Isät ei halua tavata lapsiaan...

[zizilisko]

Mun esikoisen isä on ilmeisesti halunnut kostaa jotenkin mulle hylkäämällä lapsensa. Kyllähän siinä äidin sydän särkyy, kun kolme vuotias valokuvia katsellessa aloittaa lauseen : "Silloin kun isi vielä välitti musta,,,".
Itse tein parin vuoden ajan kaikkeni, että tyttö saisi joskus edes muutaman tunnin viettää aikaa isänsä kanssa. Että osaa ne isätkin.

 

[tripod]

Ei kyllä pysty käsittää mitä näiden "isien" päässä liikkuu! Ja lapsella on kuitenkin oikeus tavata isäänsä.

On vaikeata käsittää mitä liikkuu sellaisten vanhempien päässä jotka eroavat kun lapset ovat pieniä.

Mutta jos vanhempien välinen tilanne on niin paha että johtaa eroon, lapsen edusta huolimatta, niin voi jo olettaa että tapaamiseen liittyvät käytännön järjestelytkään eivät tule toimimaan.

 

[nöppönen]

Ja lasten edunhan määrittelee aina äiti...

Tietenkin. Myös silloin, kun se lapsen etu on ainoastaan äidin etu. Tai kosto exälleen.

minä en ole lasten kautta kostanut exälle, ja mielestäni on kyllä enemmän lasten etu kuin minun etuni se että kumpikin lapsi saa tavata isäänsä.

 

[surullinen lasten puolesta]

tässäkään tapauksessa et voi tietää kaikkea asiaan liittyvää. Toki on mahdollista, että äiti tuossa tapauksessa on katkera erosta ja kostaa lapsen välityksellä, mikä on todella väärin ja erittäin lapsellista.

Ei? Ei voi olla? Äitihän on aina ÄITI joka ajattelee aina vain lastensa parasta. Eihän nyt äiti mjissään tilanteessa koskaan ikinä voisi käyttää lapsia välikappaleena kostaakseen jotakin exälleen. Se on täysin mahdotonta.

Älä levitä omaa kurjaa oloasi kaikkiin muihin , jookos ?

 

[Annu]

Kannattaa ottaa huomioon, että on myös sellaisia hyviä isiä, jotka eron jälkeen eivät pysty tapaamaan lapsiaan. Ikävä on niin kova niinä aikoina, jolloin lapset eivät ole isien luona, että isät tekevät päätöksen olla tapaamatta lapsiaan ollenkaan. Eivät kestä ikävää/eroa lapsistaan. Helpompi kestää totaalinen pesäero. Toki on myös huonoja isiä, mutta tästä asiasta on tehty tutkimustakin.

Voi kyllä, vilpittömästi. Tosin en sanoisi paskaksi.

 

[essi]

se vaan on niin että se on isä OIKEUS tavata lapsiaan, EI VELVOLLISUUS. Harmi vaan, että jotkut eivät tätä oikeuttaan käytä. Ja tuntevat lasten pitämisen joka toinen viikonloppu velvollisuudekseen. (esimerkki)

Eipä muuten olekkaan. Missään ei ole määritetty ISÄN/ETÄVANHEMMAN oikeutta tavata lasta, vaan se nimenomaan on LAPSEN oikeus tavata vanhempaansa.

 

[Etana Elli]

Minulla myös...isä ei tapaa tyttöä mutta poikaa kyllä....pakottaa ei voi....

Minkä ihmeen takia näin? Jos kysyä saa...

meillä ex olisi kanssa yhdessä vaiheessa halunnut tavata vaan poikaa, ei tyttöä. minä en siihen suostunut. lapsia ei laiteta tuossa asiassa eriarvoiseen asemaan.

Estit siis isää tapaamasta (edes) poikaansa? Vaikka isä olisi halunnut? Et sitten ajatellut että isä tunsi pystyvänsä olemaan pojalle enemmän ja tarjoamaan miehen mallin mutta tunsi itsensä epävarmaksi tytön kasvatuksessa. Ja katsoit että sinulla on oikeus estää isältä edes pojan tapaaminen?

