V
"Viima"
Vieras
Siis tämä ei voi olla totta. Kirjoitan tätä ravintolan veskissä. Pakko päästä purkautumaan jonnekin.
Kaverini pyysi minut illalliselle hänen ja muualta tulleen kollegansa kanssa. No, annas olla ilta meni ihan leppoisasti, kunnes mä yhtäkkiä tajusin, että tämä miespuolinen kollega kattelee mua ehkä aavistuksen liian pitkään. No, jenkki kun on annoin asian olla ja vakuuttelin vain kuuluvan avoimempaan kulttuuriin. Silmiin tuijotetaan puhuessa ja toisen jutuista tunnutaan ainakin näennäisesti olevan kiinnostuneita. Pienessä päässäni yritin todistaa itselleni jopa, että katsekontaktin luominen johtuu vain istumispaikoistamme. Mutta nyt mä en kestä. En oikein osaa kuvailla tätä...
Kun vaihdettiin paikkaa siis ravintolaa nämä eteenpäin nojautumiset, käsi olkapäällä/tuolin selkämyksellä ja polvien hakeutumisella vasten omia polviani (vaikka siis vaihdan asentoakin). Mä en tiedä mitä ajatella/tehdä? Siis tietenkään en tee mitään. Kysehän lähinnä eri keskustelukulttuureista ja niiden eroista. Mutta silti....aah.
Kyse ei siis millään tavoin mun työkaveristani. Mies myös korkeasti koulutettu ja ymmärtääkseni myös perheellinen. Siis ainakin lapsia on, vaimostaan en tiedä. Kaverini vetäisi niin pultit, jos tekisin jotain peruuttamatonta. Voisi vaikuttaa työhön ja työsuhteisiin yms.
Pakko palata pöytään ja esittää coolisti omaa roolia. Voihan olla, että toinen kokeilee vain kepillä jäätä, että miten helpolla lähtisi. Tai sitten on vaan semmonen perusflirtti veijari. Sen sanon vaan, että pikku flirtti piristää päivää. Melkein vois jopa lohjeta. Oh yeah!
Kaverini pyysi minut illalliselle hänen ja muualta tulleen kollegansa kanssa. No, annas olla ilta meni ihan leppoisasti, kunnes mä yhtäkkiä tajusin, että tämä miespuolinen kollega kattelee mua ehkä aavistuksen liian pitkään. No, jenkki kun on annoin asian olla ja vakuuttelin vain kuuluvan avoimempaan kulttuuriin. Silmiin tuijotetaan puhuessa ja toisen jutuista tunnutaan ainakin näennäisesti olevan kiinnostuneita. Pienessä päässäni yritin todistaa itselleni jopa, että katsekontaktin luominen johtuu vain istumispaikoistamme. Mutta nyt mä en kestä. En oikein osaa kuvailla tätä...
Kun vaihdettiin paikkaa siis ravintolaa nämä eteenpäin nojautumiset, käsi olkapäällä/tuolin selkämyksellä ja polvien hakeutumisella vasten omia polviani (vaikka siis vaihdan asentoakin). Mä en tiedä mitä ajatella/tehdä? Siis tietenkään en tee mitään. Kysehän lähinnä eri keskustelukulttuureista ja niiden eroista. Mutta silti....aah.
Kyse ei siis millään tavoin mun työkaveristani. Mies myös korkeasti koulutettu ja ymmärtääkseni myös perheellinen. Siis ainakin lapsia on, vaimostaan en tiedä. Kaverini vetäisi niin pultit, jos tekisin jotain peruuttamatonta. Voisi vaikuttaa työhön ja työsuhteisiin yms.
Pakko palata pöytään ja esittää coolisti omaa roolia. Voihan olla, että toinen kokeilee vain kepillä jäätä, että miten helpolla lähtisi. Tai sitten on vaan semmonen perusflirtti veijari. Sen sanon vaan, että pikku flirtti piristää päivää. Melkein vois jopa lohjeta. Oh yeah!
