

 

Kyllä mä hymyilen - nimittäin sinulle. Ensin kommentoit ettet enää lue näitä juttuja mutta kas kummaa täällä sitä ollaan. Nyt et enää tiedä, kerjäisitkö vielä hiukan sääliä vai tyrmäisitkö vielä hiukan lisää muiden kannustavia viestejä. Sua on turha tsempata kun mikään ei kelpaa. Saanko ehdottaa, mene kotiin ja itke miehellesi - niin kauan kuin sellainen sulla vielä on. Mä en itke ongelmiani netin palstoilla vaan omien ystävien kanssa ihan kasvotusten. Onneksi sellaisia on.

Ensinnäkin minulla on kohtukuolema tapahtunut kuukausi sitten myooman takia, ja tämä kieltämättä oli rankka kokemus ja tuntui aluksi helpommalta purkaa/käsitellä asiaa näin kasvottomasti tuntemattolmille, ennenkuin oli valmis ystävien kanssa asiaa puimaan. Nyt sitten kohtu halutaan leikata pois ja tottakai se surettaa, kun haluaisin kohtuun kuolleen poikani jälkeen yrittää joskus ehkä uutta raskautta, ja taas asiaa vuodatin ensin forumeissa ennenkun ystävien kanssa asiasta puhuin, eli oli niinkuin pehmeä lasku aloittaa asiasta keskustelu ystävien kanssa, kun oli saanut muualla jo päälimmäiset turhautumiset purkaa. Asian pointti oli minulla se, että ihmisillä on eri tavat surra ja sen tavoin tulee toimia jotta surun saa käsiteltyä, minua sinä et hymyilytä yhtään joka viitsit toisten murheille hymyillä päinvastoin tunnen häpeää empaattisuutesi puutteesta. Ei ole kielletty netissä murheitansa vatvoa, eikä siinä ole aikarajoja, ihmiset on erilaisia ja hyvä niin

 

Ensinnäkin minulla on kohtukuolema tapahtunut kuukausi sitten myooman takia, ja tämä kieltämättä oli rankka kokemus ja tuntui aluksi helpommalta purkaa/käsitellä asiaa näin kasvottomasti tuntemattolmille, ennenkuin oli valmis ystävien kanssa asiaa puimaan. Nyt sitten kohtu halutaan leikata pois ja tottakai se surettaa, kun haluaisin kohtuun kuolleen poikani jälkeen yrittää joskus ehkä uutta raskautta, ja taas asiaa vuodatin ensin forumeissa ennenkun ystävien kanssa asiasta puhuin, eli oli niinkuin pehmeä lasku aloittaa asiasta keskustelu ystävien kanssa, kun oli saanut muualla jo päälimmäiset turhautumiset purkaa. Asian pointti oli minulla se, että ihmisillä on eri tavat surra ja sen tavoin tulee toimia jotta surun saa käsiteltyä, minua sinä et hymyilytä yhtään joka viitsit toisten murheille hymyillä päinvastoin tunnen häpeää empaattisuutesi puutteesta. Ei ole kielletty netissä murheitansa vatvoa, eikä siinä ole aikarajoja, ihmiset on erilaisia ja hyvä niin

Mikä on kohtukuolema?

 

Mikä on kohtukuolema?

Myooman vuoksi kohtuun kuollut lapsi.

 

Myooman vuoksi kohtuun kuollut lapsi.

Oletin että myomaan tuli kuolio. Minulta poistettiin kohtu koska se oli täynnä myomaa. pjt76 sijalla kysyisin toisen lääkärin mielipidettä. Tässä tapauksessa olettaisin, että myoma voidaan poistaa koska sinne on mahtunut sikiö aikaisemmin mylmasta huolimatta ja uusi raskaus on mahdollinen.

 

Hei. mulla on 40 vuotiaana tehty avoleikkaus(vatsapeitteet auki) kahden myooman takia. Ne sijaitsivat kohdun sisällä. Myoomat olivat 8cm ja 4cm. Toiveenani oli että kohtu säästettäisiin kun toiveena oli vielä raskaus. Minulla aiemmin jo 2 lasta. Ennen leikkausta lääkäri sanoi, tietäen toiveestani että todellinen tilanne selviää leikkauksessa, eli voidaanko kohtu säästää tai ei. Leikkauksessa selvisi että kohdun ulkopuolella oli vielä pieniä myoomia useita. Leikkauksen jälkeen lääkäri tuli kertomaan että minulla on vielä kohtu tallessa. Hän oli saanut kaikki pois puolen vuoden toipuminen ja raskauskielto. Tuleva synnytystapa sektio. Joten toivoa on..Kerrot vain toiveestasi raskauden suhteen. Tosin riippuu varmasti siitäkin missä ja miten myooma on kiinni.. Tsemppiä sinulle elämässäsi <3