Kyllähän jokainen ihminen joka vähänkään ajattelee aivoillaan, tajuaa kuinka pahalta lapsesta tuntuu, jos isä hakee veljen viikonloppukylään tms. mutta itseä ei haeta koskaan. Eikä ole kiva tilanne veljellekään.

Ja todellakin, kyllä sen isän pitäisi opetella kestämään oma epävarmuutensa tms. ongelmansa tyttären kanssa, eikä niin päin että tyttären tulee opetella kestämään hylätyksi tuleminen.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Ja lasten edunhan määrittelee aina äiti...

Tietenkin. Myös silloin, kun se lapsen etu on ainoastaan äidin etu. Tai kosto exälleen.

Ei. Nyt olet väärässä. Ehdottomasti väärässä. Äiti on aina ÄITI joka ajattelee vain ja ainostaan lapsen parasta ja lapsen etua. Äiti ei voi koskaan ikinä missään tilanteessa kostaa exälleen lapsen kautta. Se on täysin mahdoton ajatus jollaista viranomasetkaan eivät tunnusta olevan edes olemassakaan.

 

[Keittiönoita]

minä en ole lasten kautta kostanut exälle, ja mielestäni on kyllä enemmän lasten etu kuin minun etuni se että kumpikin lapsi saa tavata isäänsä.

En mäkään ole kostanut. Mitään kostettavaa ei edes ole. Mutta olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä, joissa kostetaan. Jos etä ei tee niinkuin lähi haluaa, niin lapsi on siinä pelimarkkana. Surullista katsottavaa.Erityisen surullista siksi, että nämä äidit kuvittelevat toimivansa lastensa parhaaksi, vaikka todellisuudessa tekevät vain vahinkoa lapsilleen.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

se vaan on niin että se on isä OIKEUS tavata lapsiaan, EI VELVOLLISUUS. Harmi vaan, että jotkut eivät tätä oikeuttaan käytä. Ja tuntevat lasten pitämisen joka toinen viikonloppu velvollisuudekseen. (esimerkki)

Eipä muuten olekkaan. Missään ei ole määritetty ISÄN/ETÄVANHEMMAN oikeutta tavata lasta, vaan se nimenomaan on LAPSEN oikeus tavata vanhempaansa.

Niin... Etäisällä ei ole oikeuksia... Siksi jokaisen isän pitäisi erotilanteessa pyrkiä lähivanhemmaksi. Liian moni antaa nykyisin periksi ihan siitä syystä että systeemi ja viranomaiset oletusarvoisesti asettavat äidin etusijalle lähivanhempana. Antaa periksi kun olettaa että tulee kuitenkin häviämään taistelun.

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

minä en ole lasten kautta kostanut exälle, ja mielestäni on kyllä enemmän lasten etu kuin minun etuni se että kumpikin lapsi saa tavata isäänsä.

En mäkään ole kostanut. Mitään kostettavaa ei edes ole. Mutta olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä, joissa kostetaan. Jos etä ei tee niinkuin lähi haluaa, niin lapsi on siinä pelimarkkana. Surullista katsottavaa.Erityisen surullista siksi, että nämä äidit kuvittelevat toimivansa lastensa parhaaksi, vaikka todellisuudessa tekevät vain vahinkoa lapsilleen.

Näitä valitettavasti omassakin tuttavapiirissä... Kyllä se riipaisee kun saunaillassa karskina pidetty mies ottaa pari liikaa ja alkaa itkeä olkaa vasten miten on lapsiaan ikävä... Aika järkkyjä tarinoita saanut kuulla...

 

[zizilisko]

Minulla myös...isä ei tapaa tyttöä mutta poikaa kyllä....pakottaa ei voi....

Minkä ihmeen takia näin? Jos kysyä saa...

meillä ex olisi kanssa yhdessä vaiheessa halunnut tavata vaan poikaa, ei tyttöä. minä en siihen suostunut. lapsia ei laiteta tuossa asiassa eriarvoiseen asemaan.

