Moi,
Meillä on niin ihanasti asiat että mieheni haluaisi (ja ihan oikeasti) lapsen. Olemme muodostaneet viime vuosien aikana uusperheen jossa miehen lapset alkavat olla jo "hyvässä iässä", eli n. 15 vuotiaita, itselläni kohta koulun aloittava lapsi. Tähän asti on ollut selvää että mieheni ei haluaisi enää aloittaa kaikkea alusta,ja minäkin olen asian saanut hyväksyttyä. Nyt kuitenkin mieheni mieli on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut ja hän haluaisi oikeasti yhteisen lapsen. Hän on jo yli 40, olisiko teillä antaa kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta? Huolenani on lähinnä että onko tämä vaan joku hetken hurmio vai voisiko olla ihan oikeasti olemassa isejä, jotka vapaaehtoisesti luopuisivat "vapaudestaan" tällaisessa tilanteessa.
Meillä on niin ihanasti asiat että mieheni haluaisi (ja ihan oikeasti) lapsen. Olemme muodostaneet viime vuosien aikana uusperheen jossa miehen lapset alkavat olla jo "hyvässä iässä", eli n. 15 vuotiaita, itselläni kohta koulun aloittava lapsi. Tähän asti on ollut selvää että mieheni ei haluaisi enää aloittaa kaikkea alusta,ja minäkin olen asian saanut hyväksyttyä. Nyt kuitenkin mieheni mieli on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut ja hän haluaisi oikeasti yhteisen lapsen. Hän on jo yli 40, olisiko teillä antaa kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta? Huolenani on lähinnä että onko tämä vaan joku hetken hurmio vai voisiko olla ihan oikeasti olemassa isejä, jotka vapaaehtoisesti luopuisivat "vapaudestaan" tällaisessa tilanteessa.