Estit siis isää tapaamasta (edes) poikaansa? Vaikka isä olisi halunnut? Et sitten ajatellut että isä tunsi pystyvänsä olemaan pojalle enemmän ja tarjoamaan miehen mallin mutta tunsi itsensä epävarmaksi tytön kasvatuksessa. Ja katsoit että sinulla on oikeus estää isältä edes pojan tapaaminen?

Kyllähän jokainen ihminen joka vähänkään ajattelee aivoillaan, tajuaa kuinka pahalta lapsesta tuntuu, jos isä hakee veljen viikonloppukylään tms. mutta itseä ei haeta koskaan. Eikä ole kiva tilanne veljellekään.

Ja todellakin, kyllä sen isän pitäisi opetella kestämään oma epävarmuutensa tms. ongelmansa tyttären kanssa, eikä niin päin että tyttären tulee opetella kestämään hylätyksi tuleminen.

Asiaa. Ei ihan heti tule mieleen mitään mikä olisi yhtä kamalaa kuin hylätyksi tuleminen.

 

[nöppönen]

minä en ole lasten kautta kostanut exälle, ja mielestäni on kyllä enemmän lasten etu kuin minun etuni se että kumpikin lapsi saa tavata isäänsä.

En mäkään ole kostanut. Mitään kostettavaa ei edes ole. Mutta olen nähnyt tuttavapiirissäni näitä, joissa kostetaan. Jos etä ei tee niinkuin lähi haluaa, niin lapsi on siinä pelimarkkana. Surullista katsottavaa.Erityisen surullista siksi, että nämä äidit kuvittelevat toimivansa lastensa parhaaksi, vaikka todellisuudessa tekevät vain vahinkoa lapsilleen.

on se surullista toisinkin päin. mutta meillä sentään ex reilusti ilmoitti että nyt on minun vuoroni kärsiä. vituttaa vaan tällainen yleistys että kakki äidit kostaa ja estää tapaamisia. kaikki äidit ja kaikki isät ei ole perseestä, on hyviä äitejä, hyviä isejä ja niitä jotka toimii kummallisin perustein. ikävää on sekin että jos oikeasti yrittää toimia kuten lapsille olisi paras on sekin aina etävanhemman kiusaamista.. teki sen äiti tai isä. jokainen tilanne on niin pirun yksilöllinen, ei ole yhtä mallia jonka pitäisi toimia kaikilla. mutta ihmettelen kyllä suuresti jos joku pitää lapsien etuna sitä että isä tapaa lapsista niitä keitä haluaa??

 

[vilijonka]

Mun ex ei halunnut eron jälkeen tavata lapsiaan, olisi saanut, mutta teki asiasta niin vaikean että, otti sit uuden tyttöystävän ja tilanne meni mahdottomaksi, nuorin oli silloin vajaa 2v, enää ei lapset edes muista isäänsä tai edes puhu isästä.

 

[Keittiönoita]

on se surullista toisinkin päin. mutta meillä sentään ex reilusti ilmoitti että nyt on minun vuoroni kärsiä. vituttaa vaan tällainen yleistys että kakki äidit kostaa ja estää tapaamisia. kaikki äidit ja kaikki isät ei ole perseestä, on hyviä äitejä, hyviä isejä ja niitä jotka toimii kummallisin perustein. ikävää on sekin että jos oikeasti yrittää toimia kuten lapsille olisi paras on sekin aina etävanhemman kiusaamista.. teki sen äiti tai isä. jokainen tilanne on niin pirun yksilöllinen, ei ole yhtä mallia jonka pitäisi toimia kaikilla. mutta ihmettelen kyllä suuresti jos joku pitää lapsien etuna sitä että isä tapaa lapsista niitä keitä haluaa??

Käsittääkseni en ole yleistänyt. Kertonut vain exästä, exän exästä ja itsestäni.

 

[Just joo]

se vaan on niin että se on isä OIKEUS tavata lapsiaan, EI VELVOLLISUUS. Harmi vaan, että jotkut eivät tätä oikeuttaan käytä. Ja tuntevat lasten pitämisen joka toinen viikonloppu velvollisuudekseen. (esimerkki)

Eipä muuten olekkaan. Missään ei ole määritetty ISÄN/ETÄVANHEMMAN oikeutta tavata lasta, vaan se nimenomaan on LAPSEN oikeus tavata vanhempaansa.

Niin... Etäisällä ei ole oikeuksia... Siksi jokaisen isän pitäisi erotilanteessa pyrkiä lähivanhemmaksi. Liian moni antaa nykyisin periksi ihan siitä syystä että systeemi ja viranomaiset oletusarvoisesti asettavat äidin etusijalle lähivanhempana. Antaa periksi kun olettaa että tulee kuitenkin häviämään taistelun.

AIKUISET ihmiset ei koe erotilanteessakaan lastensa asioita taisteluina. Kyllä se kuule ihan niin menee, että jos molemmat vanhemmat on fiksuja ja normaaleja, niin ihan yhtä paljon saavat olla ja HALUAVAT olla huolimatta siitä kumpi on lähivanhempi.

Itse en ole törmännyt koskaan tilanteisiin, jossa täysin "syyttömältä" vanhemmalta on evätty lastensa tapaamisia. Kyllä niissä nyyhkytarinoissa on aina kaksi puolta. Ja ihan ammattinikin perusteella tiedän tämän.

 

[tähdenlento09]

Exä maksoi mulle siitä hyvästä aikoinaan että sai pitää viikonloput vapaata ihan yksikseen ja minä tein lasten kanssa jotain kivaa niillä rahoilla. :|

 

[Niina]

Ja lasten edunhan määrittelee aina äiti...

Tietenkin. Myös silloin, kun se lapsen etu on ainoastaan äidin etu. Tai kosto exälleen.

Anteeksi että sekoan tähän, mutta mitä tämä on, jollei yleistystä?

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

mutta ihmettelen kyllä suuresti jos joku pitää lapsien etuna sitä että isä tapaa lapsista niitä keitä haluaa??

Niin. Itse tapaisin kyllä molempia jos nyt erota uskallan lasten menettämisen pelosta. Mutta miesten ajatusmaailmaa tietävänä voin hyvin kuvitella että isä joka on ns perinteinen mies tulee paremmin toimeen pojan kanssa lätkämatsissa kuin tytön kanssa pitsinnypläyskurssilla. Ja jos isä edes näin haluaisi osallistua edes pojan kasvatukseen niin sitä ei mielestäni saisi missään tapauksessa estää. Ja tiedänpä omasta tuttavapiiristäni tapauksia joissa lapset on erossa "jaettu". Isä sai 8-vuotiaan poikansa ja äiti 6- ja 11-vuotiaat tyttäret. Kuvastaako tuo ratkaisu sitten mitä, en tiedä. Mutta mielestäni tuo "kaikki tai ei mitään" ajattelukaan ei ole 100% oikein.

 

[vieras]

En yhtään kuule ihmettele että sulla on takana seitsemän vuoden selibaatti.-

 

[SeitsemänVuodenSelibaatti]

Kyllä se kuule ihan niin menee, että jos molemmat vanhemmat on fiksuja ja normaaleja, niin ihan yhtä paljon saavat olla ja HALUAVAT olla huolimatta siitä kumpi on lähivanhempi.

Ei ole totta tämä... Kyllä lähivanhemmalla on aina tietty "etulyöntiasema". Se on ihan eri asia pyörittää lasten arkea, koulua, harrastuksia, laittaa nukkumaan, vaatettaa aamuisin jne jne koko paletti kuin saada lapset vierailulle kahden viikon välein kahdeksi päiväksi. Ihan totaalisen eri asia. Ja tuo HALUAVAT sortaa etävanhempaa. Tiedän tapauksen jossa äiti eron jälkeen muutti 500 kilometrin päähän lasten kanssa. Vaikka ei ollut työtä eikä mitään, muutti vaan. Kun miehen piti hankkia uusi asunto, maksaa elatusmaksut jne jne niin hänen tuloillaan vaikka miten haluaisi niin tuo joka toinen viikko on talouden sanelema maksimi hänen kohdallaan. Ja ennen kuin joku sanoo että "vähemmän kaljaa" niin on absolutisti. Toisin kuin exänsä jolla lapset. Mutta että kyllä monessa tilanteessa tasa-arvo on kaukana vaikka miten TAHTOISI.

Itse en ole törmännyt koskaan tilanteisiin, jossa täysin "syyttömältä" vanhemmalta on evätty lastensa tapaamisia. Kyllä niissä nyyhkytarinoissa on aina kaksi puolta. Ja ihan ammattinikin perusteella tiedän tämän.

Erossa ei nykyisin enää etsitä syyllistä? Eli miten niin "syyttömän". Syyttömän mihin? Exän loukkaamiseen vai siihen että on huono vanhempi?

 

[Keittiönoita]

Näitä valitettavasti omassakin tuttavapiirissä... Kyllä se riipaisee kun saunaillassa karskina pidetty mies ottaa pari liikaa ja alkaa itkeä olkaa vasten miten on lapsiaan ikävä... Aika järkkyjä tarinoita saanut kuulla...

Mun exä on "kova jätkä". Ei se inahdakaan, jos sille isketään puukko kylkiluiden väliin. Ärsyyntyy ainoastaan. Mutta kun se aikoinaan joutui sen luopumisprosessin tekemään tyttärestään, niin silloin se itki. Ihan selvinpäin. Mä seurasin sitä tuskaa sivusta, mutta jo silloin päätin, että niin kauan kuin mussa henki pihisee, exän ei koskaan tarvitse luopua pojastaan. Ei ole ollut aina ihan helppoa päästää exää tänne...olihan meillä aikanaan omat riitammekin... mutta on se saanut tulla poikaansa katsomaan. Vaikka keskellä yötä. Kunhan promilleja on ollut alle 1.

Mutta ei meillä ole oikeastaan ollut kyse exästä ja minusta. Kyse on ollut tuosta pojasta. Vain ja ainoastaan hänestä. Mulla olisi kyllä aikoinaan ollut omat oikeuteni ja exällä omansa. Mutta ei me omia oikeuksiamme olla koskaan mietitty vaan ainoastaan ton pojan oikeuksia. Mä annoin eron jälkeen periksi ensimmäiset 8 vuotta, sen jälkeen onkin exä ollut se periksi antaja. Ja ihan vapaasta tahdostaan.

 

[nöppönen]

on se surullista toisinkin päin. mutta meillä sentään ex reilusti ilmoitti että nyt on minun vuoroni kärsiä. vituttaa vaan tällainen yleistys että kakki äidit kostaa ja estää tapaamisia. kaikki äidit ja kaikki isät ei ole perseestä, on hyviä äitejä, hyviä isejä ja niitä jotka toimii kummallisin perustein. ikävää on sekin että jos oikeasti yrittää toimia kuten lapsille olisi paras on sekin aina etävanhemman kiusaamista.. teki sen äiti tai isä. jokainen tilanne on niin pirun yksilöllinen, ei ole yhtä mallia jonka pitäisi toimia kaikilla. mutta ihmettelen kyllä suuresti jos joku pitää lapsien etuna sitä että isä tapaa lapsista niitä keitä haluaa??

Käsittääkseni en ole yleistänyt. Kertonut vain exästä, exän exästä ja itsestäni.

niin. se vain tulee sillä tietyllä sävyllä aina.. eli äidit on ne kaiken pahan alku ja juuri. teki niin tai näin. mulla on itselleni ja lähipiirilläni vain kokemuksia näistä miehistä jotka ei tapaa lapsiaan, ei toiste päin. silti tiedän että niitäkin äitejä on jotka kiusaa tekevät, samoin kuin niitä miehiäkin. seitsemän vuoden selibaatti taas haluaa väkisin nähdä minussa vian vaikka exäni tekis mitä. onko erotilanteissa mikään ratkais 100% oikein, tiedä häntä, mutta minä en aio otta niskoilleni sitä että ex on ollut tapaamatta lapsia.

 

[Just joo]

Kyllä se kuule ihan niin menee, että jos molemmat vanhemmat on fiksuja ja normaaleja, niin ihan yhtä paljon saavat olla ja HALUAVAT olla huolimatta siitä kumpi on lähivanhempi.

Ei ole totta tämä... Kyllä lähivanhemmalla on aina tietty "etulyöntiasema". Se on ihan eri asia pyörittää lasten arkea, koulua, harrastuksia, laittaa nukkumaan, vaatettaa aamuisin jne jne koko paletti kuin saada lapset vierailulle kahden viikon välein kahdeksi päiväksi. Ihan totaalisen eri asia. Ja tuo HALUAVAT sortaa etävanhempaa. Tiedän tapauksen jossa äiti eron jälkeen muutti 500 kilometrin päähän lasten kanssa. Vaikka ei ollut työtä eikä mitään, muutti vaan. Kun miehen piti hankkia uusi asunto, maksaa elatusmaksut jne jne niin hänen tuloillaan vaikka miten haluaisi niin tuo joka toinen viikko on talouden sanelema maksimi hänen kohdallaan. Ja ennen kuin joku sanoo että "vähemmän kaljaa" niin on absolutisti. Toisin kuin exänsä jolla lapset. Mutta että kyllä monessa tilanteessa tasa-arvo on kaukana vaikka miten TAHTOISI.

Itse en ole törmännyt koskaan tilanteisiin, jossa täysin "syyttömältä" vanhemmalta on evätty lastensa tapaamisia. Kyllä niissä nyyhkytarinoissa on aina kaksi puolta. Ja ihan ammattinikin perusteella tiedän tämän.

Erossa ei nykyisin enää etsitä syyllistä? Eli miten niin "syyttömän". Syyttömän mihin? Exän loukkaamiseen vai siihen että on huono vanhempi?

Et näköjään oikein ymmärrä lukemaasi. Koetan käyttää rautalankaa.

Eron tullessa tapaamisasioista jne mennään yhdessä sopimaan lastenvalvojan luokse. Jo siinä tilanteessa fiksut ja aikuiset vanhemmat yhdessä sopivat miten tapaamiset toteutuu jne. Aina ei edes tarvita mitään kirjallisia sopimuksia, vaan edelleen nämä fiksut ja aikuiset ihmiset pitävät sen mitä lupaavat. Ei siinä ole mistään sorrosta kysymys, kun molemmat joustaa ja tekee kompromisseja ja ajattelevat _ENSISIJAISESTI LASTEN ETUA_ eikä sitä omaa napaansa.

Tietysti, tähän jos ei kykene, niin sitten ollaan siinä sinun kuvaamassasi taistelussa.

"Syyttömällä" tarkoitan niitä vanhempia, jotka ajattelevat vain omaa napaansa näissä asioissa eikä heitä kiinnosta pätkääkään lasten etu. Ja sitten ollaan nyyhkimässä niissä saunailloissa epäreilusta kohtelusta, kun ei nähdä osaa eikä arpaa tilanteeseen omassa toiminnassaan.

Mitenkäs sitten tehdään, kun se etäisä muuttaa huvikseen tuhannen kilometrin päähän lapsistaan? Ei siellä siis työtä eikä muutakaan. Lähivanhempi varmaan vittumaisuudellaan aiheutti tämänkin, että etäisäraukan oli ihan pakko lähteä niin kauas eikä näin ollen voi tavata lapsiaan vaikka sitä niin kovin paljon tahtois.. nyyh.. ??

 

[Keittiönoita]

Ei ole totta tämä... Kyllä lähivanhemmalla on aina tietty "etulyöntiasema".

Tähän peesi. Mulla lähihuoltajana olis ollut mahdollisuus kipittää lastenvalvojan luokse tekemään sopimus lapsen tapaamisesta. Isälleen joka toinen viikonloppu ja kesälomasta puolet. Normaali käytäntö. Se olisi saattanut olla mun etuni, mutta ei tosiaankaan junnun etu. Lastenvalvoja olisi kuitenkin hyväksyen nyökytellyt päätään eikä tippaakaan välittänyt lapsen edusta.